TUSKALLINEN AKNE... ;(

No minulla ei ainakaan ole akne historiaa!
Se alkoi 15v lievänä,paheni,paheni ja todella paheni eikä mikään auttanut!
Tuli kuoppia naama täyteen ja edelleen pukkuu kipeitä paiseita ja finnejä joista jää PYSYVIÄ arpia.olen reilusti yli 20 joten ei se ikä enään vaikuta.
Mulla meni koko nuoruus rehellisesti sanottuna sisällä,kotona. Kun ei kehdannut ulos mennä päiväsaikaan kun oli niin valosaa.
Sain ihmisiltä säälikatseita! Se tuntu todella pahalta,jopa vanhat ihmiset harrastivat tätä.
Olen tullut siihen tulokseen,että jos on VAIKEA akne,eli ei muualla tervettä ihoa kuin kaulassa,niin ei elämä ole elämisen arvoinen neljänseinän sisällä! Ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä,kaveri jolla oli myös paha akne yläasteella on kääntänyt minulle selkänsä,ilmeisesti on unohtanut omat kokemuksensa eikä halua olla tekemisissä "ikiteinin" kanssa.

Ja sen olen myös huomannut että yhtäpahaa sairautta ei henkisesti voi ollakaan kuin pysyviä arpia jättävä PAHA akne.

Kosmetologien syvähoidot eivät auta arpiin tai akneihoon. Syväpuhdistuksen tarkoitus on nimensä mukaisesti puhdistaa paremmin ja syvemmältä kuin kotikonstein on mahdollista. Akneihon (ja nyt puhun ihosairaudesta, en murrosikäisten näppylöistä) kuntoa se ei paranna.

Ei kosmetologien hoidoista tietenkään mitään haittaa ole, päinvastoin. Kokemuksesta voin vaan sanoa, että paljon olen kosmetologeille rahaa kantanut ja aina toivonut, että tuloksia alkisi "sen seuraavan" käynnin jälkeen näkyä. Kerran kosmetologini sitten sanoi, ettei akneeni löydy ratkaisua ihohoidoista, vaan ihotautilääkäriltä. Harkitse siis tarkkaan, mihin rahasi käytät.

Roa korjasi iho-ongelmani pariksi vuodeksi, mutta nyt 21-vuotiaana ihoni kunto on taas lähtenyt alamäkeen. Olen yrittänyt vaikka mitä poppakonsteja ja harkinnut taas lääkekuurin hakemista, sillä en todellakaan halua sitä helvettiä uudelleen, jonka huono iho aiheuttaa.

Mutta. Olen nyt parin viikon ajan kokeillut seuraavaa:

- Ensinnäkin olen välttänyt rasvaa ja sokeria runsaasti sisältäviä tuotteita sekä lisäaineita. Olen syönyt terveellisemmin kuin pitkiin aikoihin. Enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Ja vettä. Paljon vettä.

- Olen alkanut tehdä tehdä muutaman kerran viikossa merisuola-oliiviöljynaamion (vinkki, jota kokeilin luettuani tätä palstaa) höyrytettyäni ensin kasvoni. Vesihöyrytksen ideana on avata kaikki ihon huokoset siten, että desinfioiva merisuolanaamio vaikuttaisi parhaalla mahdollisella tavalla. Olen ajatellut, että alkaisin tehdä naamion joka ilta.

- Ostin myös apteekista Basironia, jota laitan kasvoilleni aamuin illoin.

Pointtini on, että luulin, ettei akneeni toimisi mikään muu kuin lääkekuuri. Yllättyneenä olen kuitenkin saanut havaita, että ihoni kunto on parantunut dramaattisesti vain kahdessa viikossa. Ihonalaisia finnejä ei ole lähes ollenkaan ja punaiset, tulehtuneet finnit ovat parantuneet. En tiedä, johtuuko kaikki merisuolasta vai Basironista. Ehkä tulos johtuu hoitomuotojen yhdistelystä sekä lisäaineettomasta ruokavaliosta. Toivon vain, että positiivinen kehitys jatkuu..

