Naisetkin saa mielellään kirjoittaa jos löytyy hyviä neuvoja.
Yritän selittää tilanteen lyhyesti:
Tavattiin puolitoista vuotta sitten ja siitä saakka oltu kaukosuhteessa (350km), nähdään 1-3 kertaa kuussa. Vietetään siis viikonloppuja ja lomia yhdessä. Alussa suunniteltiin yhteenmuuttoa mutta puolen vuoden jälkeen mies alkoi ottaa vähän takapakkia ja halusi hiljentää tahtia. Minä odottelen että hän olisi valmis muuttamaan, josta ei vielä ole merkkiä. On sanonut että ehkei koskaan halua, toisinaan puhuu kuitenin että "sitten kun asutaan omakotitalossa..."
Miehellä erittäin epäsäännöllinen työ joka stressaa meitä kumpaakin, kauhea sumpliminen että voidaan edes tavata.
Ensimmäinen mies mun elämän aikana (29v) josta tuntui alusta saakka että hän on elämäni mies. Hän tuo kukkia, tuliaisia, kutsuu kullaksi, rakkaaksi, lähettää sydänkortteja. Meillä on paljon yhteistä tekemistä ja harrastuksia ja viihdytään yhdessä.
Ongelma: 1) Erektiohäiriö. Lääkärissä käyty, lääkkeet vaikuta mutta ei niin paljon että homma olisi ongelmaton, eli onnistuu erittäin harvoin. Mulla paha mieli, tuntuu etten osaa kiihottaa miestä, johtaa siihen ettei mua huvita, ei tee mieli koskea "lerppua". Kuulema syy ei oo mussa vaan vika hänessä. Minun pienestä painostuksesta meni lääkäriin, kun ongelma ei postunutkaan lääkkeillä yritän taas jotain keinoa että tilanne paranisi mutta mies ei vaikuta yhtään valmiilta tekemään asian hyväksi mitään. Viimeksi kun tavattiin sovittiin mun pyynnöstä että ensi kerralla kun nähdään jutellaan koko seksiasia oikeen kunnolla läpi. Miehellä ei ole paljoa seksikokemuksia, ei koskaan hyvää seksisuhdetta ongelman takia.
2) Mies haluaa omaa aikaa. Huom. asutaan 350 kilsan päässä!! Eli haluaa välillä viettää vapaan viikonlopun itsekseen (ei tapaile kavereita eikä biletä vaan käy ehkä metsästämässä tai muuta). Jos pyydän että hän tulisi sitten viikolla joskus kun on vapaapäiviä niin hän sanoo ettei jaksaisi kun kotonakin on kaikenlaista tekemistä. En halua kieltää häneltä omaa aikaa tai harrastuksia mutta kun tapaamiset on muutenkin harvassa niin viikonloppu erossa tuntuu pahalta. Yleensä näemme noin jokatoinen viikonloppu, joskus menee 3 viikkoa väliin, enkä siitä yleensä valita. Nyt hän kuitenkin haluaa enemmään omaa aikaa, minä taas haluaisin että nähdään useammin. Tuntuu että olen usein yksin vaikka olen suhteessa, ja jos nähdään vielä harvemmin ei läheisyydenkaipuuni tyydyty mitenkään. Hän ei ajattele samoin, ei ole niin läheisyydenkipeä. Olisin valmis jättämään kaverit ja työpaikan sun muut ja muuttaa hänen luokse mutta hän ei ainakaan vielä halua. Tuntuu että se olisi ainoa ratkaisu suhteen pelastamiseksi minun puolelta. Tuntuu että hän on asoissa aika perikseantamaton eikä ole valmis kompromisseihin, haluaa tehdä asiat kuten hän on ennenkin tehnyt eikä kompromissia useinkaan löydy, sellaista että myös hän tulisi asiassa vastaan. Miehellä ei ole paljoa kokemusta seurustelusta.
Minulla on usein vaikeuksia saada häntä puhumaan ajatuksistaan ja sen takia arvailen usein mitä miehen päässä liikkuu. Johtuuko kaikki erektioongelmasta? Onko hänellä nyt vaan liika ajateltavaa raskaan työn takia? Haluaako hän vain pitää suhdettamme tällaisenaan loppuelämän?
