Mieheni erosta on jo vuosia ja silloin he ovat sopineet lasten huollosta ja elatusmaksuista. Tapaamiset on sovittu aina erikseen sen mukaan, kun miehelläni on vapaata (vuorotyö myös viikonloppuina). Eli ero on tapahtunut sopuisasti. Vuosien saatossa lasten äiti on aina silloin tällöin yrittänyt kiristää milloin mistäkin, mutta mieheni ei ole näihin suostunut.
Viime kesänä lapset eivät enää päässeet isälle, kun isällä oli loma. Isä antoi asian olla, kun ei halunnut asiasta riidelläkään. Vasta äidin loman alkaessa olisivat lapset päässeet meille, mutta isällä (ja minulla) alkoivat työt. Tilanne on tämän talven aikana entisestään kiristynyt. Enää äiti ei vastaa puhelimeen ja viime viikolla tuli tekstiviesti, että vanhempien välillä on keskustelut keskusteltu. Eli hän ei suostu enää käymään minkäänlaista keskustelua lasten asioista, tapaamisista eikä mistään muustakaan.
Lasten äiti on uudelleen aviossa ja tältäkin kannalta asiat pitäisi olla kunnossa. Myöskin minä olen ilmentynyt mieheni elämään paljon heidän eronsa jälkeen. Jos teillä muilla on vastaavia kokemuksia, niin kertoisitteko niistä ja siitä, että miten sellaiseen tilanteeseen on ajauduttu. Yleensä entisten puolisoiden välit tasaantuvat vuosien ja uusien liittojen myötä, mutta tässä tapauksessa näin ei ole käynyt, tilanne on vain koko ajan vaikeutunut ja nyt ollaan tilanteessa, että lasten äiti ei suostu puhumaan mistään lasten asioista.
Ratkaisuja?
Viime kesänä lapset eivät enää päässeet isälle, kun isällä oli loma. Isä antoi asian olla, kun ei halunnut asiasta riidelläkään. Vasta äidin loman alkaessa olisivat lapset päässeet meille, mutta isällä (ja minulla) alkoivat työt. Tilanne on tämän talven aikana entisestään kiristynyt. Enää äiti ei vastaa puhelimeen ja viime viikolla tuli tekstiviesti, että vanhempien välillä on keskustelut keskusteltu. Eli hän ei suostu enää käymään minkäänlaista keskustelua lasten asioista, tapaamisista eikä mistään muustakaan.
Lasten äiti on uudelleen aviossa ja tältäkin kannalta asiat pitäisi olla kunnossa. Myöskin minä olen ilmentynyt mieheni elämään paljon heidän eronsa jälkeen. Jos teillä muilla on vastaavia kokemuksia, niin kertoisitteko niistä ja siitä, että miten sellaiseen tilanteeseen on ajauduttu. Yleensä entisten puolisoiden välit tasaantuvat vuosien ja uusien liittojen myötä, mutta tässä tapauksessa näin ei ole käynyt, tilanne on vain koko ajan vaikeutunut ja nyt ollaan tilanteessa, että lasten äiti ei suostu puhumaan mistään lasten asioista.
Ratkaisuja?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vastauksia en osaa suoralta kädeltä antaa, enkä edes neuvoja. Muutaman kysymyksen kuitenkin esittäisin:
Mitä asiasta lapsen huollosta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta on tarkalleen ottaen sovittu? Erityisesti kiinnostaa että mitä tapaamisista lukee paperilla.
Millä tavalla kiristäminen on tapahtunut? Onko tästä todisteita? Älkää poistako tekstiviestiä.
Minkä ikäiset lapset?
Yhteishuolto, reilut 200 e/lapsi, ei kirjallista tapaamissopimusta. Isä tekee aamu/ilta/yö -työtä ja vapaita viikonloppuja osuu yleensä max 1/kk ja isä on tavannut lapsia työvuorojensa mukaan. Työvuorokalenteri seuraavalla vuodelle saadaan aina vuodenvaihteessa.
Kiristystä: Isällä ei ole asiaa lapsen rippijuhliin, jos ei anna lapselle mopoa lahjaksi, lapsi ei saa käyttää kesäkenkiään meillä ulkona, isän pitää korjata lapsen vaatteet, jotta lapsella olisi yleensä päälle sopivaa vaatetta jne.
