Kerron teille tarinani laihduttamisesta, joka on vienyt voimiani jo vuosia!
Olen 22vuotias ja ensimmäisen kerran aloin laihduttaa, kun olin 12v.Painoin silloin 73kiloa.
(olen 162cm) ja laihdutin 56:teen.Aika kauan se paino pyöri siinä 56-62 ja sitten masennuin, jouduin pöpilään ja vuodessa lihoin 87kiloon!
Olin tuolloin 16vuotias, vaikeasti masentunut ja läski:(
No pikkuhiljaa aloin saada painoa pois.
Tosin, todella hitaasti.Ja olin siis jatkuvasti dietillä..noh, 18vuotiaana olin saanut painoni 72 kiloon ja siinä vaiheessa aloin liikkua.
Lähinnä kävelin todella paljon, joka on kyllä mielestäni hyvä liikuntamuoto.
Söin todella vähän ja sain vihdoin painoni ns. normaaliksi.20vuotiaana painoin 65
Nyt siis olen 22 ja sama tuska tämän painon kanssa jatkuu. En saa painoa millään alemmaksi, ja se masentaa minua.Viimme kesänä pyöräilin todella paljon (n.20kilsaa päivä) ja silti koko kesänä laihduin vain kilon! Ja se todella masensi minua. En väitä olevani läski, mutta minua harmittaa etten pääse alle 60:neen kiloon.
Tämä on jokapäiväinen ongelma ja syyllistän itseäni jos syön karkkia tai liikaa omasta mielestäni.En osaa syödä normaalisti ja joskus paastoan ,kun on niin paha olla.
Liikun aika paljon kävellen ja kun kevät tulee niin aloitan taas hurjan pyöräilemisen.
Myös se masentaa minua, että lihomisen myötä nuorena ihoni repeili ja mahani näyttää siltä kuin olisin synnyttänyt. Ja vaikka olen tehnyt vatsalihaksia, on mahani silti kamala löllö ja minua hävettää se. Joten en mene esim.uimahalliin
Olen todella paskana tämän asian kanssa ja joskus kun käyn puntarissa ja paino on esim. 66kiloa niin suurinpiirtein vihaan itseäni ja pidän itseäni todella kovalla kuurilla , että saan painoni edes sihen 64:neen.
Olen todella masentunut, että tästä laihduttamisesta tuli tälläistä.Olen 10vuotta taistellut painoni kanssa ja se väsyttää.
ja mistä se johtuu, että minua luullaan aina n.5-10kiloa vähemmän painavammaksi, kuin mitä todellisuudessa olen?
No jos jaksoitte lukea tämän, niin Kiitos ja minä tooivotan kaikille hyvää alkavaa kevättä!
Olen 22vuotias ja ensimmäisen kerran aloin laihduttaa, kun olin 12v.Painoin silloin 73kiloa.
(olen 162cm) ja laihdutin 56:teen.Aika kauan se paino pyöri siinä 56-62 ja sitten masennuin, jouduin pöpilään ja vuodessa lihoin 87kiloon!
Olin tuolloin 16vuotias, vaikeasti masentunut ja läski:(
No pikkuhiljaa aloin saada painoa pois.
Tosin, todella hitaasti.Ja olin siis jatkuvasti dietillä..noh, 18vuotiaana olin saanut painoni 72 kiloon ja siinä vaiheessa aloin liikkua.
Lähinnä kävelin todella paljon, joka on kyllä mielestäni hyvä liikuntamuoto.
Söin todella vähän ja sain vihdoin painoni ns. normaaliksi.20vuotiaana painoin 65
Nyt siis olen 22 ja sama tuska tämän painon kanssa jatkuu. En saa painoa millään alemmaksi, ja se masentaa minua.Viimme kesänä pyöräilin todella paljon (n.20kilsaa päivä) ja silti koko kesänä laihduin vain kilon! Ja se todella masensi minua. En väitä olevani läski, mutta minua harmittaa etten pääse alle 60:neen kiloon.
Tämä on jokapäiväinen ongelma ja syyllistän itseäni jos syön karkkia tai liikaa omasta mielestäni.En osaa syödä normaalisti ja joskus paastoan ,kun on niin paha olla.
Liikun aika paljon kävellen ja kun kevät tulee niin aloitan taas hurjan pyöräilemisen.
