Tapasin erään miehen jo useampi kuukausi sitten ja tultiin hyvin juttuun. Hullaantuminen iski ja tunne oli molemminpuoleinen. Juteltiin, siliteltiin ja istuttiin sylikkäin, tiet erosi.
Jäi vähän haikea mieli, mutta ajattelin, että kun aikaa kuluu, unohdan hänet. Meni pari kuukautta, kun sain häneltä s-postia. Oli mukava vaihdella kuulumisia ja viestit oli kaikin puolin asiallisia.. ei pienintäkään romanttista virettä.
Sitten, yli puoli vuotta ekasta tapaamisesta, tiet kohtasi taas, eikä kipinä ollut edelleenkään kadonnut.. juteltiin pitkään ja hartaasti.. ihan kaikesta, omista elämistämme ilman mitään "flirtti-puheita". Silti löysin taas aamuyön tunteina itseni hänen sylistänsä.. taas sitä silittelyä ja halailua, mutta ei muuta. Annoimme siihen itsellemme luvan ja päätimme, ettei mitään morkkiksia. Mutta minkäs sille mahtoi.. tottakai siitä jäi vähän omatunto soimaamaan.
Hän on naimisissa ja kahden lapsen isä, itse olen kihloissa ja menossa naimisiin. Olen pettänyt kihlattuani pahemman kerran tunnetasolla, koska olen todella hullaantunut tähän toiseen mieheen.
Ollaanko me tämän toisen miehen kanssa toimittu väärin, jos tämä juttu jää nyt tähän, eikä nähdä toisiamme enää ikinä? Onko parisuhteessa elävälle sallittua välillä hullaantua oikein kunnolla ja tuntea läheisyyttä toisen ihmisen kanssa ilman, että siihen liittyy seksiä. Onko se pettämistä?
Jäi vähän haikea mieli, mutta ajattelin, että kun aikaa kuluu, unohdan hänet. Meni pari kuukautta, kun sain häneltä s-postia. Oli mukava vaihdella kuulumisia ja viestit oli kaikin puolin asiallisia.. ei pienintäkään romanttista virettä.
Sitten, yli puoli vuotta ekasta tapaamisesta, tiet kohtasi taas, eikä kipinä ollut edelleenkään kadonnut.. juteltiin pitkään ja hartaasti.. ihan kaikesta, omista elämistämme ilman mitään "flirtti-puheita". Silti löysin taas aamuyön tunteina itseni hänen sylistänsä.. taas sitä silittelyä ja halailua, mutta ei muuta. Annoimme siihen itsellemme luvan ja päätimme, ettei mitään morkkiksia. Mutta minkäs sille mahtoi.. tottakai siitä jäi vähän omatunto soimaamaan.
Hän on naimisissa ja kahden lapsen isä, itse olen kihloissa ja menossa naimisiin. Olen pettänyt kihlattuani pahemman kerran tunnetasolla, koska olen todella hullaantunut tähän toiseen mieheen.
Ollaanko me tämän toisen miehen kanssa toimittu väärin, jos tämä juttu jää nyt tähän, eikä nähdä toisiamme enää ikinä? Onko parisuhteessa elävälle sallittua välillä hullaantua oikein kunnolla ja tuntea läheisyyttä toisen ihmisen kanssa ilman, että siihen liittyy seksiä. Onko se pettämistä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitähän tuohon nyt sanoisin. Aika oudolta mielestäni tuntuu tässä se, että olet itse menossa naimisiin. Eikö siinä vaiheessa pitäisi olla aikas lailla korviaan myöten rakastunut siihen tulevaan aviopuolisoon. Kun rakastaa toista, niin silloin ei pitäisi olla tilaa kolmannelle osapuolella edes tunnetsolla. Oletkohan vielä ihan valmis avioliittoon? Eikö kannattaisi miettiä uudelleen mitä haluat elämältä kun sinulla on siihen vielä hyvä tilaisuus. Teit mitä tahansa, niin onnea valitemallasi tiellä.
Tarinasi perusteella, voin tulkita käytöksesi pettmäiseksi. Et kertonut oletko kertonut kihlatullesi tai aiotko kertoa tapahtuneesta?! Jos kihlattusi pystyy antamaan anteeksi, kannattaa vasta sen jälkeen miettiä häitä. Muutan joudut elämäään huonon omantuntosi kanssa koko avioliittosi ajan, sitäkö haluat? Ole sentään itsellesi rehellinen...ja miehellesi eli kerro missä mennään. Haluaisit kai itsekin kuulla, jos miehesi olisi hullaantunut toiseen naiseen? Kannattaa pohtia vähän näitäkin asioita!
