Olen totaalisen kypsä tällä hetkellä omaan parisuhteeseeni. En tiedä mitä teen. Vaimo vaan arvostelee ja kaikki mitä teen on jotenkin huonosti. Viime aikoina (viim 2v) on tuntunut siltä etten osaa edes paskalla käydä oikein. En vain viitsisi kovin helposti luovuttaa lähes 20vuotta kestänyttä liittoa. Mutta nyt rupeaa oleen vati täynnä. Meillä on talo, autot, työt ja lapset, mutta mikään ei tunnu riittävän. Liikun säännölliseti viikossa 3-5krt. Ja sit kun silloin tällöin röhnötän sohvalla viikonloppuisin ja otan muutaman kaljan, niin muija alkaa mököttään...se on niin raastavaa....ja sit alkaa se sama laulu!!!. niin että paskaa käteen meillä....Tiedän...olen liian kiltti!
Olen väsynyt!
Paskaa käteen
365884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ota se eukkosi nenäkkäin keskusteluun, ihan rauhassa kun molemmilla on aikaa ja kysy mitä se oikein haluaa tehdä.
Anna sille kaksi vaihtoehtoa, pitää turpaansa soukemmalla tai katselee asunnon itselleen.
Sano että koet tilanteen erittäin kiusalliseksi etkä halua jatkaa nykymenolla.
Onhan tietysti mahdollisuus sekin että katselet hiukan ympärillesi jos vaikka sellaisia naisia osuisi okulaariin joille kelpaisit.Vaikutat kunnolliselta perusmieheltä mutta eukon itsekontrolli alkaa pettämään pahemman kerran.
Siis mitä muuta teet vapaa-ajalla kuin harrastat liikuntaa omaksi parhaaksesi sekä röhnötät sohvalla ja otat kaljaa?
Yritän auttaa kaikissa kotiaskareisa minkä ehdin/jaksan. Lastenhoito, kauppa siivous jne...perushommat......Talo on ite tehty ja mökin tein vähän ennen sitä!..harva pystyy tähän ikään 30v.
40v.
Et sanallakaan maininnut, että hellit ja hoivaat parisuhdettasi tai naistasi, et sanonut että annat aikaa perheelle ja yhteisille menoille jne. Ei ne asiat ole itsestäänselvyyksiä! Hyvä homma tietysti, jos olet ahkera, mutta jos haluaa pitää naisen tyytyväisenä, niin naiselle pitää tehdä selväksi, että hän tulee koska tahansa ennen kesämökin tekoa, urheilua tai mitä ikinä! Ryhdistäydy hyvä mies.
Sinulla on selvästikin mielikuva hyvästä miehestä: vähän siihen tyyliin että ahkera, elättää perheen, uskollinenkin, ei rupsahda... No, lisää siihen hyvän miehen pyrkimyksiisi vielä huomioon ottava, rakastava, arvojärjestykset ymmärtävä, aikaansa perheelle uhraava jne. Sitten olet kokonainen paketti, et vain miehen puolikas. Onnea matkaan!
P.S. Keskustele rauhallisesti ja aivoimesti naisesi kanssa. Kerro että olet päättänyt laittaa arvojärjestyksesi kohdalleen, ja että tarvitset hänen apuaan. Hänen huutaminen ja valittaminen ei ole auttamista... Kerro mitä sinä kaipaat häneltä, mutta älä vaadi. Olkaa toistenne tukena, jos haluatte suhdetta parantaa.
että....silloin tällöin!
Jos kuitenkin olet vaimoillesi etäinen, et halaa, etkä pussaa, et katsele kiinnostuneesti yms ?????
sitäkin on..kun ei kiinnosta! Ehkä välttelee jo!?
Minulle kyllä kelpaisit :)
..tätä taroitin...;)
taidankin tästä lähteä viikonloppuna katsastaan oman markkina-arvon!:}
Sinussa on varmasti paljon hyviä puolia, mutta älä ylipisty siitä, jos joku nainen kehuu sinua täällä parin lauseen takia. Oma elämänkumppanisi joutuu kuitenkin elämään sinun heikkouksienkin kanssa -ja loppupeleissä hän kuitenkin välittää sinusta enemmän kuin kukaan muu.
Kun parisuhteessa on ongelmia, pitää kääntyä kumppanin puoleen, ei siitä pois päin!
Kun vaimosi seuraavaksi arvostelee jostain tyhmästä, niin sanot pontevan vitsikkäästi (ei missään nimessä syyttävästi)...
