Romantiikka on vieras käsite miehelleni. Kyllä hän joskus yrittää jotain, esim tuo kukkia jos olen tarpeeksi muistuttanut hääpäivästämme. Mutta oma-aloitteinen yllätyksellisyys, ja ehkä miettiminen, mistä voisin pitää, hän ei vaan kykene siihen. Alussa silloin n. 14 vuotta sitten yllätin hänet milloin mitenkin, hyvällä ruualla, illanvietoilla, pienillä lahjoilla jne. Vastaanotto niille oli aika välinpitämätön..Lopetin sitten yrittämisen ja elämme arkista elämää, ilman romantiikkaa. Tämä on vaikuttanut suhteeseemme niin että olemme etääntyneet, ja minusta tuntuu ettei hän välitä oikein aidosti tarpeistani, eikä oikein halua edes oppia tuntemaan niitä. Olen kateellinen kanssasiskoille, joiden miehet hemmottelevat heitä. Kysymys kuuluu, miksi miehet eivät välitä romantiikasta ja eivätkö he tajua, että se juuri pitää pitkääkin suhdetta yllä. Muutoin käy niin että miehestä ja naisesta tulee sisko ja sen veli..
Epäromanttinen mies
harmaassa arjessa elävä
83046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se, että löhöää sohvalla ja tuijottaa sylikkäin tv:tä, on mielestäni melko romanttista... Arkisuus, läheisyys, lämpö on kaikki romanttista. Kaupallisuus, virallisuus, teennäisyys taas eivät. Kommentoimiseni ei liity mitenkään sinun kommenttiisi. Kunahn vain huvikseni kerroin...
Kiitos vastauksesta/kommentista..samaa mieltä, että läheisyys ja kosketukset kertovat välittämisestä ja luovat romanttista olotilaa arkeen. Meillä ei vaan kosketella eikä koskaan istuta sylikkäin. Ainoa fyysinen kontakti minkä hän ottaa on silloin, kun ilmaisee haluavansa seksiä.
mies ei tarvitse yleensä niin paljon kosketusta kuin nainen. Ja vaikka siitä muistuttaa mies sen unohtaa. mulla on mies joka välittää ja haluaa että mulla on hyvin ja siltikin aina välillä unohtaa. ja toisinaan mies tarvitsee sitä etäisyyttäkin. Miehellä tulisi olla jokin oma luola mihin mennä ollakseen yksin. nainen ei ehkä niinkään kaipaa tällaista pakopaikkaa.
Ehkäpä voisit itse tehdä asialle jotain? Vaikka aluksi mennä siihen viereen ja vähän nojailla. ja ehkä kertoa että tarvitset kosketusta?
hieman ihmettelen ettei teillä kosketella tai istuta sylikkän..
voisitteko aloittaa vaikka hieronnasta? menet ja hierot miestä ja pyydät että hän sitten hieroo sinua vaikka vain 5 min.
ja kannattaa sanoa että haluat myös kosketusta joka ei johda välttämättä seksiin. miehen voi olla vaikeaa sitä käsittää. sun tulee opettaa miehelle nää jutut.
ja onhan se epäreilua että sa joudut sen enimmän työn tekemään.. mutta haluatko että asiat muuttuu? jos haluta niin ala hommiin ja kokeile kaikkea..
lue kirja mars ja venus ja seurusteluntaito ja myös mars ja venus vuoteessa.
ehkä kuitenkin kaiken a ja o on se että teillä olisi keskusteluyhteys! puhutteko keskenänne mitään? läheisyys on henkistä ja fyysistä. ainakin naisena voin sanoa että jos minulla ei ole henkistä läheisyyttä mieheen niin ei minua kyllä seksikään kiinnosta tippaakaan. ja jos minua ei kosketella niin ei kyllä tunnu siltä että haluan olla läheisessä yhteydessä (seksi) miehen kanssa. Teen paljon hommia sen eteen että mies avautuisi ja puhuisi ihan vapaaehtoisestikin asioista. hänkin haluaa uskaltaa niin tehdä koska se helpottaa kun on toinen ihminen jolle kertoa asioita. ja kokoajan kehitymme molemmat.
