Olen nyt pitkän liiton jälkeen hieman päässyt tutustumaan ns. uuskiertoon tulleisiin n. 40..50 v naisihmisiin.
Miksihän ovat niin kiukkuisia, hankalia, juonittelijoita, joiden kanssa ei meinaa pärjätä millään? Onko mennyt liitto heistä tehnyt osittain sellaisia, vai onko uuskiertoon joutuneet juuri nämä liitossaan epäonnistuneet ongelmaihmiset?
Aivan varmasti eronneissa setissäkin on paljon tällaista ainesta, en ole niin heihin tutustunut..
Miksihän ovat niin kiukkuisia, hankalia, juonittelijoita, joiden kanssa ei meinaa pärjätä millään? Onko mennyt liitto heistä tehnyt osittain sellaisia, vai onko uuskiertoon joutuneet juuri nämä liitossaan epäonnistuneet ongelmaihmiset?
Aivan varmasti eronneissa setissäkin on paljon tällaista ainesta, en ole niin heihin tutustunut..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niinhän se on, että vaikeat tapaukset laitetaan kiertoon tai sitten nämä ongelmatapaukset lähtevät itse, kun heitä ei miellytä mikään eikä kukaan. Tyhjät tynnyrit kolisevat ja ovat esillä löydettävänä.
Vihaisten setien ja tätien jäljiltä haavojaan nuolemaan jääneet miellyttävät ihmiset ovat vaivan takana löytää ja moni vetäytyy kokonaan pois "ihmisuhdemarkkinoilta".
Naisilla on mummotauti-ikä tuo ja silloin viikset alkavat jo kasvaa.
Yli viiskymppiset ovat rauhoittuneita.
Käytä kertakäyttöisiä siihen asti.
Täällä yksi yli nelikymppinen täti..........rima on noussut niin korkealle, ettei kaikki kiukuttelevat miespuoliset enää kelpaa- Ei tarvitse ottaa miestä rahan takia, tai itsetunnon pönkittämiseksi. JOten summa summarum.......eletään yksin ja nautitaan elämästä. Ei ketään kiukkuamassa, ei vaatimassa ruokaa, tai huomiota, ei hauku kun ruoka ei maistu tai joku asia ei mene niin kuin herra haluaa.........Siis meistä on tullut kranttuja. Käydään naisporukoissa pitämässä hauskaa, sekä matkustellaan ym. Hemmotellaan itseämme. Kun on lapset kasvatettu aikuisiksi, miksi ottaa uutta kasvatettavaksi?
Äitini jäi aikoinaan leskeksi viehättävänä ja nuorekkaana 44-vuotiaana. Ns. ottajia olisi vuosien mittaan ollut enemmänkin, hyviä miehiä. Hän eli elämänsä loput 30 vuotta itsellisenä naisena ja sanoi rauhallisesti kerran asiasta kysyessäni:"Semmoista miestä ei olekaan, että luopuisin siitä, että saa tehdä asiat ihan niin kuin itse haluaa." Nyttemmin, itse keski-ikäistyneenä ja ihan tasapainoisessa avioliitossa elävänä, ymmärrän täysin hänen näkökantansa.
Samoilla linjoilla äitisi kanssa. Itse olin naimisissa 15v. ja elin hyvin pitkälle perheen ehdoilla ja kasvatin lapseni. Olin kotiäitinä. Nyttemmin olen törmännyt miehiin, jotka haluavat että eletäänkin sitten hänen ehdoillaan. Luovuin täysin miesmarkkinoista ja elelen äärimmäisen tasapainoista ja onnellista elämää, lastenlapsia odotellen.
Hyvää päivänjatkoa kaikille upeille ja ihanille keski-ikäisille naisille!
Meidän pitää nauttia elämästä joka päivä, sillä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi surkeassa suhteessa! Ja onnea niille........jotka ovat löytäneet sen oikean!
Olen vuosia ihmetellyt nettipalstoilla miksi kukaan yli nelikymppinen nainen ei uskalla kertoa totuutta.
Nyt tässä viestiketjussa totuudentorvia on jo monta.
Miksi ihmiset tuhlaavat energiaansa miettimällä elämäänsä tyytyväisen naisen valintoja?
Olemme tehneet rakaisumme täysin sielun ja ruumiin voimissa.
Markkinavoimat jylläävät, mutta mitä sen on väliä.
Parasta ennen päivä oli ja meni. Sekundanakin on ihan mukava elää.
Viikset kasvavat ja ihan hyvä niin. Anssi Kela laulaa laulussaan Älä mene pois naisen ripsien kutittavan poskia. Ehkä 20 vuoden päästä Anssi laulaa, että nelikymppisen rakastetun viiksikarvat kutittavat poskea. Vuodet vierivät uskomattoman nopeasti...
"Ei tarvitse ottaa miestä rahan takia, tai itsetunnon pönkittämiseksi." otitko aikanaan jommasta kummasta syystä miehesi? Taidat olla aika tunneköyhä ihminen. Kaltaisiasi todella on olemassa, valitettavasti.
