Olis hyvä jos täältä löytyis joku jolla olis jotain viisasta sanottavaa miten ajatella...tai toimia. Sain viikko sitten vaimolta tunnustustekstiviestin että on erehtynyt kerran päissään pettämään ja kovasti oli pahoillaan.Pari päivää nieltyäni asiaa päätin että kun on niin paljon pelissä pojat 3 ja 7 vuotta ja omakotitalo ja rutkasti hyviä muistoja 9 vuoden ajalta niin voin yrittää kokeilla jatkaa. Mutta kun ilmoitin asian niin vaimo oli vissiin jo päässyt yli pahimmasta shokista ja oli jo kerinnyt miettiä minkälaista se yhdessäolo olisi jatkossa...
Sanoin että voin yrittää vielä mutta kun en voi luvata että se olisi heti ruusuilla tanssimista niin laittoi asuntohakemuksen menemään.Ja kun on itse petettynä niin sinni ei anna periksi alkaa itsellä anomaan takaisin koska silloin ei uskoisi toisen rakkauteen.Puhuminen on vaikeaa koska (perhe) lähti lomalle että saa rauhassa miettiä ja sieltä lomareissulta tuo viestikin tuli.Se viestikin oli itseasiassa hiukan syyttävän oloinen...
Ja minulla ei ollut koko asiasta minkäänlaista kuvaa että meillä menis huonosti(toin kukkia ja kortinki vielä ennen lomalle lähtöä).Kotia palaa viikonpäästä ja olen luvannut olla poissa sen aikaa että asunto löytyy.
Melkoista sekamelskaa kirjoitus mutta kun pää on niin sekaisin...
Sanoin että voin yrittää vielä mutta kun en voi luvata että se olisi heti ruusuilla tanssimista niin laittoi asuntohakemuksen menemään.Ja kun on itse petettynä niin sinni ei anna periksi alkaa itsellä anomaan takaisin koska silloin ei uskoisi toisen rakkauteen.Puhuminen on vaikeaa koska (perhe) lähti lomalle että saa rauhassa miettiä ja sieltä lomareissulta tuo viestikin tuli.Se viestikin oli itseasiassa hiukan syyttävän oloinen...
Ja minulla ei ollut koko asiasta minkäänlaista kuvaa että meillä menis huonosti(toin kukkia ja kortinki vielä ennen lomalle lähtöä).Kotia palaa viikonpäästä ja olen luvannut olla poissa sen aikaa että asunto löytyy.
Melkoista sekamelskaa kirjoitus mutta kun pää on niin sekaisin...
Vastaukset 21
Vanhimmat
..saat pojat itsellesi
miksi helv..ssä sanot noin? miksi pitäisi ensimmäisenä pitää huolta siitä, että "saa pojat itselleen"? enkä tarkoita tätä siten, etteikö isä voisi olla hyvä ensisijainen huoltaja.
Lapset on lapsia ja niiillä on oikeus äitiin ja isään, molempiin. jos vanhemmilla on riittaa, ero, pettämistä mitä vaan niin lapsien sotkeminen ja niillä uhittelu, kiristys, lasten tunteiden manipulointi ja muu vastaava on sellaisen idiootin ja psykopaatin puuhaa, että tällaiselta ihmiseltä pitäisi kieltää lasten tapaaminen ilman valvontaa.
olen seurannut läheiseni taistelua ja epätoivoa tilanteessa, jossa toinen vanhempi käytti yhteistä lasta lyömäaseena. eniten kärsii lapsi. hän on saanut elinikäiset henkiset vammat mukamas aikuisen, järkevän, menestyneen ihmisen - oman vanhempansa - kunnian- ja kostonhimon vuoksi. aikuisenakaan hän ei pysty luomaan luottamuksellisia suhteita muihin ihmisiin. sitäkö ehdottaja toivoo alkuperäisen kirjoittajan lapsille???????!!!!!!!
naisesi olisi tunnustanut jotain, jos sinua ei rakastaisi? ilm.itsellään on olluy kamalat omantunnontuskat asian suhteen tai sitten se oli jonkinlainen yritys saada muutosta asioihin? oliko suhteessanne rehellisesti kaikki ok ennen tätä?
