Moi,
Muuten hyvin toimivassa parisuhteessa ovat taloudelliset asiat aiheuttaneet ongelmia. Ongelma voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta olisi mukava saada muiden mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia.
Tilanne on se että minulla on omistusasunto (vastaavan asunnon vuokra olisi n. 1200 EUR) josta maksan yhtiövastiketta, yhtiölainaa, asuntolainaa ja niiden korkoja n. 700 EUR/kk. Tyttöystäväni ja minun yhteiset nettotulomme ovat n. 4000 EUR/kk. Hän tienaa n. 80% siitä mitä minä. Jonkin aikaa seurusteltuamme päätimme muuttaa yhteen ja hän luopui vuokra-asunnostaan (n. 530 EUR/kk) ja muutti minun luokseni. Päädyimme sopimukseen jossa hän maksaa minulle asumisesta (minun mielestäni varsin kohtuulliset) 200 EUR/kk että jaamme laskut tasan (paitsi että minä maksan auton, rempat, TV-lupamaksun). Nyt hän, ystäviensä kanssa keskusteltuaan, on päätynyt siihen että tilanne on epäoikeudenmukainen ja että riistän häntä.
Periaate josta molemmat olemme samaa mieltä on että jaamme asumiskustannukset tasan. Mutta mikä kaikki kuuluu asumiskustannuksiin? Mielestäni siihen kuuluvat ainakin yhtiövastike ja yhtiö- ja asuntolainan korot. Hänen mielestään ainoastaan yhtiövastike.
Ymmärrän tosin että hänkin haluaa kerätä pääomaa ja joskus omistaa asunnon. Mielestäni en kuitenkaan vaadi mitään kohtuutonta varsinkaan kun hänellä on melkein samat tulot kuin minulla. Itsestään selvää on että jos hänen tulonsa joskus laskisivat niin minä avustaisin häntä.
Olenko kohtuuton riistäjä?
Muuten hyvin toimivassa parisuhteessa ovat taloudelliset asiat aiheuttaneet ongelmia. Ongelma voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta olisi mukava saada muiden mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia.
Tilanne on se että minulla on omistusasunto (vastaavan asunnon vuokra olisi n. 1200 EUR) josta maksan yhtiövastiketta, yhtiölainaa, asuntolainaa ja niiden korkoja n. 700 EUR/kk. Tyttöystäväni ja minun yhteiset nettotulomme ovat n. 4000 EUR/kk. Hän tienaa n. 80% siitä mitä minä. Jonkin aikaa seurusteltuamme päätimme muuttaa yhteen ja hän luopui vuokra-asunnostaan (n. 530 EUR/kk) ja muutti minun luokseni. Päädyimme sopimukseen jossa hän maksaa minulle asumisesta (minun mielestäni varsin kohtuulliset) 200 EUR/kk että jaamme laskut tasan (paitsi että minä maksan auton, rempat, TV-lupamaksun). Nyt hän, ystäviensä kanssa keskusteltuaan, on päätynyt siihen että tilanne on epäoikeudenmukainen ja että riistän häntä.
Periaate josta molemmat olemme samaa mieltä on että jaamme asumiskustannukset tasan. Mutta mikä kaikki kuuluu asumiskustannuksiin? Mielestäni siihen kuuluvat ainakin yhtiövastike ja yhtiö- ja asuntolainan korot. Hänen mielestään ainoastaan yhtiövastike.
Ymmärrän tosin että hänkin haluaa kerätä pääomaa ja joskus omistaa asunnon. Mielestäni en kuitenkaan vaadi mitään kohtuutonta varsinkaan kun hänellä on melkein samat tulot kuin minulla. Itsestään selvää on että jos hänen tulonsa joskus laskisivat niin minä avustaisin häntä.
Olenko kohtuuton riistäjä?
Vastaukset 38
Vanhimmat
MIelestäni asuntolainaa ei kannata toisen partnerin maksaa ennenkuinon avioliitossa, tai tehty kirjallinen sopimus, miten sen asunnon kanssa tehdään, jos ero tapahtuu. Minä ainakin harmittelisin suuresti, jos olisin 10v yhdessä ja maksaisin lainaa, ja sit tulee ero ja asunto jää toiselle...
