Jalan murtuma

Mene erikoislääkärin vastaanotolle = kirurgi/ ortopedi. Vastaus löytyy sieltä!

Minulla leikattiin nilkka ja tehtiin plastinen leikkaus 11/06- Olin kipissä maaliskuuuhun asti ja sen jälkeen sauvoilla- Leikkaus oli iso ja vaati todella voimia minulta- fysioteraputti antoi ohjeet jalan lihasten vahistamiseksi-
alussa kipu oli sietämätön mutta kävelin påivittäin n 100-300 m ja välillä lepäsin- Nyt maanataina tulee 2 viikkoa kun olen kävellyt ilman sauvoja mutta edellen nillka on kipeä-
minun ohjeeni on seuraava:
1) Mielen säylyttäminen positiisena on yksi tärekimistä asioista koska se ohjaa monia asiota- siis hormoneita ja kiputilaa liittyviä asoita
2) Tee ohejlma joka päivä nilkan ja pohjelihasten vahistamiseki3) Tee hiljalleen ja varovasti tuo ohejlma) 3) Joku päivä tulee feed-fack mutta älä lannistu vaan jatka vaan edelleen- se kuuluu asinaan se feeback4) Älkää aina uskoko lääkäriin vaan terve järki on paikallaan- monet kirurgit ovat liina hanakoita ottamaan veitsen ja he näkevät vain vaiten auttavan- parhaat auttamiskeinot ova aika ja mieli- 5) Muista että parantuminnen on yksilösiltä- se vie aikaa 1-2 vuoteen mutta sinnikäällä harjoituksella pääsee tosi pitkälle- jos kysyttävää niin vastaan mielelläni- paras on opetella liikkumaan ja pakottaa jalka pienelle rasituksella- huom ei rikkoa luita mutta maltti n valttia- ajattele vaikka kuinka joku sirkus tropetsi taiteilija voi saada itsensä ihan solmuun - mahdotonta alussa mutta aikaan muöten se onnistuu- niin miksi ei sinullakin-

moi! miten mursit sen nilkkas? vastaaaaaa!!!!

Olipa mukav löytää tämä keskustelu.
Olen samassa tilanteessa ja kaipasin vertaistietoa.
Hoito sujui ok, ei kipuja, kipsi oli 6vk. Poiston jälkeen turposi. Nyt 1½kk jälkeen turvotus vähentynyt, mutta sitä on vielä. Kävelen ok, mutta olen ehkä liiankin varovainen.

Sopivaa kenkää on vaikea löytää, varsinkin kun turvotus vähenee.
Voikohan siihen vaikuttaa?

En saanut kuntoutusohjeita. Kumpi on parempi, liikkua kokoajan vai turvotuksen takia lepoasennossa?

Minulla on ollu jalka kipsissä nyt reilun 3vkoa ja vielä pitäisi pitää n. 3vkoa. Minulle tehtiin leikkaus ja laitettiin rautalevy ja ruuveja. Olenkin nyt miettinyt et, pitäiskö mulla olla jotain välikontrollia tai RTG ennen kipsin poistoa.

...ja vieläkään nilkka ei taivu kunnolla. Ei tietenkään normaalia kävelyä haittaa, mutta jos haluaa harrastaa liikuntaa, siinä vähän rajoittaa. Juoksua en ole edes paljon kokeillut.

Kannattaa ehdottomasta käydä hierotuttaa lihaksia fysioterapeutilla tai jollain, auttaa jalan liikkuvuuden paranemiseen.

Ja myös kivun sallmissa rajoissa kannattaa jo varhaisessa vaiheessa yrittää jalalla kävellä. Jos jalkaa turvottaa kanattaa nostaa koho asentoon kunnolla.

Jä nämä omia kokemuksia nilkan murtumasta/leikkauksesta, mutta luulisi saman pätevän myös ylemmän jalan vammoihin.

nilkka kirjoitti:

...ja vieläkään nilkka ei taivu kunnolla. Ei tietenkään normaalia kävelyä haittaa, mutta jos haluaa harrastaa liikuntaa, siinä vähän rajoittaa. Juoksua en ole edes paljon kokeillut.

Kannattaa ehdottomasta käydä hierotuttaa lihaksia fysioterapeutilla tai jollain, auttaa jalan liikkuvuuden paranemiseen.

Ja myös kivun sallmissa rajoissa kannattaa jo varhaisessa vaiheessa yrittää jalalla kävellä. Jos jalkaa turvottaa kanattaa nostaa koho asentoon kunnolla.

Jä nämä omia kokemuksia nilkan murtumasta/leikkauksesta, mutta luulisi saman pätevän myös ylemmän jalan vammoihin.

