tämä työn haku ja epätietoisuus. Olin soveltuvuustestissä ja nyt sitten pitäisi rauhassa odotella päätöstä.
Viime yönäkin heräsin ahdistuksen vallassa. En tiedä mitä teen jos tämäkään paikka ei aukea. On sen verran pettymyksiä jo takana. Tuli tunne, etten jaksa enää yrittää mitään jos joku muu tämänkin paikan vie. Miten saatte itsenne tsempattua aina uudestaan ja uudestaan?
Viime yönäkin heräsin ahdistuksen vallassa. En tiedä mitä teen jos tämäkään paikka ei aukea. On sen verran pettymyksiä jo takana. Tuli tunne, etten jaksa enää yrittää mitään jos joku muu tämänkin paikan vie. Miten saatte itsenne tsempattua aina uudestaan ja uudestaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinpä tosiaan alkaa ahdistaa. Saan paperit yliopistolta aivan kohtapuolin, ja työstä ei ole tietoa.. Muutamassa haastattelussa olen käynyt, ja kerran onnistunut soveltuvuustesteihinkin pääsemään. Mulla on hirveä pelko siitä, että jos työpaikkaa ei pian tule, niin kohta kukaan ei huoli enää haastatteluihinkaan. Ainakin niin yleisesti uskotaan, että jos on työssä, niin on helpompi päästä haastatteluihin.
Kyllähän tuo niin on, että AINA saa töitä paremmin tai vähintäänkin noteerataan paremmin hakiessa jos jo on töissä. Itsekin korkeakoulututkinnon suoritettuani hoksasin aika pian miten hommat menevät ja menin ihan "ruohonjuuritason" duunaritason hommaan ja siihenkin 30h/viikko. Mielenkiintoista, että samat paikat joista ei kuulunut mitään, alkoivat jo aika hyvin kutsua haastatteluihin uudelleen hakiessa.
Vuoden verran meni niin aukesi ensimmäinen melko lähellä omaa koulutusta oleva homma ja siitä sitten homma jo alkoi suttaantumaankin. Kyllä työtä aikahyvin on sentään vielä suomessakin kun on valmis laajalla haravalla ottamaan vastaan plus hieman on muutakin kokemusta/koulutusta kuin vain rajalliselta alalta, mutta suurin virhe on kyllä mielestäni jäädä kiinni pelkkiin oman alan töihin ja niitä hakemaan. Aikalailla "putkeen" päästäkseen on monesti melko alhaalta aloitettava.
Fakta = työtön ei saa töitä!!!!
Fakta2 = jo töissä oleva saa paremman paikan!!!!
sitten kutsuivat minut haastatteluun ja laittoivat vielä soveltuvuustestiinkin, jos kerran eivät meinaa palkata työtöntä.
Jos vielä joskus saan kutsun haastatteluun niin täytyy kysyä heti alkuunsa, että oikeinko tosissanne olette aikeissa palkata työttömän. En meinaan millään viitsisi ravata joutavanpäiväisissä haastatteluissa ja testeissä.
Työvoimatoimistotkin voisi saman tien lakkauttaa, koska eihän kukaan työtön saa kuitenkaan töitä. Turhaan ylläpidetään laitosta joka ei tuota mitään, pyöritellään papereita, väännellään tilastoja ja ihmetellään että minneköhän nämä luuserit pitäisi pistää, että tilastot näyttäisi paremmilta.
on pakko yrittää jaksaa aina uudelleen koota itsensä ja luottaa omiin mahdollisuuksiinsa. Ellei itse luota, eivät muutkaan. - Pirullinen tilanne.
Itse saan voimaa luonnosta, läheisiltä, ystäviltä ja siitä, että tiedän ettei minussa tarvitse olla vika, vaikken tulekaan jonnekin valituksi. Useimmiten valitaan sopivin, harvoin paras.
"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista", on myös ajatus joka lohduttaa vähän. Yritän uskotella, ettei saamatta jäänyt työpaikka olisikaan ollut pitemmällä aikavälillä hyväksi minulle. Ikäviä työpaikkoja on paljon. Yritän ajatella, että ehkä säästyin joiltain ikäviltä kokemuksilta. Yritän ajatella myönteisesti ja usein onnistun - ainakin saatuani pahanmielen ja pettymyksen purettua. Jos työttömyyteni tällä kertaa jatkuu pitkään, lähetän hakemuksia ja käyn haastatteluissa yms. yrittäen olla asettamatta toiveita kovin korkealle.
Kysymys on pitkälle hyvästä tuurista, ei omasta erinomaisuudesta.
Yritetään jaksaa jatkaa. Tehdään parhaamme, toivotaan parasta sekä suojellaan itseämme liian suurilta odotuksilta ja pettymyksiltä.
Tsemppiä työnhakuun.