Elikkä ku olette ihastuneet jonkuun, onko se tapahtunu niin, ettette ole tienneet vastapuolen mahdollisista tunteista mitään vai ihastutteko vasta sitten, kun mies alkaa katsella teitä ja antaa muitakin merkkejä kiinnostuksesta? Eli kumpaan ryhmään kuulutte: 1) ihastun ennenkuin tiedän miehen tunteista mitään vai 2) ihastun vasta sitten kun mies vaikuttaa kiinnostuneelta.
Naiset, miten ihastutte?
Jerry
252458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
niin. siis minä ainakin ihastun, jos toinen vaikuttaa "ihastuttavalta".. jos kemiat natsaa jne. :)
sillä ei ole väliä, että onko mies ihastunut minuun.
...........
kun oon ottanu mällit suuhun.
maku ratkaisee.
niin.
Riippuu toki miehestä.
Jos joku täysääliö osoittaa mielenkiintoa mua kohtaan niin ei se automaattisesti tarkoita että olisin kiinnostunut.
Usein olen huomannut että jos mies antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut niin alkaa katsella sitä miestä aivan toisella tavalla.. Mutta riippuu mistä roikkuu!
Kun Viivi jätti!
kun tapasin rakkaani ekaa kertaa hänen huumorintajunsa, keskustelutaito ja lempeytensä kosketti ja hän jäi mieleeni. alussa en edes uskonut meistä tulevan mitään mutta sitten tapailtiin ja nyt seurustellaan onnellisesti...kyllä joissakin miehissä se olemus jo herättää mielenkiinnon.. ja ajattelee minkälainen mies tuo olisi.. =) tietenkin mukavaa jos hän osoittaa kiinnostusta jos itsekin olet kiinnostunut..
Mä ainakin ihastun ennen kuin tiedän miehen tunteista mitään. Ja suurin osa ihastuksista on sellasia "kaukotunteita", ettei se kohdekaan sitä varsinaisesti saa koskaan tietää ellei mun käytöksestä huomaa (kuten varmaan huomaa, vaik yrittäisin peitelläkin). Mulla on sellanen paha vika, että katse harhailee ihastuksen suuntaan vaikka yrittäis olla katsomatta, nolointa oli ku lukiossa yhen ihastuksen kaveri alkoi ääneen laskea mun katseita käytävällä :( ja yläasteella mun "vilkuilu" tiettyyn suuntaan oli kaveripiirini jatkuvan vitsailun aihe. Vaikka ihastuksistani harvemmin seuraa mitään sen enempää, jaksan ylläpitää niitä pitkään; ennätys on yli 10 vuotta mieheen jonka kanssa kävin yksillä treffeillä oltuani ihastunut ennen sitä nelisen vuotta!??! Oikeastaan tää viimeisin ihastus on ainoa, joka on lähtenyt niin, että ensin mies otti yhteyttä ja tavattiin, ja siinä vasta ihastuin.
Mitä tulee noihin vuosikausia kestäviin ihastumisiin niin 10 vuotta tuntuu äkkiä ajatellen pitkältä ajalta, mut loppujen lopuks ei se nyt mikään järjettömän pitkä aika ole. Itse olin yläasteen lopussa ihastunu yhteen ikäiseeni tyttöön. Tunnetta kesti noin neljä vuotta ja suurimman osan tosta ajasta en edes nähny häntä säännöllisesti missään, koska itse menin lukioon ja hän ammattikouluun. Voisko olla, että ihastus kesti niin kauan, koska en nähny tyttöä joka päivä koulus, eli ne tunteet ei ehtiny kulumaan?
Jotain parin vuoden jälkeen ihastumisesta alko sellanen, että mun tunteet välillä laantu lähes täysin, mut heti ku näin tytön, ne heräs uudestaan. Kyllä vieläkin pulssi nousee kun hänet näen, mut se tunne on enää sellanen "heijastus" menneisyydestä, ne vanhat tunteet nousee pintaan... vai huijaanko mä nyt vaan itseäni? Jos en kerran enää oo siihen ihastunu, miks mun sydän hakkaa vieläkin? Hmm....
Jospa sä tykyttelet siks ku se oli (vai oliko?) sun ensi ihastukses?
No niinhän se oli.. sekin vaihtoehto on käyny mieles.. eiks sitä oo tutkittu, että eka ihastus aiheuttaa yleensä suurimman tunnevyöryn, tunteet lyö ihan ylikierroksilla? Luin jostain, et ensi-ihastumisnen tarkotus on avata se tunteiden kirjo kertarysäyksellä.. jotta sit jatkossa ihminen pystys paremmin hallitsemaan tunteitaa tai että ne on sit jo tutumpia?