Kokeilisit samaa kuin minä, sillä lupaan, että omalla kohdallani se toimii, vaikka minulla on muutama vuosi sitten diagnosoitu keskivaikea akne. Ei varmaan haittaakaan olisi. Voisit myös parin viikon jälkeen raportoida, oletko saanut tuloksia aikaan.

Voimia sinulle!

Olen käynyt läpi täsmälleen samoja tuntemuksia kuin tekin, jäänyt usein kotiin neljän seinän sisälle, ollut masentunut... huoh! En jaksaisi muistella niitä aikoja, osaksi koska olen haudannut ne niin syvälle jonnekin muistoihin. Muistan vaan lamaannuttavan epätoivon ja masennuksen, ja kuinka makasin joskus tuntejakin sängyssä miettien miksi minä ja pääsenkö ikinä tästä yli? Jotenkin sain pidettyä aknesta huolimatta itsetunnostani kiinni ja pysyin sosiaalisena, sain kutsuja pippaloihin ja viikonloppuna oli aina joku paikka mihin mennä. Osittain tämä johtuu tietysti mahtavasta kaveripiiristäni, josta en ole kertaakaan kenenkään kuullut puhuvan mitään pahaa naamastani suoraan minulle tai selkäni takana, ehkä johtuu siitä että olin yleensä iloinen ja "hyvä tyyppi" ihmisten seurassa. Oikeasti olin kuitenkin koko ajan todella tietoinen tilastani ja ajattelin lähes lakkaamatta kasvojani, mitä muuta voisikaan ajatella, kun finnit olivat niin syviä että ne pystyy tuntemaan ennen kuin ne varsinaisesti edes kohosivat mt. everesteinä naamallani.

Olen nyt 4 kuukaudella roaccutania ja voin sanoa ihoni parantuneen jo kokonaan, finnejä ei ole, arpia paljon. Akneni oli sellainen että lähes jokainen finni jätti arven tai puna/sinertävän läiskän, joita nyt joudun katsomaan peilistä. Olen vain onnellinen etten enää tunne sitä tulehtuneisuuden ja ärtymisen tunnetta iholla ja voin ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan koskettaa kasvojani suihkussa molemmilla kämmenillä enkä tunne yhtään epätasaista kohtaa tai pelkää että ärsyynnytän ihoani. Olen sanonut hyvästit kaikille entisille ihonhoitotuotteilleni ja nykyään kosteutan vain kasvoni 2 kertaa päivässä.

Ajattelin kuurin alussa, että tämä kestää varmasti ikuisuuden ennen kuin näkee tuloksia, mutta nyt nämäkin 4 kuukautta tuntuvat kuluneen hujauksessa! =)

Arvet! Huoh... syvät syvät syvät arvet. Olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa että akne on varmasti henkisesti MUSERTAVIN tauti mitä löytyy. Olen usein mielessäni verrannut aknea syöpään, syövässä saisi edes tietää selviääki vai ei ja ihmiset säälisivät. Aknessa on koko ajan jatkuva epätietoisuus, koska mikään hoito ei vaikuta heti ja tuloksia saa odottaa kuukausia, kukaan ei osaa sanoa yhtään varmaa parannuskeinoa, koska aknea on niin monenlaista ja se johtuu eri ihmisillä eri asioista (esim. naisilla hormoniakne jne.). Aknesta on myös niin paljon epätietoisuutta. Saan vieläkin kuulla vanhemmiltani ettei kannata syödä suklaata sitten kun tämä kuuri on ohi, en aiokaan, mutta ne ei tiedä paskaakaan aknen hoidosta, vaikka niitten takia mulla tämä onkin (kiitti isän geenit (Y)).

