Minulle kaukaista sukua olevien penska(jonka olen tavannut kerran kun hän oli pieni) on menossa naimisiin ja postissa tuli nylkykirje, jossa toivottiin kallista astiastoa häälahjaksi. Hassua, koska kutsua kys. häihin en ole saanut vieläkään, mutta lahjat kelpaisivat. Kuulemma oikein Stockmannilta pitäisi ne ostaa! Jumalauta, röyhkeyden huippu??
Tänään tuli kirje...
Reiska
144634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei
Laita viesti tai soita, että sait tällaisen häälahjakirjeen, mutta hääkutsua ei ole tullut. Ihmettelet ääneen, että postikohan on sekoillut, että voisivatko he lähettää uuden kutsun! Katso mitä sanovat. Joko saat kutsun tai he joutuvat toteamaan, että vain lahja kelpaa -ei häävieraat.
Noloa heille.
No mikä pakko tuosta on välittää pätkääkään? nakkaa roskiin vain. Vai haluatko sinne häihin? Tuskin he voivat karhukirjettä laittaa. En minäkään laita häälahjaa vaikka kutsuttaisiinkiin, jos en itse pääse paikalle. Pihi kun olen.
vieraista ihmisistä?
minua ärsyttää, kun tulee hääkutsu ja siinä on valmiiksi printattuna tilinumero, minne voi rahat laittaa. Kätevää hääparille, mutta aika töykeää. Ymmärrän, että jos pitkään yhdessä asunut avopari omistaa jo kaiken mahdollisen eikä halua 5 kpl leivänpaahtimia. Siitä nuo stockan/ym luettelot ovat ihan käteviä.
mutta ikinä en ole rahaa tilille laittanut. olen hankkinut lahjashekin, että edes vähän saisivat nähdä vaivaa sitä lunastaessaan.
Jos minä täytän tasavuosia, voinko minäkin lähettää kutsun, johon on merkitty tilinumero?
Ikäänkuin vapaaehtoinen osallistumismaksu.
Pääsylippu?
Kaikkeen sitä nykypäiväkin ryhtyy ja alistuu.
Menisin pitoihin ja veisin leivänpaahtimen. Sanoisin, että rahanlahjoittaminen on niin persoonatonta, että en ole sitä koskaan harrastanut.
vanha leivänpaahtimes ja kirje mukaan: Sydämmelliset onnen toivotukset teille "Liisa ja Lasse" (sen ei-sukulaisen nimi väärin, mielellään joku exä, jos tiedätte jonkun)!
Toivottavasti lahjasta on paljon iloa, se on aivan käyttökuntoinen vielä, Stockmannilta ostettu, meillä kun oli ylimääräinen.
Jos joku myöhemmin arvostelee lahjaa, ihan pokkana vaan kehutte sitä.
TAI, ette noteeraa mitenkään kirjettä ja jos sitä joku ihmettelee, hämmästelette, että "Jaa, ei me kyllä mitään kutsua kenenkään häihin olla saatu, ketä ne on?"
Tuskin ottavat lahjakirjettä puheeksi sen jälkeen.
Jos ottavat, ette ole saaneet sellaistakaan ja naureskellen perään, että "täällä toi posti sekoilee aina, niin KETÄ ne taas olikaan??"
..ei meille mitään kutsuakaan ole tullut, on varmaan tarkoitettu sille joka asuu tossa kilsan päässä...
töykeetä toimintaa niiltä, dollarin kuvat silmissä naimisiin...jee!
En koskaan antaisi häälahjaa sen mukaan että "kun me nyt haluttais sulta tämä"
haluan että lahja on annettu omasta sydämestä, juuri heille. Silloin lahjan antamisesta saa itsekkin iloa. Täytyyhän sen erottua joukosta, ja olla jotain persoonallista. Esim. Semmoisille joilla on jo kaikkea voisin ostaa vaikka tunteja johonkin uuteen harrastukseen jota voisivat tehdä yhdessä, jos vaikka kipinä iskis.
Osta palapeli!
Oikeastaan tuo sinun ehdottama "sydämentapa" ei käy ikinä mihinkään häihin.
Usein käy niin että kun puolison suku, sekä toisen puoliskon toinen suku, ostaa "sydämestään" lahjoja, niin tuore aviopari saa häälahjaksi kymmenen samanlaista Braun höyrysilitysrautaa, ison kasan samanvärisiä ja merkkisiä sänkyvaatteita sekä tietysti helvetinmoisen laskun häistä. Uuteen kotiin ja ehkäpä vielä perheen aloittamiseen lahjoilla ei ole ollut mitään merkitystä, vaikka häälahjat yleisesti mielletään juuri uuden elämän aloitusta helpottaviksi lahjoiksi.
Jos ihmiset ostavat vain sitä mitä aviopari tuntuu heidän mielestään tarvitsevan, niin häiden jälkeen menee monta viikkoa siihen että aviopari kauppaa samoja lahjoja ystäville takaisin. Mitään kuittejahan ei sukulaiset ole tietenkään säilyttäneet, kun tavara on annettu sydämestä, joten lahjoja ei saa edes liikkeissä vaihdettua toisiin.
Arvaas kahdesti vituttaako tuoretta avioparia kun lahjaksi ei varmasti tulla saamaan niitä tarpeellisia esineitä joita köyhä perhe ei itse siinä tilanteessa pysty hankkimaan. Ja arvaa samaten onko suomessa suvuilla yleensäkään niin kiinteä suhdetta että sukulaiset kerääntyisivät kyselemään ja vaihtelemaan toistensa lahjaideoita, niin että aviopari ei varmasti saa kahta samanlaista lahjaa häissään?
Vaikka tapa kuulostaa melko roisilta kun kaukaisimpia sukulaisia aletaan vaatimaan ketjun aloittajan tapaan jaolle, niin se on erittäin hyödyllinen niille sukulaisille jotka ovat lähimpiä ja jotka varmasti osallistuvat häihin myös lahjoilla. Samaten lahjan antajia ei tule ärsyttämään se, että aviopari tuli vaihtaneeksi juuri sen heidän lahjansa pois.
että niille tuoreille pareille joilla on jo kaikkea, ei tarvitse edes mitään puolta kauppaa ostaa, eikä välttämättä edes joka perhe erikseen.
Sellaisille pareille riittää vain tilaisuus olla yhdessä suvun kanssa, tai jos jotain välttämätöntä täytyy hankkia, voi lahjan kuluihin osallistua useampi perhe kerralla.
ennenkö vaatii lahjaa... ?
Älä noteeraa lahjapyyntöä mitenkään, ellei kutsua häihin ala kuulua!
ja jos et mene ko. häihin, niin älä osta lahjaakaan, jos ette muutenkaan ole olleet tekemisissä.
Toiset ne yrittää hyötyä kaikella tapaa!!?!
Aina pitää lähettää kutsu häihin. Voi olla jopa niin että lähetetään kutsu ja samalla lähetetään häälahjaehdotus. Mutta kuten tuossa jo aiemmin sanoin, on typerää ja sivistymätöntä lähettää häälahjaehdotus sellaiselle jota ei ole nähnyt piiitkään aikaan ja vielä pahempi jos kutsua ei ole mukana.
miten röyhkeästi käyttäytyvät. Saisi joku heitä vähän opastaa käyttäytymissäännöissä.
Minä ehdottaisin, että
a) et noteeraa koko asiaa
tai
b) lähetät kirjeen takaisin, kuten joku jo ehdotti, saatekirjeellä että "taisi tulla väärään osoitteeseen". Tämän ne kyllä ansaitsis.