Onko muita samassa tilanteessa, tai tiedänkin, että on niitä, jotka joutuvat elämään puolisonsa tuloilla. Meillä on ongelma ehkä erilainen kuin joillain muilla. Miehelle ei ole mikään ongelma se, että hän joutuu elättämään koko perheen. Itse saan muutaman sata euroa vuodessa tienattua keräämällä pulloja ja pikkukeikoilla. Älkää sanoko että mene töihin ja kouluttaudu, sillä tutkintoja on jo kolme ja töitä ei ole löytynyt. Tuo työ onkin se suurin ongelma: Saisin töitä kauempaa, mutta mies, täältä kotoisin ei lähde mihinkään, eikä anna minunkaan lähteä. Se on kuulemma sitten ero. Tällä paikkakunnalla on huono työllisyystilanne lähes kaikilla aloilla, tuo työ tietäisi pitkiä työmatkoja tai viikot pois kotoa. Nuorin lapsi on 13 vuotta, muut vanhempia, mutta alaikäisiä kaikki. Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Keskustelu ei auta, miehelle riittää se, että saadaan laina maksettua ja ruokaa sekä hän voi harrastaa. Hänelle ei ole yhtään tärkeää se, että minäkin haluaisin tehdä muuta kuin lorvia kotona. Kun ei tässä kerrostalossa kotitöitäkään kovin paljon ole. Yritystä vähän vaikka mihin on, mutta aina menee päin peetä.
Miehen raholla eläminen
loinen
152312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
siivous hommiin pääsee ilman koulutusta, mutta aika rankkaa...
Ei täällä päin taida olla pulaa siivoojistakaan. Olen muutaman kerran kysynyt ja käynyt haastateltavanakin, mutta on otettu joku toinen. viimeksi tunsin henkilön, jonka otettiin hakemaani siivooja/toimistoapulaishommaan, oli suunnilleen samanikäinen, mutta koulutusta paljon vähemmän.
Olen käynyt täyttämässä kaikissa siivousfirmoissa ja kaupoissa avoimet hakemukset monien muiden lisäksi, ei ole onnistunut. Tässä on siis vaihtoehtoja tasan kaksi: jatkaa näin ja toivoa, että jotain löytyisi tai lähteä. Työkkärissäkään en ole niitä joita välitettäisiin työllistää, kun en nosta tukia. Minua ei tarvitse edes yrittää työllistää noihin, joihin työmarkkinatukea saavat voivat päästä. Jos pääsisin koulutukseen, niin saisin vähän aikaa edes jotain, mutta kun noiden tutkintojen lisäksi on jo työvoimakoulutustakin, eikä sopivia kursseja nyt juuri ole.
Kyllä sinuna hankkisin töitä miten käy aikanaan
eläkkeesi jos sinulla ei ole tuloja ja sattuisikin niin että eroaisitte ei ole hurraamista eläkkeessä mutta miehesi kyllä
saa täyden eläkkeen itse en tuohon suostuisi
jokaisen kannattaa turvata oma toimeentulo myös
eläkeelle
Eikö miehesi kustanna sinulle harrastuksia? Aika kenkkua kyllä, jos ei osaa omastaan jakaa. Naimisissa kun ollaan, niin rahojen pitäisi kyllä olla yhteisiä. Juttele miehellesi, että sinäkin haluaisit välillä tehdä jotain kodin ulkopuolellakin.
Osaatko tehdä mitään käsin? Puutöitä, maalata, ommella, leipoa? Onhan noihin kaikkiin toki kurssejakin, vaikka osaisi, voi kurssilta keksiä uutta. Sitten myymään niitä omia tuotteita markkinoille, myyjäisiin, kirpputorille, nettiin (www.huuto.net on hyvä paikka!). Olisiko siinä ideaa?
Entä paikalliset Martat, oletko käynyt? Heillä on jos jonkinmoista toimintaa, sieltä voisi saada ideoita.
Tai, pidätkö lapsista? Miten olisi päivähoitolapset? Tai, hoitajaksi jollekin invalidille, he eivät läheskään aina vaadi koulutusta (riippuu tietysti työtehtävistä).
Maatalouslomittajista on pulaa lähes joka kunnassa. Se on kyllä tosi rankkaa, olen itse nimittäin. Mutta, kivat työkaverit, ja tulee se tili sieltäkin. Kysy kunnastasi, jos semmoinen kiinnostaa.
