Olen hieman kummissani lukenut tältä palstalta kirjoituksia siitä, miten lapset "säätelevät" millainen miesystävä perheeseen valitaan. Jos tämä on totta, olen enemmän kuin ihmeissäni.
Millaisessa maailmassa elämme, jos lapset päättävät kenen kanssa äiti tai isä seurustelee? Eikö aikuisuuteen itsessään kuulu se, että kykenee valitsemaan itselleen kumppanin, jonka tietää kestävän lapsiakin?
Hurjalta tuntuu tilanne, jossa miehet vaihtuvat sen mukaan miten he tulevat äidin lasten kanssa toimeen. Huh-huh...
Voiko todella olla niin, että ihmisten väliset suhteet ovat nykyisin näinkin yksinkertaisesti vaihtoon joutuvia? Jos niin on, olemme pulassa.
Kaikki se, mitä ihmisyydeksi kutsutaan on kadonnut.
Millaisessa maailmassa elämme, jos lapset päättävät kenen kanssa äiti tai isä seurustelee? Eikö aikuisuuteen itsessään kuulu se, että kykenee valitsemaan itselleen kumppanin, jonka tietää kestävän lapsiakin?
Hurjalta tuntuu tilanne, jossa miehet vaihtuvat sen mukaan miten he tulevat äidin lasten kanssa toimeen. Huh-huh...
Voiko todella olla niin, että ihmisten väliset suhteet ovat nykyisin näinkin yksinkertaisesti vaihtoon joutuvia? Jos niin on, olemme pulassa.
Kaikki se, mitä ihmisyydeksi kutsutaan on kadonnut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on tietysti vain minun kristillisyyteen pohjaava mielipiteeni, mutta äidin tehtävä on kasvattaa lapsensa kunnioittamaan uutta puolisoa. Lapset ovat lapsia, ja vanhemmat kasvattajia.
Aivan samoin on isän tehtävä siinä missä äidinkin, eikä äiti saa estää isää kasvattamasta lapsia.
lastenkin pitää tulla toimeen uuden kumppanin kanssa. Niin monta surullista tarinaa on kuultu ja eletty, kun uusi kumppani terrorisoi lapsia (luepa vaikka se juttu siitä 10-vuotiaasta vammaisesta pojasta, jonka miesystävä ja äiti vissiin tappoivat yhdessä).
Pitää uskaltaa luottaa siihen, että kaikki on ok, jos joutuu lapset jättämään uuden kumppanin huostaan. Jos lapset ei tykkää, niin jotain vikaa on kyllä joko lapsissa tai uudessa suhteessa. Pistää miettimään, kummassa. Mielellään sitä uskoo, ettei ainakaan omissa lapsissa.
Juuri sain tietää ikävän tapauksen, kun isäpuoli käytti hyväkseen naisystävänsä tytärtä. Naiselle annettiin koko ajan vinkkejä, missä mennään, mutta hän ei ottanut niitä todesta. Oli niin uuden miehen lumoissa. heräsi vasta, kun oli jo myöhäistä ja vahinkoa ei saanut enää korjattua. Lapsi on nyt psykiatrisessa hoidossa. Ja äitikin melkein.
ei taida itse olla eronnut, liekö lapsiakaan saanut..
Sen verran naivilla vedolla haet itsellesi ja ajatuksellesi huomiota.
Ei edes miestä valita perheeseen, kuten koiraa tai sohvaa. Mies saattaa tulla perheeseen, perheenjäseneksi, mutta naista varten mies on, ja nämä keskenään toisensa valitsevat, ei se varmaan ole lapsien asia.
Se taas että lapset tavallaan "säätelevät" millainen kumppanin tulee tai ei tule olla, pitää sikäli paikkansa, että vastuuntuntoinen vanhempi ottaa huomioon sen, miten uusi kumppani ja lapset tulevat toimeen. Puistattavaa ja pelottavaa on, ettei ottaisi huomioon.
Karmaiseva tosiasia vaan on, että tälläkin hetkellä on lapsia, joitten kotiin on tullut uusi "isä" tai "äiti", jonka kanssa on tavalla tai toisella hankala, jopa mahdotonta elää.
