Mitkä ovat avioeron merkit? Uhkailu erosta?
Mitkä ovat eron merkit?
onko edessä
3110273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Uhkailu avioerosta on ERITTÄIN varma merkki siitä,että ennemmin tai myöhemmin siitä tulee totta.Syyllistyin siihen itse ja niin teki myös tuleva entinen miehenikin.Avioliitossa oltiin 26 vuotta ja siitä viimeiset 10 vuotta uhkailtiin ja kiristettiin toinen toistamme avioerolla.Sairasta.Kun nyt sitten toinen puoli vuotta sitten päätti tehdä leikistä totta löydettyään toisen on oma olo tosiaankin vähän "pöllämystynyt".
Älä ikinä lausu ääneen sanaa avioero,jos et sitä tosissasi tarkoita...
meni jo
Ihmisen tyytymättömyys. Jos puolisosi on koko ajan tyytymätön johonkin, hän ennemmin tai myöhemmin alkaa olla tyytymätön myös sinuun, vaikkei sinussa mitään vikaa olisikaan. Tyytymättömyys on sisäistä kypsymättömyyttä. Sisäisesti kypsymätön ihminen ei kykene sitoutumaan.
Hei,
näin juuri kävi meille. Jälkeenpäin ajateltuna, minun kait olisi pitänyt tajuta, että nyt on kyse jostain isommasta jutusta. Koko viime syksyn, mieheni oli tyytymätön mitä ihmeellisempiin ja myös pienempiin asioihin. Osin ne tietenkin olivat minun syytäni, vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Välillä syytti minua, kun en ollut jotain tehnyt, vaikka aivan samalla tavalla, minä olisin voinut syytellä häntä saman asian tekemättä jättämisestä. En kuitenkaan tajunnut (uskonut), että nyt on tosi kyseessä, vaan ajattelin, että ohimenevää pientä ärripurria. Kunnes sitten joulukuussa mieheni ilmoitti, että haluaa erota. Siitä lähti pyörät pyörimään. Heinäkuussa virallinen ero astuu voimaan. En todellakaan olisi uskonut syksyllä, että olen keväällä tässä tilanteessa. Lagom kirjoitti, "tyytymättömyys on sisäistä kypsymättömyyttä". Minun mieheeni tämä pätee täysin.
No ehkä jossain tapauksessa tuo voi olla tottakin siis että tyytymättömyys olisi sisäistä kypsymättömyyttä. Tyytymätömyyteen voi kuitenkin olla monia muitakin syitä. Oletko keskustellut miehesi kanssa miksi hän oli tyytymätön. Osaako hän eritellä tuntemuksiaan? Älä vain missään tapuksessa saa sellaista käsitystä että syyttäisin sinua mistään, sillä en usko että sinä olet voinut siihen paljonkaan vaikuttaa (tyytymättömyyteen) Mielestäni jos mies lähtee avioliitosta on usein syynä toinen nainen. Naisen ollessa lähtevä osapuoli voi tietenkin olla myös toinen mies, mutta naisen kohdalla voi syynä olla myös oman elämänsä uudelleen miettiminen ja sen uudelleen järjestäminen. Varsinkin jos ollaan oltu kymmeniä vuosia yhdessä niin silloin voi elämän arvot muuttua niin radikaalisti että yhdessä oleminen ei enää tunnukaan oikealta ratkaisulta.
Jälkiviisaushan on parhainta viisautta. Sinäkin varmaan ajattelet, että jos olisit jonkun asian tiennyt silloin, olisit toiminut toisin. Älä mieti turhaan tuollaista, vaan yritä suunnata katseesi tulevaisuuteen ja yritä ajattele asiaa niin, että tälläkin erolla on jokin tarkoitus joka selviää sinulla vasta myöhemmin.
Olet aivan varmasti valloittava persoona, joka kohtaa vielä "sen oikean" juuri sinulle tarkoitetun miehen.
