Miksi porukka pettää? Ei voi ikäänkuin sanoa että sori, löysin uuden, bye bye, vaan pitää vielä kusettaa ennen jättämistä.
Kysynkin miksi? miksi miksi miksi olen tällaisen kohtelun uhriksi joutunut kahteen otteeseen? miksi pitää maksaa muiden himoista ja mokista? miksi muuten enää maksaisin, miksi en vedä seuraavaa pettäjä muijaa tauluun niin että perkele tietää kusettaneensa väärää miestä?
Kysynkin miksi? miksi miksi miksi olen tällaisen kohtelun uhriksi joutunut kahteen otteeseen? miksi pitää maksaa muiden himoista ja mokista? miksi muuten enää maksaisin, miksi en vedä seuraavaa pettäjä muijaa tauluun niin että perkele tietää kusettaneensa väärää miestä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sä et tajuu pettämisen ideaa, koska sulla on sydän ja tunteet kohdallaan. Sä et taatusti vedä pettäjämuijaa turpaan, koska sulla on jotain tajua siitä, miten toista ihmistä kohdellaan.
Hei, kysele vaan miksimiksimiksi??? Mut älä pilaa sun kaunista maailmaasi kuuntelemalla perkeleiden kuiskauksia. Ei ole mitään syytä miksi voi/saa/uskaltaa/haluaa pettää. Pettäjä on aina ihminen, johon ei koskaan kannata luottaa eikä tuhlata tunteita. Heidä pitää kiertää kaukaa..
tuollaista "junttia" (et ole siis oikeasti mikään juntti!;) haluttaisiin vielä pitää itsellään. Nainen ei toisin sanoen halua menettää sinua kenelläkään toiselle, vaan yrittää kaikin keinoin (jopa sitten alhaisesti valehtelemallakin) pidätellä sinut paikoillaan. Ja vaikeahan siinä on pysyä paikallaan, kun huomaa selvästi ettei toinen sinua mitenkään ansaitse.. Hyvä päätös muuten, että lähdit läksimään!
nimim. -nainen-
"tuollaista "junttia" (et ole siis oikeasti mikään juntti!;) haluttaisiin vielä pitää itsellään"
Imartelevaa :) hommahan meni niin että neiti C oli jo tehnyt saman homman aikaisemmin. Annoin sitten anteeksi ja se perhana otti ja teki saman homman uudestaan.
ei muuten kannata uskoa jos joku sanaa "no eikö ihmiset voi muuttua?" ne eivät näköjään voi.
Vielä siitä että voisinko seuraavassa tapauksessa pahoinpidellä pettävän osapuolen, en tiedä, olisiko se vaikeaa koska olisin kuitenkin jollain tavalla kiintynyt vastapuoleen, vai olisiko se helppoa koska kyseessä olisi pahimman luokan petturi. Vai pitäisikö pahoinpidellä se häntäheikki joka suhteen kolmantena pyöränä toimisi?
Hän tosin olisi viaton jos ei olisi aloitteen tekijä tai tietäisi olemassaolostani, ja kaikissa tapauksissa joutuisin itse esivallan hampaisiin, enkä usko petetyksi tulemisen olevan lieventävä asianhaara.
Näköjään petetty maksaa koko lystin, eiköhän kuitenkin omat maksuni olleet jo siinä. Ilmoitelkaa sitten kun pelien pelaaminen loppuu, siihen asti elän jonkinlaisena munkkina kerrostaloasunnossani kaapu päällä täydellisessä selbaatissa.
mutta thanks for the support.
Mä olen nyt sinkkutyttönä katsellut tätä maailman menoa ja tullut siihen tulokseen että parempi pysyä sinkkuna kuin antautua jonkun paskapään leikkikaluksi. Onhan se yksinäistä, mutta huomattavasti vähemmän kivuliasta...
Tuntuu että ihmisten moraali on rapistunut, millään eikä kellään ole enää mitään merkitystä. Suurin osa lähipiirissäni olevista ihmisistä pettää kumppaniaan/on joskus pettänyt. En viitsi siihen leikkiin lähteä mukaan, en pettäjäksi enkä petettäväksi.
Kyllähän mä haaveilen ihanasta miehestä, perheestä ja kodista, niinkuin varmaan useimmat naiset. Uskoni tuohon unelmaan vaan valitettavasti on aika pitkälle mennyttä. Surullista:(
eläminen on huomattavasti parempaa kun uskottoman puolison kanssa.Vuosikymmeniä sitä kestin ja lopulta sain itseni irti siitä kidutuksesta!Se yksinäisyys oli pahempaa kun nyt sillä olen sinut itseni kanssa ja se rääkki loppui viimeinkin kun erosin.
Mitä järkeä olisikaan kostaa jollekin toisen uskottomuutta? Niinkö se maailma maailma paranisi...
Kaikki on tässä kiinni omasta asenteesta kuten kaikessa muussakin. Älä ajattele, että olet uhri ja joudut toisten mokien maksumieheksi! Ajattele, että elämänkokemuksesi karttui, otat siitä opiksesi
(mietit syntyjä syviä exäsi psykologiasta. Mikä sai hänet tekemään niin? Miltä hänestä tuntui? Tuskin oli vain tarkoitus tuottaa sinulle pahaa mieltä. Jos niin taas kävi, oli suoranainen onni, että pääsit eroon hänestä).
ja mikä tärkeintä: Hän menetti enemmän kuin sinä!
Sinne meni, parempi kai niin. Enemmän olen hetken mietittyäni vihainen itselleni, sokea usko ja luottamus tuntuu parisuhteessa ainakin oman kokemukseni perusteella olevan pahasta. Lisäksi minulla on ollut periaate etten "kyttää" kenenkään menemisiä, sillä en omista ketään.
Kyllä, ensikerralla viisaampana, ei silti kyttäystä vaan niska-perse otteella rappukäytävään kun saan todisteen.