Miten olette tottunut yksineloon pitkän parisuhteen päätyttyä? Tuntuu vaan välillä niin oudolta mennä kotiin, kun tietää ettei siellä ole ketään odottamassa tms.
Miten tottua yksinäisyyteen?
tyttö23v
163580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ajan kanssa. Toivottavaa olisi, ettet liikaa pääse tottumaan, koska silloin uuden suhteen aloittamisen kynnys nousee huimasti. Kun pitäisi ottaa joku muukin huomioon. Mutta ajan kanssa tilanteeseen tottuu, vaikka sittenkin välillä kaipaa ihmistä, joka odottaisi juuri sinua kotiin.
Jotkut ovat olleet koko ikänsä yksin ja sitten kehtaat valittaa jos olet nyt hetken yksin! Tervetuloa todellisuuteen!
ei kannata totuttautua. Siihen jämähtää varmasti.
Keksit vain itsellesi kaikenlaista sosiaalista tekemistä, mitä ikinä ja menet välillä mukaan vaikka ei huvittaisikaan. Jos yksinäisyyteen tottuu, siitä on vaikea taas totuttautua ihmisten ilmoille.
Nyt sitten naristaan että joutuu iltapäivällä tulemaan tyhjään taloon. Mitä siitä sitten? Säälittää ihmiset jotka eivät ole tottuneet koskaan olemaan yksin. Aivan kuin ei kyettäisi olemaan hetkeäkään yksin. Mikä siinä nyt niin helvetin vaikeaa voi olla?!
Voisit pikkuhiljaa ruveta jo vähän itsenäistymään!
Tarkoittaako itsenäistyminen sitä, ettei ihminen saa kaivata lähelleen ketään muuta?
Itse ainakin tulen toimeen loistavasti itsekseni, vaikkakin välillä sitä kaipaa toista vierelleen..
Onko paha päivä, vai mikäs nyt suututti noin?
Kirjoitin kun tiedän mistä puhun. Olen ollut niin paljon ja niin kauan yksin, että aloin lopulta pitämään sitä aivan normaalina olotilana aina. Jossakin vaiheessa sitä ei edes enää harkitse että tekisikö joskus jotakin toistenkin kanssa kuin yksin, kun on tarpeeksi paljon yksin. Osaan olla yksin, mutta vähän liiankin hyvin välillä, meinaa erakkotauti iskeä, jos ei ole välillä muutenkin.
Ei tällä hetkellä tunnu siltä, että siihen tottuisi. Eikä siihen kai tarvitse tottuakaa, koska haluaa kumppania rinnalle. Kaipuuta voi kyllä helpotta. Itse olen hakenut uusia harrastuksia ja palautellut vanhoja kaverisuhteita. Menemällä ja tekemällä sitä sitten antaa mahdollisuuksia uuden kumppanin löytymiselle.
Olen asunut yksin (tai no siis pienen lapsen kanssa kylläkin) muutaman kuukauden. 8v kestäneen suhteen päättymisestä nyt 8kk. Alussa mielialat heittelehtivät ja yksikseen olo tuntui ahdistavalta. Nyt on kivaa, kun saa vallata iltaisin KOKO sohvan itselleen..... tsemppiä!
Hae iloa yksinäisyydestä tekemällä juttuja, joita ei muussa seurassa välttämättä tulisi puuhailtua. Käy pas**lla ovi auki, haahuile ympäriinsä kummallisesti pukeutuneena, jätä tavaroita lojumaan ympäriinsä jne jne. Ote elämään rentoutuu kummasti, kun huomaa, ettei millään ole mitään väliä.
Täytyypä sitten heittäytyä äijäilemään oikein urakalla..
Kiitos, viestisi piristi kummasti päivääni. :)
Näillä ohjeilla täälläkin tsemppaillaan :^)
Miksi haluaisit tottua yksinäisyyteen?
Mikset mieluummin soittaisi minulle ja sopisit HaliTreffit® ?
Minulla olisi kivalle tytölle tarjota ylenmääräisen paljon helliä halauksia - mun tyyliin kuuluu pitää hellästi hyvää huolta! Jos osoittaudut kunnolliseksi tytöksi, saat omaksesi!
