Yhdessä oltu useampi vuosi ja kesällä menossa naimisiin.
Lauantaina se sitten humalapäissä tapahtui. Kaduttaa ja hävettää niin perkeleesti. Nyt tuntuu siltä, että toivunko tästä ikinä?
Toista kertaa samaa virhettä en tee. Tuntuu niin pahalta, että tälläistä ei uudestaan halua kokea.
Kiinnijäämisen riskiä ei oikestaan ole, mutta siitä huolimataa paine on aivan kauhea.
Tuntuu siltä, että tekisi mieli kertoa, mutta monivuotinen suhde katkeasi siihen.
Pakko oli purkautua.
Lauantaina se sitten humalapäissä tapahtui. Kaduttaa ja hävettää niin perkeleesti. Nyt tuntuu siltä, että toivunko tästä ikinä?
Toista kertaa samaa virhettä en tee. Tuntuu niin pahalta, että tälläistä ei uudestaan halua kokea.
Kiinnijäämisen riskiä ei oikestaan ole, mutta siitä huolimataa paine on aivan kauhea.
Tuntuu siltä, että tekisi mieli kertoa, mutta monivuotinen suhde katkeasi siihen.
Pakko oli purkautua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ymmärrän sinua mutta haluan sanoa, ettei elämä tuohon pääty. Raamatun tekstiä lainatakseni..Jeesus sanoi syntiselle naiselle: Mene äläkä enää syntiä tee.
Niin myös sinä voit vapautua tuosta taakastasi. Älä tee enää toista kertaa samaa virhettä.
Älä kuitenkaan kerro morsammellesi, sillä miksi pahoittaa hänen mieltään? Hänhän on täysi viaton koko jutussa.
Jatka elämääsi muistaen, että jokainen voi olla heikko joskus. Ehkä tämä kokemus tekee sinusta inhimillisemmän ja ymmärtäväisemmän.
Älä vaan mene kertomaan!!Kärsi omasta tyhmyydestäsi, mutta älä siirrä sitä toisen harteille vain siksi että oma olosi helpottaisi. Koita nyt vaan elää asian kanssa, koska jos kerrot niin se tulee seuraamaan teitä AINA ja syö naisesi itsetuntoa myöskin.. ja sitä hän tuskin ansaitsee?!
Yhdyn edellisiin 100-prosenttisesti. Älä kevennä huonoa omaatuntoasi viattoman osapuolen harteille. Todellakin, mene äläkä tee enää syntiä.
Pahinta mitä tuossa tilanteessa voisit tehdä on mennä kertomaan kännisekoiluistasi kihlatullesi, varsinkin jos olet täysin varma ettei hän niistä mitään kautta voi kuulla (oletko täysin varma? Naisille on ihmeellinen tapa saada tuollaisia asioita selville).
Mutta jos oikeasti tiedät ettet voi jäädä kiinni, niin pysyt hiljaa ja kärsit kadutuksen ja hävetyksesi itse. Kertominen kyllä helpottaisi sinun huonoa omatuntoasi ja paineitasi - ja siirtäisi paskamaisen olon kumppanillesi. Sitäkö oikeasti haluat?
Olen vakaasti sitä mieltä että jos on tarpeeksi hölmö pettääkseen niin sitten pitää ihmisessä olla miestä (tai naista!) sen verran että sitten myös kärsii vain itse.
Ilman muutahan sinun pitää kertoa kihlatullesi asiasta, tai salaisuutesi tulee piinaamaan sinua koko loppuelämäsi. Avioliiton ja suhteen tulee perustua rehellisyyteen ja luottamukseen. Jos et kerro tulevalle vaimollesi, et ole häntä ansainnut, et ole hänen luottamuksensa arvoinen. Kuinka pystyt edes katsomaan häntä silmiin?
