jotka eivät ole kasvaneet vastuuseen toisista tai ovat niin raukkoja etteivät uskalla käsitellä parisuhteen ongelmia päättäen mitä mitä pitäisi tehdä tai sitten he haluavat kaiken.
pettäjät ovat
henkisesti keskenkasvuisia
131948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyseessä on lisääntymisvietti, mitä ei voi vastustaa. Tämä ei ikinä lähde pois ihmisestä. Tämä vietti ja halu on niin voimakas, että sitä ei voi vastustaa.
olkoon vaikka mikä vietti, mutta pettäjät ei tod. osaa ajatella omaa munaansa pitemmälle!
Voi herranen aika kun sun korvien väliin ei mahdu muuta kun lisääntymisvietti!!
Harva ihminen on tyytyväinen siihen, miten heillä on, ennen kuin sen on vaarassa menettää. Sama pätee pettäjiin. Pettämällä haetaan elämään jotain lisää (eikä aina vain seksiä). Kun sitten vakituinen parisuhde on katkolla pettämisen paljastuttua, pettäjä voi huomata, mitä kaikkea on menettämässä. Varmaan aika suuri osa pettäjistä enemmänkin ajautuu kuin tietoisesti hakeutuu pettämiseen. Eiköhän se monelle Matti Meikeläiselle ole enemmänkin oikea-ihminen-oikeassa-paikassa -tilanne. Ihminen on sitä paitsi perso huomiolle eli jos joku tarjoaa positiivista huomiota, siihen on aika helppo hurmaantua.
Olen samaa mieltä, että pettäminen on raukkamainen tapa yrittää ratkoa parisuhteen ongelmia, jos parisuhteen ongelmat ylipäätään ovat syynä pettämiseen. Tai oikeastaan se ei ole ratkaisutapa lainkaan, pettäminen on vain itsekäs tapa paeta asioita.
nuo mielestäni ovat. Ei näistä jutuista mielestäni palkintoja jaella sen kummemmin kuin ketään sankariksi nosteta..Heikko hetki kera kaiken muun hötön ja avot! Lopputulemahan on, että jokaiikka voi pahoin.
En ole itse pettänyt, enkä usko että niin tekisin, mutta ei kellään mielestäni ole rahkeita nousta muiden yläpuolelle ja alkaa ihmisiä tuon perusteella jaottelemaan..
mutta, kerronpa sinulle jotain omasta kokemuksestani. 10 vuotta sitten kun tapasimme kaikki oli hyvin, olin tapaamishetkellä yksinhuoltaja ja hän piti pojastani paljon. minulla oli toinan lapsi edellisestä avioliitosta ja hän muutti myös asumaan kanssamme muutamia vuosia myöhemmin. kaikki meni hyvin ja puolisoni antoi rakkautta molemmille "lapsillemme". sitten saimme yhteisen lapsen ja kaikki alkoi muuttua nopeassa tahdissa. ensin alkoi iltatähtemme olla kaikessa ykkönen, hänen takiaan kaikki kulkevat varpaillaan kotona ja pelkäävät tämän mielenilmauksia jotka ovat sallittuja hänelle. tämä yksi lapsi saa kaiken, leluista rakkauteen. muut eivät mitään. olen jo vuosia ajatellut lähteväni mutta joudun ajattelemaan kaikkia lapsia en vain kahta ensimmäistä tai pienintä. puolisostani en välitä enää yhtään, loppupellissä kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja tulen lähtemään kuin annikkitähti. olen vuosia jo pedannut lähtöäni ja säästänyt esim. asuntorahat itselleni. seksi on jäänyt pois hänen kanssaan jo vuosi sitten, en yksinkertaisesti voi rakastella hänen kanssaan kun ajattelen kuinka paska hän on ollut lapsilleni. muutenkaan meillä ei ollutkaan mitään yhteistä, tämäkin paljastui minulle vasta muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen. ei ole harrastuksia ei mitään kiinostuksen kohdetta jota hän pitäisi kiinostavana kanssani. harrastan itse paljon urheilua hän ei ollenkaan. minun pitää olla kokoajan tekemässä jotain hän ei "jaksa". minä olen valmis liikkeelle 2min hän tunnissa. tätä jatkuisi loputtomiin mutta en jaksa kaikkea kirjoittaa. viime seksikokemus hänen kanssan oli suorastaan naurattava, muistan sen koska en todellakaan koskaan ole niin tehnyt mutta, hänen kaavansa on -valot pois,peiton alle,hetki käsikopeloa,ei suutelua,peli sisään,kaksi asentoa (takaa ja ratsatus) ei muuta. mutta tällä kertaa minä koitin mutta pakko oli tehdä homma nopeasti kun alkoi oksettaa koko touhu,ajatelin yhtä kertaa jolloin petin häntä ja laukesin jo käsikopeloon, näin pääsin tästäkin seksikerrasta nopeasti ja helpolla, ei tarvinnut näytelläkään nauttivansa.
