Elämäni kumppani,
kiitos näistä vuosista
ja anteeksi, etten pystynyt pitämään kiinni lupauksestani rakastaa sinua myötä- ja vastamäessä elämämme loppuun asti.
Jos tällä on enää mitään merkitystä, niin rakastin sinua kaikella sielullani ja sydämelläni joskus, rakastin sinun vaatteitasikin, siksi että ne olivat sinun. Painoin joskus takkisi poskeeni että tuntisin sinut, kun olit poissa.
Kun palasin töistä väsyneenä ja näin autosi tallissa, tunsin tulevani kotiin - sinun luoksesi.
Rakastan lapsiamme koko sydämelläni. Rakastin ailahdusta, joka sydämessäni kävi, kun näin pienen palan sinua heidän kasvoissaan, sinun ilmeitäsi, sinun hymyäsi.
Katseemme kohtasi, silmät hymyilivät, käsi sipaisi hellästi...
Kyllä minä muistan..!
Sitten maailmamme särkyi. Sinä tiedät..!
Me jatkoimme kuin robotit.
Kun silmämme kohtasivat, oli tuike sammunut. Lopetimme puhumasta toisillemme, unohdimme naurun ja hauskanpidon. Syytimme toisiamme sormi pystyssä, emmekä osanneet palata takaisin. Emme anoneet emmekä antaneet armoa.
Me emme olleet enää me, meistä tuli vastapuolia, vihollisia.
En ole katkera kuitenkaan, vaan sydämeni on nyt kuin hauras lasi, jota varjelen kovilta ääniltäkin, ettei se säry kokonaan, jos vielä on elämää.
Avioliittomme on ohi...
Näkemiin rakkaimpani, sitä sinä kerran olit.
kiitos näistä vuosista
ja anteeksi, etten pystynyt pitämään kiinni lupauksestani rakastaa sinua myötä- ja vastamäessä elämämme loppuun asti.
Jos tällä on enää mitään merkitystä, niin rakastin sinua kaikella sielullani ja sydämelläni joskus, rakastin sinun vaatteitasikin, siksi että ne olivat sinun. Painoin joskus takkisi poskeeni että tuntisin sinut, kun olit poissa.
Kun palasin töistä väsyneenä ja näin autosi tallissa, tunsin tulevani kotiin - sinun luoksesi.
Rakastan lapsiamme koko sydämelläni. Rakastin ailahdusta, joka sydämessäni kävi, kun näin pienen palan sinua heidän kasvoissaan, sinun ilmeitäsi, sinun hymyäsi.
Katseemme kohtasi, silmät hymyilivät, käsi sipaisi hellästi...
Kyllä minä muistan..!
Sitten maailmamme särkyi. Sinä tiedät..!
Me jatkoimme kuin robotit.
Kun silmämme kohtasivat, oli tuike sammunut. Lopetimme puhumasta toisillemme, unohdimme naurun ja hauskanpidon. Syytimme toisiamme sormi pystyssä, emmekä osanneet palata takaisin. Emme anoneet emmekä antaneet armoa.
Me emme olleet enää me, meistä tuli vastapuolia, vihollisia.
En ole katkera kuitenkaan, vaan sydämeni on nyt kuin hauras lasi, jota varjelen kovilta ääniltäkin, ettei se säry kokonaan, jos vielä on elämää.
Avioliittomme on ohi...
Näkemiin rakkaimpani, sitä sinä kerran olit.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miset tulosta ja anna tuota kirjoitustasi miehellesi
suoraan käteen? Siitä hän varmaan hyötyisi enemmän kuin tästä nettiin kirjoittelusta josta ei taatusti tiedä mitään.
Ja löydätte sen rakkauden uudelleen.
kyllä hän täällä käy
En minä tulosta, emme kommunikoi
Ja haluaisin minäkin sitä. Täydellistä anteeksiantoa
puoli ja toisin. Anteeksianto vapauttaa.
Näin se elämä meillä monella varmasti menee. Itsellänikin, käyn samaa taistoa samanlaisin tuntein. Kirjoituksesi avasi silmäni onko koskaan liian myöhäistä muuttua robotista ihmiseksi. Antaa anteeksi odottaa hetki antaa toisenkin oivaltaa. Miksi antaa mennä niin paljon hyvää hukkaan. Haluaako sitä todellisuudessa kumpikaan. Onko ihminen vain niin tyhmä, että kuvittelee elämän olevan kuin mainosta aina kehitetään parempaa ja parempaa. Miksi itse teemme asioista vaikeita ja tietoisesti alamme käyttäytyä kuin idiootit. Liekkikin voi roihahtaa pienestä kipinästä kun siihen jaksaa puhaltaa ja antaa sille "ravintoa", sitä tarvitaan myös suhteen parantamisessa.
