Pakit tuli.Tapailtiin reilu kuukausi ja sitä ennen soiteltiin 2-3viikkoa.
Kaikki näytti hyvältä,sovimme ettei kiirehditä ja tulimme tosi hyvin juttuun.Mutta minä ilmeisesti mokasin,olin huomaamattani painostanut ja kiirehtinyt suhdetta vaikka ei ollut tarkoitus.
No nyt sitten olen menettänyt elämäni naisen,tuskin tulen tuntemaan enää koskaan tällaista rakkautta ketään toista kohtaan.Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.Nyt tosi paha olo.
Kertokaa miten tästä jaksaa jatkaa...
Kaikki näytti hyvältä,sovimme ettei kiirehditä ja tulimme tosi hyvin juttuun.Mutta minä ilmeisesti mokasin,olin huomaamattani painostanut ja kiirehtinyt suhdetta vaikka ei ollut tarkoitus.
No nyt sitten olen menettänyt elämäni naisen,tuskin tulen tuntemaan enää koskaan tällaista rakkautta ketään toista kohtaan.Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.Nyt tosi paha olo.
Kertokaa miten tästä jaksaa jatkaa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisit ottaa uudelleen yhteyttä ja kysyä selvyyttä eroon? ja pahoitella omaa liian nopeaa etenemistä..koska monesti painostus on se viimeinen tikki. Ihminen ahdistuu niin paljon että silloin eroaminen on ainoa keino, vaikka se varmasti sattuu myös jättäjään. Siinä pikku vinkki omista kokemuksistani :)
Kiitos neuvosta.
Olemme puhuneet asiasta ja toivottavasti tänään lisää.Hänellä ei kuulemma ole nyt aikaa parisuhteelle ja minä kyllä osin ymmärrän sen.Mutta mielestäni jos välittää toisesta olisi parempiakin ratkaisuja kuin ero.
Onneksi olemme vielä puheväleissä eikä minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa.Olen vaan niin vihainen itselleni.
Hän on minulle todella tärkeä.Heti ensi tapaamisella huomasin löytäneeni hänet josta olen aina unelmoinut.Ehkä se oli liian hyvää ollakseen totta.
Itse kyllä olisin valmis tekemään tämän suhteen eteen mitä vaan.Nyt on vain kova ikävä ja todella paha olo.
surullista.
Mutta annan tytölle aikaa ja tilaa, ehkä asiat vielä kääntyvät toisin. Tytöillä kestää kiintyminen ja sellaisten suurien tunteiden syntyminen usein paljon paljon pidempään kuin äkkiä leimahtavilla pojilla, joten sanoisinpa että maltti on nyt todella valttia.
Ole rehellinen ja kerro että tykkäät tosi paljon, ja että olet valmis etenemään hänen ehdoillaan, jos hän vielä myöhemmin haluaa.
Ja kannattaa lainata kirjastosta opus nimeltä Mars ja Venus, Seurustelun taito (john gray), siellä erinomaisia ideoita seurustelun ja ihastumisen alkumetreille ja oikeisiin toimintatapoihin.
Kiitos. Tapasimme illalla ja puhuimme paljon.Nyt paljon parempi olo.Olen kyllä kertonut tunteistani.Erosimme ystävinä ja toivottavasti pysymmekin,jos ei sitten joskus palata yhteen mikä näyttää epätodennäköiseltä.Mutta voihan sattua mukaviakin yllätyksiä ;)
Eihän tämä vieläkään helppoa ole,mutta elämän on jatkuttava ja hänellä on aina paikka sydämmessäni.
Älä hyvänen tartu/roiku ihastuksessasi vaikka miten tuntuisi hyvältä. Silloin toinen kokee, että saatat olla epätoivoinen ja kuka epätoivoista haluaa... Ota etäisyyttä, mutta laita silloin tällöin viestiä ja jos hän vastaa siihen, odota hetki ennenkuin laitat takaisin, sillä lisää kummasti kiinnostusta...
Tsemiä, kyllä se siitä!
Kiitos kaikille vastanneille.
Tarkoitukseni ei todellakaan ole roikkua tässä suhteessa koska se on nyt ohi.Olemme kyllä ystäviä ja siinämielessä tämä on ollut erikoinen suhde että olemme voineet ja edelleen voimme puhua toisillemme vapaasti kaikesta.
Mutta elämän on jatkuttava ja katse suunnattava tulevaan,vaikka se tällähetkellä tuntuukin vaikealta.
Välillä tuntui jo paremmalta mutta nyt alkoi ahdistamaan todella kovasti.
Yritin keksiä tekemistä mutta ei nyt jaksa aloittaa mitään.
Mikä avuksi,minulla ei ole koskaan ollut näin vaikeaa...
mä olen kokenut saman.. koko syksyn juupastelin erään pojan kanssa ja tunteeni vain syvenivät pikkuhiljaa (ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä).. asiat tuntuivat etenevän hyvän suuntaan kun yhtäkkiä hän vain löi luukut kiinni eikä enää kosketellut minua tai huomioinut yhtä ihanasti. Se sattui aivan V***STI.. juuri kun sain omat tunteeni selväksi toinen perääntyy.. tiedän kyllä painostaneeni ja vaatineeni aivan liikaa lopuusa.. mutta minä tarvitsin vain aikaa avautuakseni.. syyksi hän vain ilmoitti ahdistuksen ja anteeksi olen paska jätkä, ollaanko ystäviä?!?
se sattui aivan hirveästi (vaikka mtn sen suurempaa ei tapahtunutkaan).. kaiken merkityksen huomaa vasta kun sen menettää.. ja nyt tiedän toimineeni toisaalta väärin vaikka ei kaikki syy minussakaan ole.. haluaisin vain toisen mahdollisuuden..
yli pääsin puhumalla hänelle (onneksi hän sen verran kunnioitti minua ettei halunnut jättää mtn epäselväksi, vaikka puristamalla senkin vastauksen sain) ja kaverilleni, itkemällä (voi sitä kyyneleitten määrää)... sekä kirjoittamalla kaiken pahan olon paperille... AIKA.. ei siihen muu auta... ja avara katse.. kyllä siellä joku toinen haluaa minua vielä enemmän.. ainakin ajatus siitä lämmittää..
onneksi pysyimme hyvinä ystävinä kaiken tämänkin jälkeen... ja haluaisin kuulla että meillä olisi vielä toivoa.. mtn muuta en haluaisi enempää kuullakaan..
en tiedä auttoiko, mutta et todellakaan ole yksin tilanteesi kanssa..
toinen särkynyt sydän paikattavana
Niin, "oikeita rakkauksia" on kyllä enemmänkin jokaiselle, kuin vain se yksi. Sulla on nyt vaan sydän juuri särkynyt, ja siksi puhut kuin olisi maailmanloppu tapahtunut. Muutama kuukautta kun menee, niin sä olet varmasti jo aikas eheä.