poikakaverillani on kummallisia tapoja. hän tekee asiat just niinkun itseään huvittaa, ja sitten jos valitan, hän sanoo että mun ei edes kannata olla hänen kanssaan jos en sulata sitä ja tätä ja tota asiaa. hän saa tehdä ihan mitä huvittaa,aina vaan sitten toteaa että jos et hyväksy niin sitte et hyväksy ja morjes... musta tuntuu että se on tavallaan vähän kun kiristystä ja painostusta. kyllä sen pitäs munkin mielipidettä mun mielestä kuunnella... esim mun pitää hyväksyä että hän koko ajan muuttelee suunnitelmia, mun pitää hyväksyä että hän on suunnitelllu koko loppuelämänsä jo valmiiks, mun pitää hyväksyä kaikki hänen metkuilut ja kakaramaiset päähänpistot ja käyttäytymiset...ota tai jätä!
samanlailla mäkin voisin sit alkaa vaikka käymään vieraissa ja sanomaan vaan että joo ota tai jätä, oma valinta. ihan ku sitä ei ees kiinnostais... en kuitenkaan halua eroa missään nimessä, koska hän on mulle kaikki kaikessa....
samanlailla mäkin voisin sit alkaa vaikka käymään vieraissa ja sanomaan vaan että joo ota tai jätä, oma valinta. ihan ku sitä ei ees kiinnostais... en kuitenkaan halua eroa missään nimessä, koska hän on mulle kaikki kaikessa....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Bänet tulee väistämättä jossain vaiheessa.
tuosta,joistakin se on sairasta, jokainen elää elämänsä omalla tavallaan.
Ihan sama homma täälläkin. Ukko on sanonut, et hän tekee niin kuin haluaa ja jos se ei käy niin voin lähtee kävelemään.
EI multa kysytä mitään. Yleensä mun ehotukset ei käy. Oon kattonut tätä nyt 2v. Saas nähä minkä aikaa jaksaa. Hyvä puoli on se, et itekkin voi mennä ja tulla niin kuin haluu.
Miksi suhteen pitäisi ollakaan joku vankila, jossa ei saisi mennä ja tulla niinkuin haluaa??
vääränlainen itsekkyys. Siinä taitaa olla poikaystäväsi ongelmat. Mutta hän on jo antanut sinulle vaihtoehdot: ota tai jätä hänet.
Poikaystäväsi ei ole näköjään kasvanut aikuiseksi,
koska ei osaa ajatella muita kuin itseään. Parisuhde
on täynnä kompromisseja, eikä ole oikein jos vain
toinen joutuu niitä tekemään.
Toisaalta olet itsekin osasyyllinen tilanteeseen,
koska suostut siihen. Jos annat jatkuvasti toiselle
periksi, hänellä ei ole mitään syytä muuttaa käytöstään.
Tottakai hän tekee kuten haluaa, jos sinä siihen
aina suostut.
Poikaystäväsi käyttää "ota tai jätä" -periaatetta,
koska hän tietää sen tehoavan. Olet aivan oikeassa:
Kyseessä on kiristys.
Naiset kuvittelevat omistavansa jonkun absoluuttisen totuuden, kuinka parisuhteessa pitäisi elää. Erilaisuuden ja arjen sietämisen toleranssi on nolla-tasoa.
Jos mies ei tanssi naisen pillin mukaan, se on itsekkyyttä. Ei, se on päättäväisyyttä. Niinhän sinäkin voit tehdä mikä hyvältä tuntuu ja poikakaverisi voi valita, ottaako vai jättääkö. Niin se vaan on, uhrautumista parisuhteessa ei arvosta kuin uhrautuja itse. Ja siitäkös katkeruus kasvaa.
Tosin kompromissit ja asioista keskusteleminen ovat aina paikallaan. Jos ei yhteistä säveltä löydy, kannattaa pistää kannat vastakkain ja etsiä enemmän itsensä kaltainen kumppani.
Ota tai jätä -periaate vain käyttöön itsellekin. Jos ei poikaystävä suostu tekemään mitään kompromisseja ero on joka tapauksessa edessä jossain vaiheessa (tai sitten huomaat lopulta olevasi aivan selkärangaton).
Aseta poikaystävällesi ota tai jätä vaihtoehto. Joko hän taipuu kompromisseihin tai ei ole arvoisesi. En tarkoita että miesten pitäisi tanssia naisten pillien mukaan, mutta ei pidä olla kyllä toistekaan päin, niin kuin tässä tapauksessa ilmeisesti on (mitä edellinen kirjottaja ei tainnut tajuja).