Joskus tuskainen hetki jossa suru on rakkauden kumppani.
vois vaan olla olematta...haavat vuotaa liikaa vielä, haluaa vaan rauhaan
Sano, toivoa, älä lähde tälle tielle minkä läpi minä olen kulkenut sillä se on täynä tuskaa. Siellä ovat vastassa kaipuu, ikävä, rakkaus, viha, inho, halveksunta, katkeruus ja mitä sen jälkeen jää jäljelle on ...........tyhjyys.
Nämä asiat eivät ole minkään loppu, ne ovat aina uuden alku. Joko ne ovat sen uuden alku jossa löydätte sen mitä olette hukanneet tai sitten se on jonkun muun uuden alku mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta muista se ettei tämä ole loppu vaan alku jollekkin uudelle, tuskasta syntyy aina jotain uutta.
Mitä ikinä teetkin, enkelit suojatkoon matkaasi.
enkelit matkallasi.
Voi vee mitä roskaa kirjoitat !!!
--ei noin henkistä se ole sinunkaan elämäsi ollut.
---todellisuudessa kävi näin:
sinä vanhenit - et kiinnosta enää naisena miestäsi.
sexi ei pelaa - suhde ei pelaa.
Teidän suhteenne oli se sexi nuorena - ei siinä ollut mitään muuta.
Kun se sex loppui, loppui suhde.
Jos olisit älykäs ja olisitte molemmat älykkäitä, niin voisitte viedä suhteenne muulle tasolle kuin pelkkä sex. Mutta se ei onnistu moniltakaan.
Siksi nyt heti etsimään tansseihin hyvää uutta sexikumppania -- jota ei enää löydy -- juna meni jo !
Voi tätä tyhmyyden määrää !!!
Voi, niinkö luulet.
Jos liitto perustuisi vaan seksille, ei eroaminen olisi niin kova henkinen järistys.
Mitä voimakkaampia tunteita suhteessa on eletty, sitä vaikeampi siitä on päästä yli, jos/kun ero tulee.
Toiset katkeroituu ja tulee vihaisiksi niin kuin säkin. Toiset suree sen, kuin aito ihminen tekee, kuten alkuperäinen kirjoittajakin nyt.
Ei kaikki ihmiset ole kovia ja mustavalkoisia - onneksi.
Olet ihan väärässä
Ei mennyt noin
On se tietysti helpompaa tai hienompaa itselle yrittää keksiä jotain hieno henkistä selitystä!!
Kun vanhuus tulee ja sexi-liitto loppuu.
Valitettavasti se on vain itsepetosta!
---jos ei ole ollut henkistä liittoa, niin se ei jatku (kun sex loppuu)
-- jos on ollut henkinen liitto, niin se jatkuu (vaikka ei olisi sexiä..)
Vanha hanuri ei toimi kuin henkisellä tasolla.
Kun yleensä nämä liitot ovat vain paritteluliittoja, niin ne automaattisesti purkautuu.
Onneksi on muunkinlaisi liittoja, mutta osa ihmisitä ei pysty kuin paritteluliittoon.
-tos on paljo totta.
Ongelmia on jos henkinen puoli ei pelaa.
Se teini-aika menee nopeaan ohi. Sitten ei ole jäljellä mitään ---- jos ei ole henkistä liittoa.
Noi eronneet naiset kuvittelee monet et ne voi alkaa paritella uudestaan.
Mut mennyt mikä mennyt. Jos ei ole henkisiä avuja niin ei sitä hengenheimolaista enää löydy.
Tuore pimpsa vetäsi vielä kiimaa kyl, mut entinen ei enää.
Onneksi on paljon harrasteita ja puuhia tilalle.
Idässä vanhemmat naiset onkin keittiössä ja miehillä nuoret huvitteluvaimot illan ilona.
Henkisesti miehen rinnalle pystyy harva nainen.
Pimsa kelpaa tyhmemmältäkin jos on hyvää.
Heh. Kirjoitahan kaveri vanhuudesta sitten, kun sulla on siitä kokemusta. Kaikki muu on arvailua vaan. Vanhaksi tulet sinäkin aikanaan ja voin sanoa, että vanheneminen se sexyä eikä elämäniloa vähennä, ne on, kuule muut seikat - ehkä joku tuollainen asenne, kuin edellä olevilla ;)
joka kuvittelee että sillä stondaa ikuisesti..
Tuleehan miehillekin potenssiongelmia sun muuta epämukavaa, mites sitten suu pannaan kun ei kelpaa enää vanhalle, eikä nuorelle!
nainen se miehen rinnalle henkisesti kelpaa? Kerro ominaisuuksia, kiinnostaa oikeesti.
