Kuulisin mielelläni toisten kommentteja ja mielipiteitä omasta tilanteestani.
Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta ja tästä ajasta noin kaksi vuotta olen asunut miehen luona. Itselläni on vielä omakin asunto, mutta voi sanoa että "asun " hänen luonaan. Mustasukkaisuus ei tavallaan ole mikään hirvittävä ongelma suhteessamme, mutta aina välillä mietin mikä on normaalia ja mikä ei.
Suhteen alussa mies oli mustasukkaisempi kuin minä. Luulen, että hän ei oikein osannut luottaa minuun varsinkin kun petin ed.miestäni avioliitossa. Tähän on sanottava, että tämä nykyinen mieskin on pettänyt molempia ent.vaimojaan omissa liitoissaan, joten...
Itse en ole ennen ollut mielestäni kovin mustis. Olin kai vain niin sokeasti rakastunut etten edes ajatellut sitä. Emme keskustele mustasukkaisuudesta ääneen, mutta itse sen kyllä aistin. Emme käy yhdessä baareissa vaikka molemmat kävivät ennen seurustelua. Luulen syynä olevan se, että siellä voisi tulla ongelmia esim. jos joku minun miestuttuni tulisi kanssani keskustelemaan. Samoin jos mieheni kanssa tulisi joku nainen keskusteleman, niin arvaan että seuraisin heitä todella tarkkaan. Emme myöskään käy baareissa erikseen kavereidemme kanssa, koska mmolemmat ajattelevat, että toinen haluaisi myös mennä yksin. Minua harmittaa tuollainen käyttäytyminen enkä haluaisi olla tuollainen. Haluaisin että molemmat voisivat luottaa täysillä. Osaako joku kertoa mistä tuollainen voi johtua.
Itselläni on pelko, että hän pettäisi minua, vaikka toisaalta uskon että hän on tyytyväinen meidän suhteeseen. Myös minä olen tyytyväinen...noh, ehkä seksiä haluaisin useammin, mutta minä olenkin varmaan yliaktiivinen :)
Kun mies on netissä, ajattelen että kirjoittaakohan hän jollekin netti-tuttavuuden kanssa. (lue naisen)
En tiedä teenkö nyt kärpäsestä härkäsen, mutta harmittaa kun ylipäätään edes mietin tälläisiä. Huomaan vain melkein päivittäin ajattelevani jossain määrin tätä mustasukkaisuutta ja sitä onko tämä normaalia vai ei.
Toivottavasti tämä kirjoitus ei ole kovin sekainen. Tätä on vain jotenkin niin vaikeaa selittää.
Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta ja tästä ajasta noin kaksi vuotta olen asunut miehen luona. Itselläni on vielä omakin asunto, mutta voi sanoa että "asun " hänen luonaan. Mustasukkaisuus ei tavallaan ole mikään hirvittävä ongelma suhteessamme, mutta aina välillä mietin mikä on normaalia ja mikä ei.
Suhteen alussa mies oli mustasukkaisempi kuin minä. Luulen, että hän ei oikein osannut luottaa minuun varsinkin kun petin ed.miestäni avioliitossa. Tähän on sanottava, että tämä nykyinen mieskin on pettänyt molempia ent.vaimojaan omissa liitoissaan, joten...
Itse en ole ennen ollut mielestäni kovin mustis. Olin kai vain niin sokeasti rakastunut etten edes ajatellut sitä. Emme keskustele mustasukkaisuudesta ääneen, mutta itse sen kyllä aistin. Emme käy yhdessä baareissa vaikka molemmat kävivät ennen seurustelua. Luulen syynä olevan se, että siellä voisi tulla ongelmia esim. jos joku minun miestuttuni tulisi kanssani keskustelemaan. Samoin jos mieheni kanssa tulisi joku nainen keskusteleman, niin arvaan että seuraisin heitä todella tarkkaan. Emme myöskään käy baareissa erikseen kavereidemme kanssa, koska mmolemmat ajattelevat, että toinen haluaisi myös mennä yksin. Minua harmittaa tuollainen käyttäytyminen enkä haluaisi olla tuollainen. Haluaisin että molemmat voisivat luottaa täysillä. Osaako joku kertoa mistä tuollainen voi johtua.