Avoliittoon menimme 11 v. sitten. Kaveri omistaa asunnon ja on kyllä lainat maksanutkin...mutta ei sitten ole osallistunut ruokakuluihin ja lasten vaate- ym. menoihin, niihin raha hänellä ei ole riittänyt, joten olen hoidellut ne. Mitään sopimuksia ei ole tehty paperille eikä kai suullisestikaan. Minun rahani eivät siis olekuitenkaan tuottaneet mitään, vaikka pakollisia menoja ovatkin olleet. Nyt on ero edessä, asunto maksettu ja saan siis lähteä kahta kättä heiluttaen. Huonekaluja ja muuta irtainta olen myös ostanut mutta en ole älynnyt säilyttää kuitteja, joten kaverihan ei myönnä että ne olisivat minun. Että näin meillä...
sen asunnon omistaa kaiken loputtua? Jos sen omistat sinä, on kai oikein, että sinä sen hankinnan maksatkin. Hankintaan kuuluu muut paitsi hoitovastike. Rahoitusvastike tai asuntolainan lyhennykset ja -korot ovat tavallaan sijoitustoimintaa, joka kertyy vain sinun hyväksesi.
Jos sitten erehdytte (anteeksi sanamuoto) naimisiin, on tehtävä avioehto, jossa ko asunto on sinun, muuten se aikaa myöden siirtyy perheen yhteiseksi asunnoksi ja mahdollisesti suhteen päättyessä jaetaan molempien kesken.
Jos on minun rahat ja sinun rahat niin eikö olisi parempi potkaista kotka pellolle jos ei jako miellytä ! Jos on minun ja sinunrahat niin ilman avointa jatkuvaa keskustelua suhde ei tule kestämään. Jätit kertomatta ketä maksaa ruoan siivoaa kodissa jne jne.
Ruokaa varten pistämme molemmat saman verran rahaa kuukaudessa. Yhdessä siivoamme ja teemme muut asiat. Avoimessa keskustelussakaan ei ole ole ongelmia. Tässä asiassa vain on näkemysero. Eikä summakaan ole erityisen suuri. Enemmän on kyse periaatteesta. Mikä on oikein ja mikä väärin? Mikä on kohtuullista?
Näkisin että ei ole eroa sen välillä maksaako vuokraa vaiko korkoja pankille. Vaihtoehto olisi tietysti että pistän kämpän myyntiin ja otamme vuokra-asunnon. Silloin molemmat maksaisivat 600 EUR/kk. Myyntirahat voisin vaikka sijoittaa.
korkoja pankille maksaessasi kasvatat samalla vain omaa omaisuuttasi, siis ikäänkuin sijoitat koko ajan.
Kuten tuossa jo aikaisemmin oli, on muut paitsi hoitovastike investointia, pankaa siis hoitovastike puoliksi.
Kannattaa kyllä edelleen miettiä yhteistä tulevaisuuttanne pidemmällä tähtäimellä.
Miltä osin tilanne on tyttöystävästäsi epäoikeudenmukainen? Eikö hän haluaisi maksaa tuota 200euroa?
Mielestäni on on ihan kohtuullista,vaikka hän maksaisi koko yhtiövastikkeen, mutta ainakin puolet siitä. Asuntohan on sinun omaisuutta, josta maksat lyhennyksiä pankille ja maksaisit kaiken kokonaan jos asuisit yksin. Eikö?
Hänen mielestään 200 EUR on liikaa.
Koska asumiskustannukset kuitenkin ovat 700 josta vain 300 on lainan lyhennyksiä, summa ei mielestäni ole kohtuuton.
Miten sitä paitsi määritellään yhtiövastike? Toisissa taloissa YV:lla kartutetaan ennakkoon korjausrahastoa kun taas toisissa korjaukset tehdään yhtiölainalla. Toisessa tulee pääomatappioita ja toisessa korkokuluja. Korjauksiin käytettävä summa laskettuna koko talon elinkaarelle on kuitenkin vakio n. 100 /kk. Tämä on siis se summa jonka asuminen maksaa korjauksina ilman että asunnon arvo nousee.
Helpompaahan tämä olisi jos asunnon omistaisi puoliksi...