"Miksi sinä aina haukut minua? Mielestäni olen ihan kelpo poika... teen sitä, tätä ja tuota. Lisäksi en ole juoppo enkä väkivaltainenkaan. Täydellinen en tietenkään ole, mutta et ole sinäkään eikä kukaan muukaan."
Kuullosti niin tutulta,olen 46v.mies ja paskaa tulee käteen aivan samalla tavalla.
Mikä hauskinta niin aivan syyttä,kaikkensa yrittää talot,mökit ja muut.
Olen asiaa pohtinut ja tullut siihen tulokseen että vaimolle ei vaan riitä tälläinen tavallinen tahvo.
Silloin ollaan tyytyväisiä kun on jotain suurta hankittu,mutta kun siihen totutaan alkaa se ainainen syyllistäminen.
Kai se on miehen kohtalo olla puun ja kuoren välissä.
Olen tullut siihen johto päätökseen että vaimoni olisi halunnut kunnon miehen itselleen,ja kun se ei saanut tyytyi minuun.
Ja silloinhan ei voi olla täysin tyytyväinen ladaan kun olisi mersun halunnut vaikka molemmilla matka taittuu.
Uskoisin että tavallinen naapurin Iita olisi ollut minuunkin ihan tyytyväinen,mieleni tekisi sanoa että jos ei kelpaa niin lähde nostelemaan.
naisia varmaan vituttaakin just se kun mersun olis halunnut mutta kun ei omat rahkeet riittynyt, niin piti ladaan tyytyä. Se on niin helppo kaataa se paha olo miesten niskaan. Yks tuttu kaveri teki kylmät ja jätti jatkuvasti märisevän muijansa. Sen teko oli sinänsä helppo kun ei se rakastanut vaimoansa enää. Oli se pahaa kattoo kun kaikki omaisuus myytiin...Sit se ämmä vasta tajus mitä se oli menettänyt. Oli se ikävää kateltavaa. Mut niin siinä vaan kävi.
Minun listani tärkeysjärjestyksessä: 1. perhe, parisuhde, ystävät, terveys (myös itsestä huolehtiminen), 2. työ ja opiskelu, 3. raha ja maallinen omaisuus.
Minulla ei ole maallista omaisuutta, mutta minulla on ihanat lapset ja ystäviä. Hieno ja sopivan kokoinen vuokra-asunto kerrostalossa. Minulla on vanha auto, joka onneksi vielä kulkee eteenpäin. Me olemme terveitä, josta olen hyvin kiitollinen. Onneni olisi täydellinen, jos minulla olisi vielä se mies, jonka kanssa voisin jakaa arjen ilot ja surut.
ei kai vaan sun naises oo NEITSYT! ne on pilkunviilaajia karseita!! ne valittaa kaikesta ja arvostelee kaikkea..kun itse ovat muka niin täydellisiä!!
ei helvetti!! SE ON!!!!!!!!!!!!!
mistä ihmeestä voit sen päätellä???
Samaa oli mullakin, nuoruuden ex valitti pienistäkin asioista, jopa siitä että ulkona kävellessä halusi mennä omaa reittiään eikä mitään muuta, muusta rupesi pitämään mykkäkoulua. Kotona piti imuroida 2 kertaa viikossa ja matonhapsujen piti olla suorassa ja kenkien rivissä eteisessä. Hiekka eteisen matolla oli jo kauhistus. Tuollaiseen pelleilyyn en sentään mennyt mukaan. Erotessaan kysyin mikä on syynä niin kommenttina oli että "syitä on niin paljon ettei niistä kannata edes keskustella". Ehkä matonhapsut olivat parina päivänä olleet rutussa tai kengät sekaisin eteisessä niin maailma oli romahtanut.
Exän horoskooppimerkki oli samoin myös neitsyt, nyt tuli mieleen kun tunnistin tuttuja piirteitä!
....ihan kuin olisin ite kirjoittanut ton edellisen. Ei täsä vaan auta ku porskuttaa etiäpäin!
Kiitos teille kaikille kommenteista!
Onko tuo emäntäsi vielä pihtaavaa lajia, sopisi niin osuvasti kuvioon. Mulla exä yritti aika usein selitellä ettei seksi maistu ja lapsen syntymän jälkeen ei sille maistunut enää lainkaan. Velvollisuudet oli nääs täytetty, miksi enää tarvisi antaa. Nyt melkein parin vuosikymmenen päästä ihmettelen miksi yleensä menin kimppaan tuon naisen kanssa. Noh, aika, etäisyys ja elämä on opettaneet paljon, nuorena ei niin tiennyt.
