Siis, onko täällä käviöistä kenties joku ns. onnellinen liitossaan tai edes tyytyväinen elämäänsä?
Mitä mahtaa olla takana vuosia, miten suhteenne on alkanut?
Olisi kiinnostava tietää.
Itse en hääppösen onnellinen, mietin perusasioita suhteessamme, puntaroin. Vuosia 11 takana, vaihtelevasti. Nyt tuntuu, etten tiedä mitä elämässäni haluan...Mieheni mielestä meillä on kaikki loistavasti..
Mitä mahtaa olla takana vuosia, miten suhteenne on alkanut?
Olisi kiinnostava tietää.
Itse en hääppösen onnellinen, mietin perusasioita suhteessamme, puntaroin. Vuosia 11 takana, vaihtelevasti. Nyt tuntuu, etten tiedä mitä elämässäni haluan...Mieheni mielestä meillä on kaikki loistavasti..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Takana on kipeitä isoja asioita joita elämässäni on tapahtunut, muutoksia ja muuttoja. Ja seesteistä kautta..
Ja sitten vain vähän aikaa sitten avioero, heti perään läheisen kuolemantapaus, joka kosketti kipeästi koko pientä perhettäni, etenkin lapsiani.
Menetyksiä.
Onko mikään enää pysyvää, voiko mihinkään enää luottaa. Elämä on pelkkää selviytymistarinaa. Ja minähän selviän, kun ennenkin olen! Mutta ilman apua en olisi kait selvinnyt, niin kipeitä ja isoja asiat olivat.
Aloin nähdä pienet asiat suurina. Onnea pienistä asioista. Arkipäivästä. Pienistä hankinnoista, joilla uutta elämääni rakensin. Joita ennen en voinut hankkia, siinä entisessä elämässä.
Sitten etsimättä löysin tai minut löydettiin. :) Miten vain.
Parisuhde on vain noin ½ vuotta vanha. Olemme hyvin paljon yhdessä. Saada ja antaa rakkautta. En tiedä, miten pitkä tästä suhteesta tulee. Hän sanoo, että aikoo olla kanssani loppuiän. Toivottavasti niin käy. Nyt ainakin olen onnellinen.
Ps: työhöni olen tyytymätön, mutta olen parhaillaan hakemssa uutta työpaikkaa.
on minunkin elämässä riittänyt.
En tiedä sitten, onko vain hyväksi se, että elämä välillä muuttuu, kun itsekin muuttuu.
Varmaan tosi tärkeää on säilyttää usko elämään ja mahdollisuuksiinsa selviytyä, - tuntevana ihmisenä , eikä zombiena!
Tsemppiä.
Vain toisen miehen kanssa. Oma mies ei osaa arvostaa, ei ottaa huomioon, ei pidä enää seksistä, ei puhu helliä sanoja, ei muutenkaan helli. Joten, niin ikävää kuin onkin, löysin onnen vieraan miehen kanssa. Molemmat liitoissa tahoillamme, mutta vain yhdessä onnellisia. Kuinka kauan tätä kestää, Luoja yksin tietää. Mutta nyt olen kaikesta onnellinen ja tyytyväinen.
Yksi liitto, 7 vuoden jälkeen totesin, että pitäisi lopettaa, sitten toinen lapsi, kaikki meni samaa rataa, yhteensä 20 vuotta. Olimme liian kokemattomia naimisiin mennessämme.
Nyt on kokemuksia takana ja ihana suhde 5 kuukautta. Ehkä osaan nyt nauttia ja ymmärtää toista. Asumme yhdessä ja kaksi kivaa lasta kotona. Luulen elämän olevan tätä ikuista opiskelua ihmisyydestä ja toiselle antamisesta. Kai tämä polku on eri ihmisille erilainen. Emme vain aina osaa hyväksyä toista sellaisenaan, myös virheineen ja myös omat virheemme. Kun sen opimme, osaamme myös rakastaa ja luottaa toiseen ja osata nauttia tästä hetkestä.
Rakkaus näkee toisen niin täydellisenä ja hyväksyttävänä. Kumpa se vain pysyisikin sellaisena se asenne!
Mahdoit olla leipiintynyt elämääsi puolet avioliitostasi. -Kannattiko se?
Hyvät jatkot alkaneelle suhteellesi.