ei saa yleistää
Heips,
itse asiassa tämä kypsymättömyys näkyi/osin näkyy vieläkin hänen käytöksessään. Uskomattomia juttuja; lapsellista. En nyt jaksa naputella yksityiskohtia, mutta en olisi uskonut, että hän käyttäytyy niin epäkypsästi kuin on käyttäytynyt. Toki voi olla, että hän tyytymättömyyden keskellä rypee suuressa itsesäälissä, joka sitten näkyy epäkypsänä käytöksenä. Enkä tarkoita vain itseäni vaan myös muita. Sitä, kumpi oli ensin tyytymättömyys vai epäkypsyys, en tiedä. Valitettavasti mieheni kanssa ei voi keskustella, ainakaan tällä hetkellä. Se, mikä loppupeleissä on syy mieheni haluun erota (vaikka se toinen nainen), ei kuitenkaan poista sitä, että hän oli/on epäkypsällä tavalla tyytymätön. Olipa vaikeasti sanottu, mutta tarkoitan sitä, että jos sataa vettä ja hän on sen takia tyytymätön ylireagoivalla tavalla muille, on se mielestäni epäkypsää käytöstä. Tai surkuttelee omaa kurjaa kohtaloaan, joka lopun perin on kaikkea muuta kuin kurja. Tässä tarkoitan sitä, että hän ei tee kuolemaa, joka on peruuttamaton tapahtuma. Aviopuolisostahan aina eroon pääsee.
En syytä itseäni eikä tarkoitukseni ole häntäkään syyttää. Lähinnä minua säälittää hänen käytöksensä. Toivon kuitenkin, että hän saa elämänsä kuntoon ja on onnellinen. Itse asiassa en usko, että olisin voinut tehdä mitään hänen tyytymättömyydelleen. Tai ehkä olisin, mutta voi olla, että hinta olisi ollut minun osaltani aivan liian kallis. Luulen, että olisin joutunut luopumaan omista jutuistani - alistumaan. Siihen en ole valmis. Mielestäni meidän liitto oli sikäli tasapainoinen, että molemmilla oli omia juttuja sopivasti, arki sujui jne.... ne tavalliset jutut. Jos tämä ei riitä, niin sitten se ei riitä ja täytyy lähteä muualta sitä jotain hakemaan. Sillä, laukaisiko lopullisen eropäätöksen joku kolmas osapuoli, ei minulle ole mitään merkitystä. Tiedän kuitenkin, että se perinmäinen syy ei ole kolmas.
Ehkäpä se on yksinkertaisesti vain niin, että yhteiselo ei enää tuntunut kivalta ja rakkauskin oli hautautunut arjen alle. Asian olisi mielestäni voinut kypsemminkin ilmaista.
Niin tai näin, mutta pää on pystyssä ja katse tulevassa. Toivon meille molemmille onnellista tulevaisuutta.
Hei,
älä lue tekstiä niin, että sen yleistät.
Kirjoittaja tuskin tarkoittaa, että kaikki ihmiset, olleessaan jossain vaiheessa elämäänsä johonkin asiaan tyytymättömiä, he olisivat epäkypsiä. Minä ainakin ymmärrän asian niin, että ollessaan "jatkuvasti joka asiaan" tyytymätön, ihminen on henkisesti epäkypsä. Minä olen kyllä vähän samoilla linjoilla kuin Lagom ja heinäkuussa exä.
yes!, kiitos. Olen koko sen ajan, kun mies ilmoitti, että lähtee miettinyt syitä, mitä, miksi, milloin. Olen lukenut aika paljon näitä juttuja ja yrittänyt löytää vastauksia miksi en tajunnut aiemmin ja mitä merkkejä oli ilmassa, ennen lähtöä... Meillä mies käyttäytyi juuri noin ja minä valitettavasti lähdin siihen mukaan eli puolustelin kaikkea, yritin olla "häiritsemästä", pehmensi hänen tietään ja hoidin lähes kaiken "säästääkseni" häntä....jälkeenpäin ajatellen huh hu.. mihin hittoon sitä ihminen lähteekin ja voi vaan kuvitella miten sellainen syö ihmistä, varsinkin kun lopputulos tiedetään ! Eli älkää kukaan lähtekö nöyristelemään, vaan jos on mennäkseen, niin sehän lähtee, mutta ette ole ainakaan kuluttaneet energiaanne ihmiseen, joka ei todellakaan ansaitse sitä. Tsemiä kaikille, elämä voittaa siis sen on pakko voittaa ;)
Kylläpäs tuntui kuin olisin itse tuon tekstin kirjoittanut. Meillä kans on ero päätöksestä kulunut kolme kuukautta ja siihen johti tyytymättömyys silloiseen elämään, no nyt mieheni on saanut sen elämän mitä kaipasi. Hän elää uudelleen nuoruuttaan, hän on kyllä todella kypsymätön ja myöntää sen itsekkin. Silti toivon aidosti hänen vielä löytävän rinnallen sellaisen ihmisen jonka kanssa kestää arjenkin.