Kiitos neuvoista ; ) Olen lukenut nuo kirjat ja yritin niitä myös miehelleni näyttää, mutta häntä ei "naisellinen hömppä" kiinnosta oikein..ei jaksa keskittyä eikä kiinnostunut kirjoista. Totta on että henkinen yhteys on tärkeä naiselle, ja keskusteleminen on tällä hetkellä sitä arkista pyöritystä, mistään tärkeästä tunteisiin liittyvästä ei jostain syystä päästä keskustelun alkuun, hän saattaa jopa suuttua..Luulisin että hän kaihtaa kosketusta siitäkin syystä, että ei lapsena ole saanut syliä vanhemmiltaan. Itse koitan halailla lapsiani ja kerron rakastavani heitä juuri siitä syystäkin, että he vanhempana muistaisivat sen tulevalle kumppanilleen ja lapsilleen kertoa. Ehkä miehelläni on jokin tunnelukko tai sitten hän ei vaan todellakaan rakasta minua aidosti. Hääpäiväni lähestyy ja muistellut sitä, miten koruttomasti menimme vihille. Mies ei halunnut tietenkään juhlistaa sitä, "turhaa hömppää" mielestään ja oli muutenkin erittäin kireä ja hermostunut ko. päivänä, josta olisi pitänyt jäädä ikimuistoisen ihana muisto kummallekin.
Kuullosti NIIN tutulta-varsinkin tuo viimeinen lause.Se on niin kiteytettynä kaikki se mitä meillä nykyään tapahtuu,ei siis mitään romantiikkaa,koskettelua tai muutakaan.Olen niin hellyyden kipeänä ja viikonloppu kun meni taas "pilalle" niin tänään keitti yli-olin tosi ilkeä.Siis käytin rumaa kieltä ja sitten ajoin miehen muualle yöksi nukkumaan.En vaan kestä tätä enää.Ja se puhumattomuus kaiken kukkuraksi.Todella tunneköyhää elämää tällainen.En tiedä mitä tekisi että jaksaisi eteenpäin?
Olen asunut miehen kanssa kaksi vuotta ja tuntuu että meillä on sama homma, romantiikkaa ei todellakaan ole ja elämä on vaan yhdessä asumista. Pelkään että alamme vaan etääntymään toisistamme kokoajan yhä enemmän. Olen yrittänytkin sanoa ja vihjailla mutta ei mene perille. Mietin että miksi hän haluaa jatkaa kanssani kun ei sitä näytä, mutta ehkä johtuu siitä että minusta on niin paljon käytännön hyötyä! Tuota hieronta juttua olen yrittänyt, mutta tuntui olevan niin pakkopullaa ettei auta. Se oma-aloitteisuushan romantiikassa tärkeää on.
Juuri se ettei häntä tunnu kiinnostavan miettiä mistä itse voisin pitää, omat halunsa hän tietää ja tekee ja menee niinkuin itsestä tuntuu kivalta. En kyllä tiedä keinoja joilla ravistella miestä...
Mun mies istuu päivät pitkät tietokoneen ääressä, työssä ja kotona.. Kotona se pelaa aina n. 23, 2 asti yötä myöten.. ja ku meen siihen vierelle, halaileen.. ja sanon et voinks istuu sun syliin, halailla ja anna mulle kunnon suudelma, sellanen kiihkee... ni se sanoo et ei nyt.. mul on peli kesken.. pitää suorittaa tosi tärkee tehtävä.. ( se pelaa maaailmanlaajuista tietokonepelii)..ja jos sanon et mun tekee sua mieli.. ni se sanoo usein jos pelaa et ei nyt ku peli on kesken.. eikä se siitä mikskää muutu....se siin vaa istuu koko illan ja arvaa ottaako päähän.. mä oon liikunnallinen, hän ei... haluu vaa istuu tai maata vkl:t ja töiden jälkee illat......tekee se usein ruokaa.. on kova kokki kyl.. laittamaan mulle ruokia.. tosin ei koskaan aamupaloja.. enkä saa sänkyyn koskaan aamuisin esim. teetä.. ei tietenkää ku se nukkuu vkl:t lounasaikaan ja tehää lounas eikä aamupaloja.. ja ruusun saan sillon ku mul on synttärit, ei muulloin.. eikä muistanu mua naistenpäivänä.. ei muistanu et sellanen ees oli.Ite siitä sit muistutitn, ni en silti saanu mitään.. enkä ystävänpäivinä saa siltä mitää pientä hemmotteluu.. nii no ainaha se ruokaa ois tekemäs............et tällasta.. Ja tänää se pelaa lautapelejä koko pvä:n kavereiden kans. Mä en tasan niit pelejä koskaan pelaa!
Kuulostaa, että tuo miehesi pelaaminen on mennyt vähän liiallisuuksiin. Ainakaan se ei saisi viedä suhteelta ja sen hoitamiselta aikaa pois noin paljon. Tuosta kukkajutusta ja muistamisista minä en ole paras ihminen kommentoimaan, kun en itsekään ole saanut mitään. Edes sinä syntymäpäivänä...Että jos synttäripäivänä saisin sen ruusun, niin olisin varmasti ikionnellinen=)
Muttas keskustelisin sinuna vakavasti miehesi kanssa peliriippuvuudesta.