Lue lisää

Minäkin elän kipeän nilkan kanssa, meni viime vappuna moottoripyöräonnettomuudessa. Nilkan veneluu meni sijoiltaan nilkan jäädessä painavan pyörän alle. Nilkka leikattiin Jorvissa ja jalka 6vk kipsissa, pariin kertaan vaihdettiin kipsiä kun painoi. Nyt nilkassa edelleen murtumaa eli ei ole kunnolla luutunut, lääkäri on sitä mieltä että syyskuuksi töihin. Hieman hirvittää.. en haluaisi mennä töihin kipeällä nilkalla, edelleen keppien varassa tallailen, tosin hieman painoa voin jo varata. K-piikit pitäisi saada pois nilkasta melko piankin, koskeekohan noiden piikkien poisto, kellään kokemuksia? Lääkärin mukaan on mahdollista että nilkkaa voi joutua luuduttamaankin, mutta vasta kun jalan lihakset ovat hieman vahvistuneet. Onko tuosta luudutuksesta kellään kokemusta, siis nivelen luudutuksesta? Kaikenlaisia kokemuksia otetaan vastaan.... =)

nilkka kirjoitti:

...ja vieläkään nilkka ei taivu kunnolla. Ei tietenkään normaalia kävelyä haittaa, mutta jos haluaa harrastaa liikuntaa, siinä vähän rajoittaa. Juoksua en ole edes paljon kokeillut.

Kannattaa ehdottomasta käydä hierotuttaa lihaksia fysioterapeutilla tai jollain, auttaa jalan liikkuvuuden paranemiseen.

Ja myös kivun sallmissa rajoissa kannattaa jo varhaisessa vaiheessa yrittää jalalla kävellä. Jos jalkaa turvottaa kanattaa nostaa koho asentoon kunnolla.

Jä nämä omia kokemuksia nilkan murtumasta/leikkauksesta, mutta luulisi saman pätevän myös ylemmän jalan vammoihin.

Lue lisää

Venäjällä kuuluu minkä tahansa murtuman hoitoon kipsin poiston jälkeen ilman muuta intensiivinen fysioterapia, jopa päivittäinen hieronta yms. millä jäsen palautetaan ennalleen, olipa kyse jalkapöydänluun, nilkan, ranteen tai minkä tahansa muun luun murtumasta, vähintään 10 kertaa ja jopa enemmän.

Minkälaisia jumppaohjeita sait? Minulla on nyt n. 6 viikkoa kolmen nilkkaluun murtumasta ja leikkauksesta. Nilkka on oiken tehokkaasti raudoitettu tällä hetkellä. Kipsi pitäisi poistaa tällä viikolla ja sairaslomaa on syysk. 20. päivään saakka. Itse en saanut mitään kipsijalalle tarkoitettuja ohjeita, mutta olen yrittänyt liikuttaa (laihtunutta) nilkkaa ja varpaita niin paljon kuin mahdollista.

taju kirjoitti:

Minkälaisia jumppaohjeita sait? Minulla on nyt n. 6 viikkoa kolmen nilkkaluun murtumasta ja leikkauksesta. Nilkka on oiken tehokkaasti raudoitettu tällä hetkellä. Kipsi pitäisi poistaa tällä viikolla ja sairaslomaa on syysk. 20. päivään saakka. Itse en saanut mitään kipsijalalle tarkoitettuja ohjeita, mutta olen yrittänyt liikuttaa (laihtunutta) nilkkaa ja varpaita niin paljon kuin mahdollista.

Lue lisää

Jumppaohjeet ovat tarkoitettu reisilihaksille ja pakaralihaksille, ei niinkään nilkkaan/säärilihaksiin.

Jumppaan kuuluu kolme eri liikettä. Ensimmäisessä ollaan selinmakuulla, nostetaan kipsijalkaa 30cm ylös ja lasketaan kymmeneen ja lasketaan alas. Näitä pitäisi tehdä 15-30krt x 3krt päivässä. Sama homma toiselle liikkeelle: istutaan tuolilla, nostetaan kipsijalkaa ylös tuolista vaakatasoon ja lasketaan kymmeneen ja lasketaan hitaasti alas. Nämä molemmat siis ovat reisilihasharjoituksia.

Kolmas liike on pakaralihastenvahvistukseen. Ollaan päinmakuulla ja koukistetaan polvi ja kohotetaan jalka siten, että reisi nousee alustalta.

9.10 pitäisi saada kipsi pois, vähän huolettaa, että koska sitä pääsee töihin, tarjoilija olen. Nilkka on niin pahasti murtunut, ettei koko kuuden viikon kipsiajan aikana saa varata ollenkaan kipsijalalle. Vasta kipsin poiston jälkeen voi kokeilla _ehkä_ puolipainovarausta.

Onneksi kipu on helpottanut vähän. Joskus alkaa kipuilemaan kun liikaa pitää alaspäin ja alkaa jalka turpoomaan.

Kuinka nopeasti kipsin poiston jälkeen olette päässeet töihin?

