Kykenisitte antamaan luvan puolisollenne pettää?
Luvan kanssa pettäminen
HUH!
213810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei se ole pettämistä, jos on lupa.
Tietysti toinen kokonaisuus on koko vieraissakäyntiluvan pyytäminen/saaminen. Kai se luvan kysyminenkin on jo jonkinlaista henkistä "pettämistä".
Pettäminen kuin pettäminen, kaikki avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet on pettämistä, oli lupa tai ei!
Miksi pitäisi? Jos lupaa tullaan joskus kysymään (ei kovinkaan todennäköistä), saa ukko lähteä siltä seisomalta lopullisesti. Kertoo kyllä jotakin suhteen tilasta, jos sellaiselle on tarvetta.
mieltä...
niin että kysyy ensin, koska silloin saisin tietää missä jamassa suhteemme on ja sitä voisi alkaa paikkailemaan. Ikävämpää olisi luulla että kaikki on hyvin ja sitten saada tietää pettämisestä.
Tehdäänkö tämmöinen lupa kirjallisesti ja mahtollisesti samanaikaisesti kuin avioehto?
jos on lupa aviopuolisolta niin silloinhan kysymys ei ole pettämisestä.
Tämähän on taas just niin mustavalkoista keskustelua kuin Chaplinin leffat ja vanhat kotimaiset.
On se mahtavaa, kun ihmiset on niin samaa mieltä toistensa kanssa!
Kyllä siinä on kaikki arvostus mennyt, jos vierasta täytyy polkea.
Parempi hakea apua, ja jos ei toimi, kamat kassiin.
Eli puolisoni ei saa pettää, mutta kylläkin harrastaa luvan kanssa seksiä liiton ulkopuolisen kanssa, jos todella haluaa.
..kun aviopuolisot osaavat pettää ilman lupaakin...Ei missään nimessä pidä mennä lupaamaan mitään sellaista,mieluimmin sanoa suoraan että se on kerrasta poikki,petä jos uskallat....
ehdottomuus perustuu? Eikö olisi hyvä jos kaksi aikuista ihmistä voisi keskustella ja sopia asioista? Kyllä silläkin joku järkevästi perusteltavissa oleva syy on, jos haluaa päästä luvan kanssa vieraisiin. Miksi se on niin vaikea sulattaa? Jos seksi on alkanut yhden ja saman ihmisen kanssa maistumaan puulta, niin olisiko se sitten parempi vain erota, tai elää lopun elämää pakkoselibaatissa?
Jos tässä nyt joku paikka on puuta niin se on kyllä sinun pääsi.Kysynkin sinulta,mihin vieraissa käymistä tarvitaan "jos aikuiset ihmiset voivat puhua asioista" ja piristää vaikka sitä seksi elämäänsä sitä kautta?Ei se tee pettämisestä mitenkään hyväksyttävää vaikka kuvan kysyykin,varsinkaan kun sen seurauksia ei ennalta voi arvioida.Mutta tämähän ei tietenkään koske niitä pareja joilla ei ole minkäänlaista kiintymystä ja sitoutumista toiseen ihmiseen.Vain pinnallisissa suhteidda voidaan haihatella miten sattuu eikä se tunnu kenestäkään miltään,paitsi niin "ihanan piristävältä".
erota. Jos homma ei toimi yhden ihmisen kanssa, silloin ero ja sopivampaa kumppania etsimään (tai voi jatkaa eloa sinkkuna ja harrastaa seksiä niin usean kumppanin kanssa, kuin ikinä mieli tekee).
...Oletko itse onnistunut tuohon seksielämän piristämiseen menestyksekkäästi puhumalla ja kuinka pitkään tuo suhde oli kestänyt, jonka piristäminen puhumalla onnistui?
Mitäpä jos suhteen kumpikin osapuoli on aikanaan ollut hyvinkin viriilejä ja kokeilunhaluisia ja kaikki "normaalit" piristeet on jo kokeiltu ja näin ehkä jo arkistettu?
Tässä näyttäisi taas kukkivan tuo, ah niin yleinen kategoriointi ja asioiden lokerointi hyvin pieninkin perustein.
Minä voin sinulle kertoa että kyllä olen onnistunut piristämään omaa seksi elämääni oman puolisoni kanssa ja päivä päivältä se vain on parempaa ja nautittavampaa kun oppii puolisonsa ja hänen tarpeensa vuosien saatossa tuntemaan.Tietää mistä toinen tykkää ja voi tehdä toiselle sellaisia asioita joiden avulla kipinä alkaa roihuamaan!Ja jatkuvasti löytyy uutta ja innostavampaa kun vain viitsii nähdä hiukan vaivaa.Ja mitenkö kauan?Pian 23 vuotta joten tiedän mistä puhun....Suosittelen siis toisillekin ja siihen ei vieraita suhteita tarvita.
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että miten pitempiaikaisessa suhteessa (tässä tapauksessa avioliitossa) menetellään kun - tai jos - puolisoa ei yhtäkkiä enää kiinnostakaan seksi? Saako seksuaalisen suhteen puolen jotenkin "heräämään henkiin", vai onko se täysin mahdoton ajatus. Miten käy tosi elämässä, juoksevatko kaikki vuosia, tai jopa jo vuosikymmeniä naimisissa olleet vieraissa, kyllästyttyään totaalisesti omaan puolisoonsa? Ja pettävät - luvalla tai ilman.