Itselläni on pelko, että hän pettäisi minua, vaikka toisaalta uskon että hän on tyytyväinen meidän suhteeseen. Myös minä olen tyytyväinen...noh, ehkä seksiä haluaisin useammin, mutta minä olenkin varmaan yliaktiivinen :)
Kun mies on netissä, ajattelen että kirjoittaakohan hän jollekin netti-tuttavuuden kanssa. (lue naisen)
En tiedä teenkö nyt kärpäsestä härkäsen, mutta harmittaa kun ylipäätään edes mietin tälläisiä. Huomaan vain melkein päivittäin ajattelevani jossain määrin tätä mustasukkaisuutta ja sitä onko tämä normaalia vai ei.
Toivottavasti tämä kirjoitus ei ole kovin sekainen. Tätä on vain jotenkin niin vaikeaa selittää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olette varoittava esimerkki kaikille muille samasta haaveileville. Mistä se luottamus syntyy parisuhteen pohjaksi, jos suhde on alkanut petoksella?
nyt kirjoitukseni väärin siis me emme ole toisiamme pettäneet koskaan tässä suhteessa. Vai tarkoititko sitä, kun kun puhuit varoittavasta esimerkistä, kun olemme entisissä suhteissamme olleet molemmat pettäviä osapuolia? Sanonta kerran pettää,aina pettää ei pidä mielestäni aina paikkaansa. Vaikka olen aikoinani pettänyt entistä miestäni, niin tässä nykyisessä suhteessani en missään nimessä pettäisi. Ehkä juuri sen oman kokemukseni vuoksi en haluaisi pilata tätä suhdetta sellaisella.
Johtuukohan tuo mustasukkaisuus noista pettämisistä...
Ymmärsin aivan oikein ja niin sinäkin ymmärsit minun kirjoitukseni. Vaikkette oli toisianne pettäneet, niin tieto siitä, että suhteenne on alkanut molempien pettämisellä, ei voi olla vaikuttamatta suhteeseenne.
Olen varma, että molempien menneisyys on osasyy noihin mustasukkaisuuden tunteisiin. Kun on omassa elämässään kokenut, miten helppoa pettäminen on, sitä pelkää muidenkin tekevän. Etenkin sellaisen, jonka tietää jo pettäneen aiemminkin.
Aivan kuten totesitkin, kerran pettäjä ei välttämättä ole aina pettäjä, mutta riski kasvaa luottamuksen kustannuksella.
on tiettyyn rajaan asti aivan normaalia ja sitä tunnetaan oli toinen/molemmat sitten pettäneet tai ei. Siksi on melko turhaa lähestyä asiaa juuri uskottomuuden lähtökohdasta... No, jokatapauksessa mustasukkaisuus on liiallista, jos se estää normaalia elämää tai siitä on muuta jatkuvaa haittaa.
Vaikka en pahemmin suosittele baareissakäyntiä, niin silti neuvoisin teitä käymään niissä (koska ennenkin olette käyneet), yhdessä ja erikseen. Ainoa tapa päästä mustasukkaisuudesta on harjoitella siitä irti. Mikäli aina istutte "turvallisesti" kahdestaan kotosalla, katsotte telkkaria ja olette netissä, niin ette ikinä opi luottamaan täysillä toisiinne. Korkeanpaikan kammookin auttaa parhaiten vierailu korkeissa paikoissa mahdollisimman usein.
Tuntui että ymmärsit tilanteeni ja osuit oikeaan monessakin kohtaa. En vain tiedä onnistuuko neuvosi käytännössä. Olen joskus jossakin tilanteessa toivonutkin, että menisimme yhdessä tai kavereiden kanssa baariin ja näkisin miten se sujuu. Ei se, että hinkuisin sinne, olen ihan tyytyväinen elämäämme vaikkemme baareissa kävisikään, mutta jos vaikka se auttaisi tai selventäisi tätä inhoittavaan tilannetta. Olen myös miettinyt, että kun aikoinani petin puolisoani, niin tämä tilanne on nyt rangaistus minulle kun kohtelin miestäni aikoinaan väärin. Jospa tämä on risti jonka minun on vain kannettava tehdyistä synneistäni. Miten se sananlasku menikään: mitä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kaksi pettävää paskaa. Sovitte hyvin toisillenne. Kummia nämä nykyajan parisuhteet, kun ongelmista ei puhuta suoraan. Jos ei tajuta mikä se parisuhteen idea on, niin silloin ei kannata seurustella.