siitä asti olen pettänyt ja petän eroon asti.
koska vihaan vaimoani, mutta nielen sen lasteni tähden.
ja minä siis olen mies joka on:
kahden lapsen yksinhuoltaja.
harrastaa moottoriurheilua,nyrkkeilyä,budolajeja.
insinööri.
yrittäjä.
186cm,90kg.
valitettavasti vieläpä varakaskin.
varamasti monen naisen mielestä täysi paska.....
mutten mahda asioille kaikille mitään.
mutta eikö ne lapset aisti kireän ilmapiirin?
onneksi vanhimmat lapset ovat jo murkkuja, joten olen asiasta heille "vihjaissut". olisin ollut kyllä halukas jo eroamaankin mutta joka kerta kun sen otin puheeksi vaimo aloitti sellaisen huudon,tavaroiden heittelyn jne. jotta en yksinkertaisesti halua sellaista, eroaminen pitäisi olla puhuttavissa ja hoidettavissa puheella. ilmeisesti vaimo odottaakin että minä entimem "kehäraakki" käytän nyrkki-metodia ja hän pääsee "voitolle". olen nyt vain sellaisella "hyssyttely" linjalla ja koitan pitää matalan profiilin loppuun saakka, edellinen ero oli tarpeeksi vaikea ja riitainen enää en sellaista halua. olen nähnyt mihin se johtaa. lapset kärsii riitaisesta erosta enemmän kuin vanhempien huonoista väleistä. näin mennään vielä muutamia vuosia ja toivon että tämän kaiken paskan voin lapsilleni korvata joskus ja ymmärtäisivät mitä heidän takiaan uhrasin tai sitten tein väärin, aina ei voi kaikkea tehdä oikeinkaan vaikka kuinka haluaisin,kompromissejä olen oppinut tekemään yrittäjän ja niistä oppinut luovimaan helpoimman ja kivuttomimman tien vaikkei aina olekaan tehokkain ja tuottoisin. ja siinä maha missä painitaan, hän tuli juuri kotiin mökiltämme, ja yllättäen päivää enne kuin pitikään...olisi ollut vielä yhden päivän niin olisin senkin saanut viettää lasteni kanssa laatuaika rennosti, mutta kun ei niin ei. onneksi ensiviikolla pääsen viikonlopuksi pois ja "pettämään", lapset oman äitinsä luo "ja kaikilla oli niin mukavaa"....
saatana (anteeksi) että voikin taas tulla paha olo näistä ajatuksistani.
sen verran pitää naisilta kysyä että millä muulla konstilla onnistun eroamaan ilman että kerron pettämisestä (tai sitten jo tietää mutta koittaa edelleen pitää minusta kiinni leikkien tyhmää?) ja ettei tulisi yleetöntä riitaa ja nälvimistä????? saa auttaa jos haluaa, joko tänne palstalle tai emailiin.