Nuorena vain mentiin, ei ajateltu oikeata elämää, kun aina tuli uusia asioita. On exästä mukaviakin muistoja, ei kaikki ole pahaa entisyydessäkään. Nyt ehkä on oppinut jotain ja haluaa tehdä kaikkensa homman onnistumisen eteen. Se on kovaa oppimista, edelleen erehdysten kautta. Elämä ei ole illuusiota ja ikuisia unelmia, vaan jokaisesta päivästä nauttimista.
onnellinen. Avioliittoa takana pitkästi, taistelu kannattaa joskus, olen oppinut elämään niin, että avioliiton säilyttämisen puolesta taistellaan, ei niinkään eron puolesta.
Olemme onnelliset tänään.
Elämä on ihanaa, vaikka kaikkia unelmia ei saa toteutettua, olen onnellinen siitä mitä minulla on ja tulee olemaan, en odota elämältä enempää kun on mahdollista saada.
Niin, joskus varmaan tulee se hetki, että on paras luovuttaa, jos taistelu ei johda mihinkään, eikä muukaan yritys...
Ettei odota elämältä enempää kuin on mahdollista saada, on onnellisen ihmisen lause, olen minäkin sen takana seissyt. Eikä nytkään ole kysymys mielestäni kaiken saamisesta, tai mahdottoman saamisesta. -Vaan puntaroimisesta nykyelämääni.
Ole onnellinen jatkossakin toivon niin, kiva toi tänään olen onnellinen, niinhän se pitää nähdäkin!
Olen sekä onnellinen liitossa että tyytyväinen elämääni. Kriisejä on käyty, ne on yhdessä selvitetty. Ulkoiset vaikeudet voitettu yhdessä.
Elämään tuo varmuuden kun tiedämme pysyvämme yhdessä kuolemaan saakka. Niinpä asetamme yhdessä päämääriä tai pieniä hankintoja, ja saavutamme ne yhdessä. Ei mene hirveän kauaa enää kun lapset alkavat lentää omille teilleen. Arvomme eivät perustukaan rahaan vaan siihen että kotona olisi hyvä olla.
Se mitä nyt mietit on tavalliselta haiskahtava kriisi. Puhukaa miehen kanssa yhdessä ja opetelkaa olemaan yhdessä. Miehesihän ei tiedä mistä kenkä puristaa.
Aikaisemmissa vastauksissa näkyi joku sanovan puolen vuoden seurustelun perusteella että olisivat yhdessä lopun elämäänsä. Olen skeptinen. 20-vuoden yhdessäolon jälkeen niillä sanoilla on aivan toisenlainen arvo. Meillä tuokaan aika ei ole aivan vielä täynnä, mutta siitä huolimatta tiedän että olemme.
Minä kerroin 5 kuukauden suhteen merkitsevän minulle ja kihlatulle halua elää yhdessä lopun elämämme. Syy on riittävä kokemus. Nuorena menimme exämme kanssa täysin ilman kokemusta muista suhteista naimisiin, koska vaimoni oli raskaana, enkä halunnut aborttia. Emme vain koskaan oppineet parisuhteen perusasioita. Meillä ei ollut yhteistä tavoitetta suhteellemme. Se oli aika tavalla yhdessä oleskelua, vähän kumpikin erikseen. Siinä emme osanneet kasvattaa suhdetta mitenkään.
Olen kai optimistinen pessimisti. Nykyinen juttu alkoi ilman järisyttävää ihastumista. Sitten viikon aikana totesimme, että kaikki tulee jostain muualta ja juttu kolahti kerralla kaaliin. Meidän taustamme ja kaikki asiat on selvitetty ja joka päivä käymme kaikki asiat selviksi. Onhan meillä ihan riittävästi kokemusta muistakin suhteista, joten kuvittelemme ymmärtävämme halumme aika hyvin. Tämä on elämämme paras suhde, ja olemme käsittämättömän iloisia toisistamme. Ei tämä ilman jatkuvia käsityseroja mene, mutta uskomme toisiimme ja suhteeseemme ehdottomasti. Onnea myös teille, kriisien kokemusten opettamina, kykyä elää tätä päivää, ei eilistä, eikä vielä tietoa huomisesta.
Onneksi miehesi mielestä kaikki on loistavasti. Se on vähintään puoliksi hyvin. Ettet vain lähestyisi tai ole jo sisällä jossain henkilökohtaisessa ikäkriisissä? Niitä nimittäin riittää. Sinun onnellisuutesi ei ole miehesi vastuulla...
mieheni mielestä kaikki on sen takia, kun hän ei sitten millään halua nähdä, että asioita on pielessä. Hän pitää tiukasti silmiään kiinni, sanoo, että kaikki on hyvin älä valita, ei halua hyväksyä, että jotain tarttis tehdä.
En ole niin saamaton, ettenkö olisi yrittänyt kaikin sanoin ja teoinkin kertoa mistä kenkä puristaa, ja se kyllä puristaa. -Ei mene jakeluun, pitää vain olla tyytyväinen....