Omasta mielestäni selkeästi pahempaa pettämistä tuo on kuin tapaukset jossa olisi kyse vain pelkästä seksistä ilman tunteita. Tunnetason pettäminen on paljon pahempaa ja säilyvämpää kuin mikään muu. Eipä mulla muuta.
Ei tunteita voi kontrolloida, mutta sitä voi, hyppääkö punkkaan vaiko eikö.
juu ja jetsulleen noin. Muu on tosiaan ihmissuhdehömppää.
...pettämistä, eikä mitään muuta. Soisitko miehellesi samanlaisen "silittelijän" muualta yön pikkutunteina?
Unohda hääpuheet, noista lähtökohdista liittonne ei tulisi onnistumaan. Ja sinä olet se, joka ei pysty lupaamaan asioita ja rakastamaan vain miestäsi.
Kaikki, mitä et voi kertoa puoliskolle, on pettämistä. Kannattaako tuolla pohjalla mennä animisiin ollenkaan, kun et näköjään tiedä mitä haluat? Minkä ihmeen takia oot menossa naimisiin?
"Kaikki, mitä et voi kertoa puoliskolle, on pettämistä"
Miten niin ei voi? AINA VOI kertoa, muttei se läheskaan aina ole järkevää.
turhaapa sitä alkaa moralisoimaan toisia, kyllähän sen itse tietää mikä on ok ja mikä ei. Pettämisen raja ainakin itsellä menee siinä, mitä en mieheni haluaisi tekevän minulle.
Mutta: hullaantumisia tulee AINA. Ei rajoitu siihen onko suhteessa vai ei. Eihän ihminen mikään robotti ole, jolta kaikki aistit katoavat suhteeseen ryhdyttäessä. Sitä, joka uskaltaa väittää vastaan kutsuisin tekopyhäksi pelkuriksi.
Mutta toisekseen ei niitä kolmansia osapuolia mahdu siihen väliin, jos kaikki on ok. En tarkoita että miehessäsi tai sinussa tai suhteessanne pitäisi olla jotain vikaa, se voi olla, että asiat etenevät välillänne turhan nopeasti, tms.? hääahdistusta? paniikkia siitä, että kaikki "muuttuu sitovaksi"?
Enpä tiedä. Vaikea antaa neuvoja, aikalisä?
Voisiko se olla niin kamalaa? Se tuskin ainakaan kostautuisi tulevaisuudessa kuin taas että sen jättäisi käyttämättä? Jos oikeasti toista rakastaa, niin silloin haluaa toisen olevan vain ja ainoastaan onnellinen. Tämä äskeinen oli siis tarkoitettu miehellesi.
Varmaan hän menisi aluksi shokkiin, mutta tajuaisi sitten myöhemmin, että se olisi hyvä juttu. Ja ennenkaikkea arvostaisi toivottavasti rehellisyyttäsi. Tunteet ovat tunteita, niitä EI tarvitse pyytää anteeksi ei sitten keneltäkään. Muuten pettää itsensä. Teot taas ovat erikseen ja niiden suhteen on itsellä vaikutusvaltaa.
Älä tee hätiköityjä juttuja, joita joudut katumaan myöhemmin. Rakastat tietysti miestäsi, se käy ilmi tekstistäsi ja tuskin muuten tänne moista tulisit kyselemään (mikä jo osaltaan kertoi että itse ajattelet asian olevan pettämistä) Mutta se on loppujen lopuksi kuitenkin vaan sun oma elämä. Ei sun miehen, eikä niiden ihanien sukulaisten, jotka hääkutsuja odottelevat..
Osa sanoo, että se kertominen on vain tuskan siirtämistä toiselle. Mutta kyllähän ihminen toimii kuten haluaisi häntäkin kohtaan toimittavan, eli mielestäni rehellisyys kannattaa aina. En tarkoita että joka silittelyä tms.pitäisi alkaa analysoimaan, mutta haluaisithan sinäkin vastaavassa tilanteessa tietää, jos miehelläsi olisi vastaavanlaista?
Tsemppiä sinulle ja teille. Aina ennenkin ne asiat ovat järjestyneet, ja se miksi kehotan sinua ottamaan härkää sarvista kiinni mahd. nopeasti johtuu siitä, että itse vastaavassa tilanteessa vitkuttelin, pilasin monta vuotta omasta ja mieheni elämästä ja lopuksi sairastuin itse masennukseen. Niin. Ja nyttemmin olen onnellisesti naimisissa samaisen ihmisen kanssa:)
"Mutta: hullaantumisia tulee AINA. Ei rajoitu siihen onko suhteessa vai ei. Eihän ihminen mikään robotti ole, jolta kaikki aistit katoavat suhteeseen ryhdyttäessä. Sitä, joka uskaltaa väittää vastaan kutsuisin tekopyhäksi pelkuriksi."