Tuossa on aika rumaa kuvaa nilkasta leikkauksen jälkeen http://irc-galleria.net/view.php?nick=Spontaani&image_id=65785884

Jaksamista vaan kovasti kipsin ja kipeän jalan kanssa elämiseen. Oma kokemus on tuoreessa muistissa, mulla murtuma oli tosin hyväasentoinen kehräksen murtuma. Kipsi oli 6 viikkoa ja olen nyt ollut ilman viikon verran. Jalka on turvoksissa polvesta alaspäin ja nilkka jäykkä kipsin jäljiltä ja kävely kivulloista. Kovasti haluttaisi jalkaa kuntouttaa, mutta jos kivun rajoissa vaan tekisi niin ei voisi oikein tehdä mitään. Olen kuitenkin kävellyt pieniä matkoja ja käynyt vähän kokeilemassa pyörällä ajoakin ja taivutellut nilkkaniveltä sen minkä kärsii. Muiden kokemusten perusteella en odota ihan pikaista helpotusta kipuihin ja turvotukseen, joten kärsivällisyyttähän jalan kuntoon saaminen vaatii vielä minultakin.

kehräsmurtuma kirjoitti:

Jaksamista vaan kovasti kipsin ja kipeän jalan kanssa elämiseen. Oma kokemus on tuoreessa muistissa, mulla murtuma oli tosin hyväasentoinen kehräksen murtuma. Kipsi oli 6 viikkoa ja olen nyt ollut ilman viikon verran. Jalka on turvoksissa polvesta alaspäin ja nilkka jäykkä kipsin jäljiltä ja kävely kivulloista. Kovasti haluttaisi jalkaa kuntouttaa, mutta jos kivun rajoissa vaan tekisi niin ei voisi oikein tehdä mitään. Olen kuitenkin kävellyt pieniä matkoja ja käynyt vähän kokeilemassa pyörällä ajoakin ja taivutellut nilkkaniveltä sen minkä kärsii. Muiden kokemusten perusteella en odota ihan pikaista helpotusta kipuihin ja turvotukseen, joten kärsivällisyyttähän jalan kuntoon saaminen vaatii vielä minultakin.

Lue lisää

Mun jalkaterän ykkösluu on ollu nyt kaks kuukautta murtuneena, eikä parannusta vieläkään näy. Ekaks se oli kipsis, mut sit sain sen pois, vaikkei murtuma vielkään ole luutunut. Odottaminen on tuskallista, mut pää asia on et joku päivä taas kävelee (:

Itselläni murtui sääri-,pohje- sekä reisiluu 12.10.2007 ja sain vaikeat vammat tuolloin auto-onnettomuudessa. Vielä tänä päivänäkään oikea jalkani ei ole kunnossa, juuri kun sain toivoa kävelemisen aloittamiseen (koko paino varaus luvalla) se tietenkin sitten katkesikin 2 päivää tuon luvan saatuani elikkäs tuossa 22.05.-2013 ja nyt 6vko:a sairaalasta pois päästyäni jalkani kuvattiin 2.7 enkä saanut tuolloinkaan ollenkaan painovaraus lupaa edes raajanpainon vertaa. Nyt odotan seuraavat 6vko:a seuraavaan kontrolliin jolloin asiaa taas katsotaan uudelleen (toivottavasti seur. Kontrolli reissulla ei sattuisi olemaan nuori peruslääkäri kirran polilla.)

Mulla meni toukokuun alussa sekä sääri että pohjeluu poikki..alustava tuomio oli että kymmenen viikkoa kipsissä. Mä sain jo ensimmäisinä päivinä sairaalassa jumppaohjeet fysioterapeutilta, oli samojakin mitä täällä jo aiemmin olikin mainittu..

kipsitassu kirjoitti:

Mulla meni toukokuun alussa sekä sääri että pohjeluu poikki..alustava tuomio oli että kymmenen viikkoa kipsissä. Mä sain jo ensimmäisinä päivinä sairaalassa jumppaohjeet fysioterapeutilta, oli samojakin mitä täällä jo aiemmin olikin mainittu..

Lue lisää

Meni nilkka. Viikko sitten mursin nilkan ja nyt vietetään kesää jalka kipsissä. Miten sait jalan noin pahaan kuntoon? Mulla pahinta on että jalka on ensimmäiset 2 viikkoa kipsisaappassa, mikä painaa ihan tajuttomasti ja on todella paksu. Jalalle ei saa astua yhtään. Oliko sulla samanlainen? No onmeksi on kesä ja voi mennä shortseissa, vaikka "hieno" kipsikenkä vähän haittaakin lookia:)

Puolestaan kirjoitti:

Meni nilkka. Viikko sitten mursin nilkan ja nyt vietetään kesää jalka kipsissä. Miten sait jalan noin pahaan kuntoon? Mulla pahinta on että jalka on ensimmäiset 2 viikkoa kipsisaappassa, mikä painaa ihan tajuttomasti ja on todella paksu. Jalalle ei saa astua yhtään. Oliko sulla samanlainen? No onmeksi on kesä ja voi mennä shortseissa, vaikka "hieno" kipsikenkä vähän haittaakin lookia:)

Lue lisää

Mulla meni viikko sitten sunnuntaina pohjeluu poikki, nilkka vääntyi ja nivelsiteet irtosi kokonaan, jonka takia sain neljä ruuvia nilkkaan.

