Onko kukaan joutunut rakkaimpansa fyysisesti ja psyykkisesti pahoinpitelemäksi? Mä jouduin, lopulta jätin poikaystäväni ja muutin pois n.6kk sitten, sillä olin niiiiin väsynyt jo pelkästä elossapysymisestä. Vaikka olen jo löytänyt uuden rakkaan (mitä en olisi uskonut) niin silti en ole menneistä täysin yli. Entistäni en kaipaa, mutta silloin tällöin hän ja hänen tekonsa muistuvat mieleeni. Silloin minut valtaa se liiankin tuttu tunne, paha olo tuntuu ruumiillisena kipuna ja päinvastoin. Laukaisijana voi olla joku ihan pieni juttu, esim. äänensävy, tuoksut.. Haluaisin tietää pääsenkö tästä "kummituksesta" ikinä eroon ja jos, niin miten. Vai voinko tehdä mitään, parantaako aika haavat? En haluaisi elää "kummitukseni" kanssa loppuelämääni, ikääkin minulla on vasta 20 vuotta..
"Kummitukseni"
Chiara
4432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä siitä ajan kanssa pääsee eroon. Mulla oli ihan sama tilanne 1,5 vuotta sitten, nyt olen vaihtanut kaupunkia ja löytänyt uuden rakkaan. Kyllä se sullakin helpottaa, älä huoli.
Mä erosin mun avomiehestä toukokuussa, yhdessä oltiin 3,5 vuotta. Ero johtui siitä että hänellä oli toinen nainen. Olisi pitänyt lähteä aikasemmin koska meillä oli fyysistä ja henkistä väkivaltaa, tietynlaista alistamista yms. Mulla on ihan sama juttu että saattaa ne asiat tulla mieleen jostain sanoista, liikkeistä, tuoksusta, paikasta, musiikista jne. ja sit ollaan taas vähän aikaa hukassa. Mut mulla on onneksi nyt ihana kumppani joka ymmärtää mua ja johon voin luottaa. Uskon että pääsen joskus yli kaikesta, vielä en ole täysin päässy.
Ps. mulla ikää 23 vuotta.
aika kuluu ja ikävät asiat muistuvat mieleen aina vain harvemmin. Sitten jo kykenet ajattelemaan niitä kliinisesti ja olet kiitollinen, ettet vain jäänyt siihen suhteeseen.
Puhu kokemuksistasi, se auttaa.
..puhunut ja puhunut ja puhunut. En pystynyt pitämään niitä asioita enää sisälläni niinkuin tein koko suhteemme ajan. Joka kerta kun puhun tai itken asiasta jollekin, paino sydämmelläni kevenee hiukan. Olen nyt uudessa suhteessa ja rakkaani on auttanut minua kohtaamaan kummitukseni kun se joskus tulee. Hän ymmärtää etten haikaile entiseni perään vaan yritän päästä voitolle menneisyydestäni.
Elämä hymyilee, joskus vain tulee niitä ahdistavia hetkiä.. Mutta olen päättänyt selvitä.