Ja typeriä "jätä se ja etsi joku lähempää" kommentteja en tarvitse. Pointti miksi tämä on ongelma on se että haluan tämän miehen mutta tarvitsen enemmän läheisyyttä ja toivottavasti yhteisen kodin. Kertokaa omat mielipiteenne ja analyysinne tilanteesta. Tarvitsen uusia näkökulmia asiaan.
Kiitos jo etukäteen!
Yritän selittää tilanteen lyhyesti:
Tavattiin puolitoista vuotta sitten ja siitä saakka oltu kaukosuhteessa (350km), nähdään 1-3 kertaa kuussa. Vietetään siis viikonloppuja ja lomia yhdessä. Alussa suunniteltiin yhteenmuuttoa mutta puolen vuoden jälkeen mies alkoi ottaa vähän takapakkia ja halusi hiljentää tahtia. Minä odottelen että hän olisi valmis muuttamaan, josta ei vielä ole merkkiä. On sanonut että ehkei koskaan halua, toisinaan puhuu kuitenin että "sitten kun asutaan omakotitalossa..."
Miehellä erittäin epäsäännöllinen työ joka stressaa meitä kumpaakin, kauhea sumpliminen että voidaan edes tavata.
Ensimmäinen mies mun elämän aikana (29v) josta tuntui alusta saakka että hän on elämäni mies. Hän tuo kukkia, tuliaisia, kutsuu kullaksi, rakkaaksi, lähettää sydänkortteja. Meillä on paljon yhteistä tekemistä ja harrastuksia ja viihdytään yhdessä.
Ongelma: 1) Erektiohäiriö. Lääkärissä käyty, lääkkeet vaikuta mutta ei niin paljon että homma olisi ongelmaton, eli onnistuu erittäin harvoin. Mulla paha mieli, tuntuu etten osaa kiihottaa miestä, johtaa siihen ettei mua huvita, ei tee mieli koskea "lerppua". Kuulema syy ei oo mussa vaan vika hänessä. Minun pienestä painostuksesta meni lääkäriin, kun ongelma ei postunutkaan lääkkeillä yritän taas jotain keinoa että tilanne paranisi mutta mies ei vaikuta yhtään valmiilta tekemään asian hyväksi mitään. Viimeksi kun tavattiin sovittiin mun pyynnöstä että ensi kerralla kun nähdään jutellaan koko seksiasia oikeen kunnolla läpi. Miehellä ei ole paljoa seksikokemuksia, ei koskaan hyvää seksisuhdetta ongelman takia.
2) Mies haluaa omaa aikaa. Huom. asutaan 350 kilsan päässä!! Eli haluaa välillä viettää vapaan viikonlopun itsekseen (ei tapaile kavereita eikä biletä vaan käy ehkä metsästämässä tai muuta). Jos pyydän että hän tulisi sitten viikolla joskus kun on vapaapäiviä niin hän sanoo ettei jaksaisi kun kotonakin on kaikenlaista tekemistä. En halua kieltää häneltä omaa aikaa tai harrastuksia mutta kun tapaamiset on muutenkin harvassa niin viikonloppu erossa tuntuu pahalta. Yleensä näemme noin jokatoinen viikonloppu, joskus menee 3 viikkoa väliin, enkä siitä yleensä valita. Nyt hän kuitenkin haluaa enemmään omaa aikaa, minä taas haluaisin että nähdään useammin. Tuntuu että olen usein yksin vaikka olen suhteessa, ja jos nähdään vielä harvemmin ei läheisyydenkaipuuni tyydyty mitenkään. Hän ei ajattele samoin, ei ole niin läheisyydenkipeä. Olisin valmis jättämään kaverit ja työpaikan sun muut ja muuttaa hänen luokse mutta hän ei ainakaan vielä halua. Tuntuu että se olisi ainoa ratkaisu suhteen pelastamiseksi minun puolelta. Tuntuu että hän on asoissa aika perikseantamaton eikä ole valmis kompromisseihin, haluaa tehdä asiat kuten hän on ennenkin tehnyt eikä kompromissia useinkaan löydy, sellaista että myös hän tulisi asiassa vastaan. Miehellä ei ole paljoa kokemusta seurustelusta.