Itse olen käsitellyt eroa ja miettinyt viimeistä kahta vuotta ja tajunnut eron merkkejen olleen ilmassa jo kauan. Toisen menojalkaa vipatti kovasti ja kaikkiin mahdollisiin kissanristijäisiin piti päästä. Itse olen järjestänyt oman elämäni lapsen kanssa mukavaksi ja nautin nyt tästä elämän vaiheesta vaikka se välillä vaikeaa onkin.
Eron merkit huomaa ehkä myöhemmin, niitä ei välttämättä huomaa tai halua huomata kun on toisen kanssa vielä yhdessä.
Niin, entä jos tilanne on se, että minä haluaisin erota tästä avioliitosta monienkin syiden takia ja olen sen miehelleni ilmoittanutkin. Mies lupasi parantaa tapansa, ja on kai tosissaan nyt vuoden alusta yrittänytkin. Nyt huomaan kuitenkin itse tekeväni kaikki hänelle todella helpoksi, hyssyttelen, annan kaikki periksi.... ettei mieheni suuttuisi ja minulle ei tulisi enää paha olo hänen todella manipuloivasta käytöksestään, jota ehkä voisi kutsua henkiseksi väkivallaksi. Sitten jos toimin toisella tavalla ja hän suuttuu ja toimii taas tavallansa... pyytää hän hetken päästä anteeksi ja vannoo rakkauttaan. Ja minä tyhmä annan, joka kerta, koska en enää kestä sitä "pahoinpitelyä" En enää tiedä kumpi tässä on läheisriippuvainen ja kenestä. Yksi 3-vuotias poika saa minut pysymään tässä liitossa... ja yritän todella kovasti. Hän ei halua erota....
parisuhdeterapia? löytyisikö muualtakin neuvoja, ja kirjat, psykologia ym netti miksi mies käyttäytyy noin ja miten voi tukea oikeanlaista käytöstä. jos mies haluaa muuttua, pitäisi tietää miksi, miten ja mikä auttaa.
Älä jää kituuttamaan, vaan "mies nainen" -sanakirja esiin tai paremminkin "tietty mies -nainen" -sanakirja esiin. Eli tarviitte apua. Sitä kun voikin löytää yllättävän helposti. Jos mies kerta haluaa yrittää, hyvä, hän voi varmaan sit olla kokoajan suuttumatta... jne
jos molemmilla on jotakin käyttäytymis malleja... sinunkin pitää katsoa peiliin, eli hiukan katsoa molempia. Mutta eiköhän kaikkeen löydy syyt ja ratkaisut... parempaan. Oli syy mikä tahansa.
ehdoton nounou miehelle... minä olen sitäkin ehdottanut...
Niin, ja haluaisi muuttua toisissa asioissa ja toisissa asioissa huutaa, että mikä minä olen sanomaan sille mitä se saa ja ei saa tehdä..
Niin, enhän ole kuin aviovaimosi... huoh ja tuohonkin täytyi vastata, että en ole mikään sanomaan sinulle mitä sinä saat ja et saa tehdä...
on jos ei mies halua terapiaan, koska miehet vaan on sellaisia jotkut. Sitten jos voisit itse mennä kyselemään ja juttelemaan asiantuntijan kanssa mikä auttaisi ja mistä on kyse... Ja hankkia sitä tietoa. Pitää vain olla oikeaa tietoa, eikä mitään puolivillaista.
Kyllä tuollaiseen käyttäytymiseen on syynsä, kaikkeen on syy.
Kysymys oli oikean käytöksen tukemisesta huomaamatta, ei sanota "tee noin, tee näin" siis. Ja siihen tarvitaan tietoa.
Huuto vaikuttaa pelolta. Pelkääkö hän hallinnan menettämistä? Tai jotain asioita? Onko hänen perheessään ollut huuto-käyttäytymismalli? Onko ilmapiiri teillä hermostunut vai onko teillä rentouttava ilmapiiri?
Itse en ainakaan jaksaisi jonkun huutoa kuunnella. Jos olet hiljainen, hän huutaa yksin? Yksinkö hän huutaa? Hulluhan yksin huutelee.
Kaikkiin manipulointi ja käytösongelmiin saat tietoa hakemalla, itsestään ei tapahdu mitään. Itse en ole vielä perehtynyt niin paljon käytöksen eri muotoihin ja psykologiaan että osaisin nyt heittää -mikä tarkalleen vaivaa ja auttaa.
Joo, varmaan tuo huuto-käyttäytymismalli on ollut hänen perheessä. Ja pahoinpitelyäkin, minuun ei kuitenkaan ole käynyt käsiksi kuin pari kertaa. Haluaisin eron, koska pelkään jatkaa tässä. Kokoajan ajattelen, että teenhän asiat oikein, ettei hän suuttuisi... Kuitenkin, tämän vuoden alusta hän on yrittänyt hieman hillitä itseään ja jos sattuukin tilanne että hänellä heittää yli, hän osaa jo pyytää anteeksi, että edistystähän sekin tietysti on. Joskus vain tekisi mieli olla antamatta anteeksi, kun käytös kuitenkin jatkuu samanlaisena kuin se on ollut nyt... mutta ei uskalla olla antamatta, jos sitten taas alkaa tilanne alusta...
Oravanpyörä josta en taida päästä pois...
"Itse en ainakaan jaksaisi jonkun huutoa kuunnella. Jos olet hiljainen, hän huutaa yksin? Yksinkö hän huutaa? Hulluhan yksin huutelee. "
KIITOS tästä lauseesta...
*täällä nyt yksin naureleskelee*
älä nyt anna kuitenkaan rikkoa itseäsi. Mitään väkivaltaa ei tarvii katsoa. Jos henkistä väkivaltaa tulee mitä et kestä, ethän voi kun asua erillään... Ja katsoa asioita. Jos muuttuu... Mulle ainakin tuli myöhemmin ongelmia väkivallasta.
Sulla ei ole mikään velvollisuus parantaa toisia, hänen pitäisi itse. Mutta usein miehet ei osaa, niitä täytyy auttaa hiukan. Joskus voi myös antaa mennä toisesta korvasta ulos ja ottaa kevyemmin. Tai ensin muuttaa omaa käytöstään ja asennettaan, toinen seuraa perässä ajan myötä.
Miehen pitäisi elää itsensä kautta ja sinun myös itsesi kautta. Eli hänen pitäisi löytää itsensä ja varmuutensa.
Koskaan en kehota eroon, vain jos se uhkaa terveyttä tai mielenterveyttä tai on jotain pahaa ongelmaa. Ei kukaan halua kerätä itsensä palasia.
Mieti itse maalaisjärjellä mikä auttaa -voitko tehdä jotain -hyvää. Ehkä jollain olisi parempia neuvoja? Mutta ajattele omilla aivoilla kaikista neuvoista huolimatta.
Kuinka vakavana asian koet ja haittaavana? Vai onko se kevyempi -niin että jaksat?
ai tollanen tilanne. Käynyt vielä käsiksi, voih...
Lapsuudesta sitten tullut jotakin kanssa sille.
Ei sun elämä saa pelkoon kulua, kamalaa on pelätä. Elämän tarkoitus ei ole pelätä kotona.
Hyvä että on edistynyt, aikooko enemmän edistyä?
Pääset oravanpyörästä tottakai pois.
Jos tilanne on paha, voitko asua erillään ja sieltä käsin rauhallisesti selvittää miehen mahdollista muutosta. Fakta on että hänen pitää muuttua ja ymmärtää ettei sua saa vahingoittaa. Ja sunkin käytös pitää ol ok ettei miestä satu. Syyllistää ei ketään tarvii.
Jos ei muutu, voiko kukaan häntä auttaa, maailmassa kun ei saisi toisia satuttaa...
Älä ainakaan provosoidu miehen sanomisista ja tekemisistä, rauhallisesti vastaa. Puhu vain positiivisia asioita, ei negatiivisia juttuja. Ja huutamaan tosiaan ei kannata lähteä.
mun neuvot oli kamalia.... huokaus. Mutta koita itse keksiä hyvää itsellesi. Sun ei tarvitse antaa kenenkään tehdä mitään pahaa itsellesi.
Hyvää yötä.
Omaa käyttäytymistäni olen siis alitajuisesti muuttanutkin sellaiseksi hyssyteleväksi ja kaiken periksi antamiseksi... yritän elää onnellisena vaimona, vain koska silloin miehelläni on hyvä olla. Kuitenkin kokoajan alitajunnassaan tajuaa, että tämä ei ole enää oikein, että elän elämääni näin toisen varjossa, ja tavallaan hänen kontrollinsa alla, vaikka omaa tilaakin on. Entä sitten kun ei enää jaksa yrittää.. ja vaikka mieheni "paranisi", olenko jo käyttänyt kaikki voimavarani tähän suhteeseen? Pelkään, että alan inhoamaan häntä ja omaa käytöstäni jossain vaiheessa.. lapsi auttaa tällä hetkellä jaksamaan...
kannattaa lähteä kun lapsi rupeaa huutamaan teidän riitelyn päälle.
meillä näkyi tyytymättömyys myös. Mies ei halunnut lähteä enää minun ja lasten kanssa mihinkään. Ryyppyreissut kavereiden kanssa. Ja lopulta uus akka. ihmeellisiä kotiintuloaikoja, valehtelua töihin menosta jne. minä olin vain viimeinen, joka sai tietää asiasta. En yhtään ihmettele, että miehet on äshholeja ja ajattelevat vain olemattomalla gigulillaan. Ukko sitten lähti uuden eukon luokse, no suhde joka alkaa pettämisellä, sillä ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua. Saanpahan olla lasten kanssa rauhassa ja eikä tartte ukon "pahoja" tapoja sietää-> jotain hyvää.
Oletko sitä mieltä (entä muut?), että suhde joka alkaa pettämisellä ei voi onnistua? Tuleeko jossain vaiheessa väistämättä tilanne, että pettäjä pettää jälleen? Ja näin jättää entisen, kuten jätti edellisenkin petettyään...!
Joka pettää kerran, pettää aina. ja oikeasti olen sitä mieltä, että sellainen suhde ei tule onnistumaan =)
Onko ero enää kovin todennäköistä, jos on ollut jo pitemmän aikaa naimisissa ja on lapsiakin? Ei kai loputtomasti historia voi toistaa itseään.
mies lähti työkaverinsa mukaan avioliitosta 8 v., jossa oli kolme alle esikouluikäistä, edellinen avoliitto yksi lapsi ja sitä edellinen avoliitto kaksi lasta ja sitä edellinen vaihto siskosta siskoon ja oikeesti en usko, että tämäkään jää hänen viimeisekseen..mitä luulet ?
Mieheni ei ole huikentelevainen luonteeltaan, joten toisaalta en sitäkään oikein usko, mutta...
Ostaa uusia alusvaatteita. Pesee normaalia enemmän hampaitaan. Tulee erilaisia epämääräisiä menoja. On toisissa maailmoissa...
tullut kaikenkarvaista vastaan. (Anteeksi vaan sanavalinta). Parempaa onnea tulevaisuudessa. Itsellekin on tullut kaikenlaista vastaan. Mutta tarkempaa syyniä kenen kanssa ja miten. Tilanne hallintaan ja itseäänkin voi muuttaa parempaan. Mutta eihän aina voi etukäteen tuntea toista ja tietää muutenkin mitä voisi tehdä -toimia jotenkin "oikein". No tieto ja kokemus voi jotain auttaa.
Hullua kumppania taas on vaikea muuttaa, paitsi psykiatri.
Toisia emme voi muuttaa, itseämme voimme. Ja voi olla että muut seuraavat perästä.
Väkisin ei voi olla kenenkään kanssa, tai yksin ei voi rakastaa -mutta ystävä voi olla. Ja muuttaa itseään parempaan. Tai voi yksin rakastaa, mutta eri asia kauanko ehkä kannattaa. Vuosia voi olla liikaa.
Eri asia on kenen kanssa kannattaa olla ystävä, kenen kanssa ei.
Meressä on kaloja. Monen junaan on ihmisiä. Eri kehitys vaiheissa itse kukin. Niin monenlaisia taitaa olla ihmisiä kun on ihmisiä, jokaisella oma sisäinen maailma. Vaikka samaakin on.
Tämä oli aika hassu kirjoitus, kun muuta en osaa sanoa tänään. En halua loukata ketään, tämä oli vain ajatusten virtaa.
Silti rakkaudella voi voittaa. Miellyttävyydellä voi voittaa (ei mielistely, vaan miellyttävä).
Kaija Koo taitaa jossakin laulussa laulaa "sä oot pieni ja huono ihminen, aivan tavallinen" -tarkoittaen miestä joka on käyttäytynyt ylimielisesti ja huonosti.
Tuleva kumppaninne saattaa olla niin hyvä.., että ex kalpenee vain ohueksi varjoksi sen rinnalla. Ei koskaan tiedä. -Jonnekin oikean suuntaan voisi suunnistaa jollakin keinoin tai elää muuta kivaa elämää.
Koittakaa ny jaksaa.
piti otsikko kirjoittaa, sori vaan