Tyttöystäväsi ei tietenkään tarvitse maksaa lainojen korkoja - hän tavallaan kerryttäisi sinun omaisuuttasi, sillä erotilanteessahan asunto jäisi sinulle. Tyttöystäväsi olisi maksanut osan lainojesi korosta ja se on väärin
niin siis ei kuulu maksaa korkoja eikä lainaa...unohtui se laina pois edellisestä viestistä
Korkojen maksu ei kuulu tyttöystävällesi. Jos tarkemmin miettii, niin yhtiövastikekin pitäisi maksaa puoliksi. Se ei tietenkään tuntuiosi kivalta, että tyttöystäväsi maksaisi vain vähän asumisestaan. Korkoja maksamalla tyttöystäväsi vain kerryttäisi sinun omaisuuttasi. Silloin asuntokaan ei olisi enään kokonaan sinun vaan pitäisi tehdä joku virallinen sopimus siitä, että joku tietty osa kuuluu tyttöystävällesi tai vastaavaa.
KOrkojen tms. maksaminen ei kuulu sille, joka ei koskaan tule omistamaan kyseisetä asunnosta palaakaan. Se kaikkihan tulee olemaan sinun. Tyttöystäväsi pitäisi joutua maksamaan puolet yhtiövastikkeesta.
En kyllä ymmärrä millä tavoin korkojen maksu pankille kasvattaa minun omaisuuttani. Lyhennykset kasvattavat omaisuutta, korot eivät. Asunto ei ole sijoitusasunto vaan tarkoitettu omaan asumiseen.
Hän kerää pääomaa ja saa siitä pääomatuloja. Minun pääomani on kiinni asunnossa joka ei tuota mitään (paitsi asumisen). Olen tarjonnut hänelle että hän saisi pääomallaan lunastaa lainan (ja vastaavasti saisi osan asunnosta omistukseensa). Tätä hän ei kuitenkaan halua. Tilanne on siis se että hän asuu erittäin edullisesti ja kerää pääomaa kun taas minä asun kalliisti sen takia että maksan vuokraa pankille.
Pääasiahan tietysti on että molemmilla on tarpeeksi rahaa. Mutta kuitenkin...
Menepä taskulaskimen luo. Laske nykytilanteesi. Laske seuraavaksi tilanne jossa te olisitte erossa. Jompi kumpi tilanne on sulle epäedullisempi. Get it?
Tilanne on siis niin että on joko tai. Herra Jumalan mielipide. Onpa Jumala mustavalkoinen.
Kiitos, mutta ei antanut vastausta kysymykseen siitä mikä on kohtuullista.
Annoin periaatteen miten edetä eteenpäin. Päätös toleranssista on sinun. Kuka meistä ylipäänsä voi sanoa mikä on kohtuus? Onko kohtuus kuppi, ämpäri, amme, vai mikä?
Sinä olet päättänyt omistusasunnon ostaa ja maksat tietysti pankille lainan korkoja, pääomakuluja. Lainan takaisinmaksu, lyhennykset KASVATTAVAT pääomaasi. Eikö voisi ajatella, että sinun pääomatulot (asuminen) on vastaavanlaisen vuokra-asunnon vuokra vähennettynä nykyisillä asumiskustannuksillasi???? Sehän oli aika paljon?
Jos tyttöystäväsi keräilee pääomaa niin sehän on vain hyvä asia! Eikö olisi huomattavasti tylsempää jos tyttöystäväsi tuhlaisi tarpeettomuuksiin?
sillä korot ovat aiheutuneet SINUN lainastasi, jolla SINÄ kartutat pääomaasi, miksi tyttöystäväsi pitäisi maksaa siitä että sinä saat asunnon? Vastike puoliksi ja vastikkeesta vähennetään vielä se, jos siitä kerrytetään rempparahoja ja sitten vasta puoliksi. Rempallahan asunnon arvo nousee. Ihan oikeassa naisesi on. En tosin ymmärrä miksi hän ei halua osaa asunnosta, mutta et häntä siihen voi pakottaakkaan. Kukin kerää pääomansa miten parhaaksi näkee. Ehkä hän ei ole varma sinusta/tulevaisuudestanne, koska mitäpä hän tekisi eron tullessa 20% asunnosta, jos sinä et sitä ostaisi, tuskin saisi muille myydä tai haluaisi itse asua siinä
Jos siippasi olisi vuokralla, hän maksaisi asunnonomistajalle vuokraa, joka pitää sisällään 5-15 % pääomatuloa. Nyt velkatilanteessa pääomatulo menee pankille. Näin on reilua saada osuus myös pääomakuluihisi tapauksessasi. Asuuko porukka jossain pelastusarmeijan vuokramajassa, kun kuvittelee maksavansa vain todellisen kulutuksensa mukaan vuokraa. Ehkä oikea tapa olisi katsoa keskimääräinen asuntojen hintojen nousu viimeisen 20 v ajalta ja huomioda se vähentävänä tekijänä siihen korkoprosenttiin, jota perit avokiltasi. Näin hän hyötyisi asuntosi arvonnousun välillisesti.