Minulla on usein vaikeuksia saada häntä puhumaan ajatuksistaan ja sen takia arvailen usein mitä miehen päässä liikkuu. Johtuuko kaikki erektioongelmasta? Onko hänellä nyt vaan liika ajateltavaa raskaan työn takia? Haluaako hän vain pitää suhdettamme tällaisenaan loppuelämän?
Ja typeriä "jätä se ja etsi joku lähempää" kommentteja en tarvitse. Pointti miksi tämä on ongelma on se että haluan tämän miehen mutta tarvitsen enemmän läheisyyttä ja toivottavasti yhteisen kodin. Kertokaa omat mielipiteenne ja analyysinne tilanteesta. Tarvitsen uusia näkökulmia asiaan.
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jätä koko äijä parenpiaki varmaan löytyy
Tommonen tyyppi on niin moniongelmainen että se kannattaa heivata! Älä tuhlaa elämääsi toivottomaan tapaukseen, ei ne ongelmat siihen erektiohäiröön lopu kuitenkaan. Älä anna tommosen romanttisen hössötyksen hämätä! Tiedän muutaman tapauksen jossa mies on ollut juuri tollanen "ylihuomaavainen", ostellut kaikkea ja passanut kovasti, mutta sängyssä ei ole ollut vipinää.
Aina pitää muistaa että ihmiset ovat erilaisia mutta..mutta.. Yleensä kun sanomiset ja tekemiset eivät vastaa "oletettua rataa" .. liikunnan parista sanonta: kaikki syyt mitkä estävät liikkumasta ovat tekosyitä pitää hyvin paikkaansa tässäkin asiassa. Tekaistujen syitten taakse on helppo paeta.
Jos ellu olisi minun naiseni :) voisin sanoa mitä tekisin. Ensinnäkin asettaisin arvojen seassa vaakakuppiin suhteemme ja tulevaisuuden ja siitä tehtäisiin ns. päätös joko jatketaan tai sitten lopetetaan, mutta ei missään nimessä aleta vehdata edestakas tärkeimmän eli parisuhdeasian kanssa.
Jos päätettäisiin että sitoudutaan suhteeseen alettaisiin sen eteen tekemään yhdessä töitä eikä pelkästään niin että sinä koittaisit viedä asiaa eteenpäin ja toinen vaan ei osais päättää asioista.
Jos ei ole seurustellut tai ole sosiaalisesti sopeutuvainen kompromissiratkaisuihin joita elämässä tarvitsee tehdä, on hänen vaikea olla parisuhteessa koska omat päätökset eivät ole lopullinen päätös vain pelkkä toisen osapuolen näkökanta.. tästä aletaan vasta vääntämään yhteistä ratkaisua/kompromissia.
Tuntuu että miehellä on paljon sellaisia asioita joihin tarvitsisi käydä terapeutin kanssa keskusteluja jotta osaisi käsitellä ongelmiaan ja voittaa ne.
Muista että olet tasa-arvoinen hänen kanssaan.
Olen pitkälti samaa mieltä edellisen nimimerkin kanssa. Seksiongelmien poistamiseksi on olemassa hyvä ja nopea tapa mitata miehen testostereoni taso joka pitkälti määrää halukkuuden.Jos se on ok, niin ongelma on yleensä paisuvaiselimessä tai sitten tunnepuoli ei ole ihan ok. Molemmat vaativat kuitenkin ammattiauttajaa.
Naiskommentti:
Vaikuttaa siltä että sinä olet nyt joustamassa ja ymmärtämässä liikaakin. Oikein ymmärrettävää koska haluat olla hänen kanssaan ja jos se vaatii joustoa niin tietysti sen haluat tehdä. Mutta muista että ne joustot joita nyt teet, vaikuttavat suhteessanne myöhemminkin. Sinusta tulee se joustaja. Suhde menee äkkiä epätasapainoon. Haluatko elää loppuelämäsi suhteessa jossa hän laatii säännöt ja sinä toimit niiden mukaan?
Omaa aikaa ei kuulu tarvita noin paljoa. Hänellä kuuluu olla sinua ikävä ja tarve nähdä mahdollisimman usein. Voi olla ettei hän pysty "normaaliin" suhteeseen omien ongelmiensa takia mutta vain hän itse pystyy ne ongelmansa ratkaisemaan. Mielestäni ei pidä luovuttaa helpolla, mutta ulkopuolisena sanoisin että kannattaisi laittaa nyt ite niitä rajoja. Muutatte yhteen tai edes samalle paikkakunnalle tai eroatte. Näette enemmän, ei vähemmän. Ei kolmekymppisen naisen tarvi elää etäsuhteessa "muuten vaan". Se on riittävän haastavaa jo ilman tuollaisia ongelmiakin. Jos hän ei ole valmis joustamaan takiasi niin ilmeisesti hänelle on oma aika yhteistä aikaanne tärkeämpää ja siitä voisi jo päätellä aika paljon.
