Täällä on keskusteltu raha-asioista jonkin verran, joten kannanpa minäkin korteni kekoon. Olen nuori opiskelija ja seurustelen miehen kanssa, joka opiskelee yliopistossa ja tekee toisinaan töitä siinä ohella sekä kesäisin. Itse olen melko köyhä ja hänellä on paremmat tulot. Hän tahtoisikin viedä minut elokuviin tai syömään, joskus ostaa minulle jotain ja kaupassa aina kysyy tahtoisinko minäkin jotakin. Hän tarjoutuu maksamaan ruoat ja huolehtii jatkuvasti jos tarvitsisin jotakin. Minä en vain voin ottaa häneltä vastaan rahaa, en tavaraa. Elokuviin suostun lähtemään silloin tällöin ja silloinkin jotenkin nolottaa kun toinen joutuu minuun rahaa tuhlaamaan. Tiedän toki, ettei hän vastoin tahtoaan sitä tee, mutta.. Ajattelen aina ettei hänelläkään sitä rahaa niin paljon ole. Ongelmana on siis se, että minua nolottaa antaa miehen maksaa. Olisi yksinkertaista maksaa itse omat menot, mutta silloin mies suuttuu. Hän monesti valittaa että miksen anna hänen tarjota ja viedä syömään. En vain oikein itsekään tiedä. Onko täällä muita saman ongelman kanssa painijoita?
Nolottaa antaa miehen maksaa..
Carita
8741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hieman vanhempana annan neuvon. Älä nolostu sillä siihen ei ole mitään syytä. Unohda, tai ainakin yritä unohtaa moiset ajatukset. Itsenäisyytesi ei tarjoamisesta kärsi, jos kunnioitat itseäsi terveesti.
Miehen kuuluu tarjota. kerran mulle kävi niin, ettei mulla ollutkaan varaa maksaa tyttöni elokuvalippua ja se paino mua kuukauden :(
Vanhanaikaista. Ja sitä paitsi, jos meidän kulttuurissamme vastaanottaa jotain mieheltä, se on merkki siitä, että on ikään kuin lupautunut johonkin. Jos kyseessä on vakituisesti seurusteleva pariskunta, sitten asia on eri.
Se maksaa, jolla on rahaa. Ei miestä voi vaatia tarjoamaan, jollei sillä ole rahaa. Nainen pystyy ansaitsemaan itse omat rahansa.
Muutamat miehet tuntevat että pystyvät parhaiten osoittamaan rakkautensa järjestämällä naiselle kaikenlaista kivaa ja hyvää. Jos nainen ei ota sitä vastaan, mies loukkaantuu = kokee itsensä torjutuksi.
Voithan ajatella että hankit hänelle sitten yllätyksiä kun sinulla menee taloudellisesti paremmin.
nuoruudesta.
Itse olin samanlainen nuorempana, ajattelin ettei minun takia tarvi kenenkään lompakkoaan keventää olen itsenäinen ihminen.. ja aina on pitänyt itse kuitenkin pärjätä.
Mutta nyt vanhempana ajattelen vallan toisin. Ja neuvon sinuakin tällä tavalla tekemään.
Ajattele että olet ihan hyvä ihmiseksi, sinua rakastaa joku ihminen joka haluaa olla sinulle hyvä mm.maksaa joitain asioita yhteisessä illanvietossanne, siin yhteiseksi hyväksi ja sinua hellitelläkseen. Älä kiellä häneltä antamisen iloa! Ajattele, että jos sinä antaisit jollekin lahjan hyvästä sydämestä eikä hän katso olevansa sen arvoinen eikä ota sitä vastaan, varmaan olisi sinulla paha mieli.
Sanassakin sanotaan, että saaneen on hyvä mutta antaneen parempi.
Anna sinä vuorollasi jotain hänelle; kirjoita vaikka kaunis kortti kauniine runoineen tai sanoineen, näytä jokin kaunis maisema, silitä kasvoja hellästi, kerro mitä hän sinulle merkitsee, avaudu. - Ei maksa paljon mitään.