Pettäjä tekee valinnan. Ei petetty. Rakkaudella ei ole mitään muuta tekemistä pettämisen kanssa kuin että se on loppunut päätöstä tehtäessä. Ihmiset eivät tee vahinkoja. Pettäminen on tietoinen teko teki sen sitten miten tahansa (selvinpäin/kännissä tai jotenkin muuten).
Itse olen pettänyt ja tiedän mistä puhun. Seksittömässä suhteessa elin ja vaikka suhde oli joskus ollut hyvä niin seksittömyys ja muut umpisolmussa olleet asiat saivat lopulta "kynnyksen" ylittymään. Tiesin tarkkaan mitä tein ja miten se vaikuttaa silloiseen suhteeseeni. Siihen asti en ollut pettänyt vaikka tilaisuuksia ja tarjokkaita kumppaneita olisi ollut.
Minä en puolustellut enkä selitellyt mitään. Minun "rakkaus" oli kuollut ja tekoni oli täysin tietoinen. Petetty ei voinut tehdä asialle mitään, koska valinta ei ollut hänen.
Uskon että rakasti ja siksi kertoi...mutta tunnustamisen jälkeen on saanut rauhassa miettiä ja vissiin huomannut että elämä ei tulisi entiselleen.Vituttaa vaan kun paljon pelissä eikä itse tahtois heti luovuttaa.Mutta ei varmaankaan ole minun osani rukoilla takaisin vaikka kuinka "yrittää" rakastaa.Meillä tulee ensimmäinen kohtaaminen perjantaina kun tulee lasten kans sukulaisista...
Jos sinulla on rakkaus loppunut kumppaniisi uskottomuuspäätöksesi tehdessäsi, niin kaikilla se ei ole.
PS. Itse en ole ollut uskoton, mutta tiedänpähän muuten vain näistä asioista.
"Meillä tulee ensimmäinen kohtaaminen perjantaina kun tulee lasten kans sukulaisista"
Suosittene kunnollista räjähtämistä, osoitat että nyt vittu tämä peli ei vetele. Heität vaikka keittiön pöydän nurin ja sanot, että jos vähänkin vittuilee, tulee samantien turpaan niin että tukka lähtee.
Sinulla on täysin oikeus näytää kokok tunnekirjo, ei miehen tarvitse tuollaisessa tapauksessa vitutusta peitellä ja nieleskellä vihaa. Antaa mennä vain, se kyllä helpottaa! Kaadat koko paskan ja vitutuksen huoran niskaan.
Sä olet sairas ihminen.
Mulla selvisi just ennen joulua että vaimolla oli ollut suhde omaan pomoonsa puoli vuotta, se suhde loppui suhteen ilmi tultua, vaikka pomo oli luvannut ikuista rakkautta ym. ym. mitä nyt mies voi luvata. Mies itse on 10 lapsen isä, joka petti vaimoaan jo 2. naisen kanssa puolen vuoden sisällä. No mun vaimolta meni tietysti työpaikka, itsetunto ja minun luottamukseni ( omien ja mun sukulaisteni). Juttelin "pomon" kanssa kerran puhelimessa, ei kuulemma ole mulle mitään velkaa, ei pahoillaan ei mitään.
Itse olin sairaslomalla 5 viikkoa, sekä vaihdoin työpaikkaa jottei tarvii enää reissata ympäri suomea ja voi hoitaa omaa suhdetta vaimoonsa paremmin. Ainakin yritämme jatkaa, vaikka asiat ei unohdu. En tiedä onko mitään viisasta tapaa ajatella tai toimia, elettävä päivä kerrallaan ja keskusteltava järkevästi jos pystyy.
Kai nähin tilanteisiin liittyy monenlaista epäsuoraa hyväksikäyttöä. Ollaan ensin kuuntelemassa toisen huolia ja ymmärretään ja sitten heikolla hetkellä isketään (käytetään tilaisuutta hyväksi).
Meillä on 3,5 poika ja avioehto.
En tiiä mutta jotenki vielä tuntuu kurjemmalta ajatella että pettäjä on kahden lapsen äiti...
