ÄLÄ anna LASTA adoptioon!

Meitä on monta. Meistä osa on aviossa, avoliitossa, sinkkuja ja seurustelevia. Osalla on lapsia, jopa adoptoituja. Useimmat on itse kasvanut adoptoituna. Tätä viestiä postataan säännöllisin väliajoin sen takia, että se pysyy ensimmäisellä sivulla näkyvissä. Asia on joka päivä ajankohtainen. Kotimaiseen adoptioon tarvittaisiin paljon muutoksia niinkun kansanväliseenkin. Kenenkään ei pitäisi joutua eroamaan lapsestaan toisten painostuksen tai esim köyhyyden takia. Aina muuten adoptiovanhempien halu hoitaa lapsi hyvin ei riitä. Siitä meillä on ikäviä kokemuksia. Me ollaan kaikki oltu haluttuja (=vahingossa ei adoptoida) lapsia, mutta ei se välttämättä tarkoita kykyä selvitä adoptioon ja kasvatukseen liittyvien ISOJEN ASIOIDEN kanssa.

Mä myös ihmettelen sitä, mikä on paha asia siinä, että adoptio on halpa ratkaisu? Jos nimittäin vanhemmuuteen kykenemätön tai haluamaton vanhempi luopuu lapsestaan? Eikö ole parempi antaa lapsi adoptioon (=pysyvään kotiin) kuin pompotella lasta sijaishoidossa ensin lastenkotiin, sitten perheeseen, sitten ehkä toiseen perheeseen tai ehkä tässä välillä äidille... Koko ajan palaa rahaa, enkä usko, että lapsi sen tasapainoisemmaksi tästä tulee.

Menee vaan kattomaan tonne nuorten äitien palstalle, siellä taas jatkuvasti huudetaan, ettei nuoret äidit saa elää yhteiskunnan tuella. Eli hyvin ei ole koskaan.

T: Tukiperheen äiti

_____ kirjoitti:

Mä myös ihmettelen sitä, mikä on paha asia siinä, että adoptio on halpa ratkaisu? Jos nimittäin vanhemmuuteen kykenemätön tai haluamaton vanhempi luopuu lapsestaan? Eikö ole parempi antaa lapsi adoptioon (=pysyvään kotiin) kuin pompotella lasta sijaishoidossa ensin lastenkotiin, sitten perheeseen, sitten ehkä toiseen perheeseen tai ehkä tässä välillä äidille... Koko ajan palaa rahaa, enkä usko, että lapsi sen tasapainoisemmaksi tästä tulee.

Menee vaan kattomaan tonne nuorten äitien palstalle, siellä taas jatkuvasti huudetaan, ettei nuoret äidit saa elää yhteiskunnan tuella. Eli hyvin ei ole koskaan.

T: Tukiperheen äiti

Lue lisää

Miten niin ainoastaan adoptio voisi olla pysyvä ratkaisu? Tiedän monia suoraan synnytyslaitokselta tai alle vuoden vanhoina vauvoina sijaisperheisiin muuttaneita lapsia, joille sijaisperhe on ollut pysyvä ratkaisu. Ei heitä ole pompoteltu mihinkään. Adoptiolapsista poiketen heillä on ollut bioäidin sukunimi ja he ovat kukin eri tavoin tavanneet biosukulaisia vauvasta täysi-ikäisyyteen asti. Ihan tasapainoisia heistä on tullut. Jopa erittäin tasapainoisempia ja tasapainoisempia kuin muutamista tietämistäni adoptiolapsista...

sinulla kirjoitti:

Miten niin ainoastaan adoptio voisi olla pysyvä ratkaisu? Tiedän monia suoraan synnytyslaitokselta tai alle vuoden vanhoina vauvoina sijaisperheisiin muuttaneita lapsia, joille sijaisperhe on ollut pysyvä ratkaisu. Ei heitä ole pompoteltu mihinkään. Adoptiolapsista poiketen heillä on ollut bioäidin sukunimi ja he ovat kukin eri tavoin tavanneet biosukulaisia vauvasta täysi-ikäisyyteen asti. Ihan tasapainoisia heistä on tullut. Jopa erittäin tasapainoisempia ja tasapainoisempia kuin muutamista tietämistäni adoptiolapsista...

Lue lisää

mutta kalliimpi taatusti, sitä ei kai kukaan voi kieltää. Mistä ne rahat otetaan?

tietenkin kirjoitti:

mutta kalliimpi taatusti, sitä ei kai kukaan voi kieltää. Mistä ne rahat otetaan?

Miksi lastensuojelun tulisi olla halpaa? Ennen oli huutolaisia. Ei kai me enää haluta samaan tilanteeseen? Nyt vaan voi puhua kotimaisten adoptiolasten kohdalla huutokaupasta "kuka on sopivin aviopari" saadakseen tämän lapsen lahjakseen kuten alempaa voi lukea. Eli kun lapsia on useampi sata vähempi kuin halukkaita vanhempia, niin sosiaalityöntekijät lahjoittavat yhden lapsen sopimaksi katsomalleen biolapsettomuudesta kärsivälle avioparille. Tätä kutsutaan lapsen eduksi, vaikka monista epäkohdista on tässä ketjussa puhuttu.