Ensiksi sanoisin, älä luovuta vielä, sillä teillä kuitenkin tuntuu olevan perusasiat kunnossa, ja se on todella hieno asia! Kriisejä on jokaisessa parisuhteessa ja niistä voi kyllä selvitä yhdessä.
Mutta oletuksia tilanteesta: Syynä voi olla se, että hän ei ole jostain syystä tyytyväinen itseensä. Hullunkurista mutta totta, että sitä vikaa haetaan sitten jostain muusta kuin itsestä.
30-40-v. iässä alkaa usein miettiä, että tätäkö tämä elämä sitten on. Silloin tekee mieli tehdä muutoksia elämäänsä. "Mäkätysprosessi" naisilla on usein oire käymistilasta eli toisin sanoen pohditaan ääneen epäkohtia. Yleensä ei aiheesta, vaan aiheen vierestä. Jotkut vaihtavat alaa, toiset alkavat opiskella, toiset taas luopuvat entisestä parisuhteestaan jne. Mutta, ei kaiken tekemisen tarvitse olla maata järisyttävää, joskus pienetkin muutokset ajessa voivat saada taas elämän näyttämään ihanalta.
Ehkä kysymyksessä voi olla yksinkertaisesti vain liiallinen väsymys. Sitä väsymystä voi olla teillä molemmilla. Ja siihen ei auta kuin lepo. Kysy onko hän väsynyt. Ehkä hän tarvitsisi itselleen enemmän aikaa, mutta ei sitä vain itse oikein huomaa. Usein juuri nainen on se, joka luopuu omista harrastuksistaan, kun lapset syntyy perheeseen. Mikäli hänellä on kuitenkin "kodin ulkopuolista elämää", yritä sinä välillä vähän rajoittaa omia menojasi. En nyt tarkoita että sinun pitäisi luopua kokonaan harrastuksistasi (liikunta on hieno asia!), mutta mielestäni viisi kertaa viikossa on aika paljon lapsiperheessä. Varsinkin jos vaimosi on sitten hän, joka jää kotiin hoitamaan lapsia.
Kysy häneltä, mikä hänen mieltään painaa. Se, että osoitat mielenkiintoa hänen hätäänsä kohtaan, saa varmasti hänet avautumaan. Ole kärsivällinen, se voi viedä aikaa, sillä hän ei edes itse sitä välttämättä vielä edes tiedosta. Ennen kaikkea muista se, että tällä kaikella pahalla ololla, jota vaimosi tuntee, ei välttämättä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Näin vain on, että se lähin ja rakkain ihminen saa yleensä sekä sen "paskan" niskaansa, mutta varmasti ne hienotkin yhteiset hetket.
Yritä pysähtyä, teillä tuntuu olevan niin kiire tekemään aina jotain, että väkisin siinä jää parisuhteelle liian vähän aikaa. Tiedän, että miehillä on usein tapana näyttää se välittäminen juuri tekemisen kautta (=oman kodin rakentaminen ym.), mutta me naiset emme sitä vain aina osaa ajatatella niin. Aimo annos hellyttä, yhteistä aikaa, keskustelua ja ymmärrärrystä kehiin.
Jaksamista teille molemmille!
PS. Luin uudelleen kirjoitustasi, ja huomasin vielä yhden seikan. Autat vaimoasi kotona, mikä on minusta hieno asia. Mutta, jos tuntuu, että aikaa ja jaksamista ole enää kummallakaan, kannattaa harkita välillä ulkopuolisen apua (sukulaiset, ystävät jne.) Väsymys kaikesta raatamisesta tulee usein jälkikäteen, jopa vuosien jälkeen.
Olen kokenut saman. Poikkeuksena vain se ettei ollut omaa taloa, ei kesämökkiä eikä lapsia.
Ex-muija valitti kaikesta. Mikään ei riittänyt eikä mikään ollut koskaan hyvin. Osallistuin kaikkiin kotitöihin. Kävin töissä ja hankin pääosan "perheen" tuloista, jotka menivät suurin osa ex:n "ideoihin". Lopulta kävi niin etten halunnut mennä töiden jälkeen kotiin kuuntelemaan jatkuvaa valitusta ja raivoamista. Töissäkään ei ollut hauskaa, mutta parempi kuin kotona.
