Tänään hesarissa oli juttu 33-vuotiaasta miehestä, joka oli menettänyt perheensä, ja lähimmät omaisensa tsunamionnettomuudessa. Surullinen kohtalo! Mutta hän selvisi surustaan, kirjoitti kirjan kokemuksistaan. Hänen tapansa toipua oli se, että katkaisi suhteensa edelliseen elämäänsä, ja aloitti kaiken alusta. Se on varmasti ihan hyvä tapa jatkaa eteenpäin. Mies päätti perustaa uuden perheen, ja muutaman kuukauden päästä tällä miehellä oli uusi rakas, ja meni pian jo kihloihin. Osa ystävistä ei katsonut välttämättä tällaista hyvällä, osa hyväksyi. En ota siihen nyt kantaa, mutta mieleeni tulee suuri kysymys: Millä ihmeen tempulla vähän yli kolmekymppinen mies löytää naisystävän, kumppanin ihan tuosta vaan? Tämän sinkut-otsikon alla on valtava joukko yli rapiat kolmekymppisiä ihmisiä, jotka eivät sitä ensimmäistäkään rakasta itselleen saa, ei sitten kirveelläkään, tai ei ilman kirvestä. Ei se heille tule etsimällä, etsimättä itsestään, ei sitten millään metodilla. Siis, millainen mies se on, joka menetettyään perheensä löytää uuden kumppanin vain sillä, että päättää perustaa uuden perheen?
Surullinen kohtalo
13´r09hjwrgåij
121713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä se kumppani löytyy jos ei oo liian vaativainen. Itelläkin ois vientiä, mutta kun pidän tiettyä tasoa yllä enkä huoli ihan minkänäköstä, ja tapaista miestä tahansa kumminkaan.
Ja säälillähän saa aina seuraa.
Nopeasti uuteen suhteeseen meneminen ei ole minusta mitenkään tavatonta ja etenkin muutamilla tuntemillani 30-40v ihmisillä tuntuu olevan melkoinen hätä perheen perustamiselle vaikkei partnerista ole tietoakaan.
En tunne tuota miestä ja hänen tapansa käsitellä asia voi olla ehdottoman oikea, mutta ulkopuolisena näyttää siltä, että mies yrittäisi ikäänkuin lakaista menetyksen maton alle ryhtymällä äkkiä uuteen suhteeseen. Ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Joissakin tapauksissa moiset saattavat räjähtää silmille ennen pitkään.
Itsekin otin uuden alle kk kuluttua edellisen hautajaisista. Ei siinä mitään lakaista maton alle tai olla kuin ei mitään olisi tapahtunut. Elämä jatkuu, eikä märehtiminen tuo ketään takaisin. Sujuvat siirrot vaan kun ei tiedä kauanko itselläkään on elinaikaa. Ja muiden mielipiteistä viis, omahan on elämäni.
En voi muuta sanoa, kuin että olet tehnyt ihan oikein! Mutta kysymyksenihän kuuluu, että millä ilveellä sitä vain "otetaan" uusi elämänkumppani. Miten se sinulla tapahtui? Ja miksi sellaista ei tapahdu tällä palstalla oleville koskaan?
koska oli kunnon Mies, joka olisi jatkanut elämää perheensä kanssa, jos ei olisi traagisesti menettänyt kaikkea.
Näin ne kunnon miehet sitoutuu ja on viety välittömästi, jos markkinoille sattuu tulemaan.
Valittajajoukko jää taas nuolmaan näppejään, kun joku onnellinen löysi kunnon Miehen, joita ei vapailla markkinoilla liiku kuin harvoin ja satunnaisen kohtalon pakottamana.
oli hiukan komeampi, kiinnostavampi ja supliikimpi mies kuin esimerkiksi minä. Ei se suru eikä onnettomuudet eikä kirja tjsp. siihen vaikuta, jotkut vaan kuuluu siihen osaan miehiä, josta naiset tykkää.
on asianajaja.
Hyvät, kunnolliset ja fiksut miehet viedään heti; se on ihan selvä. Hänhän on kuitenin nuori mies, vasta 33 onnettomuuden tapahtuessa. Mielestäni tuossa jutussa ei ollut mitään ihmeellistä, että hän löysi uuden rakkaan niin pian. Täällä netissä roikkuvat, sinkkuneteissä pyörivät ovat epätoivoisia, joille ei kelpaa kukaan eivätkä he kelpaa kenellekään. Sitten tämä pieni piiri pyörii, kun käydään treffeillä aina uudelleen ja uudelleen. Jämäkkä, fiksu ja älykäs mies satsaa yhteen suhteeseen kerralla eikä ole mikään seinästä revästy omaan napaansa tuijottava kammotus.
Sinänsä ihmiselo on kyllä aika kammottavaa.
Ajatelkaa nyt. Mieheltä kuoli vaimo ja kolme lasta, omat vanhemmat ja vaimon vanhemmat.
Miten ihminen voisi koskaan tuollaisesta selviytyä!
Mies oli muuttanut heti kotoansa pois vanhempiensa asuntoon, tuhonnut kaikki valokuvat, lasten piirrustukset ja lelut. Aloittanut kaiken nollasta. Menetys oli ollut niin totaalinen, että ainoa tie elämään oli aloittaa se uudelleen.
Hänen onnensa selviytyä oli varmasti se uusi rakas, joka tuli elämään.
Minäkin ihmettelen, että miten on mies voinut selvitä kohtalostaan niin nopeasti. Kaikki lähimmät sukulaiset omia lapsia myöden menevät, todella karmaisevaa! Aikamoisia voimavaroja vaatii myös tuo kaiken hävittäminen, valokuvien ja lasten lelujen. Minäkin toivon kaikkea mahdollista hyvää kovia kokeneelle miehelle!
Mutta edelleenkin vain ihmettelen, että missä se mies käy, ketä hän tapaa, mitä hän tekee, miten hän elää, millainen supliikki hänellä on, että jo muutaman kuukauden jälkeen hänellä on uusi rakas. Että miten se oikein tapahtuu?! Kun ajattelen vain itseäni, niin en edes jaksaisi olla "haku päällä" moisen kohtalon jälkeen. En edes jaksa olla "haku päällä" kuin muutaman kerran kymmenessä vuodessa, johtuneeko siitä, että kymmenen vuoden aikana naiset suostuvat katsomaan minua silmiin vain muutaman kerran. Mitä sen asianajajan silmissä on sellaista, mitä esimerkiksi minulla ei ole, tai suurimmalla osalla tälle palstalle kirjoittajien silmissä ei ole?
Ottaa heti ensimmäisen kiinnostuneen mikä saattuu tielle.
Tässä on vuosien varrella tullut todettua, että mm. seuraavat ihmistyypit löytävät:
- rikolliset
- alkoholistit
- väkivaltaiset
- valehtelijat
- rikolliset ja väkivaltaiset valehtelevat alkoholistit
Lisäksi olen nähnyt tv:stä dokumentin kehitysvammaisista, jotka myös löytävät.
Joten mikäs ihme tuo on, jos joku asianajaja löytää...
siksi löysi heti, kun toki oli jo ennestään tämä nainen sillä,!!!!elikkä petti omaa..