Sulo Vilen kirjoitti:

Miksi lastensuojelun tulisi olla halpaa? Ennen oli huutolaisia. Ei kai me enää haluta samaan tilanteeseen? Nyt vaan voi puhua kotimaisten adoptiolasten kohdalla huutokaupasta "kuka on sopivin aviopari" saadakseen tämän lapsen lahjakseen kuten alempaa voi lukea. Eli kun lapsia on useampi sata vähempi kuin halukkaita vanhempia, niin sosiaalityöntekijät lahjoittavat yhden lapsen sopimaksi katsomalleen biolapsettomuudesta kärsivälle avioparille. Tätä kutsutaan lapsen eduksi, vaikka monista epäkohdista on tässä ketjussa puhuttu.

Lue lisää

Ikävä lukea tälläistä tekstiä.

Siinä ei ole mukana todelli... kirjoitti:

Ikävä lukea tälläistä tekstiä.

Sulo on ihan oikeessa. Perustele sinä oma kantasi yhtä hyvin kuin Sulo V.

sinulla kirjoitti:

Miten niin ainoastaan adoptio voisi olla pysyvä ratkaisu? Tiedän monia suoraan synnytyslaitokselta tai alle vuoden vanhoina vauvoina sijaisperheisiin muuttaneita lapsia, joille sijaisperhe on ollut pysyvä ratkaisu. Ei heitä ole pompoteltu mihinkään. Adoptiolapsista poiketen heillä on ollut bioäidin sukunimi ja he ovat kukin eri tavoin tavanneet biosukulaisia vauvasta täysi-ikäisyyteen asti. Ihan tasapainoisia heistä on tullut. Jopa erittäin tasapainoisempia ja tasapainoisempia kuin muutamista tietämistäni adoptiolapsista...

Lue lisää

Minäkin olen seurannut sivusta:

Lapset eivät saaneet ajoissa apua. He kärsivät vanhempien kanssa, näkivät pahoinpitelyjä yms.
Kun lapset oli jo vanhempia heidät laitettiin ensin lastenkotiin ja sitten sijaisperheeseen.
Sijaisvanhemmat ei antanu pitää yhteyttä lasten sukulaisiin.
Lapset kasvoi ja...
..helvetti oli irti!
Lapset kärsi.
Heitä ei voinut enää saada tavallisiksi lapsiksi.

Mutta entä jos vanhemmat olisivat antaneet lapset vauvoina adoptioperheisiin????????????
Rakastavaan kotiiin, joka olisi ollut kunnolla valmistautunut ottamaan heidät vastaan.

Adoptiota toivovia on paljon, sijaisperheitä ei.
Siksi voidaan valita kenelle adoptiolapsi annetaan.
Ikävä kyllä näin ei aina ole sijaisvanhempien kanssa.
Ja sinäkö olet sijaisperheiden kannalla?!
Minusta jokainen lapsi on ansainnut rakastavan kodin ja se olisi oltava itsestään selvyys.
Ei sijaisperheiden rahoittaminen, kärjistettynä sanottuna.

Sulo Vilen kirjoitti:

Miksi lastensuojelun tulisi olla halpaa? Ennen oli huutolaisia. Ei kai me enää haluta samaan tilanteeseen? Nyt vaan voi puhua kotimaisten adoptiolasten kohdalla huutokaupasta "kuka on sopivin aviopari" saadakseen tämän lapsen lahjakseen kuten alempaa voi lukea. Eli kun lapsia on useampi sata vähempi kuin halukkaita vanhempia, niin sosiaalityöntekijät lahjoittavat yhden lapsen sopimaksi katsomalleen biolapsettomuudesta kärsivälle avioparille. Tätä kutsutaan lapsen eduksi, vaikka monista epäkohdista on tässä ketjussa puhuttu.

Lue lisää

Että lapsi saa ikiomat vanhemmat ja ikioman kodin.

Sijaisperhe saa "työstään" korvauksen ja jos työ ei huvita niin lapset voi laittaa pois.
(Esim. jos on saanut rahaa tarpeeksi säästöön.)

Adoptiolapsi on pysyvä perheenjäsen, siksi hänen asemansa on ihan eri.

Jos kysyt lpaselta haluaako hän oman perheen vai sijaisperheen niin kumman luulet hänen valitsevan.

Totuus on että kaikki biovanhemmat ei oo sopivia vanehmpia ja ei kaikki sijaisvanhemmatkaan.

Kotim.Adoptiosta kirjoitti:

Sulo on ihan oikeessa. Perustele sinä oma kantasi yhtä hyvin kuin Sulo V.

oma perhe on oma perhe.
Jos sinä et näe näiden kahden välillä eroa niin se on surullista!
Oletko itse saanut kasvaa omassa vai sijaisperheessä?
Jos kasvoit sijaisperheessä ja olisit saanut valita oman perheen, niin olisitko valinnut sen?
Adoption kautta lapsi saa ikioman perheen.
Näin asia ei ole sijaislasten kanssa.

Lapsesta riippumattomista syistä lapsi voi joutua ihan milloin vain pois sijaisperheestä.
Minä en toivo sellaista kohtaloa kenellekään lapselle, vaikka tiedän että oikeassa elämässä näin käy....

Sulon mielestä ei tulisi laskea kuluja kun lapsi sijoitetaan perheeseen, mutta minä kysyn että voiko raha vääristää lapsen asemaa verrattuna adoptioon?

Kirjoitit näin: "Joku ihmetteli kotimaisen adoption yhden lapsen politiikkaa. Kotimaisen adoption odottajia on niin paljon ettei lapsia yksinkertaisesti riitä."