En välttämättä menisi niin pitkälle että laskisin että haluan saada pääomalle tuottoa. 10% tuotto-odotus tarkoittaisi markkinavuokraa. Haluaisin ainoastaan että asumiskustannukset jaettaisiin tasan ja että pakollisten maksujen jälkeen molemmilla jäisi suurin piirtein saman verran rahaa jäljelle. Tämän rahan voi sitten vaikka käyttää pääoman kartuttamiseen tai lainan lyhentämiseen.
sinun tyttöystäväsi, jättäisin sinut.
Jos olisin sinun poikaystäväsi tappaisin itseni. Onneksi näin ei kuitenkaan ole.
Olen lukenut viestisi, vaikutat rahaan kiintyneeltä. Ei ihme, jos tyttöystävästi kokee sinun riistävän. Niinhän sinä teetkin.
Asumiskustannuksiin kuuluu toki, vaikka mitkä maksut sun muut..
Mutta silti minäkin olen kyllä sitä mieltä, että tyttöystäväsi ei kuulu maksaa sinun lainasi lyhennyksiä tai korkoja, koska sinä itse olet ottanut asuntolainan ja ostanut asunnon. Sitten joskus, kun olet asunnon maksanut, se tulee sinun omistukseesi.
Missään omistuspapereissa ei mainita tyttöystäväsi nimeä. JOS teille tulee sen jälkeen ero, niin tyttöystäväsi on se joka saa muuttaa pois!
En minäkään maksaisi poikaystäväni lainanlyhennyksiä, koska asunto ei kuitenkaan ole koskaan minun! Ainoastaan silloin maksaisin lainojen lyhennyksiä yms.menoja jos minun nimi olisi jossain paperissa ja joskus tulisin itse olemaan toinen asunnon omistaja!
Vaikka toisaalta ei 200e/kk ole kyllä kohtuuton hinta asumiselle! Mielestäni se on kyllä aika halpa hinta! (Tyttöystäväsi saa olla kyllä tyytyväinen, että saa asua noin halvalla!)
Käytännössähän sinä olet hänen vuokranantajansa? Vai? Eikö vuokranantaja määrää vuokralaisen vuokran suuruuden???
Ja hänen muuttaessa asuntoosi, SOVITTE YHDESSÄ, että hän maksaa tuon 200e. En kyllä tyttöystävänäsi paljon valittaisi summasta..
Hänen ei siis kuulu maksaa lainasi lyheenyksiä tai korkoja, mutta voithan ehottaa hänelle, että muuttaa omaan asuntoon ja kokeilee, tuleeko se kalliimmaksi.. (Tästä saattaa kyllä tyttöystäväsi suuttua/loukkaantua, mutta...)
Paljon on kirjoituksissa vedetty lainaa mukaan, ja aivan turhaan. Menee turhan monimutkaiseksi "riisto-ajatteluksi" ajatella asiaa noin, eihän tyttöystäväsi sinun lainaasi maksa, vaan vuokraa asumisestaan.
Yksinkertainen esimerkki, jos asunnon omistaisi kolmas osapuoli, ja te olisitte vuokralla, kuuluisi vuokraan sekä vastike että lainat yms. Joten, nyt tilanne eroaa ainoastaan siten, että tyttöystäväsi maksaa _sinulle_ vuokraa ja _sinä_ olet vuokranantaja. Jos eroatte, ts. siis vuokrasuhde loppuisi, mitä tapahtuisi jos tosiaan olisi se kolmas osapuoli joka omistaisi asunnon? Ei häneltä kukaan vaatisi takaisin teidän maksamaanne vuokraa, johon sisältyivät vastikkeet ja lainat, eikö?
Tyttöystäväsi ystävineen ajattelee asian suoraan sanoen hieman kierosti ja täysin ilman logiikkaa.
Mikäli tyttöystävälläsi riittää rehellisyyttä ja kykyä asettua toisen housuihin, ehdottaisin sinua sitä kautta saada hänet ajattelemaan asiaa loogisemmin, mitä hän itse tekisi/ajattelisi sinun asemassasi? Esittämällään tyylillä veikkaisin, että hän laittaisi sinut maksamaan ainakin puolet (jos ei jopa enemmän) kuluista.