Parisuhde sisältää väistämättä kompromisseja, kohtuuton ei pidä kenenkään kuitenkaan olla.
Toistahan ei voi muuttaa ja miksi hänen pitäisi muuttuakaan naisen takia, jos asiat ei natsaa yhteen. Varmasti on jossain myös nainen, jonka kanssa hänen näkemyksensä ja tekemisensä olisivat samanlaisia. Ei se mitään kiristystä ole, että otat tai jätät hänet. Itse olin sinkkuna samanlainen, jos joku alkoi urputtaa jostain tekemisistäni, niin tapailut loppui siihen. En kenenkään tossun alle menisi, muuttaisi tapojani jonkun muun takia. Kuulin toki monesti, etten ikinä tule miestä löytämään, kun en "suostu kompromisseihin", mutta mielestäni kompromisseja eivät ole esim. ulos menemisen jättäminen väliin sen takia, ettei toiselle tule paha mieli - jos kerta itse haluan mennä ulos. Ja hyvin löytyi mies, jonka kanssa kemiat kohtasi eikä ole kumpikaan joutunut urputtamaan toiselle yhtään mistään :)
itsekkyys ja omana itsenä oleminen on kaksi eri asiaa. Kyllä toinen pitää ottaa huomioon suhteessa. Ei tietenkään joka asiassa ja aina, mutta ei joka väliin voi heittää toiselle että "ota tai jätä". Voiko esim. seksissä olla itsekäs ja sanoa toiselle "ota tai jätä"?
Luulempa että sinä, morsian, puhut suuremmista asioista, ja alkuperäinen kirjoittaja tarkoittaa myös niitä "pieniä" asioita, päähänpistot, suunnitelmien muuttaminen jne..
morsian ei nyt oikein päässy asian ytimeen..
siis tarkotan että kun pitää niinkun kaikki hyväksyä, esim se, että hän toistuvasti unohtelee mitä on luvannut mulle, tekee toisin kun on sanonut tekevänsä, valehteleekin joskus mulle, muuttelee mieltään jatkuvasti ja sit jos siitä sanoo,hän vaan totee että ota tai jätä oma valinta, aivan kun häntä ei edes kiinnostaisi.
nyt hän on luvannut että nähdään LA, la hän sanoikin että ei käy koska hänellä onkin sitä ja tätä ja tota,nähdään sunnuntaina. no tuli sunnuntai, sano että ei voidakkaan nähdä tänään,nähdäänkin vasta maanantaina. no sitten tänään maanantaina sanottiinkin että nähdäänkin tiistaina. tää mun pitäs sulattaa,että olen nyt sit viimiset 3v venaillu millonka hänelle käy, hän ei edes ole KYSYNYT voiko meille tulla, sanoo ja päättää itse päivän..itseasiassa mulla on tiistaina itelläni sit taas salitreenit, pitäskö sanoa että mulle ei käy tiistai?? ite en haluais alkaa samanlaiseks, koska sitten me ei nähtäis varmaan ikinä. ja noi sen hommat ei todellakaan oo mitään pakollisia ja tän päivän hommia, mut hänen mielestään on....esim autotallinsiivous, no joo, onhan se pakko juu just sillo tapahtua kun on meille luvannu tulevansa.........
Tuota tulee lähinnä mieleen se, ettei tyyppi ole oikeasti kiinnostunut sitoutumaan sinuun. Eli jos hän välittäisi, hän myös kunnioittaisi ja pitäisi lupauksensa. Tai sitten hän on jotenkin luonnevikainen, mutta useinhan tuo välinpitämättömyys johtuu siitä, ettei toinen ole tarpeeksi tärkeä lupauksia varten.
enpä usko että hän 3.5v on jaksanut mun kans olla jos ei kiinnosta. sillä on vaan joku luonnevika, tiedän että oon sille tärkeintä yms, mut sillä on aina niin sata rautaa tulessa että ei kai sit ymmärrä mitä lupaa eikä pysy perässä... mut mun mielestä se ei sais silti vaikuttaa asiaan näin.
pistäisit vähemmän painoa poikakaverisi tekemisille ja tekisit itse enemmän omia juttuja? Ota vähän viileämpi asenne - juuri sellainen kuin poikakaverillasi "ota tai jätä". Ihan oikeasti poikakaveriasi saattaa myös ahdistaa tuo "hän on mulle kaikki kaikessa" -ajatus...