Eleltiin parisuhteessa suht kauan noin 7 vuotta. Sitä ennen tunsin mieheni 12 vuoden ajalta. Olimme aluksi hyviä ystäviä ja ajan mittaan ajauduimme yhteen ja rakastuimme. Miehelläni alkoi heti seurustelumme alussa olla vaikeuksia pitää työpaikka. Työsuhteet vaihtuivat tiuhaan ja työnantajassa oli aina kaikki vikana.Hän alkoi kiinnittämään sairaalloisesti huomiota ulkonäkööni ja uhkaili minua että jos en pidä itsestäni huolta hän joutuu jättämään minut. Rakasteltiin vain silloin kun hän halusi. Ajanmittaan aloin tajuamaan että mieshän on aivan sika, pyöritti kaupungilla naisia, sulki minut usein ulkopuolelle asioista ja valehteli. Minä maksoin kaiken asumiseen liittyvän. vuokran, vakuutukset, ruuan yms. Miehelläni ei koskaan ollut rahaa ja kun oli sain tuntea huonoa omatuntoa jos pyysin rahaa esim. vuokraan. Olin sairaalloisen läheisriippuvainen ja kauhuissani ajatuksesta että hän jättäisi minut. Olin ruvennut juomaan ja odotin vain kunnes väistämätön tapahtuisi.. Itse olin niin suuri pelkuri että en uskaltanut tehdä mitään identiteettini oli hävinnyt lähes kokonaan. Olin muuttunut iloisesta herkästä ihmisestä juopottelevaksi rumaksi säälittäväksi baarikärpäseksi.Ero tuli ja se oli juuri niin kamala kun olin kuvitellutkin. Kohtelin kaikkia ihmisiä huonosti rääkkäsin ystäväni henkihieveriin jorisemalla kännipäissäni pahaa oloani heille. Ensimmäinen vuosi oli helvettiä. Jouduin sairaslomalle ja terapiaan. Sitten jossain vaiheessa viime keväänä itsetuntoni alkoi palailemaan. Uskalsin hieman pitää itsestäni. Muutin toiselle paikkakunnalle
ja viettäessäni väkisin aikaa itseni kanssa aloin huomaamaan että ympärilläni oli kokonainen maailma. Nyt olen tullut siihen vaiheeseen että olen ajatellut ottaa yhteyttä entiseen mieheeni. Ehkä osittain sen takia että haluaisin itsekkäistä syistä antaa hänelle anteeksi, jotta vapautuisin siitä ahdistavasta otteesta missä hän pitää minua hetkellisesti vieläkin. Kysynkin mielipidettänne vapauttaako anteeksianto minut miehen ikeestä? Vai onko parempi että en ota mieheen yhteyttä?
ja viettäessäni väkisin aikaa itseni kanssa aloin huomaamaan että ympärilläni oli kokonainen maailma. Nyt olen tullut siihen vaiheeseen että olen ajatellut ottaa yhteyttä entiseen mieheeni. Ehkä osittain sen takia että haluaisin itsekkäistä syistä antaa hänelle anteeksi, jotta vapautuisin siitä ahdistavasta otteesta missä hän pitää minua hetkellisesti vieläkin. Kysynkin mielipidettänne vapauttaako anteeksianto minut miehen ikeestä? Vai onko parempi että en ota mieheen yhteyttä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei miksi roikut vielä miehessä, josta olet jo päässyt eroon? Anna olla, ei hän sinun anteeksi antoa kaipaa. Koska ei hän ole koskaan ymmärtänyt sitä, että olisi tehnyt jotain väärin sinua kohtaan. Eikö hänen kuuluisi pyytää anteeksi sinulta, jos hän tuntisi tuskaa huonosta käytöksestä.