Luulen, että turhaa enää yrittää kertoa mitään, jos vain lähtis ja painais oven kiinni perässään...
Olen kyllä sitä mieltä, että vaikka onnellisuuteni ei olekaan mieheni vastuulla, hänellä on silti jotain tekemistä se kanssa.
Varmaan minulla on tietysti kriisi, ne kait on "pakollisia" elämässä.
Millaisia asioita on pielessä? Tarvitaanko niiden korjaamiseen välttämättä miestäsi?
Itse olen huomannut, että jos levittelen ongelmiani miehelleni niistä tulee kaksinkertainen ongelma. Oma apu, paras apu :D.
Tietysti jos ongelmat liittyvät esim. tiskivuoroihin tms, joihin miehesi ei osallistu niin sehän on selvää, että mukavuudenhaluinen mies yrittää luistaa niistä sanomalla, että älä valita, sinulla on kaikki hyvin. Tarkoittaen todellisuudessa, että hänellä on kaikki hyvin...
Menisikö kirjoitettu teksti paremmin perille? Kirjoita kirje "Klaaran murheet"!
Kokeile kaikkea mitä keksit. Kyllä vanhan suhteen kunnostaminen on kuitenkin mielekkäämpää kuin uuden rakentaminen.
Varsinkin se "Klaaran murheet" :)
Ei varmaan kaikkiin ongelmiini tarvita miestäni korjaajaksi.
Mutta kun on niin, että seksiä ei saa kuin vain joskus, kaljan juonti on paljon tärkeämpää miehelleni - ja sitä pitää saada joka päivä monta pulloa, tupakkakin vituttaa hajunsa takia... sitten syy on tietenkin minussa kun jokin asia ei suju. minä olen heti mielisairas, jos hermostun, vaikka meillä on asia niin, että hän se on se, joka on mielenterveyspalveluja käyttänyt.- niin, voihan se olla niinkin, että itsekin olisin tarvinnut ;)... Niin, ja kun kerran haukkumaan alion, niin yleinen saamattomuus on kyllä kenkää puristava voima; laihdutuskuuria hän on oma-aloitteisesti siis aloittanut 5 vuotta, aina huomenna, jotkut korajausasiat aloitetaan kanssa aina huomenna. Joskus uskoin, kun sanoi, että esim. syksyllä hän hoitaa tuon asian kuntoon, no ei. ei . ja ei. Kaikki vaan roikkuu, tai ei ihan kaikki kyllä se jotain tekeekin. huhhuh.
Mutta siis: hänen ei hänen mukaansa tarvi tehdä mitään, vaan minä olen se ongelma, jos en ole tyytyväinen. Joskus hän on kyllä saanut ohimenevän ymmärryksen tähdenlennon, mutta tosiaan ohimenevän.
En todella tiedä olisiko sittenkin parempi aloittaa jonkun kanssa rakentamaan, tämä kunnostus on niin olematonta.
No olihan siinä pitkä lista vikoja! Huh-huh.
Miehelläsi taitaa olla alkoholi-ongelma?! Se on yksi ilkeämmistä parisuhteen haitoista. Ei ihme, että miehesi väittää, että SINULLA on kaikki hyvin. Asiasihan on "hyvin", koska alkomahooli ei ole ongelma, sinulle, ei varmasti liioin ylipaino? Eikä ainakaan tupakka! Miehesi tuntee, että hänellä on kaikki (!) asiat huonosti ja sinulla hyvin. Ja koska sinulla on hyvin, kaikki on hyvin! Hän ei taas huomaa sitä, että hänen tapansa ja tottumuksensa haittaavat sinua niin paljon, ettet tunne oloasi hyväksi.
Elämän peruskorjaukselta ei kannatakaan odottaa liikoja, heti. Tuskin miehesi yhdessä yössä lopettaa kaljan juonnin ja tupakan polton, laihtuu kymmeniä kiloja ja samalla saa kaikki rästityöt tehdyksi... Kannattaisi aloittaa vaikkapa tuosta kaljanjuonnin vähentämisestä. Nautintoaineita tulee nauttia kohtuudella!
Olen seurannut monia, jotka ovat lopettaneet kertarysäyksellä viinanjuonnin (tosi alkoholi-ongelma) ja tupakanpolton tai laihduttaneet 40 kg. Koskaan ei kuitenkaan SAMA ihminen ole tehnyt näin SAMAAN aikaan ainakaan. On todennäköisempää onnistua, kun ottaa asian kerrallaan eikä yritä heti täydelliseen lopputulokseen!