Kipsi ainakin 6vk, tikkienpoisto 2vk päästä.
Akilesjänne niin kipeä etten pysty tekemään jumppaohjeita varpailla ollenkaan. Täytyy soitella terv.kesk. että ottavat vielä magneettikuvat, jotta varmistuu että jänne on ok.
Muuten samat jumppa/hoito-ohjeet kuin muillakin.

Moi,

Täällä myös yksinäinen tyttönen.
Itselläni meni akillesjänne poikki toukokuussa. Kipsiä kahdeksan viikkoa, stepperiä sen jälkeen kolme viikkoa. Vihdoin kun sen sain pois, toisella viikolla mökkimaastossa katkesi sama jänne uudelleen. Siitä korjausleikkaukseen ja kipsi täälä kertaa 12 viikkoa eli n 3 kk! - eli varmaan jouluun saakka olen kipsissä. Kivaa.
Sen jälkeisestä ajasta ei mitään tietoa, lihakset jalasta tietty kaikki ´menneet. Jotkut kannustavat sanovat että ilman keppejä en enään kunnolla kävele koskaan!. Ikää 38 v. Hyvää loppuelämää siis. Kuitenkin tässä on ollut hyvää aikaa harjoitella ja len tullut siihen tulokseen, että en mokomaa rimpula jalkaa tarvitsekkaan. Kepeillä kävely sujuu kuin tanssi ja alan itseasiassa olla jo suht. kiintynyt niihin. Sanomani siis on: Yksi jalka kun toimii, sillä pärjää. Itselläni on käytössä sekä kainalo- että kyynärsauvat, tilanteen mukaan molemmissa on etunsa. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
Oona 70

Puolestaan kirjoitti:

Meni nilkka. Viikko sitten mursin nilkan ja nyt vietetään kesää jalka kipsissä. Miten sait jalan noin pahaan kuntoon? Mulla pahinta on että jalka on ensimmäiset 2 viikkoa kipsisaappassa, mikä painaa ihan tajuttomasti ja on todella paksu. Jalalle ei saa astua yhtään. Oliko sulla samanlainen? No onmeksi on kesä ja voi mennä shortseissa, vaikka "hieno" kipsikenkä vähän haittaakin lookia:)

Lue lisää

miten mursit nilkan

yleensä jos on hyväasentoinen murtuma ni tarviiko leikata?

kdao kirjoitti:

yleensä jos on hyväasentoinen murtuma ni tarviiko leikata?

Mulla murtu 3 keskimmäistä varvasta ja jalkapöytä :(. Taussissa otettiin ct-kuvaus ja kipsattiin sitten jalkapöytä.

;D kirjoitti:

Mulla murtu 3 keskimmäistä varvasta ja jalkapöytä :(. Taussissa otettiin ct-kuvaus ja kipsattiin sitten jalkapöytä.

joudut liikkumaan kepeillä ja kuinka kauan jalka kipsissä,,? olen kuullut että jalkapöydän murtumat on aika pahoja..itselläni murtui joskus polvilumpio,kepeillä liikuin 2kk jalka kipsissä.. tsemppiä sinulle..:) voit myös meilata:[email protected]

kauan sä kirjoitti:

joudut liikkumaan kepeillä ja kuinka kauan jalka kipsissä,,? olen kuullut että jalkapöydän murtumat on aika pahoja..itselläni murtui joskus polvilumpio,kepeillä liikuin 2kk jalka kipsissä.. tsemppiä sinulle..:) voit myös meilata:[email protected]

Lue lisää

Loukkaannuin Marraskuussa-08,meni sääriluu palasiksi,pohjeluu poikki,1 jänne poikki,lihakset myös vaurioituivat.Vasta heinäkuussa ensimmäiset askeleet ilman keppejä,kävely vaikeaa ja kivuliasta.Vammautuneen jalan lihakset pitää elvytellä pikkuhiljaa.Vaikka olen jumpannut alusta alkaen niin paljon kuin se on vammojen takia ollut mahdollista,on vielä paljon tekemistä,että pystyn kävelemään normaalisti.Voin sanoa että on ollut rankka kokemus,mutta eteenpäin mennään!