Olen samaa mieltä että sinun kannattaa pyrkiä hankkimaan oma työsarka itsellesi, vaikka parisuhteessa elätkin. Ymmärrän, ettei ole helppoa lähteä toiselle paikkakunnalle, mutta ehkä voisit yrittää etsiä jotain hommaa, jota voisi tehdä etätyönä kotoa käsin.
Onko paikkakunnallasi työväenopistoa? Niissä kurssit eivät maksa hirveästi, saisit piristystä elämääsi samalla kun mietit työpaikan hankkimista, saisit uusia tuttavuuksia ja ehkä vinkkejäkin työpaikoista.
Että miehesi sentään antaa rahaa! Minäkin työttömänä ja kolme tutkintoa. Mutta mies on pihi kuin mikä. Itse syö töissä, ja kotia tullessa ostaa jotakin leipää, maitoa, makaroonia jolla todellakin pitää elää koko perheen. Mitään rahaa ei anna käteen, että saisi itse ostaa ruokaa, tai ylipäätänsä mitään. No onneksi maksaa vuokran ja puhelinlaskut, ettei tarvitse taivasalla asua...
Nyt tuntuu ehkä siltä, että kaikki on ikuista. Mites Sinun sitten käy jos tulee ero ? Hyvin harvoissa tapauksissa exälle määrätään maksettavaksi elatusapua ? Toivottavasti näin ei käy kohdallasi.
Itse erosin 20 vuoden avioliiton jälkeen ja olin todella onnellinen, että olin aina pitänyt oikeudesta tehdä töitä silloin kun haluan. Olin myös lasten kanssa kotona 5 vuotta. Tein töitä laidasta laitaan - lehdenmyyntiä, kukkakaupassa apuna ja kaikenlaisia keikkoja. Sitä kautta sain myös vakkarin hyvän nykyisen työpaikkani. En uskalla edes ajatella, kuinka lasten ja minun olisi käynyt jollei itsellä olisi ollut töitä. Erovaiheessa mies unohti kaiken ja katsoi vain oman edun - meinasi lapsetkin unohtua.
Kiitos kommenteista, lisääkin saa tulla. Olen miehen kanssa puhunut joskus, että jos tulee ero, mutta ei hän halua sellaista edes ajatella. Olemme muutoin onnellisia. Sinä joka sanoit, että ole onnellinen että miehesi antaa rahaa, olenkin, mutta toivoisin häntä edes hiukan harmittavan, haluaisin edes omat ruokarahani tienata itse. Me tulemme kyllä hyvin toimeen, mies on pikkupomo it-alalla ja lapsilisät tulevat minun tilille. Lapsilisät saan hyvin riittämään lasten tarpeisiin ja sitä auttaa, että lapset ovat kaikki poikia. Kohta on vanhin lähdössä opiskelemaan lukioon tai ammattioppilaitokseen, minne pääseekin se tuo varmasti omat lisäkustannuksensa sekin (lapset siis pienellä ikäerolla) esikoisen osalta lapsilisätkin loppuvat reilun vuoden kuluttua, kai hän sitten edes jotain opintotukea voi saada?
Tuonne ensimmäiseen viestiin kirjoitinkin, että muutaman satasen tienaan. Minulla on muutama pikkuhomma, jotka teen juuri kotona. Olen yrittänyt niitä löytää lisää, jotta voisin alkaa täyspäiväiseksi yrittäjäksi, mutta suhteet puuttuvat. Olen käynyt yrittäjäkurssinkin. Kansalaisopistossa kävin opiskelemassa kieliä viiden vuoden ajan, mutta tänä vuonna hinnat nousivat niin paljon, etten raskinut.
Käsitöissä olen surkea, paitsi neulomisessa ja olen neulonut lähinnä järjestöjen myyjäisiin sukkia yms. hyväntekeväisyyttä siis. Samoin leiponut. Leipurina olen hyvä, nytkin on laskiasipullat uunissa, niitä paistellessa tässä kirjoitan. Mutta täällä on asukaslukuun nähden leipomoita ja kotileipomoita aika paljon.
Mietin tuossa sitäkin, jos työkkärissä heittäytyisi säälittäväksi ja alkaisi siellä puhua, että pitää ottaa ero jotta pääsisi edes työmarkkinatuelle ja sitä kautta harjoitteluun. Ei kyllä tuo ilmainen harjoittelu innosta, kun ammattitaitoa on moneen ja harjoitteluhan se on aika suuri yleisen työttömyyden syy.
siihen, että vanhin lapsesi saa opintotukea. Voi olla, ettei saa, jos miehellä on niin isot tulot. Etsi itse tietoutta noista tuista, sillä lapsilisän lakkamisen vuoksi ainakaan meille ei tullut minkäänlaista tietoa, mitä jatkossa. Itse oli kaikki tieto haettava. Onneksi olin kaukaa viisas ja kävin kyselemässä jo etukäteen.
