vihaan vanhempiani! En ole enää heihin yhteydessä.
He eivät edes tiedosta miten pajon ovat minulle aiheuttaneet pahaa. niin kultturelleja ja "parempaa kastia" että..
Eivät nähneet silmien edessä minua, vaan jokin itsensä kehittämän kuvan minusta. Eivät nähneet että aloin masentua jo lapsena. (ovat terneydenhoitoalalla molemmat!)
Eivät osanneet estää veljeäni nälvimästä minua päivittäin. Luulin olevani lihava vuosia, kuin anorektikko näin itseni. Ostin aina numeroa tai kahta liian isoja vaatteita peitelläkseni itseäni.
veljeni siis nälvi ja vanhempani olivat aina dieetillä (tyytymättömiä itseensä;näyttivät mallia minulle)ja koska he eivät saaneet nälvintää loppumaan ovat he siitä vastuussa. lapsi on aina viatoin kuitenkin, myös veljeni.
lapsi on kehittyvä yksilö ja vanhempien kuuluisi ottaa vastuu. he eivät ottaneet vasuuta minun kasvustani ja hyvinvoinnistani, eivätkä sisarustenikaan.
tärkeintä oli heidän omat tunteensa aina. kyllähän he lahjoivat meitä ja sitten olimme kiittämättömiä kun emme arvostaneet. eli kun annoitte rahaa niin meidän olisi pitänyt olla onnellisia ja palvoa ja palvella teitä. miten tekopyhää paskaa!
kiitos vaan teille. korjaan jälkiänne näin aikuisena edelleenkin itsessäni. ja ei muuten ole mitään yhteyttä sisaruksiinikaan. kiitos ihan vitusti vaan! Painukaa helvettiin!
Ja olkaa surullisia ja pettyneitä, kun teidän ymmärtäväinen rakas tyttärenne ei enää halua ymmärtää! Nyt on ymmärtämiset loppu ja ajattelen itseäni. Minä asetan omat tuneeni nyt etusijalle. sitä oikeutta minulle, ette suoneet koskaan ja nyt otan sen ihan itse. Haistakaa paska!
He eivät edes tiedosta miten pajon ovat minulle aiheuttaneet pahaa. niin kultturelleja ja "parempaa kastia" että..
Eivät nähneet silmien edessä minua, vaan jokin itsensä kehittämän kuvan minusta. Eivät nähneet että aloin masentua jo lapsena. (ovat terneydenhoitoalalla molemmat!)
Eivät osanneet estää veljeäni nälvimästä minua päivittäin. Luulin olevani lihava vuosia, kuin anorektikko näin itseni. Ostin aina numeroa tai kahta liian isoja vaatteita peitelläkseni itseäni.
veljeni siis nälvi ja vanhempani olivat aina dieetillä (tyytymättömiä itseensä;näyttivät mallia minulle)ja koska he eivät saaneet nälvintää loppumaan ovat he siitä vastuussa. lapsi on aina viatoin kuitenkin, myös veljeni.
lapsi on kehittyvä yksilö ja vanhempien kuuluisi ottaa vastuu. he eivät ottaneet vasuuta minun kasvustani ja hyvinvoinnistani, eivätkä sisarustenikaan.
tärkeintä oli heidän omat tunteensa aina. kyllähän he lahjoivat meitä ja sitten olimme kiittämättömiä kun emme arvostaneet. eli kun annoitte rahaa niin meidän olisi pitänyt olla onnellisia ja palvoa ja palvella teitä. miten tekopyhää paskaa!
kiitos vaan teille. korjaan jälkiänne näin aikuisena edelleenkin itsessäni. ja ei muuten ole mitään yhteyttä sisaruksiinikaan. kiitos ihan vitusti vaan! Painukaa helvettiin!
Ja olkaa surullisia ja pettyneitä, kun teidän ymmärtäväinen rakas tyttärenne ei enää halua ymmärtää! Nyt on ymmärtämiset loppu ja ajattelen itseäni. Minä asetan omat tuneeni nyt etusijalle. sitä oikeutta minulle, ette suoneet koskaan ja nyt otan sen ihan itse. Haistakaa paska!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tällä lailla se menee nappiin. Joka ei vihaa äitään ja isäänsä, ei voi olla otollinen, sanoi jo Nasaretilainen aikoinaan. Hyvä kirjoitus. Pysy aina sellaisena kuin nyt oot.
Nasaretilaisen sanat ei mene jakeluun, ne pitää minulle tulkata suomeksi.
Enkä oikein ymmärrä mitää hyvää on olla vihainen aina vanhemmilleen...
Tarkoitus on kuitenkin muuttua. Koska en halua olla parinkymmenen vuoden kuluttua viisikymppinen katkera ja kireä vanha akka. vaikkei viisikymppiset vielä vanhoja ole, mutta katkeruus vanhentaa.. on sellaisia nähty ihan tarpeeksi.
