Miten teillä, yhdessäasuvat pariskunnat, menee kotityöt? Tekeekö nainen melkein kaiken - kokkaa, siivoaa, pyykkää, silittää vaatteet, vie roskat, taluttaa koiraa jne? Vai onko mies mukana ja jaatte tehtävät? Onko oikein, että jos nainen tekee kaiken yksin, mies vain laiskottelee sohvalla (mutta voi olla töissä 12 tuntiakin vuorokaudessa), niin mies huomauttelee joidenkin mahdollisten kotitöiden tekemättä jättämisestä? Miksi valittaa, kun itse ei paljoa kortea kekoon kanna? Vai kuuluuko se nykypäivänäkin naisen hoitaa kodista? Mielipiteitä?
Ne kotityöt ja mies = "ei kiitos"?
lähtevien laivojen satama
91209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin elämme vuodessa 2006. Ennen naiset tekivät kotityöt siksi että ennen naiset olivat kotona ja hoitivat lapset ja kodin. Mies kävi töissä ja toi rahan taloon. Nyt maailma on muuttunut ja naisetkin käyvät töissä joten mielestäni olisi tasavertaista jakaa kotityöt puoliksi. Mutta jos olet kotona niin sittenhän ne mielestäni kuuluu sinulle koska mies käy jo töissä. Rasittaa sellaiset miehet jotka sanovat että kaikki kotityöt kuuluvat naisille, koska ne on "naisten hommia"
No, en minä aivan kotona ole. Olen opiskelija, ja koulussa on melkoinen kiire. Tentteihin täytyy lukea ja kaikki oppimistehtävät tehdä.
Kun kesälomalla viime kesänä (ja joululomalla) olin, tietenkin mutisematta hoidin kotityöt, koska noin viiden tunnin työpäiviä vain tein ja mies puolivuorokautisia. Nyt opintojen aikana tuntuu, että mitään muuta en kerkeä tehdä kuin lukea ja hoitaa kotityöt.
Joskus suhteen alkupuolella tuosta oli ongelmia. Jos minä naisena en tehnyt, ei kukaan tehnyt. Olihan siitä suukopuakin. Aika kului, ja itse kukin muuttui ajan kuluessa. Sanoin myös miehelle, että elämä on kivampaa, jos hänkin osallistuu kotitöihin, koska nalkuti-nalkutin tarve vähenee. Mies osallistuu, ja minä pidin lupaukseni eli asiaa ei tarvitse enää ottaa edes puheeksi. Koti pysyy hienossa kunnossa eikä kotityöt tunnu kumpaakaan rasittavan.
Lisätietona: molemmat ovat aina käyneet myös päivätyössä kodin ulkopuolella.
Olemme asuneet yhdessä nelisen vuotta. Olemme molemmat pääsääntöisesti opiskellut tämän ajan, mitä nyt kesäisin on ollut kesätöitä ja sijaisuuksia muulloin. Meillä kotityöt tehdään yhteisvoimin:
- Kerran viikossa siivoamme yhdessä: yleensä mies imuroi, minä pyyhin pölyt ja se joka ehtii moppaa lattiat. Kesällä matotkin viedään pihalle, yleensä miehen toimesta jolloin minä moppaan lattiat. Jos toisella on tenttikiireitä, on sairas tms. niin toinen hoitaa koko siivouksen. Siistimisiä tehdään pitkin viikkoa, siistijänä se jota sotku ärsyttää :)
- Minä hoidan pyykinpesun ja silittämisen, miehen vastuulla on astianpesukoneen tyhejentäminen. Mies kiikuuttaa tietysti omat likapyykkinsä pyykkikoriin ja minä lautaseni koneeseen.
- Roskat viedään samalla kun ollaan menossa ulos, ei suuri vaiva.
- Ruoanlaitto menee ehkä 70-30, minä teen suurimman osan arkiruoasta, mies suurimman osan viikonloppuruoista. Monesti kokkaamme myös yhdessä.
- Minä hoidan kukkienkastelut ja mullan uusimiset, mies taas huolehtii auton huollosta ja korjauksista.
Mieheni ei pelkää kotitöitä, vaan hän oppi tekemään kaikki työt kun hän asui yksin (ennen kun tapasimme). Tuo sinun tilanteesei ei kuulosta reilulta. Kyllä miehesikin pitäisi kantaa kekonsa korteen yhteisen kodin edestä. Tottakai töiden jaossa on käytettävä järkeä (toinen kotona-toinen tekee pitkää päivää, toisella raskas työ-toisella kevyt työ), eli aina ei voi vaatia, että työt jaettaisiin tasan.
