Työskentelen paljon 3. sektorilla, jossa on yhdistystoimintaa, non-profiting, hyväntekeväisyyttä, marttakokkailua, inva-asioita.
Joskus pelkään että se syö seksikkyyttäni niin paljon, että jään ilman miestä ja yksin pysyvästi, koska teen sitä työtä mitä kukaan ei oikein palkitse.Eihän se ole hohdokasta, mutta koen että kuulun ehdottomasti 3.sektorille.Hoivaviettini on riittävä sille, ja mitä tekisin miljoonabisneksillä, istuisin yksin vetämässä brunsseja holidayinnissä?
Lisäksi on taide ja kokonaan etääntyminen ns. kovien arvojen oravanpyörästä,mitä teen.
Mä näen alallani paljon miesten sortamia tapauksia: lihavia, lesboja, eri tavalla "marginalisoituneita" naisia jotka ovat kuitenkin naisellisia ja herkkiä.En tiedä, jäämme ehkä yksin..Teetä lipittämään.
Joskus pelkään että se syö seksikkyyttäni niin paljon, että jään ilman miestä ja yksin pysyvästi, koska teen sitä työtä mitä kukaan ei oikein palkitse.Eihän se ole hohdokasta, mutta koen että kuulun ehdottomasti 3.sektorille.Hoivaviettini on riittävä sille, ja mitä tekisin miljoonabisneksillä, istuisin yksin vetämässä brunsseja holidayinnissä?
Lisäksi on taide ja kokonaan etääntyminen ns. kovien arvojen oravanpyörästä,mitä teen.
Mä näen alallani paljon miesten sortamia tapauksia: lihavia, lesboja, eri tavalla "marginalisoituneita" naisia jotka ovat kuitenkin naisellisia ja herkkiä.En tiedä, jäämme ehkä yksin..Teetä lipittämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan se tietty surullista että rumat ja lihavat naiset jää yksin. Mutta niin jää sellaiset miehetkin pääasiassa. Oletko sä itse sitten sellainen ns. "freak"?
ehdottomasti on rumia päiviä, löysiä päiviä jne. Sanoisin et osaan olla kauniskin..Taitoa sekin!
Ehkäpä sinäkin voisit kokeilla näitä treffisaitteja, joita on netti pullollaan. Täällä suomi24:ssäkin on oma treffi osionsa.
En usko, että alalla merkitystä on, että löytääkö sen sydämentiettynsä vai ei. Itse olen täysin päinvastaisessa duunissa - piinkovaa bisnesstä. Paljon töitä, ja ihanaa vapaa-aikaakin sitten kun pääsee lomalle, jotenkn ihmeen kautta.
En myöskään tunne itseäni seksikkääksi, koska vakavasta ihmissuhteesta on jo aikaa. En siis usko olevani kiinnostava kenenkään silmissä.
Sinänsä hauska homma, että silloin kuin joskus ehtii lähteä vapaalle, ja laittautuu ulos mennessä - niin ihmiset eivät noin vain rohkene tulla juttelemaan. Mutta annas olla kun rankan päivän jälkeen ajattelen, että menenpäs yhdelle viinilasilliselle vähän rentoutumaan ilman meikkiä tmv. niin johan siinä pörrää yhtä sun toista miestä, vaikka omasta mielestäni olen silloin kuin metsästä repästy tai nujerruttu vanha kääpä. ;-D
Jutut kuitenkin loppuvat yleensä siihen, että teen paljon töitä, ja valitettavan usein miehet eivät vain kestä sitä totuutta, että nainen on se joka menee ja tekee paljon työasioita. Eikä aikaa parisuhteen rakentamiselle jää. Onneksi kuitenkin aina löytyy niitä poikkeuksiakin, eli löytyy myös samaa tasoa olevia miehiä, jopa sitten paremminkin menestyneitä...(Mutta suhteet eivät pelaa, koska kummallakaan ei ole ikinä aikaa) ....ja sitten on niitä pehmeän arvon omaavia miehiä, jotka tiputtavat aina perhe-arvoni takaisin elämääni.
Mutta friikki olen - työnarkomaani. Urafriikki. Joten ei se sydämenvalitun löytäminen katso sitä missä kukin on töissä tmv. En usko siihen. Ei seksikkyys työtä katso. Tai ihmissuhteet. Kyllä se sitten löytyy sieltä pääkopasta ja ihmisen ajatuksista - näin haluan uskoa.
Minä lipitän kyllä sitä teetä ihan innoissani, tai viiniä. Jos vain saan nauttia sen rauhassa esim. jossain hotellinaulassa. Ei se minua häiritse. Päin vastoin se on rentouttavaa ja ihanaa - omaa aikaa. :)
Näitä asioita voi siis nähdä monilta eri kanteilta .Ihminen ehkä on jossain määrin aina sellainen, että "mikään ei ole koskaan täysin hyvin".... Ehkäpä sen takia näitä mietteitä syntyy.
Hauskaa kevättä kumminkin - iloisesti liikenteeseen!
En oikein ymmärrä ongelman ydintä? Miksi se söisi seksikkyyttäsi? Ja miksi tuo taidepuolikaan tekisi sitä? Onko herkkyys niin poistunut muodista, että sen omaavat ovat jo puhtaita b-kansalaisia? Tuskin. Mielestäni se on arvokas lisä tähän kaikkien kukkien luomakuntan.
En ole mies, mutta taiteellinen naissielu kuitenkin ja ymmärrän elämää mitä elät (riippuen hiukan tosin siitä mitä tarkoitat 3.sektorilla). Aina pehmeiden arvojen korostumisesta lähtien. En esim. ole kokenut koskaan ongelmaksi sitä, että tarvitsen rauhallista elämäntahtia pitääkseni fysiikan ja psyykkeen kunnossa. Kerran pahan "oravanpyörän" koettuaan osaa ymmärtää ne todelliset elämänarvot. Ole ylpeä siitä mitä olet. :)