Sillä ei ole merkitystä, tunnetko, ettet toista kertaa tee samaa virhettä, ole mies ja kanna vastuu teoistasi. On raukkamaista miettiä kiinnijäämisen riskin suuruutta, ja harva salaisuus säilyy ikuisesti. On erittäin tuskallista vaimollesi, jos hän saa tietää teostasi vasta kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Sitäkö sinä haluat, satuttaa ihmistä, jota ilmeisesti kuitenkin rakastat?
sama kävi itelle pari viikkoo sitten. tosin naimisiin en kyllä ole menossa. se on parempi olla kertomatta, koska vaimo lähtee samantien ja sun tuskas siirtyy sen hartioille. enemmän saat kärsiä henkisesti kun kadut tekoas hiljaa mielessäs samalla kun vaimos touhuaa onnessaan häitä. jos kerrot saat itelle puhtaan oman tunnon ja vaimolle särkyneen sydämmen ja pahimmassa tapauksessa se ei luota enää kenenkään mieheen. toisaalta kärsisithän sä siitäkin kun se jättäs sut mutta niin kärsis sekin. eri asia olis jos haluisit erota, mutta kun on kyse vakavasta suhteesta ja loppuelämästä niin ei kande sanoo mitään.
kerrot. Tosi petturi jättää kertomatta. Toisella on oikeus tietää millaisen ihmisen kanssa on ja tulee elämään. Kiinnijäämisen riski on aina, sillä siitä tietää joku kolmasosapuoli kuiteskin ja sitten se on piru irti kun narahtaa valehtelusta sekä peittelystä.
Minä ainaskin haluaisin ehdottomasti tietää jos minua petetään.
Koita kuiteskin jaksaa.
Hyvin tehty. Älä turhaan noita jeesustelijoita kuuntele. Pettäminen on todellinen luontosi. Hyvä että viimeinkin tunnet todellisen minäsi.
Sillä lailla.
Ihmisellä on tapana muokata uudelleen moraalinsa tekojensa mukaan. Se mikä oli ennen kiellettyä muuttuu sallituksi lankeamisen jälkeen. Tämä mahdollistaa elämisen itsensä kanssa. Pari viikkoa ja joudut hyväksymään itsesi petturiksi. Nyt on paha olla mutta kohta helpottaa.
Sanompahan vain että totuus tulee kumminkin julki.
Minun entinen petti minua, sain sen selville. Kaikista kauheinta oli se, kun hän ei myöntäny asiaa minulle. Valehteli loppuun asti, vaikka tiesi että minä tiedän jo asian oikean laidan. Päättyihä nse eroon, mutta varmuudella sanon että JOS hän olisi kertonu asian itse ja katunut tekemisiään, ehkä hyvittänyt sitä jollakin tapaa, olisin jatkanut. Eniten sattui valehteleminen. Kukaan ei ansaitse puolisoa, joka ei voi elää toisen kanssa valehtelematta.
Avioliiton ideahan on että voi elää ihan omana itsenään toisen kanssa. Kerro kaikki, parempi niin, virheistä pitää oppia!
Kertomatta jättäminen=
Valheella vankka pohja avioliitolle ja osoitus siitä, että et välitä yhtään toisesta osapuolesta. Valinnan sinä jo teit. Myöhäistä katua.
Kertomalla et siirrä tuskaasi vaan osoitat arvostavasti kihlattuasi edes vähän. Nyt valinta on hänen.
Valinta ei ole enää sinun. Sinä valitsit jo.
kertominen-- EI MISSÄÄN NIMESSÄ
Jos jättää kertomatta, niin eikö voisi tehdä uusiksi?
Mitä merkitystä millään on? Ei mitään.
Samalla (omalla) tuskallaan voi käydä painamassa vaikka 100 naista. Lopputulos on sama kiinni jäädessä. Sitä ei määrä enää muuta miksikään.
ei oikeastaan ole. Oletko aivan varma? Mitä tämä toinen osapuoli tietää sinusta?
Etunimen
Mieheni petti minua venäläisenhuoran kanssa oltuamme naimisissa KOLME viikkoa. Hän kertoi, ei olisi kannattanut.
Ero tuli, muttta vasta vuosien päästä. En epäröinyt hetkeäkään kun sopiva kumppani tuli elämääni yhdeksän vuoden liiton jälkeen, vaan erosin heti pettäjämiehestä.