Aloin miettimään, että miksi minä "ylläpidän" hänen elintasoaan ja hoidan kaikki laskut. Miksi pitäisi maksaa, korjata, laittaa, hoitaa, osallistua asioihin mitenkään. Kuitenkaan en halunnut enää mennä "kotiini", koska se oli kammottava paikka.
Ratkaisin asian pakkaamalla kamani ja lähtemällä. Valitus loppui heti. Se oli yksi elämäni onnellisimmista hetkistä.
...että on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä mihinkään. Ilmeisesti he ovat sellaisia, jotka ovat lähes aina saaneet kaiken haluamansa. Mutta aina ei ole kysymys pelkästä tyytymättömyydestä, joskus takana voi olla muitakin asioita. (Voin meinaan myöntää, että itse väsyneenä olen tosi kärttyinen, ja kas kun saan pitää pienen lepotauon, aurinko paistaa taas jälleen.)
Mielestäni ei kannata heti luovuttaa, mutta ei tietystikään ole järkeä hakata päätään seinään, jos todellista syytä ei tunnu löytyvän. Niin, en varmasti ole paras ihmissuhdeneuvoja, sillä olen itse eronnut aikoinani miehestäni. Mutta siinä oli kyseessä sellaiset asiat, joille minä en voinut enää mitään. Mutta silti kaikkeni yritin. Ymmärtämiseen ja jaksamiseenkin tulee kyllä joskus se seinä vastaan, mutta yrittää silti kannattaa jos on vielä rakkautta parisuhteessa. Tämä on vain minun mielipiteeni.
Minun ex-mieheni ei osallistunut kotitöihin, vaan minä hoidin niin lapset kuin kodinkin 24 tuntia vuorokaudessa. Hän oli töissä klo 12-21 arkisin. (Ymmärrän, että hänkin oli reissutyöstä väsynyt.) Viikonloppuisin hän rentoutui kaljaa juomalla. Ja minä olin totisesti väsynyt. Siinä ei auttanut omakotitalot eikä uusi auto. (Hänellä oli tietysti auto, minulla ei.) Teki kieltämättä välillä mieli vähän valittaakin. Mutta silti yritin ja yritin. Kunnes tajusin itse lähteä parisuhteesta.
ettei vaimosi ahdistus ole välttämättä sinun syysi?
Jos sinkku valittaa elämästään, niin hänelle sanotaan että tee elämällesi jotain. Jos seurusteleva valittaa elämäänsä, niin hänelle sanotaan että tee puolisollesi jotain. Parisuhteessa kaikki pielessä oleva on helppo pistää kumppanin syyksi. Tosiasiassa jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan.
Koska vaimollasi on "ongelma", niin hänen on se tiedostettava. Kysy mikä mättää ja mitä sille on tehtävissä -tämä on ainoa keino saada ahdistus poistumaan! Tottakai asia koskettaa myös sinua, koska elätte yhdessä, mutta se ei ole pelkästään sinun vikasi tai sinun vastuullasi.
Vaimosikin saattaa olla väsynyt, ja kaipaa ehkä jotain virkistävää harrastusta.
Pyydäpä hänet vaikka joskus mukaasi niille omille liikuntareissuillesi. Ja viikonloppuna, kun röhötät siinä sohvalla, sano hänelle, että muru tulepa tänne. Katso, mitä tapahtuu! Voi olla, että auttaa - niin, mikäli vaimosi ei sitten ole totaalisesti kyllästynyt sinuun?
Kyllä totuus on se että naisen on helpoin kostaa ukolleen,ja usein hyville miehille joilta ei saa turpaan vaan.
Kun joku menee pieleen,se pistetään ukon syyksi ym.
Kaikilla tälläisillä naisilla on yhteinen nimittäjä"he haluavat syyllistää ukkoaan kaikesta".
Valitetaan ja koskaan ei ole hyvin,jos vaimo haluaa tsaarin palatsin ja ukko sen hommaa sille niin kuukauden päästä alkaa taas sama syyllistäminen ja kitinä kun asiaan on jo tottunut ja on saatu tahtonsa läpi!
Minä uskon että kaltaisiani miehiä on hirveästi olemassa joita akat henkisesti kaltoin kohtelee.
SE ON HENKISTÄ VÄKIVALTAA!
Olen kuullut parilta kaverilta että he pakkasivat laukut ja lähtivät kun mitta tuli täyteen,vasta silloin,JA VASTA SILLOIN oli vaimot ymmärtäneet menneensä liian pitkälle.