Ja tiedoksi: lukio on tosi kallis; uudet kirjat joka jaksolla, niihin saat uppoamaan euron jos toisenkin. Ammattiopisto tulee puolta halvemmaksi ja heti on ammatti valmiina. Ja jatko-opintoihin pääsee aivan samoihin paikkoihin kuin lukion käyneenä. Eli miettikää, mikä on järkevämpää: päntätä vuosikaudet pää hiessä ja jäädä tyhjän päälle, vai oppia suoraan ammattiin ja jatkaa sitten, mihin mieli tekee.
Noihin sun muihin ongelmiin en muuta voi sanoa, kuin, etkö jo ole työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa? Eikö se nuorimmainenkin ole jo sen ikäinen, että olet tosiaan kotona tyhjän panttina. Työharjoittelun kautta voit saada jalkasi jonkun firman ovenrakoon ja sitä kautta töitä tai niitä suhteita, joita kaipaat omaa yritystä varten. Onhan nyt aivan mieletöntä nykyaikana jättäytyä ilman tulevaisuuden eläketurvaa. Milläs aiot elää sitten eläkkeellä? Kerjäämälläkö? Nimittäin nykyisin ei kannata luottaa avioliiton suomaan turvaan, liitot kun pakkaa päättyä viimeistään silloin, kun toinen löytää "mielenkiintoisemman" ihmisen näköpiiriinsä.
Tässä kisoja katsellessa on aikaa kirjoitella, lauantaisiivouksetkin on tehty.
Työkkärin ja työnantajienkin kanssa on vähän erikoinen ongelma. Kun olen niin "aktiivinen", kuulemma, ja hyvin koulutettu, niin eivät ole innokkaita antamaan minulle harjoittelupaikkaa. Eli pitäisi rueta likaiseksi pultsariksi, niin saisi sieltä ehkä enemmän apua. Työnantajat ovat sitä mieltä, että heti lähden kun sopiva paikka löytyy, osa ihmettelee, että miten noin paljon kouluja käynyt ja aiemmin vaativaa työtä tehnyt voi olla ilman töitä. Yksi sanoi, että taidat osata vain kouluja käydä.
Tiedän, että lukio on kallis, ystävättäreni valitti samaa ja nytpä muistakin, että heillähän ei lapsi tainnut opintotukea saada. Mutta lapsi saa itse valita mitä tekee, en aio painostaa suuntaan enkä toiseen.
Kyllä tuota eläkettä on mietitty, olen sanonut miehelleni jo, etten edes halua elää niin kauan, kun lorvailtu jo on, ettei eläkeikää tarvitse enää kokea. Todella olen aika turhautunut, sillä tämän kerrostalo asunnon siivoaa nopeasti eikä aina viitsi sitäkään tehdä. Joku harrastus pitää etsiä.
Onko kellään kokemusta siitä, että suorittaisi esim. lukiossa jotain kursseja? Olen kyllä lukion vuosia sitten käynyt, mutta jos koettaisi kirjoittaa noita uusia opiskelemiani kieliä, yksi etappi sekin.
että osaatko jotakin niin hyvin, että voisit opettaa sitä, esim. kansalaisopistossa. Sinne pääsee opettajaksi ilman koulutustakin. Ja jos olet kielissä hyvä, mikset lukisi niitä lisää ja tekisi esim. käännöstöitä. Oletko käynyt tutkimassa netistä mitä kursseja avoimessa yliopistossa on tarjolla? Osan opinnoista voi suorittaa täysin etä-tehtävinä ja sitten on olemassa myös verkko-opintoja. Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa siitä, että sinun pitää turvata oma selustasi eläkkeesi suhteen. Miehesi on todella itsekäs, jos olettaa sinun vain olevan kotirouvana, jollet sitä itse halua. Älä uhraa omaa elämääsi!
Kiitos kovasti, kun yritätte auttaa, tulee hyvä mieli, vaikka melkein kaikki on jo koetettua. Mieshän ei vaadi olemaan kotiäitinä varsinaisesti, vaan ei halua minun olevan kauempana. Tästä olemme riidelleet alusta asti, suunnilleen ainoa asia mistä olemme eri mieltä.
