ystävästä rakkaaksi?

Ainoastaan viimesin tyyppi oli sellanen, jonka kans "homma" alko samantien. Eli siis periaatteessa seurustelun vuosipäivä oli se sama, jolloin tavattiin.

Parin muun kans olin ensin kaverina pitemmän aikaa. Mutta ehkä siinä kuitenkin pitäis sit olla jotain kytevää suurempaa mielenkiintoo, kun en mä kuitenkaan usko, että kovinkaan moni vaan päättää alottaa vakavan suhteen, kun ollaan ystäviä. Siis joku mielenkiinto tai ihastus siinä pitäis herätä.

Mutta jos oot ihastunu tyttöön, joka on ystävä, niin ei toivoa ole todellakaan menetetty :)

Omalla kohdallani miltei poikkeuksetta seurustelua on edeltänyt jonkin tasoinen ystävyys. Se ainoan poikkeuksen tehnyt tapaus ei kestänyt kovin kauan, joten luotan siihen, että ystävyydestä rakkaudeksi -metodi toimii minulla parhaiten.

Tämä varmaan johtuu pitkälti siitä, että en ole sen tyyppinen ihminen johon ihastutaan ensinäkemältä, vaan sellainen johon kiinnytään pikkuhiljaa. En myöskään itse ihastu kovin helposti, joten vaaditaan jotain yhteistä taustaa ennen syvempiä tunteita.

Nykyisen kullan kanssa kyseisellä tavalla ja kerran aikaisemmin olisi voinut käydä samoin, mutta päätettiin ettei siitä kumminkaan tulisi mitään.

Pihkuran kanssa. Että ainakin itselle täytyy olla sellasta sähköä ilmassa jo ihan alusta saakka.. sellaisen kanssa voi hyvinkin tulla jotain vakavampaa. Kun taas sellainen ystävä joka on kuin veli ja jolle voi höpötellä mitä vain tuskin koskaan herättää mitään intohimon tunteita.

Harmi että suomen kielessä on vain yksi sana rakkaudesta, joissain kielissä on monia joista selviää minkälaatuisesta rakkaudesta on kyse. Esim. sukulaissuhteeseen perustuvasta, "yleisestä" rakkaudesta ja miehen ja naisen välisestä rakkaudesta on kaikista oma sanansa. Tuolla äskeisellä tarkoitin siis tuota miehen ja naisen välistä rakkautta ;) ... Tuli nimittäin mieleen että tottahan toki kaikki ystävät ovat rakkaita... mutta ei tietenkään tuossa mielessä.

Niin miksei voisi ystävyys muuttua aidosti rakkaudeksi. Mielestäni oikein hyvin. Ystävyys voi antaa hyvän ja vakaan pohjan rakkaudelle ja siinä ehtii oppia tuntemaankin toista. Hetken huumahan nimensä mukaisesti voi olla niin ikävän nopeasti ohi..

Ajattelen samoin kuin pihkura ja Queen-Of-Hearts siinä, että sellaisessa ystävyydessä kuitenkin täytyy olla alunperinkin potentiaalia muuttua rakastavaksi parisuhteeksi, sillä olen itsekin kokenut että joidenkin miespuolisten ystävien kohdalla ystävyys on parempaa ja kauniinpaa eikä sitä halua silloin muuttaa muuksi. Jos on molemminpuolista pientä jännitettä niin kyllä se rakkauskin tulee kun on sen hetki... :)

Itse kyllä sitä mieltä että kaverit kavereina ja kumppanit kumppaneina... Jokainen tallaa toki tyylillään, mutta minun kohdallani ainakin alusta asti pitäisi olla tiettyä "sutinaa", eikä vaan olla "pelkkiä" hyviä tyyppejä.