Tuli sitten lasten vointia kyseltyä niin kovasti iloisena tuntuu olevan muuttoa järjestelemässä.Lasten takia pakko purra hammasta ettei kuitenkaan ne joudu kärsimään. Ei muuta kuin painaa vitutuksen läpi ajan kans ja laittaa uutta matoa koukkuun sitten vissiin.
lueppa semmonen kirja kuin, ERO SELVIYTYMISOPAS MIEHELLE kirjottanut RALF SUND. pidä puoles erossa omaisuuden ja varsinkin lasten suhteen, ettei ex ja sossu vie niitä sulta.
"Juttelin "pomon" kanssa kerran puhelimessa, ei kuulemma ole mulle mitään velkaa, ei pahoillaan ei mitään."
Mitä vittua? Äijä on höylännyt vaimoasi eikä pyydä edes anteeksi????
Mitä helvettiä? Tuohan on sodanjulistus, nyt juoksujalkaa miehen luksa pesismailan kanssa ja turpaan! Jos et muuta uskalla tehdä niin pätki edes auto paskaksi (yöllä niin ettet jää kiinni).
"Ainakin yritämme jatkaa, vaikka asiat ei unohdu. "
Sano vaimollesi että tämä oli sitten viimeinen kerta. Jos pettää toisen kerran, turpaan tulee niin että tukka raikaa, käytä rakastajan kohtaloa esimerkkinä (kai kävit lyömässä turpaan sitä, jos mies uhkaa oikeudella, ilmoita että koko tarina menee kaikille miehen sukulaisille ja nettiin valokuvien kera).
Otat miehen paikan perheessäsi.
Jotenkin jäi semmoinen tunne, että sillä on jo uusi suhde katsottuna, kun oli heti lähdössä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, jos vielä sitten huolitaan.
Nyt on itellä sellainen "aivan sama" fiilis. Tehköön miten ite tykkää... Pakko jatkaa itellä omaaki elämistä eikä märehtiä toista jos on kerta noin helppo lähtä!!!
Tiedän täysin miltä susta tuntuu.Avomieheni ihastui työkaveriinsa...Ystäväpohjalta, joopa joo.
Naisen vaisto pisti kovistelemaan tunnustusta...Kaikkien selittelyiden ja emävalheiden jälkeen,totuus paljastui.Meillä 9v. yhteiselämää ja kouluikäinen poika.
Nyt olen elänyt "kaaottisessa" arjessa 6 viikkoa.Eka viikko meni töissäkin "sumussa" ja oli niin paha olo henkisesti että oksennus tuli välillä jo ajatuksista..
Olen ollut "kakkos nainen",pettäjä,ykkönen ja petetty...Kokemusta on kaikista rooleista.
Peli muuttuu kovemmaksi ja raaemmaksi kun ja jos sopassa on lapsia jollain osapuolella.
Olen joutunut katsomaan myös "peiliin" ja "syömään ehdottomia musta-valkoisis ajatuksia".
Ei elämä ole helppoa ,tuskan keskellä kysyy vaan et miksi?Miksi just mulle ja meidän kohdalle käy näin?
Kerran me täällä eletään.Toista ei voi omistaa eikä pakoittaa rakastamaan.
Uskon täysin että vaimosi rakasti ja rakastaa sinua edelleen.Rakastatko sinä vaimoasi?
Ihminen muuttuu vuosien saatossa,haluaa erillisyyttä ja omaa tilaa.
Itse koen että kohdallani tilanne antaa ajatuksia uuteen aikaan.Joudun tutustumaan itseeni ja kohtaamaan vanhat möröt,mikä aika epämielyttävää ja raskasta.
Asumme edelleen yhdessä.Mies etsii asuntoa läheltä,jotta pysyy lähellä lastaan.
Asiaa on riidelty,huudettu ja keskusteltu.Ja mikä ahdistaa,niin molemmilla tunteita toisiamme kohtaan.Molemmat aina pelänneet jätetyksi tulemista.Koen että olemme läheisriippuvaisia molemmat.En tiedä yritämmekö vielä,toteutuuko mieheni muutto ja miten meidän perheen käy?