Avoin on täällä kallis, mutta mies lupasi yhden kurssin maksaa syksyllä, tiedän jo mitä aion opiskella: nuoruuden haaveammattiani. Samoin ajattelin, jos lukiossa voisi etänä suorittaa pari uutta kieltä, niin kävisin kurssit ja jopa kirjoittamassa ne. Valitettavasti tuonne kansalaisopistoonkin riittää opettajia, olen kysellyt. Se olisikin työpaikkanakin ihanteellinen, sillä on aika lähellä, ei tarvitsisi edes autolla kulkea (mieheni tarvitsee auton päivisin, koska liikkuu töissään myös päivällä). Valitettavasti on niin, että sieltäkin suunnalta säästetään täälläpäin.
Tiedän myös ainakin yhden verkkokursseja paljon järjestävän oppilaitoksen, jossa voisin opiskella aiempiin ammatteihin liittyviä kursseja, en ole vielä päättänyt, otanko kurssin sieltä vai paikallisesta avoimesta. Kovin moneen ei ole varaa. Ainakaan ei tarvitse työkkäriin mitään selvityksiä tehdä, se hyvä puoli tässä on, ettei päivärahoja nosta.
Eläkkeen suhteen on sellainen olo, ettei huvita eläkeikäiseksi edes elää, tässä on jo saanut oloneuvoksena olla tarpeeksi. Kunhan vaan saa lapset isoksi, niin ei väliä. En viitsi käydä edes lääkärissä ja siinäkin säästää, en ole käynyt missään tutkimuksissa vuosiin.
Noista jutuistani saa vähän sekavan kuvan. Mies lupasi siis, että voin jonkun koulutuksen käydä ja olen jo kaksi valinnut, joiden väliltä teen valinnan myöhemmin, koska ilmoittautuminen ei ole nyt ajankohtaista.
Samoin tottakai mies haluaa, että minullakin on työtä, mutta hänelle tämä taloudellinen tilanne on riittävä, enkä saa häntä ymmärtämään oman rahan tai työn psykologista merkitystä. Että voisin mennä edes vähäksi aikaa vaikka pk-seudulle (suhteilla voisin saada tilapäistä majoituista viikoille). Vaan hänestä on tärkeää, että olen täällä lasten luona ja onhan hän osittain oikeassakin. Mutta kun he eivät ole enää pieniä ja avuttomia ole, ja ovat ainakin toistaiseksi olleet "kilttejä", ei mitään alkoholikokeiluja tms. ole tullut ilmi kellään, vaan viikonloppuisinkin paljon kotona viihtyviä ja hyvin koulussa pärjääviä, poikia. Lapsilla on kaikilla edullinen (sama) sisäliikuntaharrastus sali on kävelymatkan päässä. Joskus saan kuulla ulkopuolisilta vanhemmilta ihmisiltä, että lapset ovat hyvinkasvattetuja, koska olen ollut pitkään kotona :/, lohdullista sekin, vaikka uskon itse, että luonteesta se on kiinni.
Mielestäni sinulla on oikeus alkaa toteuttamaan itseäsi viimeistään siinä vaiheessa - missä vaiheessa nyt taidat ollakin? - kun lapset ovat sen ikäisiä, että eivät enää tarvitse aikuisen jatkuvaa hoivaa. Ja, toisekseen, kun kerroit että he kaikki ovat poikia, niin sitä suuremmalla syyllä - tai paremmalla omallatunnolla! - voit suhteellisen huolettomana lähteä miettimään mitä itse elämässäsi haluat, nyt kun sinulla siihen on mahdollisuus, ja sitten toimimaan tavoitteidesi toteuttamiseksi. Hyvältä kuulostaa että mies kuitenkin on valmis, ja halukas, kustantamaan sinulle haluamiasi kursseja. Mielestäni se kuuluu hänen velvollisuuksiinsa, koska olette naimisissa ja hän on se suurituloisempi. Sinä kuitenkin olet hoitanut lapsia kotona, etkä siitä mitään eläkettä tule saamaan. Se on siis vähintä mitä hän voi hyväksesi tehdä, sillä yhdessähän te olette lapset hankkineet. Ei olisi reilua jos sinä yksin joutuisit uhrautumaan. Toivon että saat asian järjestymään, uskon että pystyt mihin vain haluat. Ymmärrän täysin tuon perustelusi työn psykologisesta merkityksestä ihmiselle, se on totta että jokaisen täytyy toteuttaa itseään kykyjensä mukaan, se tuo tyydytystä itselle. Tsemppiä sinulle, kyllä kaikki järjestyy!