Alkup:
"Mieheni erosta on jo vuosia ja silloin he ovat sopineet lasten huollosta ja elatusmaksuista. Tapaamiset on sovittu aina erikseen sen mukaan, kun miehelläni on vapaata (vuorotyö myös viikonloppuina)."
T. Oikkari:
""Mitä asiasta lapsen huollosta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta on tarkalleen ottaen sovittu? Erityisesti kiinnostaa että mitä tapaamisista lukee paperilla.""
Alkup:
"Yhteishuolto, reilut 200 e/lapsi, ei kirjallista tapaamissopimusta."
Mitä tapaamisista lukee paperilla? Johan se selvisi alkuperäisen ensi viestistä: ei mitään.
Eihän selvinnyt -- alkup. viestistä selvisi vain että tapaamispäivät sovitaan miehen työvuorojen mukaan. Voisihan silti olla olemassa tapaamissopimus, ja tapaamiset sovitaan erikseen. Eli tyyliin: "kuukaudessa lapsi isän luona 10 vrk. erikseen sovittavina päivinä".
Voisihan sitä tietenkin tehdä tapaamissopimuksen, että lapsella on oikeus tavata isään 10 vrk kuukaudessa erikseen sovittavina päivinä, mutta käytännössä se tarkoittaa kuitenkin sitä, että asiasta on aina erikseen sovittava äidin kanssa (niin kuin nytkin). Miten sovit mitään, kun toinen ei suostu keskusteluun.
tavataan ex:n kanssa lähiaikoina, ei keskustele, ei kommunikoi mitenkään lasten asioista.
Vaihtoi puhelinnumeronsakkin ja kielti lapsia antamasta sitä minulle. En todellakaan ole terrorisoinut tms. häntä, olin yrittänyt soittaa hänelle lastemme asioista, mutta hän ei vastannut puhelimeen, tekstiviesteihin jne. Koita siinä sitten yhteishuoltajuutta, lapsista osa asuu luonani, nuorin lapsista äidillä, mutta hänkin on aina viikonloput luonani, meillä ei ollut tapaamissopimusta, ja hän vetoaakin ettei 13v tarvitse enää sellaista, haistakoon huilun, lähinnä kyse on molemmin puoleisesta tiedosta niin lapselle kuin minullekkin milloin ollaan yhdessä muiden lasten ja isän kaa. Ehkä hänen mielestään lapsen puhelinsoitto päivääparia aikaisemmin riittää...
Vastaavasti minun luonani asuvat lapset eivät tarvitse enää äitiänsä nähdä, ovat sen verta isoja 16 v, ja tietenkin opiskelijanuorukainen, joka asuu myös kanssani, tämä oli äidin mielipide.
No ehkä elämä ei eron jälkeen mennyt niinkuin niinkuin hän suunnitteli, uusiomiehellä kaksi eroa takanaan ja kolme lasta niistä, nuorin 5-v, mies sairastui myöspahasti ja urheilullinen atleetti olikin eläkeläinen vuodessa, arki tais tulla myös siellä vastaan monessa muodossa.
Minä taas tunnen eläväni, ja saan itse päättää nyt asioistani, mutta tunnen myös niin, että äiti osoittaa menettelyllään suurta vääryyttä lapsiansa kohtaan, ehkä hän ei selviäkkään erostamme ja uuden suhteen murheista, vaikka itse eroa hakikin aikoinaan...
Eli ei näy aika parantavan, vain pahentavan lasten asioita...
Meinaatko, että syy yhä pahemmin tulehtuvaan tilanteeseen olisi tässä: Elämä eron jälkeen ei mennytkään niin kuin miehen exä suunnitteli ja että hän ei selviäisikään erosta ja uuden suhteen murheita.
No jos näin on, niin miten siihen tulisi vastata? Myötäelää hänen murheitaan ja tehdä kuten hän tahtoo vai tehdä äidille selväksi, ettei hän voi toimia mielivaltaisesti lasten asioiden suhteen silloinkaan, kun hänen elämänsä "ei mene putkeen"?