Suurin osa kenellä ei ole aknea ei tiedä ettei ruokavaliolla ole mitään tekemistä aknen kanssa. Mietin vain joskus ajattelevatkohan kaverini että olen jotenkin epähygieeninen tai jotain, tiedän etten varmasti pahimmillani ole näyttänyt kovin viehättävältä koulun kirkkaasti valaistussa ruokalassa kun naamassa on puolen tusinaa eri vaiheissa olevaa finniä ja pari paranevaa, mutta kiitän heitä siitä etteivät he ole minua syrjineet tai puhuneet kuulteni pahaa minusta =)

Lääkäriltä saa avitcidia arpien ja aknen hoitoon (auttaa molempiin).
Arpien hoitoon kannattaa käydä kosmetologilla (oikeasti), mikrohionnat ja nlite laserhoito on ainakin itsellä listalla. Jossei kosmetologi auta niin sitten kemiallinen kuorinta. Meinaan siis itse kokeilla kaikkia, jos iho tän roa-kuurin jälkeen on vielä ruokottomassa kunnossa. =D

Uskon kuitenkin että akne on loppujen lopuksi tehnyt minusta vahvemman ja ymmärtäväisemmän, sitten kun saan itsetuntoni taas sille tasolle mitä se oli ennen tätä hirveää tautia.

P.S. Onko kellään ollut kaveripiirissä yhtään "sankaria", jonka tietää kärsineen aknesta, mutta päässeen siitä yli? Joku jota katsoo ylöspäin. Tunnen yhden kaverin kaverin, jonka tapasin n. vuosi sitten ja näin heti hänellä olevan pahoja aknearpia. Oma naamani oli taas kuin räjähdyksen jäljiltä, ja hän katsoi mua jotenkin säälimättä mutta ymmärtäväisesti, niin että se lämmitti todella paljon, sellainen hiljainen hyväksymisen ilme mitä ei voi ketään muu kuin toinen aknepotilas antaa.
Tätä on vaikea kirjoittaa, mutta hän on komea kaveri (en ole homppeli jos mietitte =), minua pari-kolme vuotta vanhempi ja menestyy sosiaalisella ja naisrintamalla todella hyvin. Tosi kornia, mutta aina kun mulla oli tosi rankkaa tai kuvittelin etten kelpaa mihinkään tai kenellekään niin ajattelin sitä kaveria ja että jos hän pärjää niin mäkin pärjään. En ikinä siis nähnyt kuinka paha akne hänellä oli ollut mutta sain kuulla että PAHA!

Tsemppiä ja god bless the pimple faced people! =]

auttaa kirjoitti:

Olen käynyt läpi täsmälleen samoja tuntemuksia kuin tekin, jäänyt usein kotiin neljän seinän sisälle, ollut masentunut... huoh! En jaksaisi muistella niitä aikoja, osaksi koska olen haudannut ne niin syvälle jonnekin muistoihin. Muistan vaan lamaannuttavan epätoivon ja masennuksen, ja kuinka makasin joskus tuntejakin sängyssä miettien miksi minä ja pääsenkö ikinä tästä yli? Jotenkin sain pidettyä aknesta huolimatta itsetunnostani kiinni ja pysyin sosiaalisena, sain kutsuja pippaloihin ja viikonloppuna oli aina joku paikka mihin mennä. Osittain tämä johtuu tietysti mahtavasta kaveripiiristäni, josta en ole kertaakaan kenenkään kuullut puhuvan mitään pahaa naamastani suoraan minulle tai selkäni takana, ehkä johtuu siitä että olin yleensä iloinen ja "hyvä tyyppi" ihmisten seurassa. Oikeasti olin kuitenkin koko ajan todella tietoinen tilastani ja ajattelin lähes lakkaamatta kasvojani, mitä muuta voisikaan ajatella, kun finnit olivat niin syviä että ne pystyy tuntemaan ennen kuin ne varsinaisesti edes kohosivat mt. everesteinä naamallani.

Olen nyt 4 kuukaudella roaccutania ja voin sanoa ihoni parantuneen jo kokonaan, finnejä ei ole, arpia paljon. Akneni oli sellainen että lähes jokainen finni jätti arven tai puna/sinertävän läiskän, joita nyt joudun katsomaan peilistä. Olen vain onnellinen etten enää tunne sitä tulehtuneisuuden ja ärtymisen tunnetta iholla ja voin ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan koskettaa kasvojani suihkussa molemmilla kämmenillä enkä tunne yhtään epätasaista kohtaa tai pelkää että ärsyynnytän ihoani. Olen sanonut hyvästit kaikille entisille ihonhoitotuotteilleni ja nykyään kosteutan vain kasvoni 2 kertaa päivässä.