Eli pettäminen vaikutti koko liiton loppumiseen pahimmalla tavalla. En etsinyt uutta miestä, vaan hän todella tuli elämääni. Jos minua ei olisi petetty, en olisi antanut itseni rakastua häneen.
noilta jotka kannustavat sinua salaamaan pettämisen -
...myös siinä tapauksessa että ET kerro, asia seuraa teitä koko ajan ja syö suhdetta sisältäpäin, nakertaa itsekunnioitustasi ja saa sinut pälyilemään ympärillesi, siltäkö pohjalta onnistuu toisen kohtaaminen kunnioittaen ja arvostaen?
rehellisyys on ainoa pohja jolle MITÄÄN voi rakentaa. minä voisin päästä yli siitä että kumppanini olisi eksynyt väärään sänkyyn, mutta en koskaan siitä että hän olisi oman nahkansa pelastaakseen valehdellut minulle: ratkaissut pettämisestä aiheutuvat ongelmat toisella vielä isommalla pettämisellä.
ja mitä arvoa on edes rehellisyydellä jos se perustuu pelkoon siitä että kuitenkin jäisi kiinni, eikä omaan haluun olla rakastamalleen ihmiselle vilpitön ja tosi kaikessa?
ai niin, yksi asia vielä.... toivottavasti edes ymmärsit harrastaa turvaseksiä?
että taitaa olla parempi kertoa ja ottaa vastaan mitä tulee. Suurella todennäköisyydellä ei tule kesähäitä ja suhde loppuu mutta puhtaalla omallatunnolla on helpompi elää omaakin elämäänsä eteenpäin. Sitäpaitsi syyllisyys paistaa myös sinusta läpi. (koska sinulla taitaa olla omatunto)Kun olet tämän kaiken nyt kokenut ota siitä opiksesi. Kyllä sinä toivut tästä vaikka aikansa se sitten ottaakin. Kalliit on laulujen lunnaat!
Kannattaa kertoa.Minun miehellä on ollut suhde
kun olimme olleet naimisissa n 7v ja vasta
nyt viime vuonna asia tuli ilmi,eli 25 vuotta
mies salasi suhteen ja arvatkaa kuinka vaikeaa on ollut sen jälkeen.Olisi ollut parempi,jos suhde olisi tullut heti ilmi.Tunnen tuon naisen,jonka kanssa miehen suhde oli,mutta asiaa ei voi enään edes käsitellä,sillä aikaa on liikaa
kulunut tapahtumasta,joten on parempi kertoa heti niin ei sitten tartte puida vuosien päästä.
Sinä olet hairahtunut humalapäissäsi väärään sänkyyn, eikä sinulla ole ollut suhdetta. Jos tuon kerrot, en usko kyllä häidenne peruuntuvan, mutta järjestelyt kyllä jäävät sivuun joksikin aikaa.
Oma mieheni jäi pettämisestä kiinni monen vuoden jälkeen. Olisi ollut parempi käsitellä asia silloin, kun se oli ajankohtainen. Mielestäni jokaisella on oikeus päättää itse omasta elämästään, myös petetyllä. Miksi kaikki ei-kertomisen kannalla olevat haluavat suhteen jatkuvan hinnalla millä hyvänsä? Eikö myös petetyllä ole oikeus päättää omista asioistaan. Kertominen tuo tullessaan vaikeat ajat, mutta myös estää seuraavan pettämisen, jos suhde jatkuu. Jos taas pettämisestä selviää pelkällä huonolla omalla tunnolla, seuraava pettäminen voi olla helppoa.
Olin yhtenä sunnuntaina syömässä sinkkuystävättäreni kanssa keskisuomalaisessa ravintolassa. Viereiseen pöytään pöllähti helsinkiläinen perhe, jonka isä oli ollut muutamaa kuukautta aiemmin laivalla sinkkuystävättäreni kanssa. Täysin käsittämätön sattuma; ystävättäreni tiesi miehestä vain etunimen (liekö sekään oikea?), kukaan meistä ei asu kyseisessä kaupungissa. Ystävättärelläni oli naurussa pitelemistä, kun mies punaisena puhkui viereisessä pöydässä perheensä kanssa. Mies kai pelkäsi koko ajan ystäväni sanovan "kiitti risteily-yöstä silloin...". Mitään ei tietenkään tapahtunut, mutta riski oli ainakin tuolle miehelle aika todellinen.