Ei ole mikään uutinen, ja joku toinenkin sitä jo sanoi, että äidin uusi miesystävä ei siedä lapsia, vaikka sietää äidin, tai nai lapsia siinä missä äitiäkin. Pahimmillaan lapsen hyväksikäyttö saa äidin hiljaisen siunauksen:ei ole tietävinään, että miesystävä tai miksi sitä nyt nimittääkään, käy esimerkiksi sormeilemassa tytärtä jotta saisi paremmat kicksit äitin kanssa. Ja koska äiti saa parempaa kyytiä, ei tämä jaksa piitata millä konstilla mieskuntoa on nostatettu. Älkää sanoko,ettei noin perverssiä olekaan, vakuutan, että on, vaikka ei saisikaan olla.
Ilman muuta lapsen pitää mennä edelle myös kumppanin valinnassa, sillä se on asia, joka vaikuttaa suoraan lapsen elämään ja maailmaan edetessään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsilta kysytään seurustelusta,se ei ole lapsen asia.
Kyllä aikuisen pitää osata itse ottaa vastuu itsestään ja seurustelustaan, tehdä päätöksensä itse, ei lapsen kanssa jakamalla. Vanhemman vaan pitää ennakoida asioita mielessään, eikä mennä sokeana vaan tehdä valintoja sen mukaan mikä on myös lapselle parhaaksi.
Aika rankka on, jos äiti ottaa miehen, joka on juro, äkäinen eikä ole eläissään lasten kanssa ollut tekemisissä, tai jos on selkeitä viitteitä, että niin maistuu pienempikin pimppa. Isä naisen, jolla on omat lapset jo maailmalla, eikä mielenkiintoa ryhtyä enää kenellekään ädiksi.
Mielummin turvaa lapsen mieltä eikä edes näytä ihan jokaista "setää" tai "tätiä" lapsille, vaan pitää oman seksi/seurusteluelämänsä sivummalla. Ei tule tilannetta, että lapsi joutuu mahdollisesti näkemään useamman kumppanin tai kokelaan, vaan ehkä jo varmemman tapauksen.
Tietysti silloin joutuu valitsemaan ja sovittelemaan, mutta toivoisi vanhemmalle olevan tärkeämpää lapsen mielenrauha, kuin paine omien jalkojenvälissä. Seksin ja seurustelun voi hoitaa muutoinkin kuin jokaista ehdokasta kotiin raahaamalla, lapsille esittelemällä. Jos pitää joka kumppani esitellä lapsille,on raja lapsen ja aikuisen välillä hämärtynyt.
Joku sanoi,että lapsien on opittava kunnioittamaan uutta "vanhempaa". Pitkälti näin, mutta siinä tapauksessa pelin on toimittava molemmin puolin, myös uuden vanhemman on kunnioitettava lasta, silloin homma saattaa jopa toimia.
Ei kannata uskoa tämän palstan enemmistöä koko elämän enemmistöksi. Minäkin olen saanut ihan saman käsityksen kuin sinä. Kaiken pahan lisäksi elän miehen kanssa, jonka ex vaimo on tehnyt kaikki temput saadakseen lapset osallistumaan meidän elämän sotkemiseen. Mutta siitä huolimatta, se onkin ainoa tapaus jonka tiedän. Tunnen vain muutamia eronneita pareja ja ei heillä tällaista ole. Siksi kaikki tää tulikin yllätyksenä, me kyllä ollaan jo päästy tilantesta yli. Kaikilla muilla exät ja nyxät ovat enemmän tai vähemmän hyväksyneet toisensa, mutta lasten elämää ne ei ole sotkeneet, enkä tiedä että kenenkään lapsilla on yhtään mitään vanhempiensa uusia kumppaneita kohtaan. Muutaman oman lapseni harrastuskaverin vanhemmat ovat eronneet, ja nämä lapset ainakin ovat ihan vain lapsia, eikä diktaattoreita. He tulevat ja menevät eivätkä rsotkeudu vanhempiensa parisuhteisiin. Ainakin nää lapset on oppineet tulemaan toimeen uusien puolisoiden kanssa. Varmasti heillä joitain aivan tavallisia ongelmia kuten kenellä tahansa, mutta aikuisten ihmissuhteita eivät kuitenkaan sotke. Sen mitä olen jutellut näiden vanhempien kanssa ei millään vastaa meidän tilannettamme, ja kun olen puhunut meidän tilanteesta jonkun kanssa niin hämmästys on ollut suuri. Lapsia eniten säälitään. koska nämä ajatukset eivät lähde lapsista vaan aikuisista, jotka upottavat ne lasten päähän. Katkeroitunut vanhempi käyttää omia lapsia hyväkseen. Se ei ole todellakaan tervettä.