Kobolttiklabbi kirjoitti:

Loukkaannuin Marraskuussa-08,meni sääriluu palasiksi,pohjeluu poikki,1 jänne poikki,lihakset myös vaurioituivat.Vasta heinäkuussa ensimmäiset askeleet ilman keppejä,kävely vaikeaa ja kivuliasta.Vammautuneen jalan lihakset pitää elvytellä pikkuhiljaa.Vaikka olen jumpannut alusta alkaen niin paljon kuin se on vammojen takia ollut mahdollista,on vielä paljon tekemistä,että pystyn kävelemään normaalisti.Voin sanoa että on ollut rankka kokemus,mutta eteenpäin mennään!

Lue lisää

Morjens kaikki vaivaiset!
Kaikki lähimmäiset 40 v moittinu vaarallisia harrastuksiani; "Nyt lopetat ainaki ku o lapsiaki" , jne.
Kaikki kenties vaarallisimmat on nimittäin kokeiltu, nuorempana motocrossia (lyhyestä harrastuksesta huolimatta ilmeisellä tuurilla selvisin ranteen venähdyksellä), hevosen selästä pudonnut kymmenkunta kertaa, jääkiekkoa, salibändyä, jalkapalloa, kevytveneen kaatanut samoin lukemattomia kertoja, tehnyt ns. vaarallisen työn lisällä 15 v töitä, jne. jne. Yhteissaldo: 1 venähtänyt ranne, muutama nilkan nyrjähdys, tikkisaldo: 0.

JA nyt sitte liukastun kotona märällä lattialla ja katkaisen sääri ja pohjeluun useaan osaan nilkkaan asti.... Moni on kotia kuollu sopii paremmin kun hyvi...

No, nyt on metallia jalas ja komia sarjatulella vedetty lävistys pitkin kinttua. Ihme kyl tytär ei o kateelline 30 hakasesta nahassa:=)

Itse tapaturmaan. Kiitän erityisesti ambulanssiväkeä, nostan hattua vastedes kyseiselle ammattikunnalle. Samoin sairaalassa kaikki tekivät todellakin parhaansa resurssipulasta huolimatta (50h jonossa kun ei ollut hengenvaaraa) eikä kivuista tarvinnut kärsiä hetkeäkään. Pulttauksen jälkeen nyt ollu 2 vkoa lasikuitukipsissä, yhteensä 6vkoa hipaisuvarauksella, sitten voi alkaa puolivaraukseen jos kaikki ok. Oon kyllä todella hyvilläni jos jotakuinki menee luvatusti, pystyy jalan muita lihaksiaki pitää kohtuu kunnossa vaikka toki oheneehan nuo kintut. Kaverilla kun aikanaan oli perinteinen kipsi niin hävis kyllä lihakset koko jalasta, toki vahvistuhan nekin vauhdilla takaisin. Aikalailla kivutonta ollut jo alusta asti, nukuttua sain hyvin ekat 1.5 vkoa panacode burana yhdistelmällä. Siirryttäessä pelkkään buranaan sillointällöin heräillyt aamuyöllä pieneen kolotukseen. Leikkaushaavan pistelyä ollut jonkin verran mutta haavat umpeutunu hyvi, pientä punotusta pienel alueel vaan. Kunnon kipsijöötiin (taitaa olla koko jalkaan jotain 15kg) verrattuna oikeestaan ainoo huono puoli on jalan "keveys" eli jalkaa olis suht helppo käyttää/horjahtaessa vahingossa astua/unohtaa et ei saa käyttää. Yhtenä yönä ilmeisesti kolotusta tullut kesken unien ja uneen tulikin sitten mukaan jalkaani järsivä kissa!:=) jota sitten aloin ravistelemaan kintusta, olipa mojova herätys..., olin nimittäin löysännyt lasikuitukipsiä yöksi kun yleensä nukun rauhallisesti! Vähän jännittää ylihuomenna röntgen että mahtaako olla luut paikallaan, vaikkei pysyvää särkyä eikä muuta lisäoiretta jalkaan tullutkaan.
Tässä jalka pystyssä kirjottelen, t. väliaikainen jalkapuoli

Extremer kirjoitti:

Morjens kaikki vaivaiset!
Kaikki lähimmäiset 40 v moittinu vaarallisia harrastuksiani; "Nyt lopetat ainaki ku o lapsiaki" , jne.
Kaikki kenties vaarallisimmat on nimittäin kokeiltu, nuorempana motocrossia (lyhyestä harrastuksesta huolimatta ilmeisellä tuurilla selvisin ranteen venähdyksellä), hevosen selästä pudonnut kymmenkunta kertaa, jääkiekkoa, salibändyä, jalkapalloa, kevytveneen kaatanut samoin lukemattomia kertoja, tehnyt ns. vaarallisen työn lisällä 15 v töitä, jne. jne. Yhteissaldo: 1 venähtänyt ranne, muutama nilkan nyrjähdys, tikkisaldo: 0.

JA nyt sitte liukastun kotona märällä lattialla ja katkaisen sääri ja pohjeluun useaan osaan nilkkaan asti.... Moni on kotia kuollu sopii paremmin kun hyvi...