Sitten kun sinulla on itsellä rahapuolta, käytä sitten sitä.
Muista että olet tärkeä ihminen. Luota itseesi. Tsemppiä!
kerran ja kunnolla eli kerro miesystävällesi, että sinua nolottaa kun hän maksaa sinun kulujasi, vaikka olet myös kiitollinen siitä ilosta, mitä hän rahoillaan voi tarjota.
Jos mies sanoo, ettei rahalla ole hänelle merkitystä sen suhteen, että hän haluaa käyttää tienaamiaan rahoja, vaikka sinuun eli yhteiseksi hyödyksenne, niin silloinhan asia on niin. Siispä sinun ei tarvitse tuntea kiitollisuutta, ei nolostumista, eikä huonommuutta.
Ymmärrän kyllä ylpeytesi ja monestihan se on kotoa opittua, että omat menot maksetaan. Olen toki sitä mieltä, että se on ihan hyvä oppi, mutta kun kerran seurustelette vakituisesti, niin älä ota sitä almuna, nauti elämästä ja niistä pienistä ylellisyyksistä, mitä miesystäväsi voi tarjota.
Kuulostaa aivan samalta kuin minun ja avomieheni suhde. Olen opiskelija ja hän on hyväpalkkaisessa työssä. Aluksi minun oli aika vaikea ottaa rahaa vastaan. Leffassa, ravintolassa yms käynti kyllä vielä meni, mutta välillä tuli opiskelijalle niin rahallisesti tiukkoja paikkoja, että poikakaverini halusi antaa rahaa. Aluksi en suostunut millään ja saimme aikaa pari tappeluakin kun hän välttämättä tahtoi antaa rahaa. Mieheni mielestä loukkasin hänen tunteitaan kun en ottanut rahaa vastaan. Hänen mielestään kaikki mikä on hänen tai minun, on meidän yhteistä. Tämä on aivan luonnollista hänelle. Hän maksaa kaikki suuret laskut meidän taloudessa, joka kyllä kieltämättä on iso pala minulle, jolla ei ole mitään tuloja. On kyllä lohduttanut minua, että saan kyllä maksaa takaisin (witsi witsi) kunhan saan opiskelut loppuun ja töitä. Eipä silti paljon lohduta. Mutta koita ymmärtää, että jos miehesi sanoo, että hän mielellään maksaa puolestasi niin kyllä hän sitä myös tarkoittaa.
Täällä ihan sama juttu, tai melkein. Itse olen just syksyllä opiskeluni aloittanut. Raha on etenkin nyt tiukalla. Poikaystäväni on töissä ja hänellä on oma asunto, joten rahaa on aivan riittävästi. Koko puolen vuoden ajan mitä olemme olleet yhdessä poikaystäväni on maksanut melkein kaiken: ravintolassa ruuan, baarissa sisään ja juomat, kaupassa ruokaostokset, antanut rahaa vaateostoksiin, vie ja hakee autolla.
Itselläni on tosi vaikea ottaa rahaa vastaan. Meillä on ollut useampiakin riitoja tästä asiasta. Itse tuntuu ettei ole mitään annettavaa ja että sitä on vain taakaksi toiselle. Itse olen kuitenkin vielä laskuni maksanut.
Nyt kun opiskelen toisella paikkakunnalla antaa poikaystäväni minulle aina matkustusrahaa ja varmasti kohta yrittää tyrkyttää ruokarahaa yms. Kyllähän sen ymmärtää että toinen haluaa antaa ja poikaystäväni on monta kertaa vakuutellut ettei raha merkitse hänelle, pääasia että sitä on sen verran että hengissä pysyy. Kuitenkin tuntuu pahalta...
Enpäs tiedä... sai mut tämä aihe taas miettimään. Toivottavasti ens vloppu ei mene rahasta riidellessä...