Juuri tästä on kyse. Kotimaisia adoptiolapsia ei riitä kaikille halukkaille - EIKÄ OLE TARKOITUSKAAN!

Adoptio ei ole lapsen hankintakeino. Se on lastensuojelua, jossa kotia tarvitsevalle lapselle etsitään paras mahdollinen koti. Siinä samalla tietenkin joku perhe saa lapsen, mutta se ei saisi olla lähtökohta. Nykyään se valitettavasti on lähtökohta, minkä takia tätä yhden lapsen politiikkaa nimenomaan harjoitetaan.

Kirjoitit myös näin: "Jos perheessä on kotimainen adoptio niin sehän ei kuitenkaan ole este kansainväliselle adoptiolle tai sijaisvanhemmuudelle. On kuitenkin pidettävä mielessä etteivät nämä vaihtoehdot ole syystä tai toisesta mielekkäitä vaihtoehtoja kaikille."

Aina elämässä ei voi valita pelkkiä mielekkäitä vaihtoehtoja.

Kotimainen adoptiojono (eli ihmiset, jotka odottavat kotimaista adoptiolasta, vaikka lapsia ei annettaisikaan jonotusajan perusteella) tulee lopettaa.

Kotimaisille lapsille löydetään kyllä perheitä, joille näiden lasten perheeseen ottaminen on "mielekäs vaihtoehto". Nykyään kaikki kotimaiset adoptiolapset (noin 20-50 vuosittain) saataisiin sijoitettua sijaisperheiksi haluaviin perheisiin. Lapsia voitaisiin sijoittaa (perheen niin toivoessa) useampia samaan perheeseen, jolloin heillä olisi sisaruksena saman kokemuksen omaava adoptiosisarus.

Eli lyhyesti: kotimainen adoptiojono pois!

Ihmiset voisivat valita mielekkään valinnan sijaisperheeksi ryhtymisen tai ulkomaisen adoption väliltä. Kotimaisille adoptiolapsille löydetään näistä perheistä todennäköisesti parempia perheitä kuin nykyisistä "ainoastaan kotimaisen adoption mielekkääksi kokevista" perheistä.

osuvasti kirjoitti:

Kirjoitit näin: "Joku ihmetteli kotimaisen adoption yhden lapsen politiikkaa. Kotimaisen adoption odottajia on niin paljon ettei lapsia yksinkertaisesti riitä."

Juuri tästä on kyse. Kotimaisia adoptiolapsia ei riitä kaikille halukkaille - EIKÄ OLE TARKOITUSKAAN!

Adoptio ei ole lapsen hankintakeino. Se on lastensuojelua, jossa kotia tarvitsevalle lapselle etsitään paras mahdollinen koti. Siinä samalla tietenkin joku perhe saa lapsen, mutta se ei saisi olla lähtökohta. Nykyään se valitettavasti on lähtökohta, minkä takia tätä yhden lapsen politiikkaa nimenomaan harjoitetaan.

Kirjoitit myös näin: "Jos perheessä on kotimainen adoptio niin sehän ei kuitenkaan ole este kansainväliselle adoptiolle tai sijaisvanhemmuudelle. On kuitenkin pidettävä mielessä etteivät nämä vaihtoehdot ole syystä tai toisesta mielekkäitä vaihtoehtoja kaikille."

Aina elämässä ei voi valita pelkkiä mielekkäitä vaihtoehtoja.

Kotimainen adoptiojono (eli ihmiset, jotka odottavat kotimaista adoptiolasta, vaikka lapsia ei annettaisikaan jonotusajan perusteella) tulee lopettaa.

Kotimaisille lapsille löydetään kyllä perheitä, joille näiden lasten perheeseen ottaminen on "mielekäs vaihtoehto". Nykyään kaikki kotimaiset adoptiolapset (noin 20-50 vuosittain) saataisiin sijoitettua sijaisperheiksi haluaviin perheisiin. Lapsia voitaisiin sijoittaa (perheen niin toivoessa) useampia samaan perheeseen, jolloin heillä olisi sisaruksena saman kokemuksen omaava adoptiosisarus.

Eli lyhyesti: kotimainen adoptiojono pois!

Ihmiset voisivat valita mielekkään valinnan sijaisperheeksi ryhtymisen tai ulkomaisen adoption väliltä. Kotimaisille adoptiolapsille löydetään näistä perheistä todennäköisesti parempia perheitä kuin nykyisistä "ainoastaan kotimaisen adoption mielekkääksi kokevista" perheistä.

Lue lisää

Hei!

Minä kyllä erottaisin toistaan sijais- ja adoptiovanhemmuuden. Ne ovat kuitenkin eri luonteisia asioita; toisessa on kyseessä hoitosuhde, jossa lapsi on kunnan huostassa (tämä siis teknisenä suhteena, nyt en puhu ihmissuhteesta) ja toisessa on kyseessä juridisesti omasta lapsesta. Mutta kotimaan ja ulkomaan adoptiojonot yhdistäisin mielellään, nykyisellään tulee kärjistetysti sanoen tunne, että kotimaiset lapset ovat ikään kuin "lahja" tarkasti valikoiduille ihmisille, kun taas ulkomailta lapsen voi saada löyhemmin kriteerein. Lahja-ajatusta tukee sekin, että voi saada vain yhden lapsen eikä sisaruksia. Toinen mielleyhtymä liittyy siihen, miksi kotimaan adoptio on joillekin se ainoa vaihtoehto; mitä sen ajatuksen taustalla on? Jos sieltä löytyy ajatus samannäköisestä lapsesta ja adoptiosta, josta ei tarvitse puhua, ei se nykykäsityksen mukaan palvele lapsen etua.

