Anoppini kanssa olen yrittänyt tulla toimeen, mutta loputtomiin ei oma yrittäminen onnistu. KUn hän ei hyväksy minua, niin ei hyväksy. Seisoin sitten päälläni tai olin miten päin tahansa. Meillä on häät tulossa keväällä, ja anoppi on sanonut miehelleni, ettei niihin juhliin tule. Miehen isä oli alunperin tulossa,mutta anoppi tuntuu saaneen hänetkin puolelleen jäämään pois. Mun mielestä on tosi ikävää, jos jäävät juhlasta pois, vaikkei toimeen tullakaan. En tiedä, onko mikään neuvoksi. Tuleva anoppini on henkisesti sairas, joten johtunee osittain siitäkin. Ja kaiken teemme mieheni kanssa tietysti väärin, ja neuvoja riittää joka ikiseen asiaan. Hankalaa on olla tuollaisten ihmisten kanssa tekemisessä.
Anoppi ei tule häihin?
Hoh hoi
304374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
on sairaus siinä kuin ruumiillinenkin eikä sen tulisi olla häpeän aihe - siitä huolimatta minä olisin ainakin hiljaa itsekseni vain tyytyväinen, jos mielisairas sukulainen ei tulisi suuriin juhliini. Tietysti riippuen häiriön laadustakin.
Pääsääntöisesti mielisairaat eivät aiheuta häiriötä ja kärsivät kaikkein eniten itse sairaudestaan.
yhtään skitsofrenikkoa? Minä tunsin... Kahdeksan tapaamista kymmenestä ok, mutta ne kaksi... Tiesin, että kyseessä on sairaus joten otin asian sen mukaan, silti se oli kiusallista.
mutta olen täysin samaa mieltä...tietynlaatuiset henkiset ongelmat johtavat usein erittäin kiusallisiin tilanteisiin, vaikka kuinka ymmärtäisi, että kyseessä sairaus.
On aina kauhean surullista kun välit on poikki sukuun. Sukujuhlissa kuten häissä se vielä oikein korostuu ja tulee ilmi kaikille läsnäolijoille.
Minäkin olin ajatellut ettei oma äitini tule häihini, mutta nyt näkyy vähän valoa tunnelissa. Ehkäpä teilläkin vielä välit edes pikkuisen paranisivat ennen häitä.
No, meilläpä olikin niin, että miehen veljenvaimo on katkaissut välinsä anoppiin ja ilmiriidoissa olleet jo monta vuotta. Kun me järjestelimme häitä ja ne sitten saimme lopulta järjestettyä, piti ensin stressata sitä että tuleeko miehen veljen perhe sinne ollenkaan tämän riidan takia ja kun lopulta kaikki pääsivät, stressasimme koko päivän sitä että syntyykö joku kohtaus. Näin meillä. Ja minä, morsian ainakin vedin omissa häissäni kännit, olin niin jännittynyt että anoppi ja toinen miniä pilaavat juhlani. Onneksi näin ei käynyt, enkä minäkään mokaillut...
Onko aivan mahdoton ajatus hyväksyä sellainen tilanne, ettei jonkun ihmisen kanssa tule toimeen? Miksi pitää olla miten päin tahansa, jotta joku teistä pitäisi? Eikö tässä maailmassa yleensäkin riitä se, että on oma itsensä, hyvine ja huonoine puolineen, ja jos joku ei sitä hyväksy, niin se on hänen ongelmansa - ei teidän.
Minä tiedän täsmälleen mitä puhun. Anoppini ei minua koskaan hyväksynyt, vaikken mitään pahaa hänelle ollut tehnytkään. Olen päättänyt, etten lähde hänen valitsemalleen tielle (vaikka totta vieköön se sattuu) Olen tuollaisen häiriökäyttymisen yläpuolella.
Kyllähän se on totta, ettei kaikkien kanssa tule toimeen. Sen asian kyllä ymmärrän, ja tiedän. Mutta on vaan hankalaa, kun näin lähipiirissä elää ihminen, joka niin selkeästi antaa ymmärtää asian. Ongelmahan on kuitenkin viime kädessä hänen. En ala mielistelemään häntä.
paremmin kuin arvaatkaan! Minä aikani kieriskelin tunnon tuskissani ja syytin itseäni - se oli vaikeaa aikaa. Tarkemmin kun asiaa mietin niin on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sinä yrität miellyttää tätä ihmistä siinä kuitenkaan onnistumatta tai sitten annat asian olla. Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta mieti itseäsi ja sitä kuinka paljon sinä olet valmis kärsimään.
Harmillista, että välinne anoppisi kanssa ovat huonot. Mutta jos aikuinen ihminen on päättänyt olla tulematta häihinne, niin se on hänen päätöksensä. Uskon, että loppupelissä hänelle itselleen jää paha mieli kun jälkeen päin miettii poissaoloaan häistänne. Mutta eikö hän pysty edes poikansa vuoksi yhtään "tsemppaamaan"? Eikö hänelle tule mieleen, että oma poikakin saattaa loukkaantua, jos ei äiti tule häihin? No, ilmeisesti kyseessä ei ollutkaan terve anoppi.
Lohdutukseksi voin kertoa oman kokemukseni: mieheni kanssa häitämme suunnitellessamme ikävä anoppini yritti jatkuvasti tupata päättämään joka asiasta ja järjesteli omiaan. Hän esimerkiksi hommasi videokuvausta kysymättä minulta ja mieheltäni sanaakaan. Sitten anoppi haukkui minut, kun pyysin häntä perumaan videokuvailun. Hän myös olisi tahtonut pitää isot häät, vaikka itse suunnittelimme pientä tilaisuutta. Lista on loputon... Itselläni meni into koko häätouhusta anopin hössäämisen takia. Harmittaa vieläkin! Paikalle anoppini miehensä kanssa tuli, mutta oli sitten lyöttäytynyt yhden miniänsä kanssa kimppaan ja he eivät puhuneet minulle sanaakaan. Että näin.
Jälkeenpäin ajateltuna olisi itselleni oma hääpäiväni ollut huomattavasti nautinnollisempi, jos ei olisi tarvinnut katsella anopin mielenosoitusta koko päivää. Suku on pahin! Ehkä sinunkaan ei kannata niin hirveästi stressata anopin pois jäämisestä häistänne. Yritä unohtaa hääpäivänäsi koko ihminen ja nauttikaa miehesi kanssa toisistanne! :-)
Kauheeta! Et antanut videokuvata? Miksi?
Eikse ois ollut hauskaa nähdä häänsä filmillä.
Minusta ainakin.
Tarkoittiko miehesi äiti pahaa?
Yhden mun kaverini häissä monet kuvasi, jopa sulhasen mutsi. Digivideokamerat on yleistymässä.
Sinä et siis halunnut ikuistaa elämäsi tärkeintä juttua, niin että oisit voinut katsoa sitä uudestaan.
Olen nähnyt monissa häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa videokuvattavan, sekä valokuvattavan. Ei ole tullut mieleenikään, enkä ole kuullut kenenkään suuttuvan.
Monasti niitä kuvia on lähetelty suvussa puolin ja toisin.
Anoppisi on arvostanut sinua, kun halusi ikuistaa filmille häänne ja olisi halunnut juhlia isosti.
Mutta... kukin tyylillään. Sinäkin. Sorry sulle!
Pointtini oli lähinnä se, että miksi sivullinen ihminen alkaa järjestellä toisien juhliin yhtään mitään kysymättä lupaa asianosaisilta. Me mieheni kanssa emme olleet suunnitelleet "häistämme" (=maistraatti siunaustilaisuuden jälkeen kotona vietettävät pienet kakkukahvijuhlat) mitään mieletöntä "hulabaloota", niinkuin anoppi ilmeisesti suuruudenhulluudessaan olisi tahtonut. Mielestäni tämä hänen touhunsa nimenomaan EI ole minun ja mieheni arvostamista.
En tiedä mitä anoppini häsläämisellään tarkoittaa, mutta anopin touhuamisessa suututtaa aina juuri eniten se, että hän ei kysy mitään, sählää vain omiansa. Videokuvausasiankin hän sai loppupelissä sitten kaatumaan minun niskaani (huutaa suuttuneena korvaani puhelimessa: "Arvaa hävettikö perua sitä, kun SINÄ et sitä sitten halunnutkaan?")
Ja ehei, anoppini ei arvosta minua pätkäkään: hän arvostaa vain itseään ja sitä, että hän saa päteä ja hoidella toisten asiat.
Kukin tyylillään = vieras asia anopilleni, hänen kohdallaan voisi puhua mielummin Tehkää-Niinkuin-MINÄ-sanon -tyylistä... :-/
pointti tuossa asiassa ei ollut se videokuvaus, vaan se, että anoppi ei osannut esittää asiaansa asiallisella tavalla.
Se, että vaan päättää tehdä jonkin jutun ja kohdella toista kuin lasta, on kokonaan eri asia kuin kohdella morsianta kuin aikuista naista ja kysyä että mitä mieltä morsian olisi kuvauksesta.. En usko että anoppi kiltisti pyytäen olisi saanut ehdottoman kieltävää vastausta morsiamelta? Vaikka morsiamen mielipide kuvaukseen olisi ollut negatiivinen, asiallisella ja kohteliaalla käytöksellä ja puhumisella saa paljon enemmän aikaan - ei tarvitse suostutella eikä kerjätä, mutta päälläpäsmäröimällä morsiamen onnen päivänä saa vain negatiivisen ilmapiirin aikaan... Eli menee loputkin halut kuvaukseen tai muuhun.
Minun häissä ei aineskaan tarvitse kenenkään sukulaisen tai ystävän tulla kysymään saako videokuvata.
Minun häissä se saavat kuvata ihan vapaasti, vaikka olis pienet häät.
Mä en ota päällepäsmäröinniks sitä, jos sulhasen äiti haluu kuvata, hänen ei tartte kysellä sellaista mikä on itestään selvää.
Mutta jos joku on niin "hunaja" että haluaa säästää kasvojaan viedeoinnilta, niin okei.
Silloin olis paras vetää huppu päähän, ettei kukaan näe.
Sitä paitsi, kysyn uteliaisuudesta Hunajamelonilta, että käytetäänkö teillä päin häistä nimeä siunaustilaisuus? Meillä päin ne tarkoitta hautajaisia.
jos toinen naimisiin menevistä ei kuulu kirkkoon, avioparia ei voi kirkossa VIHKIÄ. Sen vuoksi kirkossa maistraatissa käymisen jälkeen suoritetaan siunaustilaisuus - sillä nimellä sitä meillä päin kutsutaan. Luulen termistön olevan yhteneväinen koko Suomessa. Voit perehtyä vihkimisen ja avioliittoon siunaamisen eroihin vaikkapa joltain sopivalta nettisivulta lukemalla.
Ja tottakai hääparilla on oikeus saada viettää sellaiset häät kuin he itse haluavat. Mielestäni on vain todella loukkaavaa yrittää puuttua toisten hääjärjestelyihin, jos tuleva hääpari ei sitä tahdo. Jos SINÄ tahdot anoppisi järjestävän SINULLE häät, niin okei, nauti siitä sitten.
Kirjoituksesi perusteella huomaan, ettet ymmärtänyt tekstini pointtia vieläkään, mutta antaa olla. Haluat vain kertoa, mitä itse sallit ja siitähän tässä ei ollut kyse. Sinä olet tuollainen ja minä tällainen.
PS: Sulhasen äiti ei itse tahtonut kuvata, kyse oli muusta - yritä ymmärtää lukemasi.
Okei, ymmärretty!
Yksi kysymys vielä:
kuvasiko kukaan häitänne? Miten järjestitte sen?
Tiedän tarkalleen tunteen. Kun olimme menneet naimisiin , niin oma anoppini hyvää tarkoittaen osti miehelleni auton.Nyt meillä on yksi työssäkäyvä ja kaksi autoa, kun olimme juuri päättäneet luopua toisesta autosta sen takia että se tulee niin kalliiksi.Meiltä kysymättä meille vaan ilmoitettiin että täällä olis auto tulkaa hakemaan...Katsomme nyt miten tässä käy ja laitamme auton myyntiin jos emme pysty sitä pitämään.Anoppi sitten miettiköön rauhassa miksi auto onkin myyty.Eikä taatusti kysytä siltä mitään...
Onpa kamala anoppi! Osti teille auton!
Auto sinänsä on ihan jees-mutta kun sen pitäminen on kallista ja meillä on jo yksi auto mun työmatkoja varten.Mieheni on työtön ja me eletään vaan mun palkalla.Viime tilistä jäi käteen 3 egee kun maksoin laskut.( aina ei ole näin tiukkaa kylläkään)Et siitä on kiva ruveta maksamaan toisen auton bensat ja vakuutukset ja verot .Se nielee satoja euroja vuodessa.Sitä mä tarkoitin.Toki kiitin autosta ja olemme iloisia siitä tuesta sinänsä..aika näyttää ollaanko konkurssissa sen kans.Mut ennen sitä me tietty sit myydään se pois.Oli vaan sen verran erikoista että joku menee ostamaan auton toiselle kysymättä meiltä mitään.Meillä on kolmaskin auto joka pantiin just seisontaan odottamaan pojan ajokorttia.Annamme sen auton hänelle 18-vuotis lahjaksi.Ja se on kyllä puhuttu ja sovittu jo vuosi sitten.Ei anneta kysymättä, ettei mene ostamaan toista autoa ennen lahjaansa.Ymmärrätkö?Ja anoppini on ihana ihminen.
Niin ei tarvitse kutsua ketään häihin.
Kaksi todistajaa saa toimistosta.
Minun anoppini tuli kyllä häihin, mutta järjesti edellisenä iltana kamalan kohtauksen. Ilmoitti, ettei voi tulla häihin, kun hänellä ei ole mitään päällepantavaa. Mieheni sanoi hänelle, että onhan hänellä kaappi täynnä vaatteita, ottaa jonkun koltun sieltä (häät oli vielä tosi pienet, vain vanhemmat ja sisarukset).
Anoppi sa kamalan hepulin, ja huusi miehelleni, että "koska sä olet mulle vaatteita ostanut!"
Onko siis pojan velvollisuus ostella äidilleen vaatteita? Anopin mielestä on.
Kun otatte kaikki siis sinä ja miehesi asian spoivalla hetkellä puheeksi.Minä sanoisin hänelle että minulle tämä asia ei ole mitekään häpeäksi mutta sinulle itselle kyllä on.Asia on tietenkin sellainen että ymmärtääkö hän tätä.Mutta miehesi isä jos lupaisi tulla auttaisi asiaa kyllä
..voit kuitenkin rauhoittaa oman mielesi ja tehda selvaksi, etta anopin ja appiukon valinta osallistua, tai ei, on heidan omansa. Et saa ottaa siita omantunnontuskia.
Laheta (lahettakaa yhdessa miehen kanssa) kaunis kutsukortti, jossa mainittu pvm, paikka ja aika, seka, Tervetuloa!.
Sen jalkeen valinta on heidan, riidelkoot itsekseen tai tulkoot sovussa. Sinulla on varmasti juhlien takia muutenkin suunniteltavaa ja huolehdittavaa ihan tarpeeksi, nyt ainakin yx huoli vahemman.
He ovat aikuisia ihmisia, jotka ovat itse vastuussa omasta kaytoksestaan.
Kun et osallistu heidan kanssaan vaittelyyn, etka vastaa riidanhaluisiin kommentteihin, vaan keskityt vain sinun ja miehesi asioihin, niin tulet huomaamaan, ettei anoppi viitsi kauaa kinata, koska ei ole riitakumppania.
Kun olette kutsun lahettaneet, olet tehtavasi suorittanut, turha itsesi syyllistaminen pois.
Iloisin mielin haajuhlia suunnittelemaan.
No voi hyvä tyttö: mitäs siitä sitten!
Voitte viettää nuoremman suvun jäsenistön kanssa
railakkaampaa menoa. Ja se on tärkeämpää kuin joku sulhasen mutsi myrtsinä menoa pilaamassa.
Tulee ihan mieleen oma äitini....
Tulee ihan mieleen oma äitini....
jolle näin käy.Muistan 45-vuotta sitten, kun hyvät ystäväni vihittiin seurakuntatalossa. Paikalla olivat morsiuspari, pappi, minä ja toinen nuori nainen. Kahvit juotiin morsiusparin asunnossa ja sen jälkeen me kaksi nuorta naista lähdimme tansseihin.Morsiuspari jäi kaikessa rauhassa kotiin.Näin jälkeenpäin ajatellen olisivat edes voineet tulla mukaan.Tässä tapauksessa morsiamen vanhemmat tekivät ihan naurettavia juttuja estääkseen vihkimisen.Pakkohan appivanhempien sitten yleensä on kuitenkin, vaikka pitkin hampain, asia hyväksyä.En usko, että ainakaan ystävieni tapauksessa siitä päästiin koskaan täydellisesti yli, puolin eikä toisin.Jos tulevalla anopillasi on mielenterveysongelmia, niin saat kyllä varautua yhteenottoihin, jos yrität väkisin olla tekemisissä.Minä en yrittäisi, jos minua ei hyväksyttäisi.Mies saisi kyllä käydä vanhempiensa luona. Minä jopa kehoittaisin häntä menemään sinne, etteivät voisi syyttää, etten päästä.Mahdollisten lastenikin antaisin mennä miehen mukana.Myöhemmin voisi harkita asiaa uudelleen, kun näkee mihin suuntaan asiat kehittyvät.Te olette kutsuneet heidät häihin ja mielestäni asia on sillä selvä.Pahempi juttu on, jos anoppi järjestää häissä jonkun kohtauksen ja joka tapauksessa ilm. näyttäisi hapanta naamaa.Toivotan onnea joka tapauksessa.
niinhän se on ettei meistä kukaan mahda mitään sille tosiasialle että meillä on sukulaisia ympärillä.Naimisiinmeno ei kuitenkaan valtuuta meitä menemään naimisiin koko suvun kanssa.Tahdot rakastaa vain puolisoasi.MUtta, miten on jatkossa?Kestääkö miehesi sen että jätät kyläreissut väliin kun hän tahtoo tavata sukulaisiaan.Onneksi anoppisi on niin rehellinen ettei tule pilaamaan läsnäolollaan teidän ihania häitänne.Älä tee siitä ongelmaa itsellesi.Se on sun elämä ja anoppisi on tehnyt oman valintansa.Mun isä ei tullut mun häihin koska me sovittiin se niin.Riitaa meillä ei ole mutta hän ei vaan halunnut pitää muotoseikoista kiinni eikä me tehty siitä ongelmaa.Pysy kaukana hänestä jos rupee kovin neuvot ahdistamaan.Sairaudelle ei kukaan voi mitään-lääkkeet tietysti voi joskus helpottaa, mutta sellaisen ihmisen kans on paras tehdä heti selväksi mitä sinä itse haluat ja mitä et.Ja toimi sen mukaan myös.
Vielä ehdit jättää itsekin ne häät väliin. Mieti vielä muutamaan kertaan, kannattaako mennä tuollaisen kaverin kanssa naimisiin. Se anoppi seuraa sieltä teidänkin suhteeseen ja ei voi olla vaikuttamatta siihen. Vaikka kuinka ajattelet, että tuleva puolisosi on kiva ja mukava ja hänen kanssahan Sinä menet naimisiin, niin silti se anoppi on tämän tulaven puolisosi äiti ja tulee vaikuttamaan elämäänne. Ei ole minusta hyvät lähtökohdat tuolla liitolla. Kokemusta on.
Miksi haluat anopin häihin? Onko hän sinulle niin tärkeä että kaipaat hänen läsnäoloaan jos hän ei ole paikalla?
Tietysti jos se on tärkeetä miehellesi niin sitten ehkä voisit tehdä anopille kenties selväksi että tiedät tilanteenne. te ette pidä toisistanne mutta voisiko hän tämän päivän ajan käyttäytyä kohteliaasti miehen takia jota kummatkin rakastatte?
Jos etsisitte mikä on teille yhteistä ettekä sitä miten eroatte toisistanne. eikä mies ole teille yhteistä?
Ainakin voit yrittää ja olla sitten tyytyväinen että sinä olet yrittänyt. jos siitä ei mitään tule niin ei sitten.