Mitä luulet sillä saavuttavasi, sitä että saat jotenkin itsellesi vielä mahdollisuuden siihen, että exäsi kenties pyytäisi käytöstään anteeksi.Paras tapa on että selvität asiasi itsesi kanssa ja jatkat elämääsi antamatta menneiden vaikuttaa tulevaan elämääsi.Paha olo kannattaa puhua pois vaikka terapeutin avulla ja unohtaa sellainen mies ja muistaa, että kaikki miehet eivät ole sellaisia.Sillä muuten tuleva uusi suhde voi epäonnistua aikaisempien huonojen kokemusten takia.Tsemppiä:-))
Totta, ja jos vielä tulee tunne, että on tarvetta "anteeksi antoon", niin mieti ne ikävät asiat, miten hän sinua loukkasi ja teki elämästäsi vaikean. Se selvittää ajatuksiasi ja huomaat, että ei ole mitään tavetta ottaa yhteyttä ko. mieheen.
Anteeksianto auttaa sinua asiassa eteenpäin, mutta se ei vaadi ex-miehesi läsnäoloa. Se ei vaadi sitä että hän vastaanottaa anteeksiantosi. Sinun pitää vain olla oikeasti sitä mieltä, niin se auttaa sinua pääsemään vanhoista kahleistasi. Ja päätöksen voi tehdä missä tahansa, ihan yksikseen.
Olet hyvän matkaa jo tervehtynyt kun kykenet ajattelemaan anteeksiantoa.. mieti vielä tarvitsetko siihen ex-kumppania, voit tehdä sen mielessäsi tai jopa kirjoittaa hänelle kirjeen jota et koskaan lähetä.Tärkeintä oman elämän kannalta on se että tietää itse miten asiat on. Ex-kumppanisi ei välttämättä ymmärtäisi oikein sinua kun kuulostaa sellaiselta ettei ole sitä tähänkään saakka kyennyt tekemään kovin kummoisesti. Itse kipunoin kauan myös vaikeassa ihmissuhteessa ja huomasin vaan että juuri kun oli pääsemässä vähän vahvemmaksi niin tuli otettua yhteyttä ikään kuin selvittääkseen asioita ja sai vain huomata että yhtä ymmärtämättömiä olimme kuin suhteen aikana - mikään siltä osin ei ollut muuttunut. Ja se oli aivan turhaa lisä kipunointia. Omalla kohdalla ajattelen että vasta sitten kun on saanut oman arjen sujumaan siihen malliin että on myös ihmissuhteittensa osalta tyytyväinen voi kohdata ja hyväksyä aidosti ex rakkaan sellaisena kun hän on. Sanoisin että kun on särkynyt inhimillisessä vuorovaikutuksessa voi korjaantua vain inhimillisessä vuorovaikutuksessa ja siinä ainakin minun on pitänyt/pitää vahvistua, ennen kun kykenen ilman minkäänlaista katkeruutta tms. kohtaamaan ex. Todellinen anteeksianto toimii kun se on ehdotonta. Se tehdään vai siksi että haluaa antaa anteeksi ilman mitään piiloajatusta.Olet oikealla tiellä kun ajattelet anteeksiantoa se on ainut tapa päästä katkeruudesta tms. ja vapauttaa itsensä menneisyydestä elämään parempaa elämää. Vihan ylläpito vie liikaa energiaa.. ja sitoo menneisyyteen ;)
Se entinen voi jäädä ristiksi uudestaan. 95 %:n todennäköisyydellä sille ei mee jakeluun kenenkään ihmisyys tai mikään asioiden läpikäynti. Mut toi, et tekee sen anteeksiannon mielessään on oikeestaan se, mitä vaaditaan sen suhteen hautaamiseen ja itsensä irroittamiseen siitä tyypistä. Paperille sen tekeminen on yks hyvä keino. On alettava ajattelemaan sitä ulkopuolisena olentona. MUTTA on arvioitava myös omaa roolia, erheitä ja virheitä, vaikka siitä alkaen, ku yhdessäolo alkoi. Esim. "Mihin annoin itseni langeta tai mihin sopeutua jo heti alussa?" Jos ei käy selkeesti noita omia mokia läpi, voi olla todennäköistä, että kohta löytää itsensä samanlaisena uhrina uudestaan.
tee sitä virhettä.