Kun mies ilmoitti 20 avoliittovuoden jälkeen lopettavansa suhteen ja haluavansa kokea sen Suuren Rakkauden, oli tyrmistys melkoinen. Viikon kuluttua ilmoituksesta päätimme kuitenkin kokeilla puolen vuoden "koe-eroa", koska ei kumppani itsekään tiennyt, onko onni muualla tämän suurempi. Vasta löytynyt nettirakkautensa roihahti kuitenkin ilmiliekkeihin - itse mies sanoi, että "uskomatonta vauhtia etenee, kai se johtuu siitä kun on tunteet olleet jäässä vuosia!" Rankkaa kuultavaa, voitte uskoa. Itse olin valmis tähän koeaikaan, koska varmaan tässä viittäkymppiä hipoessa saattaa tupsahtaa mieleen ajatus, että tässäkö tämä oli? Mutta olen nyt reilun kuukauden aikana valmistautunut siihenkin, että jatkan elämääni yksin. Välillä se on tyrmistyttävän helpottava ajatus, joskin joka aamu ensimmäinen ajatus on, etten selviä tästä erosta. Tämä painajainen ei lopukaan.
Mutta siinä vaiheessa kun kuvittelin, että sopimusaikana saatamme (20v uskollisuuden jälkeen) kokeilla muutamia irtosuhteita, oli jo pelkkä ajatus kiihottava ja sellaisena sopimusaika olisi varmasti piristänytkin suhdetta, mene tiedä. Mutta jos tämä minua 7 vuotta nuorempi nainen on nyt hälle se Elämänsä Nainen, niin minkä minä sille mahdan? Kai sen sitten piti näin mennä.
En käsitä miksi niin moni joutuu tähän tilanteeseen. Onko miehet todella niin tyhmiä (ja toiset naisetkin varmaan), että kuvitteleevat sen elämän aina olevan yhtä ruusuilla tanssia ja joka aamu herätessään kokee sen rakastumisen tunteen. Rakastuminen ja rakastaminen on eriasioita vaikka samaa asiaa käsitteleekin. Olen liki varma, että olet ollut miehesi suuri rakkaus kun olette tavanneet ja aikoinaan naimisiin menneet, se vain on päässyt taas unohtumaan kun arki ei niitä perhosia vatsassa jaksa lennättää. Jos katson ikäänne ja avioliitto vuosianne, niin hänellä on kerennyt olla joku suuri rakkaus jo ennen sinuakin. Ja sitähän ei koskaan tiedä miten kauan tuo seuraava suuri rakkaus kestää kun isäntä kerran tuolla aaltopituudella kulkee. Ihmettelen vain noita miehiä. Ja kyllä tätä unohtelua tapahtuu naisillakin.
Olen eronnut nainen. Lähdimme aikoinaan kokeilemaan avointa suhdetta sen takia, että tuntui ettei vaihtoehtoja ole. Seksi oman kumppanin kanssa kirjaimellisesti oksetti. Aina jos jotain yritimme, juoksin vessaan kökimään... Ei tehnyt kovin hyvää vähäiselle seksielämälle. Muuten oli kuitenkin kohtuullisen kivaa yhdessä -ainakin muiden ihmisten seurassa. Tulevaisuuden toiveet olivat samankaltaisia ja elämäntyyli yhdisti. (Lapsistakin haaveiltiin, mutta sen toteuttaminen olisi ollut "hieman" hankalaa...)
Lopulta mies ehdotti minulle, ehkäpä pienen rivien välistä vihjailun jälkeen... että saan käydä vieraissa. Saman luvan annoin minäkin miehelle, reilu peli. Minä kävin vieraissa, mies ei. Hän sanoi ettei halua muita, rakastaa niin minua... Minä taas hain seksin lisäksi rakkauttakin muualta. Lopulta löysin miehen, joka houkutteli. Tai no, toinen mies oli helppo tie pois avioliitosta. Ei tarvinnut olla yksin. Se suhde ei kestänyt kuitenkaan kuin vuoden.
En kadu eroani yhtään. Se oli oikea ratkaisu. Ja nyt, monien kasvukipujen jälkeen, olen hyvin onnellinen. Elän tasapainoisessa parisuhteessakin. Mutta sitä kadun aina, miten paljon entistä miestäni loukkasin vieraissa käymällä. Vaikka lupa olikin, niin silti se satutti häntä. Se tuhosi hänen itsetuntoaan aivan liikaa. Hän ei parissa vuodessa jaloilleen noussut. Toivon että hänelle nyt kuuluu jo parempaa. Emme ole tekemisissä kovin usein.
Olisi pitänyt mennä parisuhdeterapiaan, ja vaikka sen avulla erota. Tai niille, joille apu on vielä löydetävissä, niin muistakaa apua hakea!
Yök. En voisi kuvitellakaan moista touhua. Vastenmielinen ajatus kaiken kaikkiaan. Jos "kotitarjonta" ei kelpaa, saa ukko pakata kamat ja häipyä. Eikä tulisi ikävä sellaista ukkoa. Enkä voisi elää saman katon alla enää, oli sitten kumpi tahansa käynyt vieraissa. Täysin absurdi ajatus!