Ajattelin kuurin alussa, että tämä kestää varmasti ikuisuuden ennen kuin näkee tuloksia, mutta nyt nämäkin 4 kuukautta tuntuvat kuluneen hujauksessa! =)

Arvet! Huoh... syvät syvät syvät arvet. Olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa että akne on varmasti henkisesti MUSERTAVIN tauti mitä löytyy. Olen usein mielessäni verrannut aknea syöpään, syövässä saisi edes tietää selviääki vai ei ja ihmiset säälisivät. Aknessa on koko ajan jatkuva epätietoisuus, koska mikään hoito ei vaikuta heti ja tuloksia saa odottaa kuukausia, kukaan ei osaa sanoa yhtään varmaa parannuskeinoa, koska aknea on niin monenlaista ja se johtuu eri ihmisillä eri asioista (esim. naisilla hormoniakne jne.). Aknesta on myös niin paljon epätietoisuutta. Saan vieläkin kuulla vanhemmiltani ettei kannata syödä suklaata sitten kun tämä kuuri on ohi, en aiokaan, mutta ne ei tiedä paskaakaan aknen hoidosta, vaikka niitten takia mulla tämä onkin (kiitti isän geenit (Y)).

Suurin osa kenellä ei ole aknea ei tiedä ettei ruokavaliolla ole mitään tekemistä aknen kanssa. Mietin vain joskus ajattelevatkohan kaverini että olen jotenkin epähygieeninen tai jotain, tiedän etten varmasti pahimmillani ole näyttänyt kovin viehättävältä koulun kirkkaasti valaistussa ruokalassa kun naamassa on puolen tusinaa eri vaiheissa olevaa finniä ja pari paranevaa, mutta kiitän heitä siitä etteivät he ole minua syrjineet tai puhuneet kuulteni pahaa minusta =)

Lääkäriltä saa avitcidia arpien ja aknen hoitoon (auttaa molempiin).
Arpien hoitoon kannattaa käydä kosmetologilla (oikeasti), mikrohionnat ja nlite laserhoito on ainakin itsellä listalla. Jossei kosmetologi auta niin sitten kemiallinen kuorinta. Meinaan siis itse kokeilla kaikkia, jos iho tän roa-kuurin jälkeen on vielä ruokottomassa kunnossa. =D

Uskon kuitenkin että akne on loppujen lopuksi tehnyt minusta vahvemman ja ymmärtäväisemmän, sitten kun saan itsetuntoni taas sille tasolle mitä se oli ennen tätä hirveää tautia.

P.S. Onko kellään ollut kaveripiirissä yhtään "sankaria", jonka tietää kärsineen aknesta, mutta päässeen siitä yli? Joku jota katsoo ylöspäin. Tunnen yhden kaverin kaverin, jonka tapasin n. vuosi sitten ja näin heti hänellä olevan pahoja aknearpia. Oma naamani oli taas kuin räjähdyksen jäljiltä, ja hän katsoi mua jotenkin säälimättä mutta ymmärtäväisesti, niin että se lämmitti todella paljon, sellainen hiljainen hyväksymisen ilme mitä ei voi ketään muu kuin toinen aknepotilas antaa.
Tätä on vaikea kirjoittaa, mutta hän on komea kaveri (en ole homppeli jos mietitte =), minua pari-kolme vuotta vanhempi ja menestyy sosiaalisella ja naisrintamalla todella hyvin. Tosi kornia, mutta aina kun mulla oli tosi rankkaa tai kuvittelin etten kelpaa mihinkään tai kenellekään niin ajattelin sitä kaveria ja että jos hän pärjää niin mäkin pärjään. En ikinä siis nähnyt kuinka paha akne hänellä oli ollut mutta sain kuulla että PAHA!

Tsemppiä ja god bless the pimple faced people! =]

Lue lisää

Mitäs se kemiallinen kuorinta käytännössä tarkoittaa? Auttaako kosmetologilla käynti, siis mikrohionnat oikeasti arpiin? Itselläni poskialueilla paljon arpia.