Kulkuri kirjoitti:

Hei!

Minä kyllä erottaisin toistaan sijais- ja adoptiovanhemmuuden. Ne ovat kuitenkin eri luonteisia asioita; toisessa on kyseessä hoitosuhde, jossa lapsi on kunnan huostassa (tämä siis teknisenä suhteena, nyt en puhu ihmissuhteesta) ja toisessa on kyseessä juridisesti omasta lapsesta. Mutta kotimaan ja ulkomaan adoptiojonot yhdistäisin mielellään, nykyisellään tulee kärjistetysti sanoen tunne, että kotimaiset lapset ovat ikään kuin "lahja" tarkasti valikoiduille ihmisille, kun taas ulkomailta lapsen voi saada löyhemmin kriteerein. Lahja-ajatusta tukee sekin, että voi saada vain yhden lapsen eikä sisaruksia. Toinen mielleyhtymä liittyy siihen, miksi kotimaan adoptio on joillekin se ainoa vaihtoehto; mitä sen ajatuksen taustalla on? Jos sieltä löytyy ajatus samannäköisestä lapsesta ja adoptiosta, josta ei tarvitse puhua, ei se nykykäsityksen mukaan palvele lapsen etua.

Lue lisää

Minä tuossa jo ylempänä kirjoitin, että voisi erottaa omiksi "jonoiksi" sijaisperheiksi haluavat ja ulkomaanadoptioon suuntaavat. Kotimaisille adoptiolapsille löytyisi kodit näissä "jonoissa" oleville perheille.

Kotimaisen adoptiolapsen ei nimenomaan pitäisi olla kuvaamasi kaltainen lahja biolapsettomille pariskunnille. Sitä se kuitenkin nykyään on.

Mielestäni sopivimpia perheitä kotimaisille adoptiolapsille saattaisi kuitenkin löytyä eniten sijaisperheeksi haluavista. Siellä on odottamassa hyvin paljon semmoisia perheitä, jotka ovat valmiita ottamaan lapsen juridisesti omakseen. Tietenkin osa haluaa pelkästään sijaisvanhemmaksi ja heille ei kotimaisia adoptiolapsia ehdotettaisikaan.

On arvioitu, että avoin adoptio (jolloin biosukulaiset voivat halutessaan pitää yhteyttä lapseen ja lapsi heihin juridisesta adoptiosta huolimatta) tulee lisääntymään. Tämänkin takia nimenomaan sijaisperhejonosta voisi tulevaisuuudessa löytyä sopivimmat lapset.

Mielestäni kotimaisia adoptiolapsia voisi kuitenkin sijoittaa yhtä hyvin kansainväliseen adoptioon suuntaaville, jos perhe vaikuttaa lapselle sopivimmalta.

Joka tapauksessa KOTIMAISEN ADOPTION ERILLISEN ADOPTIO"JONON" VOISI LAKKAUTTAA. Nyt jonossa olevat voisivat vielä jatka adoptioprosessiaan, mutta uusille hakijoille voisi mielestäni mahdollisimman nopeasti antaa vaihtoehdoksi vain sijaisperheeksi ryhtymisen ja kansainvälisen adoption sekä halutessa näiden lisäksi halun ottaa vastaan myös kotimainen adoptiolapsi, jos ko. perhettä tarvitaan.

osuvasti kirjoitti:

Minä tuossa jo ylempänä kirjoitin, että voisi erottaa omiksi "jonoiksi" sijaisperheiksi haluavat ja ulkomaanadoptioon suuntaavat. Kotimaisille adoptiolapsille löytyisi kodit näissä "jonoissa" oleville perheille.

Kotimaisen adoptiolapsen ei nimenomaan pitäisi olla kuvaamasi kaltainen lahja biolapsettomille pariskunnille. Sitä se kuitenkin nykyään on.

Mielestäni sopivimpia perheitä kotimaisille adoptiolapsille saattaisi kuitenkin löytyä eniten sijaisperheeksi haluavista. Siellä on odottamassa hyvin paljon semmoisia perheitä, jotka ovat valmiita ottamaan lapsen juridisesti omakseen. Tietenkin osa haluaa pelkästään sijaisvanhemmaksi ja heille ei kotimaisia adoptiolapsia ehdotettaisikaan.

On arvioitu, että avoin adoptio (jolloin biosukulaiset voivat halutessaan pitää yhteyttä lapseen ja lapsi heihin juridisesta adoptiosta huolimatta) tulee lisääntymään. Tämänkin takia nimenomaan sijaisperhejonosta voisi tulevaisuuudessa löytyä sopivimmat lapset.

Mielestäni kotimaisia adoptiolapsia voisi kuitenkin sijoittaa yhtä hyvin kansainväliseen adoptioon suuntaaville, jos perhe vaikuttaa lapselle sopivimmalta.

Joka tapauksessa KOTIMAISEN ADOPTION ERILLISEN ADOPTIO"JONON" VOISI LAKKAUTTAA. Nyt jonossa olevat voisivat vielä jatka adoptioprosessiaan, mutta uusille hakijoille voisi mielestäni mahdollisimman nopeasti antaa vaihtoehdoksi vain sijaisperheeksi ryhtymisen ja kansainvälisen adoption sekä halutessa näiden lisäksi halun ottaa vastaan myös kotimainen adoptiolapsi, jos ko. perhettä tarvitaan.