Sinä olet oman elämäsi tärkein henkilö, mieti mihin suostut!
olisin varmaan hieman ihmeissäni ja kuitenkin välimatkaakin 350 km. Me ei asuta yhdessä eikä nähdä joka päivä, mutta viikonloppuna haluan jo olla yhdessä.Ihmettelen vaan jos ette näe viikolla etei hän jo haluaisi tulla ilman muuta viikonloppuna luoksesi tai sitten sinä menet hänen luokse. Sitten ymmärrän jos menoja ettei aina voi nähdä mutta aina...en ymmärrä. =( eihän tuossa suhteessa läheisyyskään pääse kasvamaan jos nähdään harvoin. paha sanoa ettei hänellä olisi jo toista... teidän pitää keskustella ja sinusta tuntuu pahalta pitäkää ainakin jonkinlainen tauko.. jos hänen ikävänsä kasvaisi ja tajuaisi sinun arvon elämässään...
Kiitos kaikista vastauksista. Lisää mielipiteitä otan mielelläni vastaan.
Nyt jo sain hieman vahvistusta sille että en vaadi liikoja sillä että nähtäis mahdollisimman useasti ja ottettais jo pikkuhiljaa askel siihen yhteenmuuton suuntaan.
Halusin vielä lisätä, että päällimmmäinen syy siihen että nähdään vain noin jokatoinen viikonloppu on hänen työvuorot. Mies siis saa noin 2 viikonloppua vapaaksi kuussa ja minä tietysti toivon ett nähtäisi aina silloin koska itselläni on tavallinen ma-pe 9-17 työ. Toisinaan pidän kyllä vapaapäiviä että voitais olla enemmän yhdessä. Toisinaan minullakin on muuta menoa, mutta yritän aina sovittaa ne silloin kun mies on jokatapauksessa töissä. Eli miehellä 2 viikonloppua kuussa vapaata joista hän haluaa toisinaan viettää vielä toisen itsekseen. Kuitenkin hän viettää jo arkena olevat vapaapäivät ilman minua. Minä menen kyllä toisinaan hänen luo viikonloppuna vaikka hänellä olisikin työvuoro. Hänella taas on siis parempaa tekemistä kotonakin (auttaa vanhempiaan metsätöissä ja muissa hommissa) kuin tulla minun luokse. Toisaalta ymmärrän että nekin työt pitää tehdä ja raskaiden työpäivien jälkeen ei jaksa lähteä reissaamaan. Mutta en ole pyytänyt että aina pitäisi tulla, sillon vaan kun tapaamisten välit venyvät pitkiksi.
Olen nainen, mutta laitanpa nyt nopeasti ajatuksiani sillä tilanne kuulostaa vähän liiankin tutulta. En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta minä itse ja monet (nyt yli kolmikymppiset) kaverini ovat "tuhlanneet" vuosia elämästään juuri vastaavanlaisessa suhteessa. Pidemmän päällä kelkkaa on nimittäin todella raskasta yksin vetää. Kaikki vastaavat tietämäni suhteet ovatkin päätyneet eroon (osa vasta yli 10v jahkailun jälkeen). Mutta eihän se tietenkään tarkoita etteikö teillä olisi mahdollisuuksia, jokainen suhde on oma tarinansa.
