Voi itku. en ole ikinä sitten näin yksin tuntenut olevani. olen seurustellut koko lyhyen akuisikäni ja nyt ekaa kertaa sinkkuna. tuntuu että seinät kaatuu kotona päälle, vaikka periaatteessa kaiken pitäisi nyt olla hyvin, on asunto, opiskelupaikka jne. vaikka yritän pitää itseni liikkeellä harrastuksien parissa jne niin joka ilta saa itkeä itsensä uneen. exää en kaipaa, mutta sitä tunnetta olla toisen lähellä. pelkään että vajoan niin alas, etten enää pääse sieltä ylös. hävettää koska aina ennen olen kuvitellut olevani vahva ja itsenäinen. help.
yksin oleminen eron jälkeen...
Nikita
112282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on, ei sille voi mitään. Olen nyt yksin ja jätetty, vaikka välillä itsekin olen ajatellut eroa. On aivan eri asia kuvitella yksin asumista ja olla sitten yksin. Kuvitella voi mitä vaan, mutta nyt tuntuu ettei mikään tempaa mukaansa, koko ajan on paha olo. Välillä tuntuu hukkuvan suruun. Ei edes sekuntia tunnu hyvältä, vaikka yritän käydä ulkona joskus. Silloin ei vain tunnu niin kauhean pahalta. Muu ei auta varmaan kuin aika, ja miten pitkä se sitten on, se vaihtelee. Varmaan voi yrittää itse pikkuisen vaikuttaa, niin että yrittää etsiä hyviä asioita, kuten linnut, kevät.
hyvä tietää että en ole tämän maan ainut onneton. ennen yksinäisyys oli helpotus, nyt pakon sanelemana ahdistaa. onneksi tulee kesä!sen ajatteleminen piristää pikkuisen.
Mullakin on samat fiilikset.. Ei vaan tahdo jaksaa..
se aina vain yllättää vaikka kuinka uskoisi olevan luja luonne. Olen ollu tilanteessa ja tiedän tunteen. Tuntuu varmaan vaikealta uskoa jos sanoisin että se helpottaa, mutta se helpottaa kyllä. Kaikki aikanaan. Jaksamisia :)
Eron jälkeen tunteesi ja olosi on normaali,lähes jokaisella se on surullista ja tuskaa täynnä.Mutta ajattele asiaa niinkin että jos et tuntisi mitään,olisitko tunteeton etkä välittäisi mistään.Kun on ollut suhteessa niin ei ne tunteet katoa sieltä ihan heti,niitä pitää yrittää työstää jotenkin.Itseäni helpotti kun laitoin asioita paperille ja kun sattui niin lueskelin niitä.Asiat alkoi poistua pikkuhiljaa ja eräänä päivänä heitin paperin takkaan.Mutta vei se aikaakin.Tsemppiä sulle
Vaikeita aikoja on ja edelleenkin. Eniten satutti toisen uusi kumppani. Voi niitä itkuja.Kihlakuva on roskissa palasina.Jotain oli pakko saada tuhottua.
Minäkin erosin poikaystävästäni pitkien keskustelujen ja itkujen jälkeen pari päivää sitten. Sovimme pysyvämme kavereina. Ehdittiin seurustella reilu vuosi, pari viikkoa sitten poikaystävä sanoi omien tunteidensa laimentuneen ja rakastamisen muuttuneen välittämiseksi (eikö sekin ole eräänlaista rakastamista..?) Häntä itseään kuitenkin ahdisti kuulemma liikaa kaikki menneet riidat ym. Eroa seuraavana yönä hän soitti, itki puhelimeen, sanoi ikävöivänsä mua ja haluavansa nähdä jo seuraavana päivänä. Eilen nähtiin eikä hän ollut enää varma erosta ja tunteistaan. Hän ei osaa sanoa haluaako olla vain kaveri vai jotain muuta. Minä vain itken, en tiedä mitä odottaa enkä ymmärrä miehen käytöstä. Yrittääkö hän vain lievittää omaa yksinäisyyttään minun avullani vai haluaako hän antaa meille vielä mahdollisuuden? Onko hän taas huomenna eri mieltä, mitä tää oikein on?? Onko jollain kokemuksia?
tai ainakin rauhassa miettiä asioita.
Kuulostaa siltä, että kaverisi ei ole ihan selvillä itsekään siitä, miksi pisti poikki. Silloin voi käydä helposti niin, että parisuhteen kaipuu sekoittuu parin kaipuuseen. Näin olen itse asian kokenut, enkä sano että poikakaverillasi olisi näin. Tiedä vaikka olisikin vasta tajunnut rakastavansa. Varovaisesti vaan niin ei tule nenille. Keskustelemalla se selviää, välittääkö hän oikeasti sinusta.
Niin, vaikeahan sitä käsitettä, rakastaminen, on sitä paitsi, omasta mielestäni, määritellä..hän sanoo välittävänsä, haluavansa minulle vain parasta ja pitävänsä minua tärkeänä ja ihanana ihmisenä. Monet sanomiseni ovat kuitenkin loukanneet häntä vaikken ole tarkoittanut niin, ilman riitojamme kaikki olisi kuulemma hyvin. Nyt jälkeenpäin kadun todella monia tekemisiäni, nipotuksiani ja valittelujani, mutta olen varma että voin ainakin joiltakin osin muuttua, olla hänelle parempi tyttöystävä, jos vain saan mahdollisuuden..Itse pelkään juuri sitä, että yhdessäoloon tottuminen saattaa aiheuttaa tuon ikävän hänelle, eikä rakkaus juuri minua kohtaan. Jaksan kuitenkin toivoa parasta, pitää vain kai pysyä kärsivällisenä ja puhua ilman paineita ja velvollisuuksia toista kohtaan..
No nytpä tiedät että nykymaailamssa suhteet eivät kestä mitään elinikää. Älä nyt yhden miehen takia tolleen ahdistu. Nauti sinkuudesta.. Kaikkien suhteiden päättymiseen on jokin syy.