SITÄ SAA MITÄ TILAA!
Vanhan kansan sanonta"älä anna akkojen hyppiä seinille".
Pitäisi olla VAAN NIIN KOVA ja lyödä nyrkki pöytään ja sanoa nyt loppu valitus tai lähdet tästä talosta.
Suojana lapset ja ympäristön henkinen tuki,koska oli mitenpäin vain asiat niin UKON SYYTÄ kaikki!
Nyt odotan seuraava syyllistämis ryöppyä ,joka saa olla viimeinen.
Tälle Taunolle riitti.
Et kai vaan ole minun mieheni?????
Se joka on töissä aamu7:stä ilta 8:aan. Tulee kotiin, syö, käy paskalla, ottaa kaljapullon toiseen ja kaukosäätimen toiseen käteen ja istuu sohvalle. Minä kyselen ja yritän puhua perheemme yhteisistä asioista ja ukko murahtelee, mutta ei kuitenkaan ole tietoinen mitä puhun. Työssä käyn minäkin, hoidan lapset, kodin, kauppa-asiat, kaikki yksin. Äijälle riittää kun käy töissä ja kantaa sitä saatanan rahaa taloon, joka sille itelleen on niin helvetin tärkeetä. Jos joskus raivostun kyseiseen tilanteeseen, niin äijä on niin loukatun ja kiusatun näköinen että! Mitään negatiivista ei saa sanoa arvon herralla. Ihan hyvin äijä vois elellä sinkkuna, palkkais vaan kotiapulaisen. Sit se raukka ihmettelee, kun meikäläiselle ei maistu seksi.
Puolisolle tulee antaa omaa tilaa ja aikaa!
Älä häiritse miehesi harrastuksia!!!!!!!!
niin syvältä perseestä, Minkä ihmeen takia sitä mennään naimisiin, perustetaan perhe, tehdään lapsia ja käydään töissä. Yhtä vitun hampaiden puremista ja paskaa ola koko elämä. Vuorotellen inistään toiselle ku toinen ei tee mittään tai mää teen kaikki. Yhtä vitun valitusta ja marmatusta!!!
Täällä sitä kaikki vaan uikuttaa omaa surkeaa elämää. Tähänkö on tultu?
Mikä meitä oikein vaivaa?????????
Ei se saatana o ihme, että puolet liitoista päättyy eroon!!!
Ei Jumalauta sanon minä!
Ihan kiva kun purit tunteitas. Jotenkin otan osaa sun kurjaan elämään. Minkäköhän takia sun ukkos viihtyy töissä niin paljon (tottakai olet ihana).
Toinen asia on se, että sun ukkos pettää sua johtuen siitä...........että sun häpykarvas kasvaa kainaloon asti.
tämmönen vielä, että aja viikses valittaja!
Tommosia luuseri lehmiä muuten nussitaan vaan perseeseen...tiedoks vaan.
johon kalikka kalahtaa!
Otan osaa vaimosi surkeaan elämään.
Kuulepa, tilaa vaikkapa laivamatka tai kylpyläviikonloppu. Teillä ei ole yhteisiä harrastuksia?
Henkinen tyytymättömyys syö koko suhteen. Kun huomiota ei saa hyvällä se saadaan pahalla. Nalkutus on vain tyytymättömyyttä kaikkeen.
Häristä vaimosi vaikkapa jollekin viikonloppun hemmottelukurssille. Tuossa iässä kaipaa omaa elämää ja sitä miettii syntyjä syviä.
Tuo hänelle joskus kukkia tai jotain pientä ja vaatimatonta, mutta "ostin tämän sinulle kun ajattelin että se on juuri sopiva..." Nyt mennään ulos syömään, teatteriin tms.
Näin vaimosikin rentoutuu ja löydät hänestä sen tytön johon ihastuit, vaikkapa vain hieman kypsyneempänä.
Kerropa Annastiina, että minkävuoksi miehen tehtävänä on tehdä / tarjota /hoitaa kaikkea mainitsemaasi. Naisen tehtävä on ilmeisesti vain odottaa ja saada kaikki valmiina?? Vielä siten ettei itse tarvitse tehdä mitään.
Avioliitto tarvitsee huoltoa ja se huolto pitäisi aina miehen olla tekemässä???
Naisella on vain "henkistä tyytymättömyyttä", kiukuttelua ja pahaaoloa... eiköhän olisi aika silloin naisen katsoa peiliin sieltä taitaisi näkyä se pahanolon syy.