Olet nyt sitten osasi valinnut. Sinähän olet se väärinymmärretty.. sinä ja sun lapset. Voi olla että sun vaimollasi on toinen versio kerrottavanaan. Sillä aikaa kun sä dokumetoit kaikki virheet voitsit todellakin aktiivisesti hakea ratkaisua tilanteeseen. Toi sun asenne "hyssyttely" on lapsellinen. Sä itse ylläpidät tuota kauhun tasapainoa. Muka sun lapset on kärsinny..mitäs olit niin kusipää et otit sen naisen sinne sun himaas asumaan. Ei kai kukaan täysjärkinen ala seurustella yksinhuoltajan kanssa!!
"Ei kai kukaan täysjärkinen ala seurustella yksinhuoltajan kanssa!!"
Kas tässä yksi ehdokas tämän päivän Darwin Awardin saajaksi...
...osaisin kuvitella kuinka mieltä ylentävää on kuulla olleensa syy vanhempansa pysymiseen rääkissä. Josta toiselle vanhemmalle aiheutuu vielä se, että koko varttumisen ajan oli elänyt valheessa. Vaikka haluaisin isääni arvostaa niin en siihen pysty, sillä mielummin olisin nähnyt kaksi onnellista vanhempaa erillään toisistaan kuin yhdessä, mutta onnettomina. Ja vielä lapsen (eli minun) takiani!:( Pistää niin vihaksi tuo logiikkasi.
Onhan se kamalaa kun ei seksi maistu ja päätitte lapsen hommata, mutta tuollaisen vuoksi on keksitty avioero, jonka voi pistää täytäntöön ennen kuin ehtii tapahtumaan pahempaa vahinkoa. Ehkä myös tällä kamalalla vaimollasi olisi paremmat mahdollisuudet löytää se oma kumppani.
niin siis kai sinäkin ymmärsit kuka oli se yksinhuoltaja ennen suhteen alkua?
näistä asioista voi tietysti olla montaa mieltä (kuka on syypää tai tekijä jne) en todellakaan ole itseäni pitänyt syyttömänä tähän tilanteeseen mutta kerroinpa omakohtaisen kokemuksen miksi pettää.
kuten sanoin tässä tilanteessa on helpompaa "hyssytellä" kuin laittaa ero käyntiin ja alkaa sotia todenteolla.
itsellenikin oli aina päivänselvää että eroaminen on vaan siinä kun lähtee...oletko koittanut miten se toimii jos on asunnot,autot,mökit,veneet jne puoliksi. ei sekään että nämä on puoliksi mutta koita joskus miten helppoa on erota tuossa tilanteessa....kerro minulle miten meni....minä olen sen kerran tehnyt lasten kanssa ja toiste ei vaan kiinosta...yksin se käyt helpommin ja siitä ei kärsi lapset.
siinä kun toinen osapuoli alkaa todenteolla sotimaan ja vaikeuttamaan sitä eroprosessia niin siinähän sitten olet,"omaisuutta jaettaessa mikään ei käy",huoltajuuksia sopiessa mikään ei käy jne. lakimiehet tienaa eroajat häviää ja todenteolla, itselläni edellinen kerta oli kohtuu "kova" kun käytiin huoltajuudet ja omaisuudet ensin ja sitten tuli vielä vähän insestisyytettä perään (pitihän exän vähän kostaakin?) jota sitten tutkittiin oikein sosiaaliviranomaisten kanssa.....mutta kerro ihmeessä kun olet homman hoitanut.
on helppoa puhua asiasta mistä ei tiedä......
Laita lapset äidilleen.Kerro totuus ja eroa.
Elämä liian kallista hukata jos asiat ei toimi.Ei tule olemaan helppoa mutta ainoa tie. Kaikki järjestyy. Kokemusta on . Ole rehellinen.