Tuli sit tehtyä.
Asia voi nyt edetä moneen suuntaan.
Joko salaat asian ikuisesti ja sinusta tulee maailman paras aviomies vaimollesi. Koska syyllisyys tulee tuikkimaan aina silloin tällöin, tarjotat naisellesi ylimääräisiä lounaita arkena. Tietenkin hääpäivinänne asia muistuu mieleen, jolloin hiljennät soimaavaa omatuntoa pikku lahjoilla ja ylimääräisillä huomionosoituksilla. Uskottomaksi sinua ei enää saa.
Tai sitten hyväksyt asian ja joku päivä heräät uudelleen vieraan naisen vierestä. Kerran tehty, raja ylitetty, so what, aina voi ylittää uudelleen.
Tai tunnustat tekosi naisellesi. Koskaan et saa täyttä luottamusta ja liitto on jo käytännöllisesti katsottuna ohi. Vaikka se kestäisi 10 vuotta, niin poikki menee joskus.
Tai sit pidät asiaa sisälläsi ja joskus humalassa tunnustat 20 vuoden jälkeen vaimollesi tekosi joka välittömästi pakkaa kamansa ja lähtee.
Oikeastaan toivon sinun ja ihanan vaimosi kannalta ensimmäistä vaihtoehtoa. En tiedä, onko moraalisesti oikein, mutta ulkoisesti paras.
Paras kertoa tässä vaiheessa. Kumppanillasi on
vielä mahdollisuus valita ottaako tuommoisen
porsaan miehekseen.
Kärsi seuraukset, sen olet totisesti ansainnut.
Paksa,
täytyy tunnustaa, että olen kihlattusi kohtalotoveri. Suhlaseni petti minua muutama kuukausi ennen häitämme, kuulemma hillittömässä humalassa, tajusi sentään lähteä kesken pois. Ja uskon häntä. Muutama viikko on ollut hillitöntä itkua ja raivoa, mutta olen päättänyt antaa anteeksi, koska näen, miten syvältä mieheni katuu tekoaan. Hänen itsevihansa on kammottavaa katseltavaa. Näyttää siltä, että katkaisisi vaikka kätensä, jos sillä saisi teon tekemättömäksi.
Totta kai tämä sattuu helvetin syvältä, tuntuu pahalta ja mietityttää. Mutta olen päättänyt antaa anteeksi, koska luotan edelleen rakkauteemme ja yhteiseen tulevaisuuteen. Vaikka sen ja häiden ajatteleminen pari viikkoa sitten tuntui tuskaiselta.
Vaikka morsiamesi todennäköisesti romahtaa hetkeksi niin pahasti, ettet voi elää itsesi kanssa, aika auttaa ja olo helpottaa jossain vaiheessa. Jos rakkautenne on aitoa, kadut tekoasi, "hairahdusta", toivottavasti sinä ja morsiamesi olette valmiita taistelemaan suhteenne puolesta. Rehellisyys on kaiken perusta. Itse olen sitä mieltä, että nyt sana "tahdon" sisältää vielä enemmän kuin aikaisemmin. Tahtoa taistella, tahtoa antaa anteeksi.
Missään nimessä en sinun tai sulhaseni tekoa puolustele, pettäminen on perseestä, mutta uskon, että teon voi antaa anteeksi, silloin kun näkee, että toinen todella katuu. Mieheni on itkenyt, oksentanut, hyperventiloinut. Ihminen tekee virheitä, joskus valtaviakin, sellaisia jotka viiltävät valtavan syvän haavan. Siitä olen varma, että mieheni ei enää toiste hairahdu, koska olen sanonut, että toista kertaa en anna anteeksi. Kyyniset siellä varmasti ajattelevat, että "kerran pettäjä, aina pettäjä". Tässä olen päättänyt kuitenkin uskoa mieheni sanaan, ettei näin tule enää koskaan tapahtumaan.
Toivon voimia sinulle ja morsiamellesi. Luota rehellisyyteen ja anteeksiantoon. Ja osoita todella katuvasi, jos niin sydämessäsi tunnet.