Lue lisää

Minusta asinatuntijat osaavat asiansa ja siitä on turha väitellä täällä.

Sama asia pätee sijaisperhe... kirjoitti:

Minusta asinatuntijat osaavat asiansa ja siitä on turha väitellä täällä.

..intresseistä tarkemmin????

....niistä... kirjoitti:

..intresseistä tarkemmin????

Jonkun maan mentalitetti voi tuntua omemmalta kuin Suomen.

Joku voi olla lähellä adoption yläikärajaa ja he haluavat ennen sen umpeutumista, pian lapsen.

Joku voi haluta nimenomaan tiettyä sukupuolta olevan joita tulee tietyistä maista.

Joku voi haluta terveen / "sairaan" lapsen ja niitä tulee vain tietyistä maista.

Joku voi rakastaa jotain maata / kulttuuria ja siksi haluaa lapsen vain sieltä.

Joku voi haluta isomman lapsen joita voi adoptoida vain ulkomailta.

Joku voi ihannoidan jotain maata ja sen kansalaisia.

Joku voi haluta lapsen ulkomailta siksi, että silloin lapsen suhden biovanhempiin on erilainen.

Adoptoijia on paljon ja hyvin erilaisia, siksi on hyvä että adoptoijien toiveet otetaan huomioon, silloin voidaan saada aikaiseksi onnistuneempi adoptio, sillä kuitenkin adoptiovanhemmat ovat ne jotka sitoutuvat loppuelämäkseen ottamaan lapsen ikiomakseen ja osaksi koko elämäänsä.

Toivon että annat näille kirjoittamilleni intresseille vain niille kuuluvan arvon, sillä jokainen adoptiovanhempi tietää vain omassa sisimmässään miksi he haluavat lapsensa tietystä maasta.
Näistä ei voi, eikö kannata vetää mitään yhteenvetoa, sillä en ole mikään tutkija ja kirjotin nämä vain ja ainoastaan siksi, että sinä sitä pyysit.
Voi olla että mikään näistä ei ole totta ja adoption syyt ovat jotkut ihan muut.
Mene ja tiedä...!

Tai he ovat voineet asua si... kirjoitti:

Jonkun maan mentalitetti voi tuntua omemmalta kuin Suomen.

Joku voi olla lähellä adoption yläikärajaa ja he haluavat ennen sen umpeutumista, pian lapsen.

Joku voi haluta nimenomaan tiettyä sukupuolta olevan joita tulee tietyistä maista.

Joku voi haluta terveen / "sairaan" lapsen ja niitä tulee vain tietyistä maista.

Joku voi rakastaa jotain maata / kulttuuria ja siksi haluaa lapsen vain sieltä.

Joku voi haluta isomman lapsen joita voi adoptoida vain ulkomailta.

Joku voi ihannoidan jotain maata ja sen kansalaisia.

Joku voi haluta lapsen ulkomailta siksi, että silloin lapsen suhden biovanhempiin on erilainen.

Adoptoijia on paljon ja hyvin erilaisia, siksi on hyvä että adoptoijien toiveet otetaan huomioon, silloin voidaan saada aikaiseksi onnistuneempi adoptio, sillä kuitenkin adoptiovanhemmat ovat ne jotka sitoutuvat loppuelämäkseen ottamaan lapsen ikiomakseen ja osaksi koko elämäänsä.

Toivon että annat näille kirjoittamilleni intresseille vain niille kuuluvan arvon, sillä jokainen adoptiovanhempi tietää vain omassa sisimmässään miksi he haluavat lapsensa tietystä maasta.
Näistä ei voi, eikö kannata vetää mitään yhteenvetoa, sillä en ole mikään tutkija ja kirjotin nämä vain ja ainoastaan siksi, että sinä sitä pyysit.
Voi olla että mikään näistä ei ole totta ja adoption syyt ovat jotkut ihan muut.
Mene ja tiedä...!

Lue lisää

Kiitos vastauksista, ne olivat varsin kattavia..

en ole se henkilö joka kirjoittaa näille palstoille adoption vastaisia juttuja.

Itse olen biologinen äiti joka nuoruudessaan on ollut tilanteessa jossa on joutunut valitsemaan abortin/adoption väliltä. Suvun (uskonnollisen) painostuksesta päätynyt adoptioon, koska painostus ollut lähinnä sitä että "lapselle elämä" ja "lapsi pääsee hyvään kotiin" jne jne jne...

Lapseni on pian aikuinen ja se miten kotimainen adoptio on vielä 80-90 luvun vaihteessa tehty on kyseenalainen, puuttelisine adoptioneuvontoineen ja puuttuvine asiakirjoineen jne jne...

Itselläni nyt kaukana "kehitysmaassa" kaksi kummilasta joita tuen niin että perheet voivat itse kasvattaa lapsena ilman ettei lapset joutuisi adoptiomarkkinoille.

Kohdallani adoptio on ollut tragedia ja ymmärrän hyvin biologisia vanhempia ja heidän tuskaansa adoption jälkeen...

....niistä.. kirjoitti:

Kiitos vastauksista, ne olivat varsin kattavia..

en ole se henkilö joka kirjoittaa näille palstoille adoption vastaisia juttuja.