Eipä tule jos on jo löytänyt parhaan mahdollisen itselleen. Ja kutsu miksi haluat, kyllä minä sen kestän :)
En nyt jaksa alkaa provosoimaan. Hullaantumisia on niin eriasteisia. Tarkoitin lähinnä tätä mustavalkoista ajattelutapaa, että jos yhdessä ollaan ja rakastetaan, niin toiseen ei voisi ihastua. Eihän se niin mene, tiedät, jos olet kokenut.
Niin. Ei voi muuta sanoa, kuin että pässi ihminen joka ei edes ymmärrä tekevänsä väärin. Kysy nyt edes itseltäsi haluatko tulevan miehesi juoksevan hullaantuneena jonkun perässä.
Perus itsekäs ja keskinkertaisella moraalilla varustettu ihminen on nykypäivänä juuri noin pölvästi, että hakee oikeutusta jostain keskustelupalstalta.
ÄLÄ MENE NAIMISIIN.
Kuten viestissäsi, "löysit" itsesi toisen sylistä, voisit löytää ojan itsellesi.
Saanet vastauksen kysymykseesi, kun asetat miehesi itsesi tilalle. Kun hän virkistäytyy vieraissa, saanet vastauksen kysymykseesi.
elämä ei aina olekaan niin yksinkertaista ja sen olen todennut itse kantapään kautta. Turha on kenenkään jeesustella täällä, koska koskaan et tiedä, löydätkö joskus itsesi samaisesta tilanteesta. Itse olen ollut se jeesustelija ja kas kuinka kävi!
Enkä todellakaan aio kertoa tästä tai tehdä isompaa numeroa. Tunteet saattaa joskus heitellä, mutta sen tiedän, että miestäni rakastan yli kaiken. Elämä vaan voi välillä tuoda eteen yllätyksiä ja aina ei tee oikeita valintoja. Mielestäni en ole tehnyt mitään peruuttamatonta ja sen opin, että en halua joutua samanlaiseen moraaliseen krapulaan.
Ja itse asiassa, kun joku sanoi, että sallisinko miehelleni tällaisen käytöksen.. rehellisesti KYLLÄ! Jos se sen jälkeen yhä paremmin ymmärtää, kuinka rakastaa mua ja että olen se tärkein. Tunteet ne on parisuhteissakin elävilläkin ja sitä ihastumista ja ihastusta kaipaa.. mä ainakin olen niin heikko ja vajavainen ihminen!!! Ja mieluummin olisin oman mieheni kohdalla tietämättä siitä! Pääasia, että osaa vetää ajoissa tietyn rajan.
ELÄMÄ EI OLE NIIN MUSTAVALKOISTA! Mutta kiitos kommenteista... sain vähän lisämorkkista, ettei jää liian vähälle!
itkettää vaan ja tekisi mieli saada aikaa taaksepäin, että voisi tehdä ne oikeat valinnat!
Vittu mikä paska sitä voikaan olla! Kaikki on niin täydellistä ja sitten mä alan pelata tällaista venäläistä rulettia! Olen yrittänyt itselleni hokea, että mitään kauheeta ei ole tapahtunut.. mä voin unohtaa tämän.. sulkea kokonaan pois mielestäni ja jatkaa eteenpäin parempana ihmisenä.
Mä rakastan mun miestä niin paljon, etten ole varmaan mitään koskaan rakastanut niin paljon. Miksi musta on tullut näin itsekeskeinen ja heikko ihminen???!!!!!
Tiedän, että olen ansainnut aivan kaiken tuomion.. ja tiedän, etten ole miestäni ansainnut. Se on aivan liian hyvä mulle.
Mutta mieluummin itken täällä silmäni turvoksiin ja kärsin nahoissani. En aio satuttaa mun miestä kertomalla. Ehkä kuvittelen mielessäni, että tämäkin moka olisi annettu anteeksi, vaikken sitä anteeksiantoa uskalla pyytää.
Kyllä täydellinen uskollisuus ja siotutuminen on paras ja kallisarvoisin lahja. Yrittäkää kaikin voimin vaalia sitä, vaikka kiusaus kävisi kuinka kovaksi. Ne on vain ohimeneviä tunteita, joita ei voi verratakaan siihen turvallisuuteen, mikä täyttää sydämen, kun illalla nukahtaa oman rakkaan viereen ja siitä herää. :(
Nimim. särkynyt sydän..