Voi kuinka söpöä! Sama juttu mulla oli varsinaisen ensi-ihastumiseni kanssa. Mulla kesti koko paketti n. vajaa 8 vuotta. Johtuen siitä et todella yritin päästä sen lähelle, eikä sitä silloin voi unohtaa, jos kokoajan on suunnitelmat raksuttamas. Mut enpä saanu sitä, voisko sanoo ollenkaa.
Nykyää mul on suunnitelmis omien lasten ja perheen hankinta. Ja nään pikkasen paremmin sen, ett voin saada ihan hyvän sellasen ilman sitäkin ja varsinkin ilman sitä. Elämä voi olla mukavaa ja kattavaa ja innostavaa ilman sitä mitä siitä ajattelin. Sitäpaitsi mun täytyy viel sanoo ett puutteistani huolimatta mä olen tässä suhteessa aina voitolla, vaikka se ei muistais mua ollenkaa ja inhois mua jos muistais.
Kyl tietty on käyny mieles ett sit jos se tulee vastaan kun mul on lapset mukana niin mitä se ajattelis. Et haluisko se nylkee mut ja kaikki muhun liittyvän maan rakoon... Ei sen ajatukset muuten paljoo kiinnosta, muutaku oman ja lähinnä lapsieni turvallisuuden takia.
Niin mut voimia oon saanu siitä et jokaisena päivänä olen tehnyt jonku ihmisen todella onnelliseks kun annan sen olla ihan ittekseen ilman mua, vaikka tilanne olis mikä koska sehän ei mua tarvii. Aina löytyy sille joku muu, ei tarvi mun tehä/vaivautua mitään.
Teiksä jotain ensi-ihastumisesi eteen?
Siinä kun alkaa juttu luistaa ja saattaa esiintyä pientä flirttailua.. En ole tainnut ihastua täysin tuntemattomaan. Alkuihastus voi tulla jo ennenkuin tietää, onko toinen kiinnostunut, mutta se suurinpiirtein unohtuu, kun kääntää pään poispäin.
Ehkä se on niin, että siinä vaiheessa kun huomaa, että toinen olisi kiinnostunut, sitä rohkasee myös itseään hiukan. Useimmiten asian saa varmistettua kevyen huumorin varjolla, joten ei tunne nolaavansa itseään. Tosin pitää huomioida, että jos toinen kans vastaa huumorilla, niin ei kai sitä lopujen lopuks voi olla varma onko kumpikaan tosissaan..
On se kumma, ettei oo tähän mennessä tullu liiemmin väärinkäsityksiä..
on vain sellaista ettei sitä mies voi ymmärtää! no mä en edes yritä ymmärtää vaan sikailen!
Mä en harrasta sitä ihme vihjailua, josta naisia yleensä syytetään. Oon yrittäny kavereillekin selventää, ettei miehet lue ajatuksia, vaan parempi sanoa asiat suoraan, jos tahtoo tulla varmasti ymmärretyksi.
Tietty jos mies on sika, ni nainen saattaa jättää sanomiset ja vihjailut sikseen ja yksinkertaisesti pyytää sikaa poistumaan omaan lättiinsä..
Tosin sanotaan sikojen olevan älykkäitä ja siistejä, mutta kai se on ihan sika-kohtaista.
!!!
sinä oot wagner kyllä tehny varsin selväks, ettet välttämättä ole sellanen siisti possu. Vai rajottuuko se sikailu röhnöttämiseen ja piereskelyyn? Ja mäyräkoiran ulkoiluttamiseen..?
Ihastun miehen olemukseen. Vasta kun olemus on antanut vinkkejä siitä että minä olen hänelle sopiva (=mies katselee ja ottaa minuun kontaktia), olen todella ihastunut. Näin vanhemmiten se on mennyt siihen, että kiinnostuksen tulee olla selvästi molemminpuolista, muuten ei jaksa.
Minä ainakin olen huomannut aina ihastuessani sen tapahtuvan yks kaks, siis tyyliin heti henkilön nähdessäni. Ja todellakaan tietämättä edes miehen nimestä mitään, saati sitten tunteista. Ihastun todella harvoin, vähän ihmetyttää että mikä sen oikein saa aikaan . Kun saatan vain ihastua mieheen puhumatta hänen kanssaan kertaakaan. Avomiehenikin tapasin tuolla tavalla, yksi vilkaisu ja olin myyty.
renttuihin
Ihastun herkemmin, jos huomaan että vastapuolella on edes jokinlaista kiinnostusta minua kohtaa. Huono itsetunto ajaa yleensä siihen, ettei usko kenenkään ihastuvan juuri minuun, varsinkaan kenekään hyvännäköisen tai muuten kiinnostavan tyypin. Jos tälläinen herkku sitten osoittaa kiinnostustaan edes katseilla, on aika helppo ihastua, ainakin vähäsen..