Itse olen biologinen äiti joka nuoruudessaan on ollut tilanteessa jossa on joutunut valitsemaan abortin/adoption väliltä. Suvun (uskonnollisen) painostuksesta päätynyt adoptioon, koska painostus ollut lähinnä sitä että "lapselle elämä" ja "lapsi pääsee hyvään kotiin" jne jne jne...

Lapseni on pian aikuinen ja se miten kotimainen adoptio on vielä 80-90 luvun vaihteessa tehty on kyseenalainen, puuttelisine adoptioneuvontoineen ja puuttuvine asiakirjoineen jne jne...

Itselläni nyt kaukana "kehitysmaassa" kaksi kummilasta joita tuen niin että perheet voivat itse kasvattaa lapsena ilman ettei lapset joutuisi adoptiomarkkinoille.

Kohdallani adoptio on ollut tragedia ja ymmärrän hyvin biologisia vanhempia ja heidän tuskaansa adoption jälkeen...

Lue lisää

Minä en ole ollut mukana adoptiokuvioissa 80-90-luvuilla ja en niistä ymmärrä. Mutta tunnen ihmisiä jotka on adoptoitu ja he eivät tunnu onnettomilta, tosin heidät on adoptoitu ennen mainitsemaasi aikaa.

Minusta on väärin jos sinut on pakotettu antamaan lapsi adoptioon uskon vuoksi.
Uskon varjolla voidaan tehdä paljon pahaa.

Saanko vielä kysyä, että mikä olisi ollut sinun mielestäsi silloin paras ratkaisu? Entä tänä päivänä kun ajattelet asiaa näin jälkikäteen?

Silmiini pisti kirjoituksestasi kohdat kehitysmaa ja adoptiomarkkinat.
Minulle tulee negatiivinen tai ihan toisenlainen kuva markkinoista!
Ja tietääkseni kehitysmaissa on osa lapsista arpoja, eli heillä ei ole vanhempia. Nimenomaan kehitysmaissa on AIDS voinut surmata naisen kaikki aikuiset lapset ja heidän lapsensa voivat jäädä tämän naisen harteille ja se on todella suuri taakka kannettavaksi.
Tietysti olisi hienoa jos meillä ei olisi yhtään köyhää maata, ja kaikilla olisi asiat kunnossa. Mutta ikävä kyllä se ei näytä toteutuvan. Toki lapsia yritetään adoptoida myös Afrikan sisällä, mutta kaikille ei siellä löydy kotia.
Minusta olisi hienoa jos kaikilla maailman lapsilla olisi rakastava ja huolta pitävä koti. Jos se ei millään onnistu kotimaassa, niin eikö silloin sen voi tarjota vaikka ulkomailta?
(Ehkä jotkut näistä lapsista palaa aikanaan takaisin ja osaa olla paremmin "avuksi" kuin yksikään meistä.)

Tarkoitatko että sinusta ol... kirjoitti:

Minä en ole ollut mukana adoptiokuvioissa 80-90-luvuilla ja en niistä ymmärrä. Mutta tunnen ihmisiä jotka on adoptoitu ja he eivät tunnu onnettomilta, tosin heidät on adoptoitu ennen mainitsemaasi aikaa.

Minusta on väärin jos sinut on pakotettu antamaan lapsi adoptioon uskon vuoksi.
Uskon varjolla voidaan tehdä paljon pahaa.

Saanko vielä kysyä, että mikä olisi ollut sinun mielestäsi silloin paras ratkaisu? Entä tänä päivänä kun ajattelet asiaa näin jälkikäteen?

Silmiini pisti kirjoituksestasi kohdat kehitysmaa ja adoptiomarkkinat.
Minulle tulee negatiivinen tai ihan toisenlainen kuva markkinoista!
Ja tietääkseni kehitysmaissa on osa lapsista arpoja, eli heillä ei ole vanhempia. Nimenomaan kehitysmaissa on AIDS voinut surmata naisen kaikki aikuiset lapset ja heidän lapsensa voivat jäädä tämän naisen harteille ja se on todella suuri taakka kannettavaksi.
Tietysti olisi hienoa jos meillä ei olisi yhtään köyhää maata, ja kaikilla olisi asiat kunnossa. Mutta ikävä kyllä se ei näytä toteutuvan. Toki lapsia yritetään adoptoida myös Afrikan sisällä, mutta kaikille ei siellä löydy kotia.
Minusta olisi hienoa jos kaikilla maailman lapsilla olisi rakastava ja huolta pitävä koti. Jos se ei millään onnistu kotimaassa, niin eikö silloin sen voi tarjota vaikka ulkomailta?
(Ehkä jotkut näistä lapsista palaa aikanaan takaisin ja osaa olla paremmin "avuksi" kuin yksikään meistä.)

Lue lisää

"Saanko vielä kysyä, että mikä olisi ollut sinun mielestäsi silloin paras ratkaisu? Entä tänä päivänä kun ajattelet asiaa näin jälkikäteen?"

kerron..ehdottomasti.abortti..koska silloin asiaa ei olisi tarvinnut puida koko "kylän" kesken ja se että lapseni ei tänä päivänäkään hyväksy tekoani..niin, eikö olisi sama ollut kun olisi asian aikaan pitänyt kipeänäni. Syyllisyys ei olisi ollut niin paha tai ainakaan minua ei olisi syyllistetty lapsen ja adoptioperheen puolesta niinkuin nyt on, Tämä on valitettavaa suomessa ja asioista ei otata selvää (adoptiovanhempien tai PeLan) puolelta vaan ne asiakirjat mitkä aikaan oli laadittu edustaa minua nyt adoptiovanhemmille ja lapselle joten minulla ei ole mitää mahdollisuutta pelastaa mainettani...joten näin...

..niistä.. kirjoitti:

"Saanko vielä kysyä, että mikä olisi ollut sinun mielestäsi silloin paras ratkaisu? Entä tänä päivänä kun ajattelet asiaa näin jälkikäteen?"

kerron..ehdottomasti.abortti..koska silloin asiaa ei olisi tarvinnut puida koko "kylän" kesken ja se että lapseni ei tänä päivänäkään hyväksy tekoani..niin, eikö olisi sama ollut kun olisi asian aikaan pitänyt kipeänäni. Syyllisyys ei olisi ollut niin paha tai ainakaan minua ei olisi syyllistetty lapsen ja adoptioperheen puolesta niinkuin nyt on, Tämä on valitettavaa suomessa ja asioista ei otata selvää (adoptiovanhempien tai PeLan) puolelta vaan ne asiakirjat mitkä aikaan oli laadittu edustaa minua nyt adoptiovanhemmille ja lapselle joten minulla ei ole mitää mahdollisuutta pelastaa mainettani...joten näin...

Lue lisää

Minusta ihminen joka ei päädy aborttiin, vaan haluaa antaa lapselleen elämän on paljon viisaampi kuin muut.
Oletko ollut yhteydessä lapseen ja hänen perheeseensä vai miten he ovat pystyneet syyllistämään sinua? Mistä tietystä asiasta he syyllistävät? Oletko puhunut lapsen kanssa?
Ja voisiko olla mahdollista että lapsi voisi jossain elämänsä vaiheessa muuttaa mieltään sinun suhteen?

Mitä järkeä siinä on? kirjoitti:

Minusta ihminen joka ei päädy aborttiin, vaan haluaa antaa lapselleen elämän on paljon viisaampi kuin muut.
Oletko ollut yhteydessä lapseen ja hänen perheeseensä vai miten he ovat pystyneet syyllistämään sinua? Mistä tietystä asiasta he syyllistävät? Oletko puhunut lapsen kanssa?
Ja voisiko olla mahdollista että lapsi voisi jossain elämänsä vaiheessa muuttaa mieltään sinun suhteen?

Lue lisää

Hyppään ulkopuolisena mukaan tähän keskusteluun. Minusta aborttia ja lapsen antamista adoptioon ei voi eikä pidä verrata.

Lasta odottavat tuelvat adoptiovanhemmat tietenkin toivovat mahdollisimman paljon adoptoitavia lapsia. Olen itse ollut tilanteessa, etten pystynyt tulemaan raskaaksi ja vihasin mahdollisuutta aborttiin eli syntymättömien ihmisten tappamiseen.

Perheemme kasvoi aikanaan adoptiolapsilla ja edelleen olin monen vuoden ajan sitä mieltä, että abortti on lasten tappamista ja pitäisi kieltää. Olin onnellinen siitä, ettei lastemme syntymämaassa ole naisilla oikeastaan mahdollisuutta aborttiin.

Eräänä iltana erittäin myöhään minulle rakas nuori tyttö seisoi kaatosateessa itkien ikkunamme alla. Hän oli sinä päivänä saanut tietää olevansa raskaana ja jo aika pitkällä raskaudessa. Olin ensimmäinen tytön lähipiiristä, joka kuuli asiasta ja se yö vaikutti paljon asenteisiini. Istuimme yön jutellen, itkien ja vaihtoehtoja miettien. Minä, joka en koskaan ollut toiveistani huolimatta pystynyt tulemaan raskaaksi, ja minulle tärkeä teinityttö, joka ei ollut suunnitellut raskautta.

Toivon teidän kaikkien lasta kipeästi toivovien biolapsettomuudesta kärsivien ihmisten miettivän kohdallenne tilannetta, jossa vaikka oma teini-ikäinen adoptiotyttärenne olisi ei-suunnitellusti raskaana. Mitä te siinä tilanteessa tekisitte, sanoisitte ja ajattelisitte?

Minusta on tärkeää, että on erilaisia vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen olemassaolo toisaalta pakottaa ihmiset tekemään valintoja. Niiden valintojen kanssa on pakko elää. Ne ihmiset, jotka eivät ole henkilökohtaisesti joutuneet näitä valintoja tekemään, ovat mielestäni täysin vääriä henkilöitä tuomitsemaan tai vertaamaan näitä vaihtoehtoja.

abortti ja adoptio kirjoitti:

Hyppään ulkopuolisena mukaan tähän keskusteluun. Minusta aborttia ja lapsen antamista adoptioon ei voi eikä pidä verrata.

Lasta odottavat tuelvat adoptiovanhemmat tietenkin toivovat mahdollisimman paljon adoptoitavia lapsia. Olen itse ollut tilanteessa, etten pystynyt tulemaan raskaaksi ja vihasin mahdollisuutta aborttiin eli syntymättömien ihmisten tappamiseen.

Perheemme kasvoi aikanaan adoptiolapsilla ja edelleen olin monen vuoden ajan sitä mieltä, että abortti on lasten tappamista ja pitäisi kieltää. Olin onnellinen siitä, ettei lastemme syntymämaassa ole naisilla oikeastaan mahdollisuutta aborttiin.

