noin viisi vuotta sitten tapasin miehen joka alussa herätti minussa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tavallaan pidin hänesen luonteestaan heti alussa.Hän oli sellainen vilkas ja iloinen. Tunne syveni myöhemmin ja huomasin ikävöiväni häntä ja minulla oli aina mukavaa hänen seurassaan. Hän sai minut nauramaan ja minusta tuntui että hän ymmärsi minua.
Seurustelimme vuoden mutta sitten tuli tramaattinen käänne kun jotkut kateelliset tutut olivat menneet kertomaan hänelle ja hänen äidilleen aivan perättömiä valheita minusta. Mies tuli hyvin epäluuloiseksi ja melkopian siitä suhteemme päättyi. Se eroamisen aiheutama tuska oli aivan sietämätöntä. en saanut öisin unta ja tärisin sängyssäni järkytyksestä. Tuntui että en enää voinut luottaa vanhoihin tuttuihini. Yritin monenlaisia selviytymiskeinoja. Etsiä uusia harrastuksia, tehdä hulluna töitä. Etsiä uutta ystävä piiriä. Puhuin asiasta alussa lähes päivittäin vanhemmilleni ja he kuuntelivat ja kuuntelivat.
Nyt olen yli vuoden seurustellut erään miehen kanssa mutta eise suhde tunnu ollenkaan samalta. Mies ei saa minua nauramaan. Emme ymmärrä toisiemme huumoria.ynm..
Exäni meni naimisiin noin pari kuukautta sitten erään vanhan tunttuni kanssa. Tirautin asiasta pari kyyneltäkin. onko teillä samantapaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet?
Seurustelimme vuoden mutta sitten tuli tramaattinen käänne kun jotkut kateelliset tutut olivat menneet kertomaan hänelle ja hänen äidilleen aivan perättömiä valheita minusta. Mies tuli hyvin epäluuloiseksi ja melkopian siitä suhteemme päättyi. Se eroamisen aiheutama tuska oli aivan sietämätöntä. en saanut öisin unta ja tärisin sängyssäni järkytyksestä. Tuntui että en enää voinut luottaa vanhoihin tuttuihini. Yritin monenlaisia selviytymiskeinoja. Etsiä uusia harrastuksia, tehdä hulluna töitä. Etsiä uutta ystävä piiriä. Puhuin asiasta alussa lähes päivittäin vanhemmilleni ja he kuuntelivat ja kuuntelivat.
Nyt olen yli vuoden seurustellut erään miehen kanssa mutta eise suhde tunnu ollenkaan samalta. Mies ei saa minua nauramaan. Emme ymmärrä toisiemme huumoria.ynm..
Exäni meni naimisiin noin pari kuukautta sitten erään vanhan tunttuni kanssa. Tirautin asiasta pari kyyneltäkin. onko teillä samantapaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
en ole selvinnyt mitenkään..
enkä enää usko että voisin.
Hirveää kaipuuta ja ikävää koko ajan.
En koskaan tule enää tuntemaan samanlaista intohimoa ketään kohtaan..surullista...
Neljä vuotta olen minäkin ikävöinyt erästä henkilöä. Joka päivä ajattelen häntä aamuin illoin. Hän oli minulle täydellinen.
Ei tule ketään toista...nyyh...snif....voi vittu!!
Eipä niin, eipä. Totta munassa tulee, aina vaan parempia. Vittu että mua ottaa pattiin tollaset naiset jotka jää kiinni johonkin saamarin renttuun, eikä anna uudelle mahdollisuutta. Hehkutetaan vaan sen vanhan miehen perään vaikka sillä on jo uusi elämä sun muuta. Ei se mies ole ainutkertainen, ei helvetissä ole. Sota ei todellakaan yhtä miestä kaipaa, eikä rakkaus. Piste.
Hehee..., kuvitteletko että ruikutus loppuu,
ei se helppoa ole
Itse aikoinani ruikuttajiin kuuluneena -, saattaisin nytkin kuulua, -pidän ihmisiä ainutlaatuisina ja aikanaan kehittyvinä. -Tosin olet oikeassa -että "parempi" voi jollekin naiselle tulla vastaan ja että jollekin ukolle voisi joku nainen antaa mahdollisuuden.