Kyllä sä ymmärsit tämän kirjoittajan sanoman ihan päin persettä. Jos rakkaus ja luottamus toimii, voidaan myöskin pimppistä puhua. Varsinainen pimppiaika kuuluu tiettyyn seurusteluvaiheeseen parisuhteessa. Sen jälkeen tulevat arkisen todellisuuden tuomat vaiheet: Yhteenmuuttaminen, lapset, asuntovelat, riidat jne. Jos em. selvitään yhdessä toista kunnioittaen, niin ollaan jo voiton puolella.
Vanhenemiseen kuuluu myös ongelmat seksin puolella. Se täytyy vain hyväksyä. Tärkeintä on ongelmista keskusteleminen ja yhdessä ratkaisujen etsiminen niihin. Jos toisen arvostaminen loppuu, on peli menetetty.
tuli mieleen ns jäähyväiskirje, joita kirjoitetaan ainakin Fisherin eroseminaarissa...
Kannattaa hakeutua sellaiseen, jos sattuu olemaan tarjolla..pääsee "ehkä" nopeammin eroon eron tuskasta ja oppii paljon...
Todella kauniisti sanottu, ihan surulliseksi mieleni veti - tuli oma ero mieleen. Itse kirjoitin miehelleni vastaavan tyyppisen kirjeen ja annoin sen hänelle. Tämän tein noin vuosi eromme jälkeen. Koskaan en itse saanut palautetta kirjeestä, mutta kuulin jälkeenpäin, että oli ex-miestäni syvästi koskettanut. Jos olisin sen heti eron jälkeen antanut, se olisi todennäköisesti ollut lähinnä naurun paikka. Uhoava ja maailmanvalloittaja oli exä heti eron jälkeen, vaan vuoden päästä oli jo toinen ääni kellossa ja minäkään en ollut enää se inhottava hänen elämänsä pilaaja. Elämä opetti kovalla kädellä, ei ollut ruoho vihreämpää siellä aidan toisella puolella.
Voimia ja jaksamista tiellesi. Valoa päin olet menossa. Ja kiitos, että sain lukea kirjeesi!
Halaten, Kaisa
Harhoissa on hyvä elää!!!
Voi itku, kun on yksinkertaista väkeä!!
Kuin simpanssit - kun panot loppuu ja tiet eroaa -- niin sille tapahtumalle yritetään keksiä jotain henkistä selitystä.... miksi???
-----apinat on vain rehellisä - ihmiset ei !
olet tosi toivoton tapaus.sen minkä taakse jättää sen edesä löytää..... mutta kiitos kirjoitajalle kauniista kirjeestä miehellensä, oli tosi kaunista haikeata luettavaa.
että kovasti toisia kritisoivat ihmiset ei ole oppinut vielä elämässä kantapään kautta mutta harvat selviää ilman kolhuja.Hyvä on silloin toisia opastaa!Kiitos alottajalle ja todella olet henkisesti ottanut raskaasti eronne ja voimia!
Minkäpä me sille voimme, että sinä et ihmisten sanomisiin luota. Se, että olet törmännyt epäluotettaviin ihmisiin, ei tarkoita, että kaikki olisivat sellaisia. Tai se, että sinulta on tunneäly juuri nyt hukassa, ei tarkoita, ettei se voisi vielä sinullekin palata.
Kyllä se elämä sinullekin vielä hymyilee ja pääset tuosta katkeruudesta. Työstämistä se vaatii, mutta kannattaa.
Parempaa illanjatkoa sinulle!
Idealistin illallinen -- paksua mössöpuuroa ilman totuutta
Moni ero jättäisi paljon vähemmän haavoja ja arpia, kun antaisi itselleen luvan surra sen sijaan, että taistelisi voitosta hampaat irvessä, loukkaisi, kostaisi ja katkeroituisi.
Uskon, että jokainen menee naimisiin eliniäkseen, mutta niin ei valitettavasti aina käy syystä tai toisesta.
On helppo sanoa, että, jos vain jotenkin suuren tuskansa sisällä pystyisi edes jollain tavalla kiittämään ja antamaan arvoa niistä hyvistä ajoista, jotka suhde yhdessä kesti, petaa omaan tulevaisuuteensa. Sinä osasit sen hienosti :)
Kun lapsia on, he ovat parasta, mitä olla voi, ja heidän puolestaan pitää jaksaa, kävi vanhemmille miten hyvänsä. Eivät lapset itse ole pyytäneet päästä perheeseen, vaan vanhemmat heidät ovat kutsuneet ja siksi velvollisuus heitä kohtaan on ja pysyy.
Olet surullinen, mutta herkkä ja kaunissieluinen ihminen, se on jo iso voimavara jaksamiseen ja jatkoon.