Mutta sen tiedän, että inhimillisyys,armo ja anteeksi anto/antaminen kannattaa.Vihan ,katkeruuden,halveksinnan ,koston tunteet tuttua.Luottamuksen ja kunnioituksen menetys on ansaittua.Kantakoot syyllisyyden itse!
Itse en ole koskaan uskonut uskollisiin ihmisiin läpi elämänkaaren.Varmasti kaikille meille tulee elämän tilanteita kun toimii kurjasti ja lohduttautuu rinnakkais suhteessa vaikka tietää ettei se pitkälle elämässä kanna.
Tiedän että aiheutan pahennusta ja moralistit pääsee haukkumaan taas tyhmää petettyä bimboa.Sinulle toivon voimia ja jaksamista.Ansaitsemme nyt lohtua,syliä ja kuuntelijaa.Voit hankkia "toipumis suhteen" vaikka tietty sitäkin paheksutaan.Itsetuntosi parantuminen vie aikansa,siksi muiden naisten huomio on sallittu.Voi hyvin!
Ota lapset ja lähde, ennen kuin sinulle jää velat. Mene tilapäisesti vaikka vanhempiesi/sukulaistesi luo. Toimi nyt, elämä jatkuu, älä anna hänen lyödä lyötyä miestä. Ala suunnittelemaan jo tulevaa. Älä jää odottelemaan lisää pettymyksiä.
Moikka
On hienoa huomata ettei olekkaan ainut petetty mies tällä planeetalla. Minulla tai meillä myös kaksi lasta jotka onneksi jo siinä iässä, että pystyvät ehkä ymmärtämään tilannetta vaikkei heille koskaan voikkaan kertoa mihinkä vanhempien parisuhde kariutuu (avovaimo pettää miehensä)syynä "40kriisi" vaikka parisuhteesta on rakkaus kuollut. Ei ole ollut hellyyttä eikä toisen lämpöä,läheisyyttä moneen vuoteen. Syynä vain se PERINTEINEN jossa nainen ei voi olla "huono äiti" jos hän eläisi välillä vaikka itselleensä, eikä vain lapsilleensa. Nyt nainen tai avokki sanookin, että nyt on hänen vuoronsa elää ? koska hän on kuulma älänyt 13 v äitinä ! Eihän noita naisia ymmärrä kuin luoja. Tällaista sinisilmäistä miestä kun on niin helppo vetää narunperässä kuin pässiä, joka on mielistellyt avokkiaansa kieltämällä kaiken menon miesporukassa itseltäänsä ja antanut kaiken rakkautensa lapsilleensa, viennyt heitä/tuonnut ollut ja mennyt lastensa kanssa
silloinkin kun ei olisi jaksanut. Tehnyt siinä samalla perheelle oman talon ja muutamat remontitkin oman päivätyönsä jälkeen. Mutta ompa hienoa huomata ja löytää itsestään MIES isolla
M:llä ja ollakkin se vahva ihminen joka tajuaa että parisuhde on tiensäpäässä ja pystyy kyyneleidenkin takaa sanomaan, että etsippä itsellesi seuraapa pässi jota voit nöyryyttää ja vetää narussasi. Parisuhteessa kun pitäisi antaa aikaa myös toisilleensa, mutta minkäs teet jos taloudellinen tilanne ei anna almuja, eikä avovaimo ole kelpuuttanut ketään hoitamaan lapsiamme tai olisi hyväksynyt heidät johonkin hoitoon. Kaiken päätteeksi avovaimo sanoo kirkkain silmin, että näin on halunnutkin elää !
Nyt vain jossakin naisellisessa aivosolukossa
taisi mennä jokin asia ristiin, kun naiselinen
kriisi iski.....Nainen/avokki haluaakin kokea kaiken halutuksi tulemisen uudestaan lasten jälkeen, kun huomataankin ettei ne lapset enää
äitiä niin kaipaakkaan.