Kuka tietää elämästä, jokaisella oma sellainen
Itse tiedän, että kun nainen kolahtaa niin se todella kolahtaa.
En ole myöhemmin vastaavaa kokenut. surullista
Kiitos..on lohduttava kuulla että teitä on muitakin jotka tunnette samoin kuin minäkin.
Ensimmäistä kertaa kuulin tuollaisen sanonnan..sota ei yhtä miestä kaipaa eikä rakkaus..Aika ajatuksia herättävä. Maailma on tosiaan täynnä valloittavia persoonallisuuksia. Kun olisi vain enemmän aikaa käyttää uusiin ihmisiin tutustumiseen. Tämä ihmisen elämä on niin lyhyt ja työelämä vie suurimman osaa ajastamme. Ei kerkiä kovin moneen samanikäiseen mieheen törmäämään elämänpolullaan.
Miksi et koittanut todistaa, että asioista valehdellaan, selvittänyt asiaa pitkään? Painostanut tuttuja totuuteen? Suuttunut asiasta kunnolla? Tehnyt rikosilmoitusta herjaamisesta, tai vastaavasta (tutustu lakipykäliin)? Harmi että mies vielä uskoi tuollaista, ei noin vain kannattaisi kaikkea uskoa .
Olisikohan nämä yhtään auttaneet?
Sairasta sellainen valehtelu toisista.
Nyt sulla on toinen, voisiko hänen kanssaan parantaa vaikka suhdetta. Ei kaikilla huumori kuki. Hyvä jos on muuten positiivinen.
Viestisi oli ihanan puolustava ja myötäelävä. Ihana tuntea että joku on puolellani asiassa ja ymmärtää. Ehkä minun olisi tosiaan pitänyt suuttua enemmän ja yrittää selvittää asiaan niin kauan etä totuus tulee ilmi. Me ihmiset olemme monesti liian kilttejä kaikessa. Lamaannumme järkytyksestä. Jonkin verran silloin yritinkin selvittää asioita mutta tuntui että kukaan ei halunnut tunnustaa puhuneensa mitään.
Eräs tuttuni yritti puolustaa minua ja puhua exälleni ja hänen vanhemmilleen mutta eivät he häntä halunneet kuunnella. Itsekin kävin juttelemassa mutta tunteet tuntuivat olevan kovasti pinnassa.
Muistan sanoneeni silloin exälleni että en minä voi sinua pakottaa minua rakastamaan. Hän vastasi että kyllä minä sinua rakastan.
Olen myöhemmin ajatellut että en voi pakottaa itseäni siihen että tunteeni exääni kohtaan loppuisivat. Se on mahdotonta. Ne elävät omaa elämäänsä ja kertakaikkiaan minä vain pidin hänestä.
Uusi suhteeni on tunteeltaan laimeampi mutta olen ajattellut että ei kaikkea voi saada. Ehkä vuosien varrella opin omalla tavallani pitämään nykyisestäni. Vai pitäisikö minun sittenkin vielä etsiä? Jos jossakin minua vastaan tulee se jonka kanssa meillä olisi enemmän annettavaa toisillemme.
Kr:a kaipaan yhä reilun kolmen vuoden jälkeenkin. Tilanne vain meni niin vaikeaksi, että hän valitsi tunteettoman avioliiton - minkä tavallaan ymmärrän. Toivon yhä, että jonain päivänä olemme yhdessä, koska tiedän rakastavani häntä ja tiedän hänen rakastavan minua. Aika näyttää.
olla helvetin kännissä tuon kirjoittaessasi..hehe..sellanen kasa pelkkiä kirjotusvirheitä.
Hei!Ymmärrän että on mukavampi lukea kirjoitusvirheetöntä tekstiä. Täällä varmasti moni kirjoittaa humalassa. Itse en ole humala hakuista tyyppiä. Kirjoitusvirheeni johtuvat huonosta äidinkielen taidosta vaikka suomalainen olenkin. Tainut koulussa jäädä äidiekien tunnit huonolle kuuntelulle aikoinaan. Kiitos kuitenkin huomautuksesta.