Siispä soita ja sovi treffit, niin tulen mielelläni halimaan sua, eipä tartte yksinäisyydestä kärsiä !
Numeroni löydät täältä:
http://ota.se/mika0800
Ainiin, jos soittaminen tuntuu vaikealta kun et tiedä mitä sanoa, aloita vaikka näin: "Moi, täs on se tyttö23, Suomi24:n keskustelupalstalta, joka ihmetteli, miten yksinäisyyteen voi tottua..."
Siitä eteenpäin mä kyllä osaan jututtaa, ei kaikki suomalaiset miehet ole tuppisuita !
ps. Varsinkin dna:n liittymillä soittelu voi olla jopa täysin ilmaista, soita niin kerron lisää...
Killerinkin voit dna:n liittymästä soittaa, muiden operaattorien liittymistä killerien soittelu on huonoa käytöstä.
Jos soitat killerin, laita *31# ennen mun numeroa, niin tiedän, kenelle soittaa !
Pitkän suhteen jälkeen on outoa ja haikeeta olla yksin. Sinkkuuteen opettelu vie aikansa. Eli klisee "aika auttaa" pätee tässä kumman hyvin. Ajan kanssa oppii nauttimaan omasta seurastaan, oppii olemaan itsenäinen jne. Silti ei tietty semmoinen läheisyyden ja seurustelun kaipuu poistu.
Tässä jotain vinkkejä ensiahdistukseen, mitä auttoivat mua:
- Hanki vähintään yksi uusi intensiivinen harrastus joka vie voimia, ajatuksia ja aikaa. Sitä kautta saa ehkä jonkun kaverinkin.
- Yritä viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa. Sovi heidän kanssa viikolle kaikkea pientä tekemistä. Töistä vaikka suoraan leffaan tai sulkkista pelaamaan, niin sieltä on sitten mukava tulla pitkän päivän päätteeksi omaan rauhalliseen kotiin ja valloittaa koko sänky. Sänkyyn vaikka pari voileipää ja hyvä lehti =).
- Pörrää netissä. Telkkarin kattominen sohvalla saa haikailemaan toista vierelle. Netissä saa muutakin ajateltavaa ja keskustelupalstoilla ja chateissa ei tarvitse olla yksin. Voi jakaa mielipiteitä ja tutustua jopa uusiin ihmisiin.
- Älä kuuntele romanttista musiikkia ja kattele romanttisia leffoja yksiksesi kotona. Se saa vaan pahan mielen. Myöhemmin niistäkin osaa sitten nauttia liikoja haikailematta =).
- Yritä käydä välillä treffeillä, mutta älä sorru yhdenyön juttuihin. Jätä vaikka sinkkuilmo netttiin ja käy kahvilla muutamien kanssa. Treffit piristävät aina ja oppii huomaamaan, että minkälaisten ihmisten kanssa tulee juttuun.
- Urheile, urheile ja urheile. Kunnon treenit tuovat hyvää oloa, saavat mielen tyhjäksi ja hyvät jälkifiilikset myös sinne kotiin illaksi.
- Yritä hankkia vaikka netin kautta itsellesi yksi vastakkaisen sukupuolen ystävä. Semmonen jonka kanssa voi vaikka käydä välillä syömässä tai jutustella puhelimessa. Tuommoinen on tosi rikkaus ja pieni miehen korvike. Tossa tietty se riski, että menee helposti rajan toiselle puolelle tai toinen ihastuu. Mutta ei välttämättä ja se on sitten sen ajan murhe ! :)
Tsemppiä!
"Älä kuuntele romanttista musiikkia ja kattele romanttisia leffoja yksiksesi kotona. Se saa vaan pahan mielen. Myöhemmin niistäkin osaa sitten nauttia liikoja haikailematta =)."
No jaa... Oon ollut sinkku reilut 5 vuotta, enkä vieläkään halua katsoa romanttisia leffoja. En yksin enkä kavereiden kanssa, niistä tulee vaan paha mieli. Samoin tietynlainen romanttinen musiikki on pannassa, koska siitäkin tulee vaan paha mieli, kun ei ole ketään, kenen kanssa siitä voisi nauttia.
[email protected]