Kysymys naisille; osoitatko koskaan spontaanisti hellyyttä miehelle harmaan arjen keskellä ja jos niin miten?
Kysymys miehille; jos naisesi tekee spontaanin hellyydenosoituksen, pusun, nipistyksen tms. niin miten suhtaudut, tykkäätkö vai vaivaudutko?
Kysymys miehille; jos naisesi tekee spontaanin hellyydenosoituksen, pusun, nipistyksen tms. niin miten suhtaudut, tykkäätkö vai vaivaudutko?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rapsutan parrasta, "korjaan mutkalla olevaa paitaa" (halaan ja suukotan), litistän ahtaaseen nurkkaan ja kutitan, laitan takin paremmin kiinni...;), hipaisen ohi kulkiessani, istahdan syliin hänen lukiessaan lehteä (ei hermostu häiriöstä...luetaan yhdessä)...
Mieheni... usein silittää selkääni ollessani "omissa touhuissani", pusuttaa niskaa, silittää ..."sekottaa" hiuksiani, koskee usein vatsaani hiljaa...,
Mieheni ei vaivaudu, odottaa oikeastaan kosketustani. On ollut aika, jolloin tämä oli kovin vähäistä:/ Mieluummin jatkaisi läheisyyttä, mutta aina ei ehdi...
Koskettaminen ja läheisyys, hyväileminen ovat niin hienoja juttuja, että niiden käyttäminen ihan pikaisestikin tuo kummallekin hyvän olon. Varsinkin tämän huomaa sitten, jos on ollut "koskemattomuudenkin kausia".
Jokainen huomion osoitus, koska se on kuin lahja sydämelle.
En tiedä, voiko sitä enää väittää "spontaaniksi" kun se kuuluu niin kiinteästi arkeen. Suukot vaihdetaan aina ennen töihin/kouluun lähtöä, pyllylle läpsäisen jos se sopivasti sattuu tielle, ja oikein tiiviin halauksen saatan käydä antamassa kun mies on nakusillaan matkalla suihkuun. Helliltä nipistyksiltä kultaseni ei voi välttyä jos häärii keittiössä kun minä sinne eksyn. Kädestä pidetään usein kauppareissulla... peppuläpsäys- tai kutitushippa saavat usein naurettavia mittasuhteita.
Niin, ja olemme tosiaan molemmat "aikuisia" ja suhdekin on monta vuotta vanha.
Mies ei ainakaan vaivaudu, kyllä tuo lähes poikkeuksetta jaksaa hymyn naamalleen virittää tai joskus kädestä tarttumiseen ei enää erikseen reagoi. Ja palautteena saan samanlaisia läpsytyksiä, kutituksia, nipistyksiä ja halituksia takaisin.
hellyyttä miehelle, esim. seuraavin tavoin:
halaan, pussaan, alan painimaan, menen syliin istumaan ja juttelemaan, jätän pieniä kirjelappusia miehen löydettäväksi, piirtelen sydämiä ja aurinkoja kauppalistoihin, läpsäytän pepulle... tms.
Mieheni tykkää, ei vaivaudu. :)
Aamulla mieheni herää kello 5. Painaa suukon poskelleni ja lähtee töihin.
Aamupäivällä klo 11-13 tulee tekstiviesti, jossa hän osoittaa kesken työpäivän rakkautensa minua kohtaan.
Iltapäivällä kun mieheni tulee töistä, me halaamme jo eteisessä ja suukottelemme.
Illalla katselemme tv:tä sylikkäin, jolloin mieheni silittelee minua.
Ennen nukkumaan menoa, mieheni ottaa minut syliin 5 minuutiksi. Sanomme lauseita "minä rakastan sinua","olet maailman ihanin","haluan olla kanssasi aina"
Lopuksi toivotamme hyvää yötä ja annamme toisillemme hyvän yön suukon.