Kuulostaa siltä että sinä pidät yllä lähes koko suhdetta, on selvää että sinä rakastat ja että koet tuon miehen olevan "se oikea", mutta viestistäsi ei välity niinkään paljon se että mies olisi oikeasti valmis tekemään kompromisseja ja näkemään vaivaa ollakseen sinun kanssasi, ja etenkään viemään suhdetta eteenpäin. Toki, se on hänen valintansa, ehkä hän on tyytyväinen asioihin siten kuin ne ovat. Mutta kuulostaa siltä että sinä et ole, joten päätös on nyt sinun käsissäsi: a) joko jatkat tuohon samaan malliin, otat häneltä sen minkä saat ja lopetat valittamisen, b) kerrot hänelle hyvin selkeästi mikä mättää, mihin haluat ehdottomasti muutosta, ja sitten annat hänelle aikaa ja rauhaa miettiä onko hän sellaiseen muutokseen valmis ja myös runsaasti aikaa niiden toteuttamiseen (se ei ehkä ihan muutamasas kuukaudessa käy) c) jos olet mielestäsi jo tehnyt kaikkesi, ja suhde ei sinua edelleenkään tyydytä, jatkat eteenpäin elämässäsi. Ehkä mies huomaa mitä on menettänyt ja tulee perässäsi ja pystyykin sitoutumaan, tai sitten ei.
Et voi muuttaa miestä, hänellä on oikeus elää juuri niinkuin haluaa, ja jos hän ei nyt halua samoja asioita kuin sinä, on hyvin mahdollista että niin ei tule ikinä käymään. Sama koskee sinua, sinulla on oikeus ja velvollisuus itse järjestää elämäsi sellaiseksi että olet onnellinen. Jos tämä mies ei sinua tee tyytyväiseksi, on aika etsiä joku joka tekee. Toisaalta, jos saat suhteesta kuitenkin niin paljon että voit siinä elää, sitten voit jatkaa samaan malliin, mutta et voi koskaan olettaa että mies muuttuisi sinun vaatimuksiesi mukaiseksi. Ehkä hän hieman muuttuu joskus, mutta ei siitä mitään takuita ole.
Keskustelu on yleensä avain näiden ongelmien käsittelyyn, jos hän ei siihen suostu kanssasi nyt, ei suhteella nähdäkseni ole hyvää tulevaisuutta. Toisaalta, jos onnistutte avoimesti ja suoraan puhumaan, ja kumpikin osaa kuunnella toista ja joustaa asioissa jotka ovat toiselle tärkeitä, teillä on kaikki mahdollisuudet elää vaikka kuinka onnellisina. Kyse on siitä että haluaako mies elämältään ja tulevaisuudeltaan samoja asioita kuin sinä, ja tunteeko hän todella haluavansa sinut puolisokseen? Vai onko hän tyytyväinen kaukosuhteeseen/hengailuseurusteluun eikä enempää halua? Tietääkö hän itsekään mitä haluaa tai millainen ihminen ylipäänsä on? On hienoa että osaat niin selkeästi eritellä mitä tarvitset ja haluat häneltä, mutta hänen pitäisi osata tehdä samoin. Jos ainoa asia mitä hän selkeästi haluaa on "omaa aikaa", ei se kuulosta mieheltä joka haluaa olla parisuhteessa. Jos hänellä ei ole sydämessään halua antaa sinulle kaikkea sitä mitä tarvitset, olisi väärin jatkaa suhdetta. Jos hän tekee kaiken mitä haluat vain miellyttääkseen, ette te voi pidemmän päälle olla onnellisia. Hänen täytyy TODELLA haluta olla kanssasi, ja silloin ei yleensä työt eikä välimatkat eikä mikään muukaan ole esteenä (kuin ehkä väliaikaisesti). Uskon että ainakin osa erektiovaivoistakin voi johtua miehen epävarmuudesta ja itsetuntemuksen puutteesta.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, keskutelisin asiasta todella vakavasti ja perusteellisesti. Jos hän ei siihen pysty, sitten kirjoittaisin kirjeeen. Älä uhkaile äläkä raivoa, vaan kerro rauhallisesti, rehellisesti omista tunteistasi ja näkökulmistasi, ja ole valmis myös kuuntelemaan hänen ehkä yllättäviäkin mielipiteitä. Tee selväksi että jos ette nyt opettele juttelemaan yhdessä, ei teillä voi olla tulevaisuutta. Kerro että itse olet valmis näkemään paljon vaivaa että suhteenne onnistuu, mutta että hänen on tultava puolitiehen vastaan.