Kannattaa myös kertoa, että kaikkien ystävien ajatusmaailmaan ei ehkä kuitenkaan kannata samaistua, pilaa turhaan hyvän parisuhteen.
Toivottavasti saatte asian selviteltyä ilman useampia, suoraan sanoen typeriä ajatuskaavioita joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Mielestäni olisi täysin absurdia ajatella poikaystävääni "vuokranantajanani" jos ja kun kyseessä on parisuhde eikä vuokraisäntä/vuokralainen suhde.
Vuokra-asunnossa asuessamme maksaisimme tietysti vuokran puoliksi ja jos eroaisimme emme tietysti saisi vuokrarahojamme takaisin. Helppoa.
Jos toinen omistaa asunnon on tilanne mutkikkaampi. Itse en ainakaan maksaisi enempää kuin korkeintaan velattoman osuuden yhtiövastikkeesta. Eihän poikaystävän kuitenkaan ole tarkoitus HYÖTYÄ tyttöystävästään? Ellei hänellä olisi tyttöystävää laisinkaan niin ihan yksin pitäisi maksaa koko kämppä, eikös niin?
kukin tahollaan.
Enkä tarkoittanut että ketään pitäisi ajatella vuokranantajana, mutta en myöskään tarkoittanut, että vuokranmaksuun pitäisi sotkea parisuhdettakaan.
Tuota juuri tarkoitin, asiasta voi tehdä juuri niin monimutkaisen kuin ikinä huvittaa :D
Pointti on se, että kaikki kulut, laina vastikkeet on joka tapauksessa maksettava, meni asia miten tahansa. Kohtuullista on, että kulut maksetaan puoliksi, ajateltiin sitä sitä sitten vuokrana tai miten hyvänsä. Miksi toisen pitäisi maksaa kulut kokonaan kun molemmat asuvat? Oli se sitten omistusasunto tai ei.
Niin, voidaanhan sitä kuvitella esim. auto asunnon sijasta. Olisiko oikein jos vaikka tyttöystävä ottaisi lainaa auton ostoon ja poikaystävä kun joutuisi maksamaan puoelet kuluista, niin hän osallistuisi myös auton velkoihin ja lainakorkoihin puoliksi bensa. Eihän sekään ole oikein, että tässä alkuperäisessä tapauksessa tyttöystävä maksaisi kokonaan yhtiövastikkeen -se olisi sama asia kuin autoesimerkin poikaystävä maksaisi kokonaan bensat. Jos ero tulee, niin tyttöystävä saa auton ja pojalle ei jää mitää ja kaiken sen ajan tyttö on saanut ajaa autolla kulutta - ilman bensamaksuja. Olisiko sitten tässä autoesimerkissä myös tyttöystävän toimittava autonvuokraajana ja jos mies haluaa ajaa autoa, niin hänen tulee maksaa autosta vuokraa tyttöystävälleen. Sama siis asunnosta. Jos kyseessä on parisuhde, niin asunnonomistaja ei ole vuokranantaja, jonka pitäisi hyötyä vuokralaisesta. Kyseessä on parisuhde, hitto vie, eikä tyttöystävän silloin kuulu maksaa mitään ihme ylimääräistä vuokraa avokilleen.
Jos kävisi niin, että mies on niin rahanahne ja haluaa voittoa vuokralaisestaan (siis sanonkin vuokralaisesta, sillä mikä sellainen parisuhde on jossa toinen maksaa ylim. vuokraa toiselle) eikä nainen suostu tähän, jää ainakin yksi vaihtoehto. Mies myy kämpän ja kumpikin muuttaa yhdessä vuokra-asuntoon, jossa kulut saadaan helposti maksettua tasan. Ja sitten kun nainenkin on keräänyt tarpeeksi rahaa tai on muuten taloudellisesti valmis, niin voihan sitä sitten yhdessä ostaa asunnon. No siihen voi mennä jopa paljonkin aikaa - josssain tapauksessa 10 vuottakin kunnes toinenkin on valmis asunnonostoon.
