"Jos rakastat jotain oikein kovasti, päästä se menemään. Jos se ei palaa luoksesi takaisin, ei se ollut sinulle koskaan tarkoitettu. Jos se palaa luoksesi, rakasta sitä ikuisesti"
Särkyneille sydämille..
Eräs, jonka sydän särjettiin
142999
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näin se varmaan on!
totta kyllä. Mutta mistä sitten tietää kuka on itselle tarkoitettu? Ei jaksaisi koko ikäänsä etsiä ja erehtyä, väsyä ja kyynistyä.
Niin se vain on,ettei onni tule etsien vaan eläen!Avioero takana, joten en tässä 3n vuoden aikana ole pitänyt mitään kiirettä.Ja toisaalta olen sisäistänyt itselleni senkin ajatuksen,että voinpa elää ilman miestä lopun elämää.En ole katkera miesten suhteen,mutta en todellakaan halua seurustelun takia seurustella....olisihan noita miehiä tässä ollut tyrkyllä.Odotan jos se oikea HÄN tulee vastaan niin,että on todella elämää suurempi RAKKAUS!Se tunne pitää tuntua sydämessä asti!Siihen suhteeseen olen valmis panostamaan niin,että se olisi sitten se lopun elämän juttu!Usko vain sinäkin vielä se todella OIKEA astelee vastaan =))))
ei miestä "etsitä"..sillon ei ainakaan löydy..se tulee kun on tullakseen.siksi varatuilla on enemmän vientiä koska sillon sitä on itsevarmempi eikä koko ajan "haku päällä".näin olen oppinut ajan kuluessa(sinkkuna itsekkin)..
mä oon päättäny olla liikkumatta missään... en odota tapaavani jotakin kunnollista, fiksua miestä, en pety jos tapaan miehen joka on täysin pissipiä, en pety jos erehdyn toisen omaan, en väsy itseni laittamiseen ja liikkeelle lähtemiseen, en pääse enempään kyynistymään kun maailmassa on niin monenlaista kulkijaa.. olen yksin kotona ja kudon villasukkaa, mietin että olis se kiva jos mullakin olis joku tos vieressä sohvannurkassa piereskelemässä, ettei tarttis aina olla yksin.. mut kun niin en päästä käymään, voin paljon paremmin itsekseni.. ehkä kyynistyn yksinäisyyteenikin mutta...
mutta miks hän lähti..kysyn vain. Miten ihmine voi toisen luota lähteä jos rakastaa, en oikein jaksa uskoa.
Heh, yksinkertaista. Ei se riitä että vain toinen rakastaa, jos tunne on yksipuolinen niin aika luonnollista ja jopa todennäköistä että se toinen lähtee.
Saat sen mistä luovut. En tiedä mistä tämä ajatus on mutta se tuli myös mieleeni. Jos olet jätetty ja rakastat toista, älä juokse perässä. Elä omaa elämääsi mahdollisuuksiesi mukaan. Tee jotain mieluista tai kehitä itseäsi. Ehkä exäsi haluaa tavata, ehkä teillä on jotain yhteisiä asioista. Kun et itke, painosta, kerjää niin ehkä palaatte yhteen. Itseään voi muutta, ei toista, ja toinen aina havaitsee muutoksen jollain tasolla. En tarkoita että yrittää muuttua toisen mielen mukaiseksi keinolla millä hyvänsä, mutta muutoksella voi saada itsevarmuuttaa ja hehkua, mikä kiinnostaa muita ihmisiä. Kukaan ei halua lahkeessa roikkuvaa, eihän? :)
Puhut kuin exäni, periaatteessa viisaita sanoja. Saattaisit jopa olla hän.
Todellisuus viisaankuuloisten sanojen takana oli kuitenkin toista: hän oli kanssani koska toivoi voivansa muuttaa minua (sitä ei kyllä kertonut että kuka minun olisi pitänyt olla että hän olisi ollut tyytyväinen, luultavasti hän ei kuitenkaan olisi ollut tyytyväinen mihinkään), ja lopulta revin sydämeni pahasti rikki hänen ylenkatseeseensa ja välinpitämättömyyteensä. Viimeisillä voimillani työnsin, pakotin hänet luotani pois koska hän imi minua henkisesti kuiviin ja näin sieluni silmin itseni odottamassa hänen rakkauttaan ikuisesti... se kuva kauhistutti minua.
Ja vaikka koko prosessin ajan toivoin että hän olisi tullut ja ottanut minusta kiinni, ja siten näyttänyt minua todella haluavansa ja rakastavansa, en enää toivoisi takaisin häntä sellaisena kuin hän on.
Silti... minusta tuntuu että en voi koskaan enää koskea ketään toista, suudella ketään toista, saati että rakastelisin ketään toista. Ja kun sanon "koskaan" tarkoitan _koskaan_. Jotkut asiat tietää syvällä sisimmässään, eikä minulla ole varaa enää olla kenenkään marionetti. Toivon, että löydän joskus elämääni jotain mikä täyttäisi tyhjyyden joka tulee tuosta tietoisuudesta.
jos kumpikin osapuoli vain odottaa.
Toihan menee ihan Leninin oppien mukaan:
Suomi on edelleenkin itsenäinen...
Eli enpä usko, että se toimii noin. Toisaalta ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Onko siis järkeä elää yksipuolisessa rakkaussuhteessa. Valitettavan usein näin käy (kokemusta, mutta enköhän sitten joskus rakastu... sitä odotellessa annan tyhmiä neuvoja.)
Tärkein neuvo, minkä olen tässä pitkän elämäni aikana todennut. Älä harrasta seksiä kahta kertaa sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa et aio elää loppuelämääsi. Ihan vain neuvoksi.
Jos jotakuta TODELLA rakastaa, tee se hänelle selväksi. Mutta muista että et ihan oikeasti rakasta häntä, jos et pysty näkemään häntä onnellisena muuta kuin itsesi kanssa ! Tämä on oikeasti fakta, vaikka joskus luulin että se on pelkkää puppua!
Viisas neuvo tuo seksineuvo, kun miettii niin taitaa olla perää. Tunnesiteen syntyminen tapahtuu niin nopeasti..
Yksipuolinen rakkaus, ongelmallista. Jos itse rakastut ja toinen osapuoli ei niin päästä menemään, niin on parempi kummankin osalta..
Hassuja juttuja välillä kuulee:'..sinä et vain uskalla tuntea..' ja samat ihmiset väittävät toisessa lauseessa että rakkaus ei tunne aikaa eikä paikkaa, rakastuminen ei ole järjellistä..
Kun on päästetty menemään,tai pikemminkin väkisin monen ruikuttamisen jälkeen päästettiin menemään.Hän kuitekin palasi ja jälleen tuntuu karkaavan luotani.Miksei se pysy siinä vaikka rakkaudesta on päästetty ja uudelleen takaisin otettu?
...kyseinen henkilö rakastaa sinua jollain tasolla, ei ehkä itse vain täysin ymmärrä tunteitaan, mutta ei hän olisi koskaan, ei kertaakaan palannut, ellei oikeasti rakastaisi.. Hän saattaa pelätä omia tunteitaan, niin käy monelle, mutta ei hän pysty silti päästämään irti..