Tämä rutiini tapahtuu joka arkipäivä. Viikonloppuisin on aivan eri meininki, koska saamme olla kahden ja kiusata leikkisästi toisiamme niin paljon kuin mahdollista.
Suhteeseen kuuluu hellyys ja sen oikeanlainen osoitus. Ei ole aikaa, jolloin toiselle ei voisi sanoa "minä rakastan sinua".
Kun hellii toista, saa varmasti myös itse hellyyttä.
kaikki totta vai kerroitko päiväunistasi. Siis ihan oikeasti en usko että kukaan pariskunta käyttäytyy noin tavallisena arkena. No suhteen alussa ehkä, mutta noin valtaisa määrä kyllä aiheuttaisi minussa vastareaktion. Olen sitä mieltä, että jos kokoajan hokee toiselle rakastavansa tätä, niin se menettää lopulta merkityksensä. Tottakai sitä pitää hellyyttä osoittaa sekä sanoin että teoin, mutta rajansa sentään kaikella.
joillakin sattuu vaan menemään hyvin, sitä ei sovi epäillä..
mutta joka toinen lause ei meillä ole "minä rakastan sinua", jos sitä epäilit.. vaan se sanotaan paikkaan mihin se kuuluu.. esim. illalla ennen nukkumaan menoa.. rakastelun jälkeen :) ..ei turhaa.. ja joka sanalla on tarkoitus.
kateellinen voi olla, mutta tämä on vaan minun mielestäni elämää, ja osoitus siitä että se oikea voi oikeasti löytyä ja sen oikean kanssa voi olla onnellinen ihan sydämensä pohjasta!
emme kumpikaan (minä, eikä mieheni) välitetä riitelystä.. se on turhaa äänen korotusta, ja sitä saamme kuulla naapurin pariskunnalta seinän läpi ihan tarpeeksi. keskustellaan mistä vaan, milloin vaan ja aina tavallisella äänellä.. silloin kaikki menee hyvin.
jos joskus tulee päivä, jolloin ei halua puhua, päivä jolloin kaikki ärsyttää, niin se täytyy sanoa, niin toinen osaa pysyä loitolla, ja tulla vasta sitten kun pyytää tai on sopiva hetki..
sellaista on tosi rakkaus.. ei turhaa stressiä ja kumpikin on onnellisia.. eikä ainakaan töissä tarvitse miettiä parisuhde ongelmia tai jauhaa niitä kavereiden kanssa kaupungilla tai baarissa.. :)
näin se menee.. joillain se on vain päiväunissa, meillä se on ihan oikeassa elämässä :)
kiitos kuitenkin kommentista... toiv. sinäkin ja kumppanisi löydätte sen oikeamman tien onnelliseen arkeen :)
Hymyilen kenties ja jatkan töitäni.
Kiitos arvokkaista vastauksista molemmille sukupuolille. Onnea ja ilo jatkoon..
Meillä on muodostunut tavaksi lähtöpusut ja halit, ainakin aamulla ja välillä muutoinkin. Samoin hyvänyönsuukko. Ja niitten lisäksi kyllä päivittäin pusutellaan ja halitellaan. Yhdessä kolmatta vuotta. Ollaan molemmat sitä mieltä, kun on joskus juteltu, että olisi hirveää jos nuo hellittelyt jäisi pois vuosien varrella, enpä usko että jäävät, sen verran halipussailijoita molemmat ;)
itsellä tulee aina vähän väliä poikaystävän silmiä katsoassa semmonen "voi ku söpöä" joskus jopa lässytän kuin vauvalle..Mutta poikaystäväni ei juurikaan välitä,jotaki vaan tokaisee että miksi sinä lässytät :S Tuntuu tosi pahalta ku sanoo rakkaalle jotain ja spontaanisti niin toinen ei huomio :( No eipä se välitä minusta enää,parempi kuitenkin olla näin suhteessa kun saa olla lähellä..entä kuin yksin ikävässä.. :S