Muista, elämä kantaa kuitenkin.
surra jos ei itketä eikä tunnu miltään.Saisinko surun tunteen jotenkin,vihaa kyllä on ja ikävääkin mutta en tunne surua niin että itkisin.Rakastin kyllä entistä puolisoani ja hän löysi ns.uuden.Kun se paljastui se oli shokki ja odotin ensin että kaikki palautus ennalleen mutta niin ei käynyt vaan mies valitsi toisen.Miksi en osaa itkeä sitä?Haluaisin surra!
Ei mikään tunne tottele käskyä tai pakkoa.
Ei rakkaus, ei surukaan.
Viha on voimakas tunne ja sitä tulee hallita siten, ettei toisia ihmisiä omanaan käsittele ja ketään vahingoita.
Surukin on vain läpimenovaihe, kun hoitaa tunteensa balanssiin. Sinulla ne ehkä ovat jo.
Erostasi on riittävän pitkä aika, olet jo ohittanut rankimmat vaiheet.
Sanotaan myös, että turha surra pitkään, se vie elämästä ilon. Annetaan vaan rauhassa kaikkien tunteiden kulkea, mutta viedään ne läpi asti, ettei mitään jää hampaankoloon ja tulehdus leviä koko elämään.
Kaunis oli jäähyväis kirjeesi.
Se on niin surullista kun tuollaiset asiat pyörii mielessä vasta kun asia on pihvi.
Silloin kuin homma toimii ei asioista kerrota,vaan ainoastaan ikävistä.
Olen itse kolme kertaa eronnut ja taitaa tulla kohta jo neljäs.
Sitä aina suhteen toimiessa vakuuttelee itselleen ettei tässä suhteessa mennä puhumattomille linjoille,mutta sinne se aina lipsahtaa ja tunne herkyys painuu samalla sille tasolle ettei voi kuin istua kyydisssä seuraavalle asemalle vaikka pitäisi avata suunsa ja tehdä kaikkensa.
Pettämis tapaukset ovatkin sitten eri juttu.
Olen pahoillani puolestasi koni1.
On totta, että silloin kuuluu, kun ei hyvin mene. Ne hyvät asiat ja hetket kun otetaan vastaan itsestään selvinä huomaamatta kunnioittaa ja kiittää usein sitä maailman tärkeintä ihmistä, joka siinä lähellä elää.
Jokainen peilaa itseään toisessa ihmisessä, siksikin palaute on niin tärkeä, ennenkaikkea se positiivinen.
Kukaan ei osaa lukea ajatuksia!! sitä vois muistuttaa itselleen usein ja että puhuminen on se ihmisten välinen kanava.
Kerran eräs viisas onnellinen mummeli sanoi, että "Jos ei pysty sopimaan erimielisyyksiä ennen kuin aurinko laskee, tulee tiukasti pitää huoli, että aurinko ei ehdi laskea kolmea kertaa.." :)
Jos sattuiskin käymään niin, että aurinko laskee suhteen yli lopullisesti, ei se tee ihmistä itseään huonoksi, luuseriksi, jos juttu ei kertakaikkiaan onnistunut. Aina ei vilpitön hyvä yrityskään auta. Sen edessä on hetken nöyrryttävä ja katsottava, mikä meni pieleen, mitä ei enää kantsis toistaa. Aina, niin kauan kuin elämää on, ihmisellä on uusi mahdollisuus.
Surullisena ja tuskaisena eilen kirjoitin
ja Hänelle sen osoitin...
ehkä ei sille ole väliä, lukeeko hän.
En tule tähän enää, ja haluan nyt nöyrästi
kiittää monesta kauniista sanasta, jotka luin.
Suojelusta ja hyvää elämää Teille.
emme enää pysty palaamaan takaisin... surettaa kaikki menetetty, pelottaa tuleva. Sydän huutaa, miksi näin kävi, eikä vastausta saa.
Surullista. En olisi uskonut sen päättyvän näin. Mutta minkäs teet.
Yritetty on, mutta aina toinen tekee kaiken mahdottomaksi, jompi kumpi.
Sanon sinulle, anna anteeksi, pyydä anteeksi, niin kauan kuin vielä voit. Et menetä mitään, mutta voit saada kaiken. Tsemppiä.
kyyneleet valuvat pitkin poskiani kun luen kirjettäsi
mieheni ei antanut minulle vastarakkautta ja lopulta 25v. yritettyäni laitoin eron vireille
kaikki on edessä, eroprosessit, talonmyynti jne.
toivon vain että joku rakastaisi minua vielä joskus ja antaisi vastarakkautta.
rakkautta olen kaivannut niin valtavasti. nyrkkiä on tullut jos olen rakkautta yrittänyt anella. sadistin armoilla olen ollut ja hankkiudun tilanteesta eroon, sen olen sydämmessäni luvannut itselleni.