//oikeudessa tavataan ex:n kanssa lähiaikoina// meillä ei ollut tapaamissopimusta, ja hän vetoaakin ettei 13v tarvitse enää sellaista,// Vastaavasti minun luonani asuvat lapset eivät tarvitse enää äitiänsä nähdä, ovat sen verta isoja 16 v, ja tietenkin opiskelijanuorukainen, joka asuu myös kanssani, tämä oli äidin mielipide.// tunnen myös niin, että äiti osoittaa menettelyllään suurta vääryyttä lapsiansa kohtaan,//
Minkä asian merkeissä te siellä oikeudessa mahdatte tavata? Vaaditko ehkä, että lasten yhteishuoltajuus muutettaisin sinun yksinhuoltajuudeksesi ja että se äidin luona asuva 13-vuotias määrättäisiin asumaan sinun luonasi? Ehkä vaatimus menisi läpi sinun luonasi asuvien lasten osalta, koska yhteishuoltajuus äidin asenteen takia ei toimine. Mutta jos 13-vuotias haluaa asua äidin kanssa, häntä ei määrätä asumaan sinun luonasi. Tällöin huoltajuus joko pysyy yhteisenä tai - jos äiti vaatii - äidistä tulee 13-vuotiaan yksinhuoltaja.
Kun lapset ovat noin isoja, tapaamisesta ei useinkaan sovita kirjallisesti, vaan jätetään asia sen varaan, että lapset tapaavat etävanhempaansa niin paljon kuin itse haluavat. Sovittiinpa tapaamisesta mitä tahansa tai päättipä oikeus siitä mitä tahansa, tapaaminen onnistuu vain lapsen ehdoin. Jos hän ei halua tavata, niin sitten ei tapaa. 13-vuotiaan tahdon vastaisesti ei oikeuden päätöstäkään voida panna täytäntöön.
Varsinkin silloin, kun etävanhemman työajat ja vapaat viikonloput ovat vaihtuvia (kuten sinulla, jos olet alkuperäisen siippa), sopimus kiinteistä tapaamisajoista on usein vaikeasti toteutettavissa. Jos tapaamiset tähän asti ovat toimineen ilman kirjallista sopimusta, niin eivätköhän ne toimine siihenkin asti, kun 13-vuotias täyttää 18 vuotta. Lapsista itsestään kun loppujen lopuksi riippuu, miten he vanhempiaan tapaavat. Ymmärtääkseni 13-vuotiaan äiti ei ole pyrkinyt tapaamisia isän kanssa estämään, koska kerran kertomasi mukaan "hänkin on aina viikonloput luonani".
Ja jos äiti ei halua tavata sinun luonasi asuvia lapsiaan, ei oikeus voi häntä siihen velvoittaa. Mutta tästä kai ei olekaan kysymys.
Jos heillä huolto-ja tapaamissopimus, niin sitä on noudatettava. Ellei ole, on korkea aika tehdä.
Lapsille ei tee hyvää, että isä "luovuttaa" ex:n vaatimuksesta. Lapset tulkitsevat, että isä ei enää välitä heistä.
Ex käyttää hyväksi miehen hyvänahkaisuutta.
Lastenvalvojista sen verran kokemusta että ne kyllä katsoo asioita puhtaasti äidin näkökulmasta. Isä tarvitsee asianajajan jos aikoo pärjätä.
Miten niin isä tarvitsee lakimiestä "pärjätäkseen" .. pärjätäkseen missä? Keskusteluissa lastenvalvojallako... no, ehkä sitten jotkut miehet joo....
Eihän lastenvalvoja asioita päätä, hän voi auttaa ja toivottavasti puolueettomasti ja kiihkottomasti ... ellei, niin ikävä juttu, mutta ei lastenvalvoja tarvitse myöskään mistään sopia isän tai äidin tahdon vastaisesti.
Oikeuskäsittely on sitten aivan eriasia.