No, nyt on metallia jalas ja komia sarjatulella vedetty lävistys pitkin kinttua. Ihme kyl tytär ei o kateelline 30 hakasesta nahassa:=)

Itse tapaturmaan. Kiitän erityisesti ambulanssiväkeä, nostan hattua vastedes kyseiselle ammattikunnalle. Samoin sairaalassa kaikki tekivät todellakin parhaansa resurssipulasta huolimatta (50h jonossa kun ei ollut hengenvaaraa) eikä kivuista tarvinnut kärsiä hetkeäkään. Pulttauksen jälkeen nyt ollu 2 vkoa lasikuitukipsissä, yhteensä 6vkoa hipaisuvarauksella, sitten voi alkaa puolivaraukseen jos kaikki ok. Oon kyllä todella hyvilläni jos jotakuinki menee luvatusti, pystyy jalan muita lihaksiaki pitää kohtuu kunnossa vaikka toki oheneehan nuo kintut. Kaverilla kun aikanaan oli perinteinen kipsi niin hävis kyllä lihakset koko jalasta, toki vahvistuhan nekin vauhdilla takaisin. Aikalailla kivutonta ollut jo alusta asti, nukuttua sain hyvin ekat 1.5 vkoa panacode burana yhdistelmällä. Siirryttäessä pelkkään buranaan sillointällöin heräillyt aamuyöllä pieneen kolotukseen. Leikkaushaavan pistelyä ollut jonkin verran mutta haavat umpeutunu hyvi, pientä punotusta pienel alueel vaan. Kunnon kipsijöötiin (taitaa olla koko jalkaan jotain 15kg) verrattuna oikeestaan ainoo huono puoli on jalan "keveys" eli jalkaa olis suht helppo käyttää/horjahtaessa vahingossa astua/unohtaa et ei saa käyttää. Yhtenä yönä ilmeisesti kolotusta tullut kesken unien ja uneen tulikin sitten mukaan jalkaani järsivä kissa!:=) jota sitten aloin ravistelemaan kintusta, olipa mojova herätys..., olin nimittäin löysännyt lasikuitukipsiä yöksi kun yleensä nukun rauhallisesti! Vähän jännittää ylihuomenna röntgen että mahtaako olla luut paikallaan, vaikkei pysyvää särkyä eikä muuta lisäoiretta jalkaan tullutkaan.
Tässä jalka pystyssä kirjottelen, t. väliaikainen jalkapuoli

Lue lisää

Minä myös harrastanut liikkuvia lajeja, mutta tapaturmat aina kotona tai töissä. No, nyt sitten onnistuin murtamaan jalkani kun joku valopää kaatoi penkin konsertissa. Jalka jäi penkin alle ja taipui.Huonosti laitetut penkit rinteessä eli myös järjestäjän vika. Ja oma vika kun istuin sellaiselle.

Sen ekan 4 viikon jälkee voi ihan huoletta kävellä niin paljo ku jaksaa....ite kävelin koiran kaa pienii lenkkei kipsin kaa...ja heti kipsin poiston jälkee painuin töihin seuraavan päivänä. Teen kuitenkin varasto töitä joten hyvin on jalan kaa menny..ontuminen kuuluu asiaan mut paranee vaan liikkumalla. Mulla leikattu jalka niinku tos ylemmäs lukee ja on metallia ja ruuveja. Se 2 viikkoa kipsin kaa liikkuminen todella auttaa kuntoutumisessa. EI muuta kuin jalka käyttöön ja kipsin poistoa odottelemaan! Ite oon käynyn nyt 1-2 kertaa viikos (5 viikkoa jo) uimassa...se auttaa järkyttävän paljo jalkaan ja sen liikkumiseen ku ei tuu liikaa rasitusta alussa :) T: Ei muuta kuin touhuamaan ni paranee!!

IP kirjoitti:

Sen ekan 4 viikon jälkee voi ihan huoletta kävellä niin paljo ku jaksaa....ite kävelin koiran kaa pienii lenkkei kipsin kaa...ja heti kipsin poiston jälkee painuin töihin seuraavan päivänä. Teen kuitenkin varasto töitä joten hyvin on jalan kaa menny..ontuminen kuuluu asiaan mut paranee vaan liikkumalla. Mulla leikattu jalka niinku tos ylemmäs lukee ja on metallia ja ruuveja. Se 2 viikkoa kipsin kaa liikkuminen todella auttaa kuntoutumisessa. EI muuta kuin jalka käyttöön ja kipsin poistoa odottelemaan! Ite oon käynyn nyt 1-2 kertaa viikos (5 viikkoa jo) uimassa...se auttaa järkyttävän paljo jalkaan ja sen liikkumiseen ku ei tuu liikaa rasitusta alussa :) T: Ei muuta kuin touhuamaan ni paranee!!