Eli miettikääs nyt mikä on hyvä ratkaisu molemmille. Se, että avopari asuu vuokralla useita vuosia, jolloin kummankin rahat menee hukkaan, mutta onpa tasan kulut. Toinen vaihtoehto on se, että nainen asuu miehen asunnossa ja maksaa puolet yhtiövastikkeesta ja puolet muista kuluista. Mies säästää rahaa eli hän hyötyy, nainenkin säästää rahaa kun saa asua halvalla. Kyllähän mieskin asuu halvalla, kun maksaa puolet yhtiövastikkeesta. Sitä rahasummaa mikä menee siihen lainaan ja korkoihin, voisi sanoa säästämiseksi. Sitten kun asunto on maksettu, niin kulut menevät tasan puoliksi. Kumpikin osapuoli siis saa asua yhtä halavsti - toinen vain sijoittaa asuntoonsa sillä välin. Voihan sitä asua vuokra-asunnossakin ja säästää vaikka asuntoa varten jne.... Asunto ja omaisuus jää kuitenkin miehelle. Ja voihan nainen myöhemmin ostaa mieheltä puolet asunnosta kun hänellä on varaa siihen.
pääpointti oli se, että ellei molemmat asu KIRJOITTAJAN omistusasunnossa, on hänen kuitenkin hoidettava kaikki asumis- ja pääomakulunsa! Vain hän on sitoutunut maksamaan ne.
Omistusasumisessa vain hyvin pieni osa on todellisia asumiskuluja (=yhtiövastike, jossa ei ole asunto-osakeyhtiön velkoja mukana). Lainan takaisinmaksu kasvattaa omistajan varallisuutta ja korot lainaan ovat pääomakuluja.
Jos itse olisin ostanut omistusasunnon, johon poikakaverini myöhemmin muuttaisi, olisin ihan tyytyväinen, jos hän maksaisi puolet yhtiövastikkeesta, erittäin tyytyväinen jos maksaisi sen kokonaan.
Samaa logiikkaa käyttäen ei tarvitsisi osallistua vuokranmaksuun. Eihän vuokra ole muuta kuin yhtiövastike (asumiskulut) pääomakuluja siitä että asunto on tietyn ajan vuokralaisen hallinnassa. Sama kuin laina jota ei lyhennetä. Tämähän vastaa tilannetta jossa laina-aika on hyvin pitkä (20 v). Eikä tarvitsisi osallistua vakuutus, sähkö, TV ym. maksuihin. Nehän tulisi yksinkin asuessa maksaa. Tai voisiko samaa ajattelua soveltaa toisin päin? Koska tyttöystävä yksin asuessaan kuitenkin joutuisi maksamaan reilut 500 EUR vuokraa hän voi edelleen jatkaa sen maksamista. Tämä logiikka ei mielestäni ole kestävällä pohjalla.
Olisiko parempi sitten että muutettaisiin vuokralle? Vuokraisin oman asunnon jollekin kolmannelle henkilölle ja maksaisin oman osuuteni vuokra-asunnon vuokrasta omasta asunnosta saamillani pääomatuloilla. Sen jälkeen kai olisi OK että tyttöystävä maksaisi puolet asumiskustannuksista (1000 EUR / 2). Omasta asunnosta saisin verojen jälkeen vajaat 1000 EUR. Kaikki olisi oikeudenmukaista. Minun vuokratuloni riittäisivät sekä minun osuuteni uudesta vuokrasta että omistusasuntoni yhtiövastikkeeseen, lainan korkoihin ja lyhennyksiin. Häviäjänä olisi tyttöystäväni jonka kuukausimaksut kasvaisivat 300 EUR. Tämä tarkoittaisi että hän ei koskaan saisi kasaan pääomaa. Voittajina olisivat verottaja ja minä. Tämän jälkeen kaikki olisivat tyytyväisiä!? VAUTSI! Hieno idea! Taidan ehdottaa.
Miten porukka suhtautuisi tällaiseen järjestelyyn?
Itseasiassa... muuten on hyvä idea :D Anna mennä, ehkä se selviää pelkällä ehdotuksella :D
Ehdotin kuin ehdotinkin ko. järjestelyä. Vastaannotto ei ollut kovinkaan innostunut...
Nyt ei tosin enään puhuttu siitä että hän ei ole saanut itse valita asuntoa tai siitä että miten epäreilua on kun hän joutuu maksamaan vuokraa minulle. Nyt painavin argumentti oli että hän ei koskaan tule saamaan kasaan omaa pääomaa.