Hänellä ei todellakaan ole varaa valittaa, jos sinä et ole jotain hommaa tehnyt. Ukko on silloin hyvä ja tarttuu itse imuriin/pölyrättiin/moppiin jos jokin ärsyttää se. Jos tekemätön työ kerta häiritsee häntä, eikä sinua, niin tehkööt itse hommat valittamatta.
emme asu vielä yhdessä mutta mieheni hoitaa oman asunnon siivouksen kiitettävän hyvin. Hän jopa tarkempi siisteydestä kuin minä naisena. Hän imuroi säännöllisesti, pesee pyykit. Ruoanlaiton hoidan mielellään viikonloppusin itse mutta tarjoaa apua tarvittaessa. Jos yhteen päästään en varmaan usko emillä tulevan siivouksesta riitaa. Minusta molempien pitää tehdä asian eteen töitä ettei kaikki kaadu vaan toisen tehtäväksi. se on tietenkin kohtuus, että se kenellä on aikaa tekee työt jos huomaa niiden olevan rempallaan. Turhaa riidellä minusta kumman vuoro tiskata jos toinen on esim tullut kotia aikaisemmin ja ehtii tiskaamaan... =)
Mies tekee meillä vähintään puolet.
- Molemmat kokkaa pääsääntöisesti omat ruokansa, meillä on hyvin erilaiset ruokavaliot.
- Siivoaminen suoritetaan useimmiten yhdessä, mie hoidan tavarat paikalleen, pyyhin pölyt ja tiskaan osan, mies tiskaa osansa ja imuroi- Hommit jakautuvat useimmiten niin että ne siivoamme yhtä kauan.
- Mie lajittelen pyykin, mies vie pyykkitupaan ja laittaa koneen pyörimään, hakee pyykit, minä yleensä ripustan. Tämä siksi, että miun haba ei riitä ainakaan märkiä pyykkejä kantamaan siinä jättiläiskorissa takaisin pihan toiselta puolelta ilman maakosketusta.
- Emme omista juurikaan arkisilitettäviä vaatteita, mutta tarvittaessa eli hyvin harvoin minä silitän.
- Roskia viedään sen mukaan kumpi liikkuu sopivasti, aika usein loppujen lopuksi yhdessä (esim. kaupalle lähtiessä).
- Koiraa emme omista.
Kuvailemasi miehen käytös ei ole oikein. Mutta eipä tämä taida olla meilläkään kohdillaan kun joskus miehen osuus kotitöistä kasvaa huomattavasti, kun minulla opiskeluun liittyvät hommat kasaantuu, ravaan jumpassa ja yritän nukkuakin joskus. Sitten kun olisi aikaa siivota, tiskata tms., niin sitten LAISKOTTAA. Pitääpä tsempata taas, nyt kun yksi oikein pirullinen kouluviikko on takana.
Olemme asuneet avomieheni kanssa yhdessä kohta vuoden. Elämämme sujuu ihan hyvin, mutta "töiden jako" menee aina päinvastoin kuin muilla tuttava pariskunnillamme.
Mieheni tiskaa,pesee pyykkiä, laittaa ruokaa,käy kaupassa, siivoaa..
Minä vaihdan palaneen sulakkeen, kasaan esimerkiksi kirjahyllyn tai tv-tason, asennan tietokoneeseen laajakaistan..
Ainoat asiat mitä mieheni kotitöistä ei tee, ovat: pyykkien silitys (koska pelkää polttavansa kankaat silitysraudalla), kukkien hoito (luulee kastelevansa kukkia liikaa/liian vähän) ja ikkunoiden pesu (ei yksinkertaisesti osaa).
Olen ylpeä miehestäni, että hän tekee kotitöitä. Mutta toisaalta häpeän, kun hän ei osaa ollenkaan "tekniikan asioita", joita miehet yleensä mieluusti tekevät. Jopa lämmitystolpan ajastimen viritys on miehelleni niin ylitsepääsemätöntä, että joskus aivan säälittää. Puhumattakaan renkaiden vaihdosta tai niiden paineiden mittauksesta..
Elämme kuitenkin tasapainossa ja olemme tyytyväisiä tehtävien jakoon :)
10 vuotta on yhtä pidetty. Siitä kymmenestä vuodesta kahdeksisen vuotta saman katon alla. Välillä kokeiltu eroakin, mutta yhteen palattu.
Yksi syy, miksi en tästä ukosta luovu on se, että se on mies joka ei pelkää näitä "akkojen hommia". Meillä mies laittaa ruuat -yksinkertaisesti sen takia, että on parempi kokki. Se tiskaa joka ehtii ja se imuroi, jota villakoirat nurkissa alkaa ahdistaan.
Lapsia ei ole, mutta lemmikkieläimiä niidenkin edestä... Eläinten hoidosta on muodostunut tietyt "vastuualueet". Minä lenkitän koirat aamulla ja käytän metsävaelluksilla, mies huolehtii koirat iltapissalle. Kissanvessan siivous on meikäläisen hommaa -samoin jyrsijähäkkien siivous. Ne onkin varmaan ainoat hommat, jotka on selkeesti jaettuja. Ai nii ja pyykinpesu on kanssa "akkojen hommaa". Muuten kotityöt jaetaan. Tosin ei aina kovin sulassa sovussa...
Mutta kaikenkaikkiaan vaikka joskus riidellään kuin rakkikoirat, niin kummasti sitä eroa ei halua loppuun asti viedä ihan senkään takia että tuskin muualta löytyisi miestä, joka yhtä tasapuolisesti ottaisi vastuunsa arkielämän hommista kannettavaksi.
Kiitokset tähän mennessä vastanneille. Pitää ottaa miehen niskasta kiinni, ja puhua sen kanssa tarkemmin näistä kotitöistä.