Myös se masentaa minua, että lihomisen myötä nuorena ihoni repeili ja mahani näyttää siltä kuin olisin synnyttänyt. Ja vaikka olen tehnyt vatsalihaksia, on mahani silti kamala löllö ja minua hävettää se. Joten en mene esim.uimahalliin
Olen todella paskana tämän asian kanssa ja joskus kun käyn puntarissa ja paino on esim. 66kiloa niin suurinpiirtein vihaan itseäni ja pidän itseäni todella kovalla kuurilla , että saan painoni edes sihen 64:neen.
Olen todella masentunut, että tästä laihduttamisesta tuli tälläistä.Olen 10vuotta taistellut painoni kanssa ja se väsyttää.
ja mistä se johtuu, että minua luullaan aina n.5-10kiloa vähemmän painavammaksi, kuin mitä todellisuudessa olen?
No jos jaksoitte lukea tämän, niin Kiitos ja minä tooivotan kaikille hyvää alkavaa kevättä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta ainakin tuntuu, että laihdutus ei lopu koskaan. Olen suurinpiirtein samanpituinen kuin sinä ja minäkin yritän saada panoni alle 60:n. Kerran siinä onnistuinkin, mutta viikossa olin taas lihonut takaisin. Kaikista masentavinta on, että yritän pärjätä vähällä ruualla ja kuntoilen paljon, silti painossa ei tapahdu mitään muutoksia. :(
Tsemppiä sinulle. :)
Kuulostit todella ahdistuneelta painosi kanssa:( Käytkö vielä juttelemassa jonkun (psykologin tms) kanssa? Minä huomaan itsestäni että kun muut asiat ahdistaa, niin itseä on vaikeampi hyväksyä ja haluaa kontrolloida edes jotain - painoa. Minäkin jojoilin, mässyttelin ja paastosin, kunnes löysin jonkinlaisen tasapainon ja nyt olen saanut elämäni haltuuni ja kilojakin lähtenyt 10.. Hyvä että liikut, se auttaa paljon! Toinen asia on se, että lopeta laihduttaminen. Syö usein, paljon kasviksia, pääasia olisi että pidät sen painon mikä sinulla nyt on ja annat aikaa itsellesi. Todennäköisesti kun pääset irti pakkolaihtumisesta, painosi alkaa tippumaan, näin kävi minullekin.
En osaa oikein neuvoa enempää, mutta toivotan paljon voimia! Ja se, että sinua pidetään kevyempänä kuin mitä vaaka näyttää niin todistaa että näytät hyvältä:) Usein pitäisikin katsoa peiliin eikä vaakaan, lihakset painaa enemmän jne..
Ajattele, että on olemassa ihmisiä, joilla ylipainoa on huomattavasti enemmän kuin Sinulla!
Älä kiinnitä asiaa suhteettoman paljon huomiota niin kyllä se paino järkevällä ruokavaliolla lähtee laskuun! Et ole lihava nytkään! Onnea matkaan.
Niin tuttuja piirteitä on sinun tarinassasi...
Olen itsekin ollut masentunut ja tasapainoillut laihdutuksen kanssa jo vuosia.
Masentuneina kausina sain painon alas hirveällä nälkä-rääkki-rankaisukuurilla mutta silti tuntui että olin kauhean lihava. (olin 62 kg, 178 cm pitkä)
kun masennus viimein väistyi, paino nousi lentäen aina 87 kg:n asti. Ja yllättäen silti oli aika hoikka olo vaikka olinkin ylipainoinen! nyt taas yritän hiljalleen tiputtaa...
Painonhallinta on psykologista. Masennuksen aikana mikään paino ei tunnu riittävän alhaiselta ja "normaalina" hetkenä ylipainokaan ei tunnu ongelmalta. Varo, ettei painonhallinnasta tule kierrettä joka vie vaan syvemmälle masennukseen vaan pidä muita kiintokohtia elämässä.
Olet normaalipainoinen jos painat 65kg, joten tarviiko välttämättä tiputtaa enempää? Ja tarkoittaako jonkun tietyn painon saavuttaminen todella että masennus poistuu elämästä saman tien?
Anteeksi, ihmiset, tiedän että meni ehkä vähän off-topic laihdutuksesta, mutta psykologinen puoli liittyy tosi läheisesti laihdutukseen.