Moro,
Täysin samat olotilat miehenä minulla. Olen tajunnut, että olen ollut todella sinisilmäinen. Olen uskonut rakkauteen. Ja pettynyt. Teidän tilanteessa taustalla on paljon suuremmat panokset, kun on lapsia ja ikääkin enemmän. Seurustelimme noin 3vuotta josta viimeisen yhteisessä kämpässä ja nyt hän yhtäkkiä ilmoitti että "tarvitsee omaa tilaa" "en tiedä onko minusta parisuhteeseen", ja kaikkea muuta epämääräistä, eikä varsinaista syytä. Ero on kuitenkin varma, koska tätä on suunniteltu jo kuulema kauan ja hän on halunnut itselleen enemmän aikaa ja toteuttaa itseään.
Elän tällä hetkellä painajaista, josta ei tunnelia näy eteen päin. Tämä tuli niin yllättäen, tein viikonloppu töitä opiskeluiden takia yms. joilla sitten ostettiin yhteisiä ruokia jne. ja mitä sain käteen? Joitan haukkumista, että "et anna minun elää omaa elämääni" ja että laskut pitäisi tasata. Kuitenkin yllättäen tilanne meni aina siihen, että häneltä oli rahat loppu ja minun piti vipata vähä rahaa. No sitten, kun minulla oli joku tärkeä lasku mikä piti maksaa niin sen kanssa oli niiin vaikeaa niin vaikeaa saada rahaa... vaikka annoin joskus rahaa kun neiti lähti kavereiden kanssa bilettämään! Olo on kun ois halolla lyöty päähän. Tunnen, että olen kohdannut epäoikeudenmukaisuutta, mutta ei hän ymmärtänyt. Kuulema olin liian "hyökkäävä ja agressiivinen".
Ennen lopullista eroamme, hän kertoi paria kuukautta ennen, että on miettinyt omaa elämäänsä ja että onkohan parisuhteestamme mihinkään. OLIN täysin shokissa, mutta olin EDELLEEN sinisilmäinen ja uskoin, että voimme yhdessä ratkoa ongelmat! Ja kun olen oikeasti ihminen, joka haluaa kuunnella ja auttaa. En tajunnut, että lähin ihmiseni ei halua apuani, vaan oli miettinyt päässään omiaan. Vaikka jatkuvasti olen hokenut "puhumalla asiat paranee, puhumalla asiat paranee, Muista puhua!". Ja mitä sain? Kaamean vitutuksen ja tunteen, että kaikki on mennyt. Elämältä meni pohja ja ajatus elää. En tiedä mitenkä pääsen tästä ylös.
Tsemppiä sinulle! Minäkin koitan jotain keksiä....
Siis "erehtynyt" kerran päissään pettämään. >>>> Oleellistahan mikä on pettämisen ja txt-vietin välinen aika, päiviä . . . viikkoja . . . . kuukausia ? ? ? ? Jos tapahtunuman ja tunnustuksen väli lyhyt, niin omatunto alkanut "kolkuttamaan" samantein . . . taasen jos aikaa kulunut, niin silloinkin voi "painolasti" olla liikaa kannettavaksi . . . . Eli ITSE päätät, kumpi on "pahempi" tai "parempi" tapa ollut ? ? ? ?
MUTTA . . . . . . taustalta jotenkin kumpuaa, mielestäni se että vaimosi on, sillä reissullansa sekoillut ja sinut tuntien . . . . .
"Se viestikin oli itseasiassa hiukan syyttävän oloinen..."
Turpaan.
"Kotia palaa viikonpäästä ja olen luvannut olla poissa sen aikaa että asunto löytyy."
Oletko sinä täysi munaton nyhverö? Vaimos jakaa pillua ja SINÄ muutat pois jaloista? Mitä vittua?
Pitäisiköhän sinun alkaa ottamaan testosteronia kun miehisyytesi on täysin hukassa.
"Ja kun on itse petettynä niin sinni ei anna periksi alkaa itsellä anomaan takaisin koska silloin ei uskoisi toisen rakkauteen."
Onneksi sentään osaat jotain tehdä oikein. Tämä on ihan oikea päätös.
summa summarum: minä pyyhkisin akalla lattiaa ja heittäisin sen ulos. Taistelisin lapsista ja tekisin erosta helvettiä. Jos muutat pois jaloista, sinulla ei ole enää mitään saumaa saada lapsia itsellesi, koska yhteys heihin katkesi.