Nisse kirjoitti:

Mitäs se kemiallinen kuorinta käytännössä tarkoittaa? Auttaako kosmetologilla käynti, siis mikrohionnat oikeasti arpiin? Itselläni poskialueilla paljon arpia.

En suosittele ainakaan kemiallista TCA-kuorintaa. Kävin Botuliiniklikalla, ei apua ja tuskallinen olo jälkeeenpäin. Yritin saada juonteet otsasta pois ja ne vain syvenivät. Nyt iho on palaneen näköinen. Totaaliplokkia pitää käyttää ehkä kolme kk. ettei iho tule pysyvästi ruskeaksi auringosta, kuorituista kohdista. huh!

Mä oon nyt 15v ja mul on ollu akne 11v lähtien. Ja mull on paha akne selässä ja naamassa. Mä oon koittanu jotai lääkettä ja sit tosi paljon erillaisia voiteita ja pesuaineita mut mikään ei toimi kunnolla vaan vähentää ehkä vaan vähäsen finnejä.Mut itse tunto on ihan maassa myös.Sitä paitsi mua on kiusattu mun aknen takia ja se teki mut vielä enemmän surulliseks.

Täällä yksi meistä monista:/
19 v miespuolinen, kärsinyt aknesta 6 vuotta:(
On kokeiltu kaikenmaailman tököttejä, tabuja yms.. mutta ei ole pahemmin auttaneet..
2 viikon päästä lääkärillä käynti... toivotaan että osaa auttaa:)

Aikalailla meni teinivuodet suoraansanottuna perseelleen.. kokoajan hirveä häpeän tunne kun kaikki katsovat mitä hirveitä paiseita yms naamassa on:/ (mukavat luokkakuvat-.-) Nyt olen alkanut viettämään 4 seinän sisällä enemmän aikaa:/ Koska akne on pahentunut ja ei sitä tuonne kadulle viitsi mennä esitteleen. Jaksanut kouluunkaan mennä kun Niin pahan näköinen paise poskessa että "turvotti" silmää umpeen pikkuisen.


ilkeintä tässä on se että kaveripiirissänni (joka on aika laaja) niin KUKAAN ei sairasta aknea paitsi minä:(

Siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi lukenut foorumeilta tästä aiheesta. Lyhyesti voisin kertoa omasta akne-taustasta. Teini-ikäisenä ihoni oli todella hyvä mutta akne pamahti päälle siinä 18 ikävuoden jälkeen. Luokittelisin asteelle; liveä akne - keskivaikea akne. Aknea esiintyi leuan, nenän ja suunpielten seuduilla. Eli posket ja otsa olivat silosta aknevapaata aluetta. Finnit olivat pahimmillaan isoja ihonalaisia patteja, jotka kestivät "kypsyä" todella kauan. Nenään ku ilmestyi normaalia pahempi finni, niin johan koko nenä punoitti. Muutoinki iho punoitti ajoittain johtuen isoista finneistä.

Ensimmäinen hoitokokemus oli muistaakseni apocyclin antibiootti. Muutaman kk kuurin aikana paiseet katosivat todella tehokkaasti ja peiliin jopa uskalsi katsoa masentumatta. Surullisinta vaan että akne palasi keti kuurin jälkeen vähintäänkin yhtä pahana. Taisin tätä kuuri koittaa yht. 2 vai 3 kertaa, aina sama juttu. Näinä aikoina ihotautilääkäri puhui tästä kuuluisasta roa-kuurista mutta ei sitä suostunut antamaan ja olin kyllä itsekkin hieman skeptinen roan suhteen, joten en edes pahemmin ruinannut sitä.

Vuosia kului. Huomattuani että akne vaikutti sosiaaliseen elämääni ja myös mielenterveyteeni vahvasti, meni taas lääkärille ja vaadin heti roa -kuurin, ja reseptin hän myös kirjoitti. Netistä olin paljon lukenut haittavaikutuksista ja hyvästä mahdollisuudesta päästä aknesta eroon, joten odotukset olivat korkealla. Vajaan vuoden kuurin aikana akne katosi täysin, haittavaikutuksina omalla kohdalla ainoastaan ihon ja huulien kuivuminen, mikä oli välillä todella rasittavaa. Mutta se ei haitannut pätkääkään kun iho oli hyvä. No kuurin jälkeen muutaman kk jälkeen akne taas palasi. Toistin saman kuurin. Akne palasi jälleen kuukausien jälkeen muttei yhtä voimakkaasti. Kuitenkin se häiritsi edelleen elämistä. Suorastaan v*tutti! "Tässäkö tää nyt sitten oli vai?" ajatukset pyöri päässä. Olin hieman katkera, kun tiesin ihmisiä joilla akne parani eheti ekan kuurin jälkeen. Päätin että lääkkeet saa nyt riittää..

Nykyiseen 27 ikävuoteen mennessä olen käytännössä ollut "aknevapaa" n.1,5 vuoden ajan. Iho on silee, haaleita akne-arpia muttei mitään huomattavaa. Toki yksittäisiä pieniä finnejä ajoittain ilmenee mutta sen verran lievää että voi terveellä itsetunnolla elää sen asian tiimoilta. Apua olen saanut Astavita kapseleista(ravintolisä, luonnollinen antioksidantti), joita popsin 2kpl päivässä. Sen lisäksi syön sinkkiä päivittäin 30-60g. En käytä mitään ihonpuhdistus-tuotteita, päivittäisen suihkun jälkeen perusvoidetta kasvoille. Uskon että nämä asiat ovat vaikuttaneet ihooni paljon. Hieman olen myös parantanut ruokavaliota, käyttämällä myös vihanneksia ja pelkästään hyviä rasvoja. sokerin olen jättänyt kokonaan pois. Mitään radikaali muutosta en ole tehnyt eli en ole mikään vege tai karppaaja. Syön ihan normaaleja ruokia.

Hyvillä mielin uskon tänäpäivänä päihittäneen aknen. Välillä muistuu mieleen ajat jolloin akne hallitsi elämää, ne lukuista juhlapäivät kuten esim juhannus tai vappu saattoi mennä aivan mönkään isojen paiseiden takia. Ei kehdannut lähteä viihteelle jne.. Tosi asia on se, että aknen vaikutuksesta itsetuntoon ei kukaan muu voi arvioida kuin aknesta kärsivä itse. Totta on myös se että akne ei aina ole niin paha, kuin se tuntuu itsestään olevan. Tunnen ihmisiä jotka kärsivät aknesta mutta osaavat ottaa sen rennosti. Silloin akneen ei kiinnitä edes huomiota. Itse en tähän aikanaan pystynyt vaikka minullekkin sanottiin asiasta. Toki kaikki on tapauskohtaista, kuten tämä kertomuskin. Kirjoitin tämän koska toivon että tästä olisi jotain hyötyä edes jollain tavalla. M27

Hienoa että täällä on ihmisiä jotka kannustavat ja täällä ei kukaan jää yksin..Kiitoksen sana mm: NeraXille ja muille jotka antavat täällä hyviä neuvoja ja tukevat ihmisiä joilla on paha mieli..Ihmisiä me kaikki ollaan, kaikki samanarvoisia..Kyl tää elämä ja sairaudet vaan opettaa..Monasti liiankin rankalla tavalla, mutta toivosta ei saa koskaan luopua..Hyvät yöt mun puolesta kaikille(:!

Miten teillä on määritelty keski vaikea akne? Koska itse varasin terveyden hoitajalle ajan aknen takia, ja hän kyseli minulta että onko minulla keski vaikea akne. En oo varma, määritteleekö muut tämän siksi mutta itse kyllä määrittelin.

mmiruuuuuuuuuu kirjoitti:

Miten teillä on määritelty keski vaikea akne? Koska itse varasin terveyden hoitajalle ajan aknen takia, ja hän kyseli minulta että onko minulla keski vaikea akne. En oo varma, määritteleekö muut tämän siksi mutta itse kyllä määrittelin.