Keskustelujen jälkeen aikalisä, muutama viikko taikka muutama kuukausi, jotta hän todella saisi rauhassa miettiä mitä haluaa. Jos hänelle sinä aikana tulee sinua todella ikävä, on hän sitten varmasti valmis tekemään jotakin saadakseen sinut omakseen. Miehille täytyy monesti antaa tilaa jotta he huomaavat mitä todella haluavat, ja jotta he joutuvat vähän näkemään vaivaa sen saavuttaakseen. Epävarmassa tilanteessa ei saa olla liian riippis. Mutta ystävällinen, lempeä ja samalla luja pitää olla.
se ettei hänellä ole ollut paljoa seksikokemuksia eikä hyvää seksikokemusta kuulostaa ihan samanlaiselta kuin mieheni.
Mieheni on aikaisemmissa suhteissaan aina pistänyt suhteen poikki, kun olisi pitänyt alkaa sänkyhommien sujua eli siis saattoi olla myöskin reilu vuoden suhde, mutta lopetti jutun koska alkoi tietenkin olla jo hankalaa ja epämiellyttävää lähteä selvittelemään ongelman syytä.
Kunnes tapasi minut, ymmärsin hetken aikaa, kyselin varovaisesti syytä tilanteeseen, sain ihmeellisiä verukkeita kuten että pelkäsi minua, olin mukamas liian päällekäyvä?? aijaa, noh..tuskinpa ja hänellä ei ole mukamas tapana näin äkkiseltään (oltiin seurusteltu muistaakseni puoli vuotta, mulle iäisyys seksittömyyttä), kunnes...erittäin suorasukaiseen tapaani lähdin yhtäkkiä selvittämään tilannetta kasvoikkain.
Ajattelin että nyt joko kakaisee suoraan totuuden tai sitten se on lorun loppu! Mun luonteella olin muutenkin ollut jo tarpeeksi kauan kärsivällinen, mikä oli ihmeellistä sekin...mutta kun oli muuten niin ihana mies.
Kävi sitten ilmi että yhdyntä tuntui kivuliaalta, liian kireä esinahka....huhhuh, vieläki kummastuttaa mies, miksi ihmeessä piti vetkuilla lääkäriin menoa vaikka ikää oli 26vuotta? Lääkäriin ei olisi millään mennyt, mutta pian meni kun koko ajan jankutin. Nahka leikattiin pois ja kuukauden päästä alkoi sänkyssä tapahtumaan...kolme lastakin aikaseksi saatu ;-)
Tälläinen tarina meillä, meidän tapauksessa hyvää kannatti jaksaa odotella, mutta älä sinäkään liian kauaa odottele, toivottavasti asiat selviää onnellisella tavalla loppujen lopuksi :-)
Jos vaikka vaihtaisit tyopaikkasi miehen asuma-alueelle, ei ole lainkan sanottua etta han haluaisi vietta enempaa aikaansa sinun kanssa kuin nytkaan.
Se etta SINA haluat hanet, on tietysti OK mutta se ei suinkaan muuta sita tosiasiaa etta han ei ole niin kovin kiinnostunut sinusta. Han on sanoin, teoin ja kuvin todistanut monen monta kertaa ettei han ole halukas syvempaan ja pitkaaikaiseen suhteeseen kanssasi.
On todella vaikea ymmartaa kuinka miehen viesti ei uppoa paahasi. Pitaisiko hanen kirjoittaa se taivaalle ennenkuin uskot.
Han selvastikin on teista kahdesta hienotunteisempi ja syvallisempi ja omalla tavallaan viestitta sinulle " ei kiitos". Ota hanen viestinsa vastaan ja lakkaa kiusaamasta hanta.
Kiitos taas kaikille milipiteistä ja neuvoista!
Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja myöskin miettinyt josko asia on tosiaan niin ettei häntä todellakaan kiinnosta sen enempää ja haluaa vaan viettää mukavaa aikaa kanssani silloin kun hänelle sopii. Sitä vastaan sotii kuitenkin asiat kuten että hän haluaa puhua joka päivä puhelimessa ja hyvän yön toivotus on erityisesti tärkeää. Käymme myös usein hänen vanhemmilla kylässä mitä tuskin tapahtuisi ellei hän välittäisi tai olisi jossain määrin vakavissaan. Tuntuu että tämän ongelman ydin on jossain muualla, en vaan tiedä missä.
Totta on ettei hän tällä hetkellä ilmeisesti halua syvempää suhdetta, mutta hänkin tekee tulevaisuuteen yhteisiä sunnitelmia. Ei kylläkään yhteenmuutosta mutta lomamatkasta tai vastaavasta.