Nuo korjaushommat olen välillä ottanut omiin käsiini! Miehelläni on myös mottona, että älä tee tänään sitä minkä voit tehdä huomennakin.. Hän on ollut AIVAN mahdoton.
Jos asia alkaa käydä liikaa hermoon niin teen sen itse. Se nostaa myös omaa itsetuntoa. Parasta siinä on se, että muistaa aina mainita miehelle "Teinpäs tänään sitä ja tätä, jotka kyllä OIKEASTI ovat sinun hommia". Mies huomasi hyvin pian, ettei ole korvaamaton ja alkoi hoitaa hommansa...
No eikun sitten kirjoittelemaan miehelle murheita! Jätä siihen runsaasti tilaa hänen vastausehdotuksille! Voit tasapuolisuuden vuoksi antaa myös paperin palan miehellesi, johon hän voi listata halutessaan omia ongelmiaan!
PS. Tuo seksin puute ratkeaa sillä, että kaljanjuontia, tupakointia ja/tai ylipainoa vähennetään... Sanoin hillitysti eräälle miestuttavani, joka oli ketjupolttaja ja kova hörppimään kaljaa, että tuolla menolla olet impotentti nelikymppisenä. Viesti meni perille lähes heti! Seuraavat kaksi kuukautta hän poltti ja joi kuin viimeistä päivää kunnes sitten vähensi kaljan juontia reippaasti ja lopetti tupakoinnin kokonaan!
etsiä pieniäkin onnellisia asioita elämästään. Sen minä ainakin olen oppinut. Olen vaatinut aina itseltäni ja seurustelu kumppaniltani liikaa ja luulenpa että asiat ovat kaatuneet siihen. Nykyisen suhteen olen aloittanut noin vuosi sitten ja osaan olla onnellinen todella pienistä asioista. Elämä opettaa. Joskus kun puntaroi asiota, löytää vain ne huonot asiat ja unohtaa hyvät/onnelliset asiat. Mutta kyllä niitä löytyy paljon, kun jaksaa etsiä.
Elämä on opettanut, ehkä vähän raskaastikin, mutta selvinnyt olen.
Meidän yli kahdeksan vuotinen yhteinen taival perustuu juuri siihen, että arki sujuu, vaikka se voi teistä kuulostaa tylsältä, mutta meistä ei niin ole. Meillä molemmat tykkää omasta työstään, kotihommat sujuu ilman erillistä jakamista, ollaan puheväleissä ja vaikka paljon ollaan yhdessä, niin osataan olla myös yksin.
Taloudellisesti menee ihan ok, ei mällätä, mutta ei pihdatakaan. Lomat vietetään pääsääntöisesti yhdessä sekä sukulaisten ja ystävien kanssa. Harrastetaan sekä yksin, että erikseen.
Se arki ja onnellisuus koostuu monista pikkuasioista, eikä välttämättä mistään ihmeellisistä jutuista. Nautitaan siitä mitä on, eikä aina olla haluamassa jotain muuta ja mikä tärkeää, ollaan ainakin vielä terveitä!
Aurinkoista syksyä!
onnellinen nyt, kahden vuoden jälkeen, häät ensi kesänä, uskon olevani onnellinen 20 vuodenkin jälkeen, toivottavasti niin on, eikun NIIN ON. =)
Olen todella onnellinen kultani kanssa. Ikää löytyy vaivaiset 16 ja yhteisiä vuosia ukkoni kanssa on kohta kaksi ja puoli (uskomatonta mutta totta). Toivottavasti niitä vuosia on edessäkin, ja paljon!!
... olen onnellinen. Yli kuuden vuoden suhde takanapäin. Sormuksia ei ole vielä ostettu eikä sen pidemmälle päästy, mutta hyvin menee. ;)
Muutama vaikea kuukausi ylitetty, eikä ne sitten ollutkaan niin vaikeita. Elämätä vaan. Ja eniten kasvattavia olivat nämä ei niin aurinkoiset kuukaudet, kasvattivat ja vahvistivat meitä sekä yksilöinä, että yhdessä.
Paljon riippuu itsestä. Mitä haluaa, mitä antaa, mitä toivoo, mihin tyytyy, mitä arvostaa, miten suhteeseen panostaa. Meillä avainsana on arvostaminen. Toista täytyy arvostaa ja kunnioittaa. Se on luullakseni ainakin meidän onnemme pohja. Niin ja rakkaus tietysti! Sitä ei koskaan ole liikaa.
Onnea ja onnellisuutta toivon muillekin! Sen eteen on tietysti tehtävä töitä... välillä. :) Hymyllä eteenpäin.