Lastenvalvojien tehtävä on varmasti vilpitön. Teoriassa. Käytäntö on ainakin meillä osoittautunut hieman toiseksi. Minua isää ei kuunneltu, kuultiin kyllä. Lastenvalvoja keskeytti koko ajan hymisemällä ja huokailemalla aivan kuin olisi kuullut samat jutut jo ennenkin. En ihmettele että varmasti onkin. Äiti puhui suorana sanottuna paskaa, valehteli. Silmät kirkkaina. Lastenvalvoja oli ymmärtäväinen äidille, erittäin empaattinen. Lasten huoltosoipimus ja elatusmaksut hän määritteli puhtaasti äidin näkemyksen mukaan. En halunnut allekirjoittaa sellaista sopimusta joka ei perustu tosiasioihin vaan lapsen äidin haluun kostaa minulle elatusmaksujen ja tapaamissopimuksen avulla. L-valvoja selitti sitten minulle kuin pikkulapselle että kyllä sinun on paras nyt vain hyväksyä tämä tai voi olla että äiti saa yksinhuoltajuuden kokonaan. Lpsi oli 8 vuotias eikä hänen mielpiteellään ollut merkitystä. Lapsi halusi asua minun luonani ja minä olisin hyväksynyt tapaamiset vain joka toinen viikonloppu ja osan lomista, koska huoltajuus tyrmättiin suoralta kädeltä, samoin 50/50 ehdotukseni. Tämä viranomainen ilmoitti tehneensä päätelmät että äiti on sopivampi huoltajaksi, koska äidillä on uuden miesystävänsä tuki ja minä olisin yksin. Älkää vaan yrittäkö minulle kertoa että siinä meni joku kohta oikeudenmukaisesti. Lakimiestä olisin todellakin tarvinnut koska en ymmärrä mihin lakiin l-valvoja perusti päätelmänsä.
... niin, allekirjoitit sitten kuitenkin lastenvalvojan laatiman "sopimuksen" jonka koit kuitenkin saneluksi eikä todellakaan oikeudenmukaiseksi. Ymmärrän, että tuossa tilanteessa painostamalla ja jopa uhkailemalla voidaan saada aikaan "pakkosopu" -- eikä se tietenkään ole oikein.
Vaihtoehtonasi olisi ollut viedä asia oikeuteen ... n. 10% huoltajuusasioista koukkaavat sen kioskin kautta. Eikä lastenvalvoja välttämättä ollut väärässä jos sanoi, että siellä tulema voi olla kannaltasi vielä huonompi -- se tosin nyt jäi kohdaltasi näkemättä.
Ei lastenvalvoja päätelmäänsä kummemmin mihinkään lakiin perustanut, se oli hänen mielipiteensä asiasta (mikä lapsen etu, jonka valvominen on hänen tehtävänsä -- ei sinun tai äidin edun valvominen) -- oliko se oikea vai väärä päätelmä häneltä, en tiedä ... olen lukenut ainoastaan sinun näkemyksen asian kulusta.
Ja kun vastaavia juttuja käsitellään oikeudessa, hyvin painavassa asemassa sielläkin on sosiaalitoimen tekemä olosuhdeselvitys (jossa lasta kyllä kuullaan).
Otsikkoni mukaan. On kummallista että ne isät jotka jättävät perheensä ja jossain vaiheessa asettuvat uudestaan jonkun naisen kanssa, niitä haukutaan ja pidetään sopimattomina isinä koska elävät suurin piirtein haureudessa toisen naisen kanssa. Eronkin jälkeen. Nämä isät tappelevat lasten tapaamisoikeuksista kun lasten äiti yrittää parhaansa hankaloittaa lasten ja isän tapaamista. Tällaisia juttuja olen tällä palstalla lukenut. Mutta äiti jolla on uusi elämänkumppani onkin parempi vaihtoehto varsinaiseksi huoltajaksi kuin isä, jolla olisi paremmat tulot, joka asuu lähempänä lapsen koulua, isä päivätyössä, äiti vuorotyössä. Ja lapsi sanoo että haluaa ennemmin asua isän luona. Kyllä kai kannattaa lähteä oikeuteen taistelemaan, mikäli sitä voidaan tässä maassa oikeuslaitoksen nimellä kutsua.
..... niin, oikein hyviä argumentteja olet kirjannut syiksi erolle, tapaamisille, ja elatukselle.
Silti, jokainen tapaus yksilöllinen -- ja joskus valitettvasti pakko mennä käräjille selvittämään mikä omalle lapselle parasta, surullista etteivät omat vanhemmat osaa sitä nähdä, vaan vieras tuomari tarvitaan tähänkin.