Tälle palstalle on varmasti kirjoitellut muutama sellainen äiti tai isä joka on sitä mieltä että lapsi määrtää elämän kulun. Pieni vähemmistö kuitenkin, ja voihan olla että yksi ja sama henkilö on kirjoitellut useammilla nimimerkeillä. Normaali ilmiö ei kuitenkaan ole kyseessä. Onneksi.
mutta hyvä vanhempi kuuntelee lasta, eikä säntää suinpäin suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tule esim. toimeen lasten kanssa, tai lapsi vain ei halua omaan kotiinsa vierasta ihmistä. Se on täysin normaalia.
Hyvä vanhempi on sellainen, jolle lapsen tarpeet ovat etusijalla, eikä omat. Hyvä vanhempi kerkeää lapsen tullessa aikuiseksi koota itselleen sellaisen reviirin, kun ei ole enää sitä lasta arjessa.
Meilläkin oli toi "ongelma" lapsella hyväksytettiin mut, (silloin 15v.), ennenkuin sain "luvan" muuttaa perheeseen.. ymmärrän äitiä tässä asiassa johonkin asti, mutta olen kyllä ap:n kanssa samoilla linjoilla, että lapsen edun nimissä, nykymaailmassa mennään LIIAN pitkälle:( No, nämä ns.curling äitithän ei voi mitään sille , että äitinä ovat ikuisia äitejä, ja naiseus jää taka-alalle.(tietenkin ovat, olenhan minäkin ikuinen isä, mutta kun eivät osaa "luopua" lapsestaan) Selvennykseksi kerron, että on minulla itselläkin lapsi, ja on aina saanut rakkautta, mutta kasvatuksemme exän kanssa on ollut erilaista, ja mielestäni järkevämpää. Kyllä lapsilla rajat pitää olla!!! toiset vaan tasoittavat lastensa tietä liikaa... vievät sen äärimmäisyyksiin... ja se on kyllä syönyt meidän suhdetta, mutta se taas olis kai uuden ketjun paikka. Liikaa eletään lasten ehdoilla, on minun mielipiteeni tästä nykyajan menosta....
näin se taitaa olla. lapsia ei enää "kasvateta", niiden annetaan kasvaa, niitä "kuunnellaan" ja jos ne edes huonosti perustelee jonkun asian niin lapsi saa mitä haluaa. sillä tavoin vanhemmat haluavat "kannustaa" ja "tukea". lapsi ihan oikeasti ei tiedä maailmasta mitään. siksi vanhempien pitäisi tehdä päätökset heidän puolestaan, määrätä elämästä, asuinpaikastakin jne. päätökset kyllä pitää perustella ja asioista voidaan keskustella, ts. lapsi yritetään saada ymmärryksen kautta hyväksymään että aikuisen päätös on oikea. ei houkuttelemalla vaan autoritäärisesti. lähtökohtahan on että lapsi hyväksyy aikuisten päätökset kiukuttelematta. lapsen pitää luottaa vanhemman tekemään päätökseen. jos lapsi ei luota vanhempiinsa ja kiukuttelee jatkuvasti niin kyllä se kertoo huonoista vanhemmista. ikää myöten annetaan lapselle vähän enemmän sananvaltaa - sitten kun vanhemmat tietävät että lapsella on kokemusta jostain asiasta ja ymmärtää vaihtoehdotkin. esim. eroissa ja uudelleen avioitumisissa lapsi ei ymmärrä mitä ne ihan oikeasti tarkoittavat. lapsella on lapsenomainen kyky kiintyä ja rakastaa, mutta ei samanlaista kuin aikuisilla, johon vielä hormonitkin vaikuttavat. täysin toinen asia on sellaiset uudet kumppanit jotka tosiaan ovat päihteiden väärinkäyttäjiä tai aggressiivisia, epäsosiaalisia ihmisiä. sellainen vanhempi joka ottaa epäsosiaalisen puolison itselleen ei ehkä itsekään ole ihan elämässä mukana. mutta jokainen tyylillään. harva kuitenkaan haluaa lapselleen pahaa ottamalla ilkeän puolison. lapselleen ymmärtämätöntä pahaa sen sijaan aiheuttavat ne vanhemmat jotka käyttävät lasta taistelussa entistä puolisoaan, lapsen toista vanhempaa vastaan.