Eipä tilanne ole muuttunut kovinkaan paljon. Nyt kuitenkin puhutaan asioista oikeilla nimillä. Jos on niin että siirrän hänelle varallisuutta 500 EUR /kk niin haluan ainakin että asia tiedostetaan. Syö miestä kun yksin joutuu huolehtimaan melkein kaikista asumiskustannuksista ja sen takia ei ole varaa tarjota viikonloppumatkoja Pariisiin tai Lontooseen kuten "kaikkien" ystävättärien miehillä on tapana.
Tuntemistani naisista about yksi kymmenestä, on tosi paljon oman edun tavoittelijoita. Kyllä ihan normaalilla järjellä varustettu naisen luulisi tajuavan, että asuminen maksaa ja jos yhdessä asutaan niin jollakin tapaa molemmat tulee kustannuksiin mukaan.
Jos oikeasti vielä haluat yrittää naisesi kanssa yhteiseloa, niin ehdotan, että muutatte erilleen. Silloin naisesi tajuaa kuinka paljon asuminen ihan oikeasti maksaa ja samallahan se olisi testi sille että kestäisikö suhteenne tällaisia vastoinkäymisiä.
Enhän minä missään vaiheessa ole ollut kyseenalaistamassa suhdettani. Suhteessa on kysymys paljon suuremmista asioista kuin muutamasta lantista. Pitemmällä tähtäyksellä on vain hyvä asia että nainenkin on tarkka rahoistaan. Halusin ainoastaan perusteluja sille että onko epäoikeudenmukaista että pyydän tytöltäni 200 vaikka yhtiövastike on vain 100 EUR. Perustelut tyyppiä "sun asunto, sä maksat. Jättäisin heti jos seurustelisin sun kaa" eivät ole vakuuttaneet.
Kyllä hän varsin hyvin tietää mitä yksinasuminen maksaa. Asuihan hän vielä reilu vuosi sitten yksin vuokralla.
siis partneri muuttaisi omistusasuntooni, katsoisin reiluksi peliksi maksaa itse lainan lyhennykset korkoineen, ja laittaa muut kustannukset tasan.
Nyt on ollut koko ajan puhe vain yhtiövastikkeesta. Kuuluuhan asumiseen muitakin kuluja! Joissain yhtiöissä vesi ja sähkö sisältyvät vastikkeeseen, mutta minun tapauksessani laskisin veden, sähkön, puhelimen, sanomalehden, tv-luvan yms. yhteen ja jakaisin kahtia. Mielestäni ne kaikki ovat asumiskustannuksia. Koiravero ei, se on oma kuluni :)
Esimerkkitapauksia on monia elämäntilantesta riippuen. On erilaista nuoren parin perustaessa nollasta kotia, erilaista minunlaiseni vanhan kääkän, jolla on kaikki valmiina.
Vanhana kääkkänä olen myös vahvasti sitä mieltä, että rakkaus ja raha-asiat pitää pitää erillään - ei mitään sairasta kuka-osti-maidon-viimeksi -peliä, vaan asiallista omasta omaisuudestaan huolehtimista, tästä päivästä nauttimista kuitenkin huomiseen varautuen.
Kiitos kaikista vastauksista ja pahoitteluni yhdestä asiattomasta vastauksesta jonka annoin.
Jos jotain tästä opin niin ainakin sen että mitään yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa. Hauska kuulla että molemmille näkökannoille löytyy kannattajia.
Itse minun täytyy vielä miettiä. Eihän se 100 EUR mistä nyt on kysymys ole summana kovinkaan suuri ja se on kyllä totta että summa kasvattaisi vastaavasti tyttöystäväni pääomaa niin että seuraavassa asuntokaupassa omistussuhde on vähän tasaisempi. Vierastan kuitenkin sitä että jo yhdessä sovittuja asioita revitään auki sen perusteella mitä ystävätärraati on mieltä. Jossain kaikkien on kuitenkin asuttava ja asuminen on ikävä kyllä kallista. Myöskin omistusasuminen. Kaikki maksut eivät omistusasumisessa kartuta pääomaa. En tiedä...
Edellisessä pitkässä suhteessa kaikki oli tasan ja rahat yhteisiä. Oli hyvin helppoa kun ei tarvinnut laskea suuntaan tai toiseen. Kun toiselta loppuivat rahat siirsin omalta tililtäni. Siinä minä olin se joka jolta rahaa jäi säästöön. Järjestelmä tuli erossa maksaan n 70000 EUR. Pistää varovaiseksi.