Laittakaas nyt yötä vasten noi luettelot jo poies!
Minä olen aina ajatellut, että ihastun kun ihastun. Että se on sellaista kemiaa, joka ei toisen ihastumisesta ole kiinni. Nyt olen alkanut miettiä, että se ihastuminen näyttää liittyvän sittenkin (melkein) aina molemminpuoliseen kiinnostukseen. Olen huomannut, että hyvin usein kun tunnen ihastuksen tunteita jotakin kohtaan, se onkin molemminpuolista. Eli kumpi olikaan ensin: minun ihastus vai sen toisen ihastus? Vaistosinko toisen ihastuksen/vaistosiko hän minun, kumpi oli ensin?
Muuten tilanteeni olisi ideaali, mutta kun olen varattu! Olen huomannut, että pitää oikein varoa itseään ettei ihastu (tai sillehän ei mitään voi) tai ei ainakaan näytä sitä (tai siis yrittää sen ainakin peittää), ettei joudu vaikeuksiin. Elämässä tosiaan kannattaa varoa mitä haluaa, sillä ihmisellä on tapana saada se!
minä olen siinä mielessä hankala tapaus, että ihastun harvoin ja jotta ohimenevän kiinnostuksen lisäksi ihan oikeasti voisin ihastua, tarvitsee tämän toisen (eli miehen) ruokkia ihastustani jotenkin. Esim.katseilla ja kiinnostuneilla kysymyksillä, pienellä kehumisella ja flirtillä. Pelkän ulkonäön pohjalta en juurikaan ihastu, vaan tarvitsen henkilöön tutustumista, myös hänen arvojensa kuulostelua. Toisin sanoen, en etsi ihastumalla hetken huumaa, vaan harkitsen heti alkuunsa vaihtoehtoja pysyvämmästä suhteesta.
Tästä syystä olen varmaankin yksin, koska en pysty näyttämään kenellekään miehelle "vihreää valoa" saman tien, koska minun pitää hieman tutustua ja lämmetä asialle. Yleensä miehet ovat niin nopeita käänteissään, että heille kaikki pitäisi olla heti selvää.
Tosin eipä sitä voi ihastua, vaikka toinen ihastuisikin, jos henkilö ei vaan kolahda "siinä mielessä". Tiedän tosin tapauksia, joissa nainen ei ole ajatellut puolituttua miestä sen kummemmin, mutta kun mies on ilmaissut kiinnostuksensa, on nainenkin pikkuhiljaa ihastunut. Nämä muutamat parit ovat nyt onnellisesti naimisissa :).
vaihtoehto nro 1. Tosin voi mennä pitkä aika ennenkuin itse tajuan/tunnustan itselleni olevani ihastunut :)
Historiassani on liuta miehiä joiden kanssa olen kissahiiri-leikitellyt... ja silloinhan ei koskaan 100 % ole varma toisen tunteista. Tavallaan se ettei miehen tunteista voi olla varma on ihanan kutkuttavaa mutta samalla aivan hirveän kamalaa :D Ja jos jälkeenpäin niitä juttuja ajattelee niin kyllähän se on ollut niiiiiin selvää että toinen on ollut ihastunut mutta sitä ei vain tajua siinä tilanteessa... ööh, nyt eksyin jo sivupoluille... kun ajattelin asiaa liikaa sormillani ;)
..1. vaihtoehto matsaa paremmin muhun. Saatan siis ihastua, vaikka mies ei olis mulle vielä suoranaisesti kertonutkaan tunteistaan.
En kyllä koskaan ole ollut ihastunut kehenkään sellaseen mieheen, joka jotenkin olis osoittanu esim. välinpitämätöntä tms. käytöstä mua kohtaan. Se kommunikaatio ihastuksen kanssa on aina yleensä pelittäny jo alkujaankin hyvin ja jonkinlaisia "kipinöitä" sinkoillut ilmassa. Mun ihastuksen kohteet ovat olleet yleensä aina sellasia, että he eivät ole pelänneet kertoakin suht. nopeasti tunteistaan. Pidän rohkeista miehistä.
Vitsit, että on btw ihanaa, kun tällä hetkellä EI ole varsinaisesti ihastunut oikeastaan kehenkään.;)