Järjen puolella olen kyllä ymmärtänyt sen etteivät vanhempani tiedostaneet mitä tekivät. Ehkä eivät olisi olleet niin itsekäitä, jos olisiva tienneet miten minä koen? Kuitenkin lapsena oli aika aseeton kertomaan sitä kun ei osattu kuunnella.
Tunteiden puolella vielä heidän "armahtamiseensa" (juuri se etteivät tiedostaneet eivät voineet toisin toimia) menee aikaa.
Ja kun minulta kiellettiin oikeus olla vihainen (se oikeus oli vain paassaavalla isälläni)olen sen antanut nyt itselleni.
Ei ne yli 20 vuoden sisällä pidetyt vihantunteet ihan helpolla lähde!
Onneksi oma liittoni ei ole vastaavanlainen kuin vanhempien ja saan mieheltäni tukea. Eikä mieheni yritä minua alistaa niin kuin isäni äitiäni aina.
Kyllä siitäkin voi ola vihainen kun on saanut itse rakentaa kaiken perustan miinuksesta. Siis maailmankuvansa. Minulla ei ole ollut käyttökelpoista mallia miten olla esim. vaimo tai nainen kaiken muunlisäksi.
Ensin on kuitenkin pitänyt alkaa korjata niitä huonoja malleja, joita on imenyt itseensä ja joita vihaa. Oli Kamalaa kun käyttäytyi kuten vanhemmat joissain asioissa eikä voinut kuin van mennä mukana kun ei ollut muuta. kymmenen vuotta olen noita käytösmalleja korjailut ja nyt olen suurimmasta osasta vapaa. tai siis korvannut ne toisilla. hirveä homma ja rankka tie.
Ja kun on näin paljon negatiivista en ole kyennyt edes muistamaan mitään positiivista lapsuudestani joka oli hyvin lyhyt ja onnellinen alle 7 vuotiaana kun en ymmärtänyt vielä kaikkia odotuksia. Nyt on jo välillä tullut jokunen hyväkin muisto.
Hyvähän se on sanoa, että muistele niitä hyviä äläkä "pahoja" juttuja. kun kaikki "paha" hautaa hyvän niin minkäs siinä teet. ensin pitää muistella "pahoja" ja korjailla niitä. että silleen.
Tunnistin omia tunteitani kirjoituksesta.
Ei ole helppoa rakentaa minuuttaan aikuisena, kun koko lapsuus ja nuoruus on ollut yhtä näyttelemistä ja miellyttämistä. Vihaa tunnen minäkin, katkeruutta kaikesta mitä olen saanut kokea, ja toisaalta mitä olen menettänyt. Pienistä palasista saan koottua itseni kokoon selaliseksi kuin alkujaan olin tarkoitettu. Pitkä matka jo takana ja samanmoinen edessä!
Eniten työtä saan tehdä sen tunteen kanssa, että nyt toimin jotenkin väärin, kun olen niin itsekäs, ja yritän elää omaa elämääni haluamallani tavalla. Ehkä jonainpäivänä olen vapaa!
Joo varmaan aika monikin tunnistaa.. suurinosa meistä ei ole saanut hyväksyntää kotonaan!
"Pienistä palasista saan koottua itseni kokoon selaliseksi kuin alkujaan olin tarkoitettu."
Tuo on ihan totta! Huomasin sen, että mitä enemmän sain itseeni tutustua sitä enemmän muistutin itseäni lapsena, siloin kun kaikki oli vielä hyvin enkä tiennyt odotuksista mitään. jännä miten sitä palaa siihen mitä oli lapsena. Vanhemmat riistävät meidän minuutemme meiltä ja sitten saamme sitä etsiä. mitä mieltä siinä on?
"Eniten työtä saan tehdä sen tunteen kanssa, että nyt toimin jotenkin väärin, kun olen niin itsekäs, ja yritän elää omaa elämääni haluamallani tavalla."
Tarkoitatko että vanhemmat syyllistävät tai että kuulet vanhempien "äänen" noin ei saisi tehdä ja pitäisi tehdä toisin..
Minut on kasvatettu syyllistämällä myös. Muutenkin olin (ja olen) herkkä lapsi joka otti itseensä ja yritti selvitellä aina asioita. sitten vielä syyllistetään päälle!
Kyllä meillä on oikeus elää juuri niin kuin haluamme! Pidetään siitä kiinni!Kyllä ne tunteetkin sitten perässä muuttuvat kun järjellä olemme jo tajunneet asian! Tunteet vaan jotenkin laahaavat perässä tässä ymmärryksesä.
Kokeile sitä että sallit itsesi tuntea syyllisyyttä ja että hyväksyt sen tunteen. ja oikein paneudut kuuntelemaan sitä. kun elät sen läpi ehkä se sitten katoaa tai heikkenee ainakin aluksi?
Jaksamista!