Parempiko yksin?

Missä vaiheessa pitää antaa periksi? Vaikka kuinka yrittää kaikkensa toisen miellyttämiseksi niin aina saan nenilleni:-( Halusin avioliiton varmistaakseni yhteisen tulevaisuuden, varmuuden siitä, että nyt voi aloittaa perheen perustamisen. Minulla alkaa mennä usko rakkauteen ja mukavaan yhteiseloon. Onko täydellistä paria, helppoa elämää? Minusta alkaa tuntumaan että haluan elää lopun elämääni yksin. Liikaa pettymyksiä, ei jaksa enää.
61220
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

en sanois yksin, mut näköjään ainakin ilman häntä...

Äänestä

Olet jo niin pakkomielteisen ajatuksesi kiemuroissa että se loistaa jo kauas ja siksi sinua kammoksutaan. Takerrut johonkin aviolittoon ja perheeseen kuin hukkuvaan laivaan.

Olet jäänyt väliinputoajaksi ja nyt koitat pakonomaisesti vaan saada jonkun kiikkiin jotta voit pakkomielteesi toteuttaa. Helppouttako haet niin että joku muu ottaisi vastuun elämästäsi?

Luulen että pettymykset ovat tarkoituksen mukaisia sinulle kun haet ihmistä vain tyydyttään pakkomielteesi perheestä ja avioliitosta. Kun luovut noista vaatimuksista niin voit vielä jonkun löytää ja antaa aikaa toiselle ihmiselle. Jos haet vai omia tarkoituksia varten kumppania niin pettymään tulet niin kuin monet muutkin kaltaisesi sairaasti riippuvaiset ihmiset.

Äänestä

Itse haluaisin parisuhteen yhteiseksi sisällöksi lapset ja lastenlapset, yhdessä vanhenemisen ja yksinkertaisen elämän. Olen eroperheen lapsi, enkä kai siksi usko koskaan löytäväni kanssaihmistä, jonka elämänsisällöksi riittäisivät samanlaiset haaveet ja joka aidosti olisi sitoutumiskykyinen. Siksi olen päättänyt elää elämäni sinkkuna ja adoptoida yksinäisenä naisena lapsen.

Äänestä
  • Tässäkin tuli taas rehellinen totuus. Lapset kärsivät avioerosta. Ja lapsenlapset jne.
    Selittäkää muut mitä tahdotte, mutta syy-yhteys on ilmiselvä.

    Äänestä

  • Ero on pahasta kirjoitti:

    Tässäkin tuli taas rehellinen totuus. Lapset kärsivät avioerosta. Ja lapsenlapset jne.
    Selittäkää muut mitä tahdotte, mutta syy-yhteys on ilmiselvä.

    jo. joskus parempi olla yksin.. joskus miehen kanssa.

    kaiiki joskus on erilainen. tarvitse mielta mita saa haluat.

    Äänestä

...ole paras henkilö vastaamaan tähän, mutta itse noudatan kaavaa, että onnettomana ei pidä ihmisen elää. toisaalta asia on niin että kaikki tiet pitää katsoa loppuun asti. kyllä sen sitten tietää mitä pitää tehdä. koita kestää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tyttö kirjoitti:

Missä vaiheessa pitää antaa periksi? Vaikka kuinka yrittää kaikkensa toisen miellyttämiseksi niin aina saan nenilleni:-( Halusin avioliiton varmistaakseni yhteisen tulevaisuuden, varmuuden siitä, että nyt voi aloittaa perheen perustamisen. Minulla alkaa mennä usko rakkauteen ja mukavaan yhteiseloon. Onko täydellistä paria, helppoa elämää? Minusta alkaa tuntumaan että haluan elää lopun elämääni yksin. Liikaa pettymyksiä, ei jaksa enää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu