Kuten eräs suomalainenkin bändi asian esittää: kuka päättää ketkä saa onnistua...
Mikä avuksi???
Mulla on aivan hirveä olo, vaikka luotan meidän suhteeseen...tietyllä tasolla. Erilläänoloa on jo jatkunut kohta kolme vuotta ja mun mies vakuuttaa, että kaikki on hyvin, täydellisesti. Mä alan vaan kohta olla niin lopussa, etten jaksa tätä tilannetta enää. Mä vaan oon se, joka tuntuu odottavan ikuisuuden toista kotiin ja mitään ei tapahdu. Aina vaan erilläänoloaika pitenee ja mikään ei ole varmaa. Se on niin inhottavaa mennä aina yksin nukkumaan. En mä ees osaa selittää meidän tilannetta, mutta työt ja opiskelu on ajanu meidät erilleen. Mä oon kuitenkin nuori. Miten kauan toista voi odottaa? Musta tuntuu että mä huomaan kohta olevani 10 vuotta vanhempi ja edelleen odotan.
Mutta mikä auttais yksinäisyyteen???
Mikä avuksi???
Mulla on aivan hirveä olo, vaikka luotan meidän suhteeseen...tietyllä tasolla. Erilläänoloa on jo jatkunut kohta kolme vuotta ja mun mies vakuuttaa, että kaikki on hyvin, täydellisesti. Mä alan vaan kohta olla niin lopussa, etten jaksa tätä tilannetta enää. Mä vaan oon se, joka tuntuu odottavan ikuisuuden toista kotiin ja mitään ei tapahdu. Aina vaan erilläänoloaika pitenee ja mikään ei ole varmaa. Se on niin inhottavaa mennä aina yksin nukkumaan. En mä ees osaa selittää meidän tilannetta, mutta työt ja opiskelu on ajanu meidät erilleen. Mä oon kuitenkin nuori. Miten kauan toista voi odottaa? Musta tuntuu että mä huomaan kohta olevani 10 vuotta vanhempi ja edelleen odotan.
Mutta mikä auttais yksinäisyyteen???
Vastaukset 3
Vanhimmat
toisaalta ihmistä, joka todella koskettaa, on vaikea olla odottamatta, vaikka se välillä tekisi kuinka kipeää tahansa ja tuntuisi mahdottomalta. Ja kun tilanne on venynyt sietämättömän kauan, siihen alkaa varmaankin hakea ratkaisua sellaisella voimalla, että sellainen lopulta syntyy...
Erossa ollessa voi keskittää tarmonsa itselle tärkeisiin asioihin (opiskeluun yms.), sekä ehkä myös yrittää miettiä tunteitaan varmemmalle pohjalle... Joka tapauksessa asiaa ei kannata ottaa liian raskaasti, vaan ehkä pikemminkin ajatella, että aika kuluu ja hyviä käänteitäkin varmasti joskus tulee! Yksinäisyyteen auttaa itse asiasta puhuminen, muut kaverit ja kaikenlainen puuhastelu, turhakin. Tsemppiä!:)
Jos sinulla on paha olo pitkästä odottamisesta ja suunnitelmien muuttumisesta, kehoittaisin arvioimaan tilanteen uudelleen. Ei mitään kannata odottaa määräänsä enempää, tuli niitä "hyviä käänteitä" sitten, tai ei. Kuinka pitkään pitäisi olla valmis elämään säästöliekillä välimatkan takia, sitä on vähän vaikea sanoa, mutta jos tilanne tuntuu pahalta, kannattaisi siihen todellakin etsiä ratkaisu. Läheltäkin voi löytyä jotain palkitsevaa.
Voimia sinulle.
Olen kuunnellut tuota laulua varmasti tuhansia kertoja ja aina se tuntuu kertovan omasta elämästäni. Toisaalta se tuo toivoa.
Jostain syystä pidän yllä suhdetta joka ulkopuolisille tuskin edes näyttää suhteelta. En tiedä mistä se varmuus löytyy että tämä suhde vielä voimistuu ja tulee onnistumaan. Tulemme olemaan yhdessä (samassa maassa) ehkä vasta parin vuoden päästä, mutta minä hullu olen valmis odottamaan...
Yksinäisyyteen ei totu, mutta uskon että sinäkin onnistut vielä jos jaksat uskoa ja luottaa teihin. Ei kaikki suhteet ole odottamisen arvoisia, olen senkin kokenut. Jostain sen vaan tietää... Tsemppiä sulle!