Ensin sitä ollaan niin rakastuneita ja kuvitellaan elävänsä loppuelämä muka yhden ainoan ihmisen kanssa. Miten joku voikin olla niin lapsellinen ja yksinkertainen? Avioliitto ei toimi, nekin jotka valehtelevat sen toimivan tietävät ettei heillä ole enää tippaakaan romantiikkaa tai mitään mitä joskus oli. Avioliitto on kulissi. Tehän sen tiedätte. On se vaan noloa. Ensin mennään naimisiin ja ollaan niin olevinaan. Että te olette TYHMIÄ! Siitäs saitte, sinisilmäiset luuserit, mites nyt suu pannaan kun avioero tulikin juuri teille "ollaan aina yhdessä ja ollaan niin rakastuneita"-tyypeille. NOLOA!
Siinäpä näette.
HAH HAH!
61163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo... mut oli se vaan ihanaa aikaa. En antaisi mitään pois!
Nyt on nyt ja eletään sen mukaan :)
Niin kauan kuin henki pihisee kaikesta otetaan kaikki irti! :)
Olimme 20 vuotta naimisissa, kaksi ihanaa lasta.
En kuitenkaan antaisi noita vuosia pois. Meillä oli hyvät ja huonot hetkemme.
Aika aikaa kutakin. Ero tuli eteen melkoisen yhtäkkiä. Sellaista elämä on. Kaikki on otettava vastaan mitä elämä eteen tuo ja yritettävä jatkaa siitä miten parhaiten taitaa.
Aina kannattaa naimisiin mennä, aika sitten näyttää onko liitto kuinka pitkäikäinen.
kirjoittajalla.
Eikai sitä sen enempää tarvitse sinulle eritellä, tunnethan sen tyhjyyden kertomattakin sisälläsi.
Ko.tekstin kirjoittaja ei ilmeisesti elä elämäänsä, vaan haluaa takertua toisen ihmisten elämiin, ja luulee avioeroja ym.ihmissuhteissa tapahtuvia käänteitä epäonnistuneeksi elämäksi. Tärkeintä on elää rehellisesti, ja tunteitakin kuunnellen, niiden varaan heittäytyen... Katkeruus ei tee onnelliseksi, mutta elämänkokemus kyllä, ja varsinkin, kun omista virheistään voi ottaa opiksi. Kasvua koko elämä. katkeruudestakin voi opetella pois. Antaa anteeksi itselle ja toiselle. Kokeile sitä.
Eiköhän kaikki rakastumiset ole tätä. Liekkö yhtään vähemmän tunnetaan, kun aloitetaan seurustelu, tai eletään avioliitossa. Lähden olettamuksesta, että et ilkeile rakkauden menettäneille, vaan avioliitossa oleville. Mutta miksi? Miksi avioliittolaisten rakkaus tai ero olisi sinusta kulissia muihin suhteisiin verrattuna? Eikö se kerro enemmän sinun omasta asenteesta avioliittoa kohtaan? Tuliko sinulle ero ennen avioliittoa ja koet jonkun suuren unelman jääneen täyttymättä? Kysyn siksi, että oma rajauksesi on enemmän kuin asenteellinen.
Toimiiko sinusta muut suhteet? Avioliitto on mielestäsi kulissi. Kuinka on ystävyysssuhteiden laita? Entä rakastavaisten seurustelu tai avoliitto? Edelleen sinun antipatia avioliittolaisia kohtaan; ja avioliittoa.
Käsittääkseni ensin kohdataan ihminen, jonka kanssa haluaa katsoa samaan suuntaan; katsoa yhteiseen tulevaisuuteen. Rakastumisen jälkeen, kun alkaa parin yhdentymisvaihe, niin silloin suunnitellaan se yhteiselon muoto. Onko sinusta kaikki tässä kohtaa elävät ihmiset myös "niin olevinaan"? Vai onko edelleen ihmeellinen kiukku avioliitossa eläviä kohtaan? Nyt selkeästi jo erottuu se, että et inhoa avioliittoa, vaan ihmisiä, jotka ovat naimisissa! Miksi inhoat heitä?
Kuka kokee menetetyn rakkauden tai ihmissuhteen nolona? Maapallolla on aika paljon ihmisiä, joilla on tärkeä ihmissuhde ainakin kerran elämänsä aikana mennyt poikki. Ovatko hekin sinusta sinisilmäisiä luusereita? Miksi? Siksikö, että he tahtoivat luottaa ihmissuhteensa mahdollisuuksiin huolimatta sinunkinlaisten kitkerien kommentoijien sanoista? Vai mikä avioliittolaisissa sinua mättää?
saa mitä tilaa. Mitäs siitä sitten? Turhaan siellä nipotat.