Aika harva varmaan niin sanotusti rahaa nai, mutta sitäkin useampi pönkittää itsetuntoaan avioliitolla. Käsi sydämelle: kuinka moni vielä nykyäänkin pitää yksin elävää naista jotenkin toisen luokan kansalaisena naimisissa oleviin nähden? Veikkaan, että aika moni. Miksi hillitön miehenmetsästys (eri asia kuin rakkaus) edelleen aikana, jona naisilla on oma ammatti ja rahaa? Se itsetunnon pönkitys on tämän asian yhteydessä helppoa naamioida itselleenkin vaikka miksi. Uskoisin, että omanarvontunnon kohennuksen ja isojen häiden hurmoksessa liian herkästi avioituminen on yksi syy suuriin avioerolukuihin.
Näin on. Nuorena ei ajatella samanlailla kuin vanhana. Ollaan henkisesti epäkypsiä, ja kuvitellaan että tässä se nyt on, sen kummempaa ajattelematta.
Moni menee edelleenkiin naimisiin statuksen, rahan ym takia. Tosi myös on rakkaus avioliittoja.
Vaihdevuodet.
Parhaat uuskiertoon tulevat menevät hyvin nopeasti - minä ja uusi onnikin tutustuimme jo ennen eroa, joten emme päätyneet "markkinoille" lainkaan. = o D
Sinulle sanoisin sen, että on parempi olla yksin kuin alkaa seurustella jonkun välttävän kanssa, vain siksi että olisi joku.
Pidä kirkkaana mielessä mitä haluat ja kierrä muunlaiset kaukaa.
eli parhaat uuskiertoon tulevat on bongattava jo ennen kiertoon päätymistä..
samahan pätee asuntomarkkinoilla ;)
t. nim. kokemusta on kummastakin
Olen myös eroni jälkeen ollut nettitreffeillä muutamaan otteeseen. Hirvitys! Ei ihme että ero on tullut: tunnevammaisia, itsekkäitä, omaan napaan tuijottajia, rahalla leventelijöitä (on ihan uusi turbo volvo, makso niin ja niin paljon), ex vaimo oli tietty itsemurha kandi (en yhtään ihmettele.........vink vink), kiukkuttelevia pikku poikia (en soita äidilleni, koska sanoi mulle pahasti) APUA! Tätäkö tämä on.........ilmottaudun vapaaehtoisesti sinkuksi loppu elämäkseni!'
Turha vaivata enää itseään!
...mutta en osaa sanoa missä. Oman nallukkani tapasin juuri silloin kun olin sopeutunut elämään yksin loppuelämäni. Periaatepäätös. Enkä lainkaan flirttaillut tms. vaan ehkä ennemminkin kohteliaan ystävällisesti latelin sellaista tekstiä että viisaampi olisi ymmärtänyt häipyä. Potkin miestä pois ehkä siksi että tunsin itsessäni päinvastaisen tunteen.... rakastumisen ensioireet. Ajattelin että tästä miehestä on päästävä eroon tai siitä tulee ongelma. Ongelma tulikin... nyt naimisissa vasta neljättä vuotta, yksi ja viimeinen lapsi (molempien ensimmäinen)sätkii rattaissa. Tunne ei ole muuttunut. Täydellisiä ei olla kumpikaan, mutta nyt aikuisena osataan hyväksyä toinen ihminen sellaisenaan, ja ottaa huumorilla. MIehessäkin sellaisia piirteitä joita olen aina inhonnut miehissä, mutta hänessä en. Hän taas sietää minussa sellaista mistä olen saanut kuulla. Eräänlaisia itsekeskeisiä piirteitä. Postitiivista kuitenkin että ne ovat molemmilta poistumassa vähitellen... hmm... rakkauden ja toisen huomioimisen tulostako? Monenlaista skeidaa nähtyäni ja hylättyäni hämmästyin itsekin että tämä mies jostain ilmestyi.
Mutta se on totta että suurin osa on ihan hirveitä...tai eivät ainakaan juuri minulle sopivia. (kenelle sitten sopii sellainen joita mainitsit...?)
TOTUUS NETTITREFFEISTÄ
Olen käynyt toistakymmentä kertaa nettitreffeillä. Useimmat tapaamiset ovat jääneet 'kemian' puutteen vuoksi yhteen kertaan - sillä ei juurikaan ole väliä, kumman aloitteesta ei enää tavata.
Kaikki tapaamani naiset ovat olleet a)ikäisiäni, b) eronneita tai eroavia ja c) lapsellisia. Kaikki he ovat olleet aivan järkeviä ja tasapainoisia suomalaisia naisia - ei pahaa sanottavaa ole.
Varauksetta suosittelen nettitreffejä muillekin. Sieltä löytyy kaipaavalle helpotusta - oli kyseessä sitten seksin tarve tai elämänkumppanin etsintä.
TOTUUS NAISTEN ODOTUKSISTA
Naisten odotukset vaihtelevat. Osa haluaa saada itsensä palvottuun rooliin, osa haluaa pysyvää mutta vain silloin tällöin toteutettavaa seksisuhdetta, jossa joskus kiva harrastaa muutakin. Ja osa etsii elämänkumppania.
Jonkin verran mukana on myös heitä, jotka ovat eronsa vuoksi epätoivoisen hätääntyneinä etsimässä itselleen eksänsä korviketta.
Jotenkin näen - ja luonnollista onkin - naisten odotuksen viriävän siitä, mitä hän on kokenut usein pitkän liittonsa aikana jääneensä paitsi.
LOPUKSI
Vaikka oma kulta löytyikin sitten nettitreffien ulkopuolelta, suosittelen nettitreffejä kaikille. Pari kolme ensimmäistä tapaamista on tunnustelua, mutta sen jälkeen homma etenee kuten normaalisuhteessa.