Paitsioon vihelletty

Elän paitsiossa parisuhde-elämästä. En viihdy juhlimassa, enkä ole koskaan ymmärtänyt juomiskelun päälle. En harrasta muitakaan asioita, joissa tutustuisi uusiin ihmisiin. Niinpä kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen rajoittuvat lähinnä kouluun. Kaveripiirikin koostuu samasta sukupuolesta.

Ihastunut olen kyllä ollut usein. Aloitteen tekeminen on kuitenkin minulle hyvin vaikeaa. Vastapuolelta ei ole tullut aloitteita, ja itse aloittamani jutut ovat joko jääneet aivan alkuun tai eivät ole ollenkaan lähteneet liikkeelle. Itseluottamuskin on siksi huono.

Olen siis tällainen perinteinen "luuserinörttihissukka". En edes yritä mitään, mutta enpä toisaalta yrittämisen päälle oikein ymmärräkään romantikkona. Haluaisin löytää puolison ennemmin kauniina kesäpäivänä kukkaisella niityllä loikkimasta kuin savuisen baarin tanssilattialta. Eli olen pahasti tosimaailmasta harhautunut.

Elämässä sinänsä on sisältöä ja kaikenlaista tekemistä ja kokemista riittää "yksinkin". Mutta luulen, että parisuhteeton elämä käy hankalaksi. Yhä hankalammaksi. Se vaikuttaa kuitenkin olevan ihmisen suurin liikuttaja. Mielettömän oloinen maailma näyttäytyy järkevänä, kun on tunteiden pilvessä.

Haluaisin kuulla muiden kaltaisteni mietteitä. Kuinka jakselette ja mitä puuhailette? Onneksi ovat olemassa musiikki, kirjallisuus ja elokuvat.
2556
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Lähes tulkoon kuin minun elämästäni. Minäkin olen useasti ihastunut mutta sellaista oikeaa ei vain ole tullut vastaan. Kerrankin ihastuin erääseen mieheen jossa tunne oli molemminpuoleinen. Tilanne ikäänkuin jämähti paikoilleen kun kaksi ujoa kohtasi. Itse yritin ahkerasti ottaa yhteyksiä, vastaili ja yhtäkkiä sitten hiljeni. Olisi pitänyt saada kaikki heti, mutta itse en ollut sellaiseen valmis. Mielestäni pitäisi tutustua rauhassa toiseen ihmiseen ennen mitään sen ihmeellisempää on. Ja se neuvoksi...älä katsele sitä kauneinta vaan katso sitä vieressä olevaa joka voikin olla se täydellisempi. Itselleni kultainen sydän on tärkeämpää kuin upea ulkokuori. En tiedä oliko tästä mitään hyötyä mutta ajattelin vastata...ja vielä kerran...älä katso sitä kauneinta vaan sitä vieressä olevaa niin löydät taatusti kivan ihmisen rinnallesi=)

Äänestä

Olen 27 vuotta ja elänyt hyvin samalla tavalla kuin sinä muutama vuosi sitten (jotenkin uskoisin sinun olevan muutaman vuoden nuorempi). Itseluottamuksestahan kaikki on kiinni. Kun lähtee "pokaamaan" jotain naista joko sitten baarista, koulusta tai harrastuksista niin ei kannata tehdä mitään kompromisseja. Ei kannata ajatella että noin kaunista tai fiksua en voi saada, joten ehkä yritän ennemmin tuota vedenkantajan näköistä ystäväänsä. Naiset rakastavat miestä jolla on itsetunto kohdallaan. Rakasta itseäsi, niin luontainen karismasi nousee esille. Hymyile paljon, pidä pilke silmäkulmassa ja ennen kaikkea ole kiinnostunut mistä nainen puhuu.

Itsellä on toiminut hyvin kun on oppinut arvostamaan itseään. Mutta haittapuoli tuosta n. neljännes vuosisadan yksinäisyydestä oli se että siihen tottui. Nyt olen alkuihastuksen jälkeen lopettanut järjestään kaikki suhteeni ahdistukseen oman tilan ja ajan menettämisestä. On hyvin hankala kuvitella että pystyisin koskaan pitkään parisuhteeseen, mikä on sääli sillä pidän esim. lapsista paljon. Toivottavasti jossakin kuitenkin on oikea nainen minullekin, jonka olen kuitenkin ansainnut. Ja jos joskus häneen törmään, niin en anna leukojeni jäätyä. Älä anna sinäkään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hopeinen rusetti kirjoitti:

Elän paitsiossa parisuhde-elämästä. En viihdy juhlimassa, enkä ole koskaan ymmärtänyt juomiskelun päälle. En harrasta muitakaan asioita, joissa tutustuisi uusiin ihmisiin. Niinpä kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen rajoittuvat lähinnä kouluun. Kaveripiirikin koostuu samasta sukupuolesta.

Ihastunut olen kyllä ollut usein. Aloitteen tekeminen on kuitenkin minulle hyvin vaikeaa. Vastapuolelta ei ole tullut aloitteita, ja itse aloittamani jutut ovat joko jääneet aivan alkuun tai eivät ole ollenkaan lähteneet liikkeelle. Itseluottamuskin on siksi huono.

Olen siis tällainen perinteinen "luuserinörttihissukka". En edes yritä mitään, mutta enpä toisaalta yrittämisen päälle oikein ymmärräkään romantikkona. Haluaisin löytää puolison ennemmin kauniina kesäpäivänä kukkaisella niityllä loikkimasta kuin savuisen baarin tanssilattialta. Eli olen pahasti tosimaailmasta harhautunut.

Elämässä sinänsä on sisältöä ja kaikenlaista tekemistä ja kokemista riittää "yksinkin". Mutta luulen, että parisuhteeton elämä käy hankalaksi. Yhä hankalammaksi. Se vaikuttaa kuitenkin olevan ihmisen suurin liikuttaja. Mielettömän oloinen maailma näyttäytyy järkevänä, kun on tunteiden pilvessä.

Haluaisin kuulla muiden kaltaisteni mietteitä. Kuinka jakselette ja mitä puuhailette? Onneksi ovat olemassa musiikki, kirjallisuus ja elokuvat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu