Minusta on aivan naurettavaa ja kamalaa, että sukulaiseni mm. isäni ja hänen puolensa suku on kovin huolissaan siitä, etten vielä tekisi lapsia. (vanhempani ovat eronneet ja minä olen ainoa lapsi)
Mm.lopetin tupakoinnin ja ensimmäinen kysymys oli, et kai odota lasta...
En ole aikeissa hankkia lapsia nyt, kun vielä opiskelutkin ovat kesken vaikka olen pitkässä suhteessa ja mies on vakituisessa työssä.Mutta meitä kumpaakaan ei haittaisi, mikäli tulisin raskaaksi vahingossa. Mielestäni on vain kamalaa, että suku luulee pystyvänsä päättämään tästä asiasta. Ja tavallaan tuntuu siltä, että mikäli tulisinkin raskaaksi, kukaan ei olisi siitä iloinen kuitenkaan.
Onko muilla kokemuksia/ajatuksia tällaisesta?
Taustatiedoksi vielä, elän avoliitossa (kihloissa) omistusasunnossa, minulla on jo yksi tutkinto jonka varjolla teenkin toisinaan töitä ja ikää minulla on 26, miehellä 30.
Mm.lopetin tupakoinnin ja ensimmäinen kysymys oli, et kai odota lasta...
En ole aikeissa hankkia lapsia nyt, kun vielä opiskelutkin ovat kesken vaikka olen pitkässä suhteessa ja mies on vakituisessa työssä.Mutta meitä kumpaakaan ei haittaisi, mikäli tulisin raskaaksi vahingossa. Mielestäni on vain kamalaa, että suku luulee pystyvänsä päättämään tästä asiasta. Ja tavallaan tuntuu siltä, että mikäli tulisinkin raskaaksi, kukaan ei olisi siitä iloinen kuitenkaan.
Onko muilla kokemuksia/ajatuksia tällaisesta?
Taustatiedoksi vielä, elän avoliitossa (kihloissa) omistusasunnossa, minulla on jo yksi tutkinto jonka varjolla teenkin toisinaan töitä ja ikää minulla on 26, miehellä 30.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko tulkinnut kysymyksen sävyn oikein? Siis, että kysyykö isäsi tiedustelevasti "et kai odota...?" vai kantaa ottavasti "ethän vai nyt odota lasta, kun olet vielä liian nuori tmv.".
Olen itse kysellyt nuoremmalta sukupolvelta heidän elämäänsä liittyviä asioita, mutta tarkoitukseni ei mitenkään ole ollut neuvoa tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan vaan olen kysellyt siksi, että a) olen itse utelias b) osoitan että välitän siitä, mitä he ovat tekemässä elämässään.
Enhän minä ole tuntenut isäni kuin yli 26-vuotta kuvatakseni hänen sävyään oikein. Olen yrittänyt ymmärtää häntä, koska hän oli syntyessäni hyvin nuori ja vanhempieni liitto päättyikin eroon.
Mielestäni tupakoinnin lopettamisuutinen on hyvä uutinen, eikä siihen heti ensimmäisenä tarvitse vetää jotakin ajatuksia siitä, olenko raskaana. Mikäli tulisin nyt raskaaksi, olisin 27-vuotias äidiksi tullessani, kuinka kukaan voi ajatella minun olevan nuori äidiksi?
Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että haluan raskaaksi juuri nyt, vaan siitä, miksi tämän ikäisen ihmisen elämän valintoihin täytyy vielä puuttua niin hanakasti. Minusta tuntuu, ettei isäni haluakaan minun koskaan tulevan äidiksi. Hänen yksi sisarensa on myös huolissaan asiasta. Kerran lähetin pilana perhepiirroskuvan tädilleni sähköpostilla, että se on perhepotrettimme...ensimmäisenä alettiin neuvomaan, että ethän nyt vaan tule raskaaksi jne. Serkkuni, joka on muutaman viikon minua vanhempi, on jo kahden lapsen isä, mutta hänen elämäänsä ei kukaan tältä osin kyseenalaista.
Ymmärrän toki vanhempien ihmisten huolen minusta jne. Olen kuitenkin kutakuinkin huolehtinut itsestäni 18-vuotiaasta saakka, ilman että minusta on tullut mielisairasta, narkkaria, monen lapsen (joilla eri isä) yh-äitiä ym. vastaavaa. Olen rakentanut uraani, opiskellut ja ollut kaikin puolin "mallikansalainen" ja muutoinkin ottanut asiat rauhallisesti. Miksi siis moiseen asiaan täytyy alkaa puuttumaan, kun he eivät ole juuri muutenkaan osallisena elämässäni?
joo, tarkoitat varmaan, että isäsi (suku) pitää sinua jotenkin kyvyttömänä päättää omista asioistasi ja se loukkaa sinua.
Kuitenkin tärkeintä on se, että sinä itse tiedät, että osaat ja pystyt päättämään asioistasi. Vaikka tiedät tämän niin silti sinua kuitenkin häiritsee se mitä muut ajattelevat. TÄrkeintä kuitenkin on se mitä sinä ajattelet itsestäsi ja mitä miehesi ajattelee asiasta!
Ja jos teille sattuisi vahinko tai tarkoituksella yrittäisitte lastan niin varmasti osaisit hoitaa lapsen. Ei se ikää katso. Ihmisillä on niin erilaisia taustoja ja elämänkokemuksia. jollain voi olla nuoresta iästään huolimatta enemmän syvyyttää ja ymmärrystä kuin vanhemmalla ihmisellä.
Koita kestää! ja yritä hyväksyä etteivät kaikki vain tiedosta asioita ja siksi käyttäytyvät "lapsellisesti". Joskus myös vanhemmat lokeroivat lapsensa tiettyyn lokeroon nuoruusiän tai lapsuuden mukaan eivätkä tajua lastensa kasvaneet.
Omat vanhempani pitävät minua ei niin kovin älykkäänä, mutta ahkerana ja sosiaalisesti epäkyvykkäänä. jamuutenkin sellaisena joka ei oikein kykene elämään, miten ihmeessä selviänkin ilman heitä?
Tosin itse pidän minua taasen älykkäänä syvällisenä ja kypsänä ihmisenä joka yrittää jatkuvasti kehittyä. Olen saanut sellaisen käsityksen, että ystäväni näkevät minut enemämn samalla tavalla kuin minä itseni eikä niin kuin vanhempani näkevät minut.
Ei tietenkään vanhemmuutta voi iässä katsoa, mutta ei minusta minun ikäiseni kohdalla pitäisi nyt niin suuresti huolissaan olla moisesta aiheesta, sehän on selviö, että jonakin päivänä se vauvauutinen voi tulla.
Minua ei loukkaa niinkään se aliarvioiminen ja lapseksi tekeminen vaan enemmänkin minua pelottaa se tosiasia, että jos tulisin raskaaksi,en voisi olla siitä iloinen ainkaan heti, kun minut tuomittaisiin siitä ensikättelyssä. Että: "olisit nyt voinut odottaa, ja mikäs kiire teillä oli ja minähän olen sanonut etten halua vielä isoisäksi..." tätähän se olisi. Äitini olisi varmasti tilanteessa paljon kannustavampi.
Luulen, että tulen siirtämään koko lapsiasiaa niin kauan, ettei siihen enää olekaan hyviä mahdollisuuksia, etten ikinä tule tekemään näiden asioiden takia kuten oikeasti haluaisin, niin paljon minua on peloteltu niistä kamaluuksista ym. mitä lapsi tuo tullessaan.
(MInusta se voi kuitenkin olla niin paljon enemmänkin.)Ja tietenkin se käytös josta olen jo edellä kertonut...
Uskoisin, että olisit kuitenkin iloinen lapsesta! Itsellani ei ole lapsia, mutta eiköhän jo raskausen aikana äidille kehity tunneside lapseen.
Ehkä isäsi ei halua olla ukki, koska se tekee hänestä vanhan!jos hänellä on jokin kriisi mikä ei liity sinuun mitenkään!
Kuitenkin pieni nyytti ja lapsi sulattaisi isäukkosi sydämmen aivan varmasti! lapsi on niin ehdottomasti ja aidosti läsnä! ei kai sellaiselle voi sanoa pidemmän päälle ei! jos voi sanoa ei niin sitten voi aina sanoa ei! että ala tekee lasta sitten kun sinä olet valmis siihen.
tee omat päätöksesi äläkä mieti mitä isäsi sanoo! ja tee mitä itse haluat. Sinä itse elät elämääsi ei sinun isäsi tai kukaan muu!
Luota itseesi ja siihen että sinä tiedät mikä on sinulle parasta! sinun isäsi ei tiedä mikä on sinulle parasta! vain sinä tiedät!
ja se mitä lapsi tuo tullessaan on ihan vain asenne kysymys! jos teet elämästäsi, vaikeaa niin se on sitä! itseään ennustavaa ajattelua..
jos taas suhtaudut kommelluksiin haasteina, jotka ratkotaan ja jatketaan matkaa tai jätetään ratkomatta, jos ei pysty, ja hyväksytään ne, niin kyllä pärjää hyvin!
Vielä kerran tee elämässäsi mitä sinä haluat tehdä. ota selvää siitä mitä haluat ja tee se!
.. niin hanki se. Haloo - olet täysi-ikäinen ja tulet toimeen omillasi. Hittoako se faijalles tai muille sukulaisille kuulluu, miten elämääsi elät.
sinussa niin kiinni, että haluaa huolehtia elämästäsi, ettei sinulle käy samoin kuin hänelle?
tunnen monia tällaisia tapauksia, mutta sitten kuin se "kielletty" vauva on syntynyt, niin siitä on tullut koko suvun lemmikki jne... Onnea elämäänne! päättäkää itse asioistanne, ilman muiden mielipiteiden vaikutusta, vaikka se voikin olla vaikeaa. Itse mennessäni naimisiin (19w), niin alkoivat sukulaiset kohta kysellä vauva uutisia(10kk häistä syntyi sitten vauvamme)... joten itselläni on aivan päinvastaisia kokemuksia...