Eräänä iltana erittäin myöhään minulle rakas nuori tyttö seisoi kaatosateessa itkien ikkunamme alla. Hän oli sinä päivänä saanut tietää olevansa raskaana ja jo aika pitkällä raskaudessa. Olin ensimmäinen tytön lähipiiristä, joka kuuli asiasta ja se yö vaikutti paljon asenteisiini. Istuimme yön jutellen, itkien ja vaihtoehtoja miettien. Minä, joka en koskaan ollut toiveistani huolimatta pystynyt tulemaan raskaaksi, ja minulle tärkeä teinityttö, joka ei ollut suunnitellut raskautta.

Toivon teidän kaikkien lasta kipeästi toivovien biolapsettomuudesta kärsivien ihmisten miettivän kohdallenne tilannetta, jossa vaikka oma teini-ikäinen adoptiotyttärenne olisi ei-suunnitellusti raskaana. Mitä te siinä tilanteessa tekisitte, sanoisitte ja ajattelisitte?

Minusta on tärkeää, että on erilaisia vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen olemassaolo toisaalta pakottaa ihmiset tekemään valintoja. Niiden valintojen kanssa on pakko elää. Ne ihmiset, jotka eivät ole henkilökohtaisesti joutuneet näitä valintoja tekemään, ovat mielestäni täysin vääriä henkilöitä tuomitsemaan tai vertaamaan näitä vaihtoehtoja.

Lue lisää

...

..niistä.. kirjoitti:

"Saanko vielä kysyä, että mikä olisi ollut sinun mielestäsi silloin paras ratkaisu? Entä tänä päivänä kun ajattelet asiaa näin jälkikäteen?"

kerron..ehdottomasti.abortti..koska silloin asiaa ei olisi tarvinnut puida koko "kylän" kesken ja se että lapseni ei tänä päivänäkään hyväksy tekoani..niin, eikö olisi sama ollut kun olisi asian aikaan pitänyt kipeänäni. Syyllisyys ei olisi ollut niin paha tai ainakaan minua ei olisi syyllistetty lapsen ja adoptioperheen puolesta niinkuin nyt on, Tämä on valitettavaa suomessa ja asioista ei otata selvää (adoptiovanhempien tai PeLan) puolelta vaan ne asiakirjat mitkä aikaan oli laadittu edustaa minua nyt adoptiovanhemmille ja lapselle joten minulla ei ole mitää mahdollisuutta pelastaa mainettani...joten näin...

Lue lisää

ootko tosiaan sitä mieltä nyt jälkeen päin et abortti olis ollu paras. must toi on kauheeta luettavaa. oon ite adoptoitu ja must olis ihan hirveetä jos mun bioäiti sanois tai ees ajattelis noin. mä ymmärrän et monet tekee abortin ja mä ymmärrän et adoptio on tosi vaikee. silti mä en ymmärrä miten jälki käteen joku voi sanoo et abortti olis ollu parempi maineen(!!!!!!!) takii. mistä tiiät et lapses ei hyväksy tekoasi?????

erika kirjoitti:

ootko tosiaan sitä mieltä nyt jälkeen päin et abortti olis ollu paras. must toi on kauheeta luettavaa. oon ite adoptoitu ja must olis ihan hirveetä jos mun bioäiti sanois tai ees ajattelis noin. mä ymmärrän et monet tekee abortin ja mä ymmärrän et adoptio on tosi vaikee. silti mä en ymmärrä miten jälki käteen joku voi sanoo et abortti olis ollu parempi maineen(!!!!!!!) takii. mistä tiiät et lapses ei hyväksy tekoasi?????

Lue lisää

Oletko sinä syntynyt vuonna 1990?

..tutulle teinitytölle? kirjoitti:

...

Yön aikana ehdittiin puhua paljon, mutta en minä tietenkään osannut neuvoa häntä valinnan tekemisessä. Ensin pyysin hänet sisään ja pyysin saada ilmoittaa hänen vanhemmille, että hän on meillä yötä. Silloin en tiennyt vielä raskaudesta. Tajusin vain, että jotain on tapahtunut. Yön aikana kävimme kaupungissa vuorokauden ympäri aukiolevasta apteekista hakemassa raskaustestin, jonka hän teki ja sai positiivisen tuloksen. Puhuimme yön aikana eri vaihtoehdoista eli abortista, lapsen pitämisestä ja adoptiosta. Puhuimme hänen opiskeluista ja tulevaisuuden haaveista. Mietimme hänen vanhempien, ystävien ja sukulaisten reaktioita. Olen sairaanhoitaja niin kerroin hänelle myös tulevista asioista eli verikokeesta, gynekologisesta tutkimuksesta, abortin teosta, synnytyksestä, neuvolasta, ensikodista ja monesta muusta. Tyttö ei tiennyt, miten pitkällä raskaus on. Seuraavana aamuna hän lähti mukanani työpaikkaani, missä häneltä otettiin verikokeita ja hän tapasi neuvolan lääkärin ja terveydenhoitajan. Illalla kerroimme raskaudesta hänen vanhemmilleen ja minä olin siinä mukana. Hänen vanhemmat suhtautuivat asiaan hyvin. Tyttö olisi saanut erityisluvalla abortin, mutta hän synnytti lapsen ja kasvatti lastaan ensin lapsuudenkodissaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tyttö muutti 2 vuotiaan tyttärensä kanssa omaan asuntoon. Lukio venyi raskauden ja lapsen takia 4,5 vuoden mittaiseksi. Nyt lapsi on koululainen ja äiti on valmistunut ammattiin, hän on työssä ja kihloissa.