Katsotaan miten käy. Ei tämä kuitenkaan suhdetta kaada kuten jotkut ovat kai toivoneet.
Musta juuri tuntuu ed. kirjoituksesi perusteella että sinun juuri kuuluisi ymmärtää tyttöystävääsi, menetithän itse omassa erossasi paljon rahaa. Luulen että siitä on kyse tyttöystäväsi tapauksessa, ei siitä ystävättärien mielipiteestä.
Mun mielestä reilua olisi, että jakaisitte vastikkeen, veden, sähkön, tv yms kustannukset yhdessä. Lainan lyhennykset, korot ja korjauksiin liittyvät kustannukset maksaisit sinä, koska ne ovat sinun pääomaasi liittyviä kustannuksia. Ja jos se oikein ottaa päähän että sulle kalliimmaksi tulee, myy asunto ja hankkikaa yhteinen omilla lainoilla ja molemmmat hoitaa lainansa itse, muut puoliksi. Reilu peli
Täytyy myöntää että en ole tullut vakuuttuneeksi siitä että vaadin liikaa. Hain hyviä argumentteja ja toimintamalleja ja mielipiteitä siitä mikä on oikeus ja kohtuus.
Tuntuu siltä että suurimman osan mielestä olisi OK jos olis vuokra-asunto ja vuokra pistettäisiin tasan. Tällöin kuitenkin molemmat menettäisivät rahaa. Tuntuu tyhmältä että suositeltu ratkaisu olisi joko että minä säästäväisempänä sponssaisin hänen asumistaan tai sitten että kaikki on hyvin jos maksujen nimi vaihtuu mutta hän häviää ja verottaja voittaa. Ongelmahan ratkesi sillä että rupesin katsomaan vuokra-asuntoja ja mitä saisin jos antaisin nykyisen asunnon vuokralle. Sen jälkeen en ole kuullut valituksia. Olisinhan jopa säästänyt huomattavan määrän siihen nähden mitä nyt maksan. Tyttöystäväni maksut olisivat nousseet taivaisiin. Eli nykyinen tilanne on selkeä tulonsiirto minulta hänelle. Lopputulos olisi kuitenkin ollut se että molemmilla olisi asuminen.
Pääoma tuottaa ja pääoma maksaa. Tuottamaton pääoma maksaa sen verran kuin se todellisuudessa voisi tuottaa. Asuntoon sidottu pääoma tuottaa asumisen ja maksaa korot. Jos saa hyväkseen pääoman tuottoa on oikein myös että osallistuu pääoman kustannuksiin. Vaikkakin vain symboolisesti.
Omistusasuminen ei ole mikään itseisarvo. Se on vaihtoehto silloin kuin yhteenlasketut yhtiövastike, rahoitusvastike, lainan korot ja pääoman laskennallinen tuotto (muista sijoituskohteista)ovat pienempiä kuin vastaavan asunnon vuokra olisi. Tässä on tietysti myös tekijänä asunnon arvon nousuodotukset (mistä ei tänään voi puhua). Tätä laskentamallia asunnon omistajat yleensä käyttävät. Lainakorot ovat täten asumiskustannuksia joihin kaikkien asujien pitäisi osallistua. Kaikki muu on tulonsiirtoa. Tulon siirrot ovat OK jos toisella on pienemmät tulot. Mielestäni ei suhteessa kuitenkaan tarvitse ottaa huomioon että koska toisella on suurempi varallisuus hänen pitäisi maksaa enemmän. Suurempi varallisuus tulisi johtaa suurempiin maksuihin vain ja ainoastaan jos varallisuus tuo mukanaan pääomatuloja.
En halua vastauksia jotka kertovat että "ei tarvitse maksaa". Haluaisin vasta-argumentteja omille argumenteilleni. Miksi argumentointini on väärin? Miten on mahdollista että tilanne jossa kokonaiskulut olisivat suuremmat olisi hyväksyttävämpi?
Mielestäni molemmilla suhteessa pitäisi olla sama elintaso. Eli käteen pitäisi pakollisten maksujen jälkeen jäädä kutakuinkin saman verran. Nämä rahat saa sitten käyttää vaikka lainojensa lyhennyksiin, osakkeiden ostoon, merkkivaatteisiin tai vaikka antaa hyväntekeväisyyteen. Pakollisiin maksuihin kuuluu kuitenkin lainojen korot. Olenko väärässä?