Olen seurustellut jo yli vuoden tyttöystäväni kanssa. Olemme onnellisia kun kaikki on hyvin, mutta turhankin usein sanomiseni johtavat pienempiin tai isompiin kinoihin ja riitoihin, jotka hyvin pitkälti lässäyttävät tunnelman. Haluaisin kehittää kommunikaatioita meidän kahden välillä, onko tähän hyviä ajatuksia kuinka tehdä. Olemme puhuneet asiasta, mutta ongelmat ovat jatkuneet.
Itse syyllistyn sanomaan asioita, jotka mielestäni ovat selviä, mutta jotka voi loppujen lopuksi tulkita monella tavalla. Tyttöystäväni vuorostaan "hermostuu" helposti sanomisistani ja varsinkin niitä seuraavista selittelyistä, joiden tarkoituksena on yleensä vain oikaista tilannetta. Olen ollut hänelle avoin ja olemme koittaneet ratkaista ongelmaa, mutta jotenkin tilanne ei vain ota ratketakseen. Mistä apua?
Itse syyllistyn sanomaan asioita, jotka mielestäni ovat selviä, mutta jotka voi loppujen lopuksi tulkita monella tavalla. Tyttöystäväni vuorostaan "hermostuu" helposti sanomisistani ja varsinkin niitä seuraavista selittelyistä, joiden tarkoituksena on yleensä vain oikaista tilannetta. Olen ollut hänelle avoin ja olemme koittaneet ratkaista ongelmaa, mutta jotenkin tilanne ei vain ota ratketakseen. Mistä apua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen omassa parisuhteessa vatvonut samaa asiaa jo kauan ja ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi huomannut puhumisen, eli kannattaa vaan puhua lisää. Siis miettikää yhdessä miten tuo kuvio teillä toistuu ja kun molemmat sen tietävät ja osaltaan yrittävät muuttaa totuttuja käyttäymismalleja niin siitä se lähtee. Mikään ei nimittäin muutu, ellei jompi kumpi (mieluiten molemmat) muuta käyttäytymistään edes vähän. Sekin yleensä auttaa jos toinen saa vähän hienosäädettyä omaa käyttäytymistään niin silloin toisen on myös pakko mukautua uuteen tilanteeseen, eli muutos toisen käyttätymisessä aiheuttaa koko kuvion muuttumisen.
Minä esimerkiksi päätin, että yritän sopia riidat nopeammin ja ajattelen siinä riitatilanteessa enemmän sitä, että mitenköhän tuo toinen tämän tulkitsee. Olemme molemmat sen verran erilaisia ajatusmaailmaltamme että välillä tulee kinaa ihan tulkintavaikeuksien takia, siis mieheni ymmärtää sanomiseni väärin tai toisin päin. Ja tämän kun tajuaa, niin riidatkaan eivät ole enää niin pahoja. Eikä se riitelykään aina niin pahasta ole :) Kun sitten sovitaan.
Vaimo ennen saivarteli ja etsi piilomerkityksiä sanomisistani. No riitaahan siitä syntyi. Sitten sanoin sille, että minä ylensä tarkoitan sitä mitä sanonkin. Että jos tilanne on muuten hyvä, niin miksi minä yhtäkkiä haluaisin loukata häntä? Jos jonkun sanomiseni voi tulkita joko positiiviseksi tai negatiiviseksi, valitse positiivinen ja reagoi sen mukaan. Kun oikeasti sanon jotain negatiivista, sitä ei voi tulkita väärin.
Pitkä matka on kuljettu, mutta viesti meni hyvin perille.