Mutta kiitos kuitenkin vastauksesta. Pitää ottaa tämäkin mahdollisuus huomioon. Epäilen kuitenkin että hän loukkaantuu jos tuollaista vihjailisin. Ja toisaalta ellei häntä kiinnosta niin voisi kai hän sanoa sen suoraan......
Niinhän se on että vain keskustelemalla tämäkin asia on mahdollista selvittää. Sen aion tehdäkin, keräilen tässä eri näkökantoja että osaisin ottaa omat ja hänen tarpeet ja toiveet paremmin huomioon. Seuraavaan tapaamiseen on ainakin viikko tai kaksi joten ehdin pohtia asiaa oikein kunnolla.
Edelleen otan mielelläni lisää mielipiteitä ja ajatuksia vastaan.
Tässä miehinen kommentti ilman kaunisteluja,mutta kannattaa ajatella tältäkin kantilta.
Olen elämässä kokenut paljon ja nähnyt paljon ja sovellan sen perusteella sinulle mietittävää.
TAPAUS.1.
Seksiasiat ei sujuneet ,mutta muuten suhde pelasi erittäin hyvin.
Mies halusi pitää etäisyyttä kihlattuunsa ,syyksi ilmoitti haluavansa myös omaa aikaa.
Kihlattua kyllä kavereille ja vanhemmille mielellään esiteltiin.
Suhde kesti 10vuotta kunnes asia lopulta selvisi,ja kun sen kuulin ajattelin että olisihan se pitänyt arvata...
Mies olikin mieltyneet samaan sukupuoleen ja oli siis homo.
Asia oli ollut hänelle vaikea,eikä varmaan itsekkään tiennyt missä vika .
Mies jätti naisensa ja muutti jonkun miehen kanssa kimppaan.
Tapaus2.
Samankaltaiset oireet,omaa rauhaa ja seksi ei vaan maistu.
Syy oli valtava stressi paine työstä,stressi piti koko miestä vallassaan,eikä tunne elämä toiminut herkimmillään.
Ongelmien käsittely saattoi vain lisää stressiä ja pahensi asiaa.
Kuulemma seksihommat alkoivat tietyn ajan kuluessa kiinnostamaan ,mutta se vei oman aikansa.
Henkilökohtainen mielipiteeni on että jos ei ole haluja seksiin,ei varmaan ole tunteitakaan riittävästi.
Potenssi häiriöihin on saatavilla viagraa,muttei sekään auta jos ei vaan haluta toinen.
Tsemppiä.toivotaan että ratkaisu löytyy.
Sen sanon, että mielestäni kaukosuhteet toimivat melko huonosti ja suurin osa päättyy eroon, varsinkin jos nähdään vain 1-3 kertaa kuukaudessa, joka on liian vähän tai ainakin minulle olisi. Kuinka jaksat sellaista? Tiedän, että rakastat häntä, ja rakkaus saa tekemään ihmeitä aikaan. Anteeksi, kun kysyn, mutta rakastaako mies sinua tosissaan? Minun mielestäni on hyvin ihmeellistä, että jos mies rakastaa naista paljon, mutta kuitenkaan "ei ehdi" nähdä naista menojensa vuoksi. Rakkaudessa tehdään "uhrauksia" ja parisuhteessa täytyy ajatella toistakin! Omaa napaa ei pidä, eikä edes saakaan, ajatella. Miesystäväsi on itsekäs halutessaan omaa aikaa.
Puhu miehen kanssa. Kerro tunteistasi, ja sano, ettei tästä tule mitään, jos et tahdo nähdä useammin. Ei työ, harrastukset, omat puuhat voi estää näkemistä. Vai ovatko nämä asiat sinua tärkeämpiä miehelle? Toivon, ettei ole.. Koita jaksaa. Mielestäni sinun ei kannata tuhlata vuosia mieheen, joka ei tahdo useammin nähdä. Elämää menee hukkaan, jos suhteesta ei loppujen lopuksi tule mitään.
Oletkohan vaan niin pirun ruma ja epäseksikäs, ettei siinä nouse viriileimmänkään miehen kikkeli seisomaan. kannattaa myöskin ajella se alapää sileäksi posliiniksi. kauhea karvakasa siellä alapäässä on todellinen seisokin poistattaja.