Lue lisää

keskivaikeassa aknessa on tulehtuneita finnejä sekä musta/valkopäitä. Yleisesti ottaen keskivaikeassa aknessa ei ole kuitenkaan isoja kystä-finnejä. Ja myös kuinka monta finniä naamassa on, nii määrittää keskivaikean. Keskivaikeassa sanoisin olevan noin 10-30 aktiivisista finniä musta/valkopäitä.

jeijjis kirjoitti:

keskivaikeassa aknessa on tulehtuneita finnejä sekä musta/valkopäitä. Yleisesti ottaen keskivaikeassa aknessa ei ole kuitenkaan isoja kystä-finnejä. Ja myös kuinka monta finniä naamassa on, nii määrittää keskivaikean. Keskivaikeassa sanoisin olevan noin 10-30 aktiivisista finniä musta/valkopäitä.

Lue lisää

Kiitoksia nopeesta vastauksesta. Ainakin tuon perusteella minulla on keskivaikea akne, ja toivottavasti nyt saisin sen lääkekuurin. Ja voin kyllä itsekkin sanoa ettei tämä akne mitään herkkua oikeesti ole.

mmiruuuuuuuuuu kirjoitti:

Kiitoksia nopeesta vastauksesta. Ainakin tuon perusteella minulla on keskivaikea akne, ja toivottavasti nyt saisin sen lääkekuurin. Ja voin kyllä itsekkin sanoa ettei tämä akne mitään herkkua oikeesti ole.

Lue lisää

Itsekkin keskivaikeasta aknesta kärsineenä tiedän tunteen. Nykyisin akneni luokittelisin lieväksi. Kannattaa kokeilla sokeritonta ja viljatonta ruokavaliota, sekä ottaa käyttöö basiron -geeli, jota levittää kasvoille aamuin/illoin. Myös oikeanlaisen pesugeelin sekä kosteusvoiteen löytäminen on auttanut asiassa.

mmiruuuuuuuuuu kirjoitti:

Kiitoksia nopeesta vastauksesta. Ainakin tuon perusteella minulla on keskivaikea akne, ja toivottavasti nyt saisin sen lääkekuurin. Ja voin kyllä itsekkin sanoa ettei tämä akne mitään herkkua oikeesti ole.

Lue lisää

Lääkekuurin saa yleensä vaikka lievästäkin aknesta kärsivä, jos kokee aknen kovin häiritsevänä! :)

vassa kirjoitti:

Lääkekuurin saa yleensä vaikka lievästäkin aknesta kärsivä, jos kokee aknen kovin häiritsevänä! :)

Kävin siellä terveydenhoitajalla tässä toissa viikolla ja hän määräsi minulle lääkäriajan. Kävin lääkärissä ja lääkäri kirjoitti minulle reseptin oricyclin antibiooteille, 3 kuukauden kuuri ja lisäksi aknen paikallishoitoon epiduo geeliä. Vielä en ainakaan minkäänlaisia tuloksia ole huomannut, enkä uskokkaan että parissa päivässä mitään vaikuttaa, mutta odottelen innolla sitä päivää jolloin tulokset alkavat näkyä edes hieman.

Kuten monimuukin on täällä sanonut, en itsekkään mielelläni liiku hirveästi julkisilla paikoilla, mitä nyt koulussa on pakko käydä. Monet illanvietot kaveriporukassa on jäänyt väliin koska en ole kehdannut finnien takia mennä, tuntuu nimittäin että olen kaveriporukkani ainoa jolla on finnejä. Muilla näyttää olevan niin sileä iho, että heidän seurassaan olisin jotenkin huonompi, vaikka he eivät pilkkaa tai puhupahaa minusta (ainakaan tietääkseni). Eivätkä he myöskään niin kiinnitä huomiota kasvojen näppyihin.

Kaikista lannistavinta on se kun IHANA SISKONI saattaa tulla luokseni ja osoittaa naamaani ja sanoa että: sulla on tuossa finni.
Ihan kuin en itse sitä jo tietäisi, tuo laskee itsetuntoa ihan reilusti.