Lue lisää

"Tuossa on aika rumaa kuvaa nilkasta leikkauksen jälkeen http://irc-galleria.net/view.php?nick=Spontaani&image_id=65785884"


Samoja kokemuksia minullakin. 6 viikossa parani, ruuvit tallella eikä tarvitse poistaa elleivät tule ulos.
Nilkkasi sisäisestä kauneudesta en menisi kehumaan, mutta noin muuten kuviesi katsellen tuli mieleen että niitä olisi kiva nähdä enemmänkin, kröhöm.

Minkä takia sulta poistettiin se pitkä ruuvi?? Itellä viikko sitte meni pohjeluu ja nyt oon kotiutunu 2pvä leikkauksen jälkeen.

jorm6966 kirjoitti:

Minkä takia sulta poistettiin se pitkä ruuvi?? Itellä viikko sitte meni pohjeluu ja nyt oon kotiutunu 2pvä leikkauksen jälkeen.

itselläni meni vasen sääriluu poikki kolmesta kohtaa(avomurtuma) mp-onnettomuus.aikaa kulunnu noin 8kk eikä kävely ole lähelläkään normaalia.toipuminen vie 1-2vuotta joten hermoja koetellaan aikas kovasti,mutta alkaa jo tottumaan että aikaa se vie jne

rossi46 kirjoitti:

itselläni meni vasen sääriluu poikki kolmesta kohtaa(avomurtuma) mp-onnettomuus.aikaa kulunnu noin 8kk eikä kävely ole lähelläkään normaalia.toipuminen vie 1-2vuotta joten hermoja koetellaan aikas kovasti,mutta alkaa jo tottumaan että aikaa se vie jne

Lue lisää

Löysin tämän viestiketjun, mutta saapa nähdä kirjotteleeko tänne enään kukaan..

Tässä oma tarinani nilkkamurtumasta: baarista ylitin tien taxitolpalle, jalassa saappaat joissa korkoa ehkä 4-5cm. Liukastuin ja jalkani ilm, vääntyi alle. Tuloksena se, että en päässyt itse maasta ylös vaan 'hiissasin" itseni tien reunaan ja portaille istumaan. Seuraavana päivänä päivystykseen RTG-kuviin ja tuloksena siisti nilkkamurtuma. Hoitona saapaskipsi ja saikkua 3vkoa.

Kipeenä jalka ei edes ole ollut, enemmänki tympäsee kun joutuu turvautumaan muiden apuun ja neljän seinän sisällä oleminen,turhautuminen,mökkihöperöityminen... Mutta eniten kait murehdin töiden jatkoja... sairauslomani nimittäin kestää juuri siihen pvään saakka, johon työsopimustani on jäljellä. Ja soittelin esimiehelle, ei kirjoiteta uutta työsopimusta :( Olen ollut kyseisessä työpaikassa yhteensä 2vuotta sijaisena (eli kaikki juhlapyhät, kesälomat töissä...edessä olisi ollut pitkästä aikaa itselle OIKEA kesäloma..mutta minkäs teet) Mutta, saa olla onnellinen,että tästä voi parantua...ei ole niin vakavasta asiasta kyse. Välistä ottaa vaan aika kovaa pannuun tää keppien kans heiluminen....
Ylihuomenna olisi kontrolliaika kirurgille, saapa nähä mikä on tuomio... toiv.mahd. nopeesti eroon tästä kipsistä ja pääsis ulkoilemaan normaalisti ja touhuamaan...

Joten, olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista, parantumisesta yms.. :)

Lisawa kirjoitti:

Löysin tämän viestiketjun, mutta saapa nähdä kirjotteleeko tänne enään kukaan..

Tässä oma tarinani nilkkamurtumasta: baarista ylitin tien taxitolpalle, jalassa saappaat joissa korkoa ehkä 4-5cm. Liukastuin ja jalkani ilm, vääntyi alle. Tuloksena se, että en päässyt itse maasta ylös vaan 'hiissasin" itseni tien reunaan ja portaille istumaan. Seuraavana päivänä päivystykseen RTG-kuviin ja tuloksena siisti nilkkamurtuma. Hoitona saapaskipsi ja saikkua 3vkoa.

Kipeenä jalka ei edes ole ollut, enemmänki tympäsee kun joutuu turvautumaan muiden apuun ja neljän seinän sisällä oleminen,turhautuminen,mökkihöperöityminen... Mutta eniten kait murehdin töiden jatkoja... sairauslomani nimittäin kestää juuri siihen pvään saakka, johon työsopimustani on jäljellä. Ja soittelin esimiehelle, ei kirjoiteta uutta työsopimusta :( Olen ollut kyseisessä työpaikassa yhteensä 2vuotta sijaisena (eli kaikki juhlapyhät, kesälomat töissä...edessä olisi ollut pitkästä aikaa itselle OIKEA kesäloma..mutta minkäs teet) Mutta, saa olla onnellinen,että tästä voi parantua...ei ole niin vakavasta asiasta kyse. Välistä ottaa vaan aika kovaa pannuun tää keppien kans heiluminen....
Ylihuomenna olisi kontrolliaika kirurgille, saapa nähä mikä on tuomio... toiv.mahd. nopeesti eroon tästä kipsistä ja pääsis ulkoilemaan normaalisti ja touhuamaan...