Mutta toivottavasti teillä (ja itselläni) onnistuu hoidot joita käytätte, ja että me kaikki joskus pääsisimme eroon tästä ongelmasta. Jaksamisia teille kaikille!

mmiruuuuuuuuuu kirjoitti:

Kävin siellä terveydenhoitajalla tässä toissa viikolla ja hän määräsi minulle lääkäriajan. Kävin lääkärissä ja lääkäri kirjoitti minulle reseptin oricyclin antibiooteille, 3 kuukauden kuuri ja lisäksi aknen paikallishoitoon epiduo geeliä. Vielä en ainakaan minkäänlaisia tuloksia ole huomannut, enkä uskokkaan että parissa päivässä mitään vaikuttaa, mutta odottelen innolla sitä päivää jolloin tulokset alkavat näkyä edes hieman.

Kuten monimuukin on täällä sanonut, en itsekkään mielelläni liiku hirveästi julkisilla paikoilla, mitä nyt koulussa on pakko käydä. Monet illanvietot kaveriporukassa on jäänyt väliin koska en ole kehdannut finnien takia mennä, tuntuu nimittäin että olen kaveriporukkani ainoa jolla on finnejä. Muilla näyttää olevan niin sileä iho, että heidän seurassaan olisin jotenkin huonompi, vaikka he eivät pilkkaa tai puhupahaa minusta (ainakaan tietääkseni). Eivätkä he myöskään niin kiinnitä huomiota kasvojen näppyihin.

Kaikista lannistavinta on se kun IHANA SISKONI saattaa tulla luokseni ja osoittaa naamaani ja sanoa että: sulla on tuossa finni.
Ihan kuin en itse sitä jo tietäisi, tuo laskee itsetuntoa ihan reilusti.

Mutta toivottavasti teillä (ja itselläni) onnistuu hoidot joita käytätte, ja että me kaikki joskus pääsisimme eroon tästä ongelmasta. Jaksamisia teille kaikille!

Lue lisää

Sitten kun antibioottikuurisi loppuu ja finnit palaavat: vaadi ihmeessä e-pillerit! Niitä voi kuitenkin syödä käytännössä vuodesta toiseen toisin kuin antibiootteja. En jaksa ymmärtää miksi lääkärit aina ensimmäiseksi määrää nuo antibiootit, jotka ei hormonaaliseen akneen tuo mitään pitkäaikaisratkaisua.

mirva456 kirjoitti:

Sitten kun antibioottikuurisi loppuu ja finnit palaavat: vaadi ihmeessä e-pillerit! Niitä voi kuitenkin syödä käytännössä vuodesta toiseen toisin kuin antibiootteja. En jaksa ymmärtää miksi lääkärit aina ensimmäiseksi määrää nuo antibiootit, jotka ei hormonaaliseen akneen tuo mitään pitkäaikaisratkaisua.

Lue lisää

Tää o vaa sitä evoluutioo, elikkä heikoimmat sortuu elon tiel. Ootte rupikonnii, ja kukaa ei huoli teitä/ jaksa katella moisii rupikonnii. No sit osa päättää delata ihtesä, osa päättää yrittää, muttei kukaa huoli niit. Jokainen kuolee joka tapaukses, mut aniharva saa jälkeläisii. Jollonka aknegeenin omaavat hiljallee vähenee. Ette oo soveltuvaisii nykyseen ympäristöön. tää on fakta. luonto kyll tekee tehtäväsä. ootte niitä ns. heikkoja, ihan niinku kivikaudella ei-vahvat ja tyhmät oli heikkoja, jotka ei kyenny lisääntymään. Nyt vaan te ootte rupikonnii, ettekä pysty lisääntyy. SEn sijaa komeet ja kauniit pärjää nykyään ja lisääntyy. Saattaahan se olla, että ympäristö yheäki muuttuu. Tulee vaik jääkausi tai jtn, ja sit jotku teist rupipitsanaamoist menestyy siinä hyvi ja me komeet ei menestytä ja sit heikon ja vahvan yksilön määritelmät muuttus. ja te oisitte vahvoill, mut nyt on tilanne tää mikä on. Me arvostetaan puhasta ihoo ja kaunista / komeeta kroppaa. Äly on myös yhä valtt, joka tosin on menettäny otetta. Vahvuus on nykyään menettäny kans soveltuvaisimman yksilön otetta. eHkä se sosiaalisuus on ykkös juttu nykyyhteiskunnassa.