Joten, olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista, parantumisesta yms.. :)

Lue lisää

Kaaduin pahasti, jonka seurauksena murtui vasemman jalan nilkka ja polvesta reisiluun pää.Tämä tapahtui 14.11.10 ja siitä asti on ollut pitkä kipsi, joka puolessa välissä, eli 3 vk vaihdettiin ja kuvattiin,nyt pitäisi mennä kipsin poistoon 29.12.10 toivottavasti on kaikki ok, kun otetaan röngen.Nilkka leikattiin ja laitettiin levy ja ruuveja, ne jäävät jalkaan mutta pitkä ruuvi poistetaan 19.1.11.En voi muuta sanoa, kuin että aika oli alaussa tosi raskasta ja hankalaa sillä ikänikin on jo 65v liikkuminen tapahtui pyörätuolissa ensimmäiset 4 viikkoa, kun en saanut varata ,ja rollaattorila puolivarauksen ajan.Nyt pystyn kävelemään ilman tukea vähäsen,mutta odotan mitä lääkäri määrää jatkossa,veikkaan,että tää on pitkä prosessi ennenkuin jalka on täysin kunnossa,mikäli tulee kuntoon täysin? toivottavasti kuitenkin silleen,että pystyisin autoa ajamaan..

keppikerjäläinen kirjoitti:

Kaaduin pahasti, jonka seurauksena murtui vasemman jalan nilkka ja polvesta reisiluun pää.Tämä tapahtui 14.11.10 ja siitä asti on ollut pitkä kipsi, joka puolessa välissä, eli 3 vk vaihdettiin ja kuvattiin,nyt pitäisi mennä kipsin poistoon 29.12.10 toivottavasti on kaikki ok, kun otetaan röngen.Nilkka leikattiin ja laitettiin levy ja ruuveja, ne jäävät jalkaan mutta pitkä ruuvi poistetaan 19.1.11.En voi muuta sanoa, kuin että aika oli alaussa tosi raskasta ja hankalaa sillä ikänikin on jo 65v liikkuminen tapahtui pyörätuolissa ensimmäiset 4 viikkoa, kun en saanut varata ,ja rollaattorila puolivarauksen ajan.Nyt pystyn kävelemään ilman tukea vähäsen,mutta odotan mitä lääkäri määrää jatkossa,veikkaan,että tää on pitkä prosessi ennenkuin jalka on täysin kunnossa,mikäli tulee kuntoon täysin? toivottavasti kuitenkin silleen,että pystyisin autoa ajamaan..

Lue lisää

Nyt on taas kontrollissa käyty... Ortopedi oli sitä mieltä että hyvin on kaikenkaikkiaan alkanut parantumaan, mutta kipsi on vielä jalassa ainakin sen 3viikkoa...huoh. Eli yhteensä 6vkoa. Jotenkin hölmöydessäni luulin pääseväni viikon vähemmällä ;) (näin alkuunsa ortopedikin tuumasi)
Sain luvan puolivaraukseen..tämä jäi hieman epäselväksi mitä tarkoittaa??

Odotan jo innolla että pääsisin takaisin töihin, mutta järkikin sen sanoo että vaikka kipsi poistetaan 24.1 en ole työkunnossa vielä aikoihin... En ole tottunut olemaan tekemättä mitään, tuntuu turhauttavalta olla vaan.. Pääkoppa tässä varmaan eniten kovilla on... Mutta, pitää muistaa että asia on pieni verrattuna monien muiden ongelmiin ja sairauksiin.

Mutta kaikille kanssa ihmisille, oikein hyvää parantumista ja kuntoutumista sekä hyvää alkavaa vuotta 2011! Pitkää pinnaa! :)

Lisawa kirjoitti:

Nyt on taas kontrollissa käyty... Ortopedi oli sitä mieltä että hyvin on kaikenkaikkiaan alkanut parantumaan, mutta kipsi on vielä jalassa ainakin sen 3viikkoa...huoh. Eli yhteensä 6vkoa. Jotenkin hölmöydessäni luulin pääseväni viikon vähemmällä ;) (näin alkuunsa ortopedikin tuumasi)
Sain luvan puolivaraukseen..tämä jäi hieman epäselväksi mitä tarkoittaa??

Odotan jo innolla että pääsisin takaisin töihin, mutta järkikin sen sanoo että vaikka kipsi poistetaan 24.1 en ole työkunnossa vielä aikoihin... En ole tottunut olemaan tekemättä mitään, tuntuu turhauttavalta olla vaan.. Pääkoppa tässä varmaan eniten kovilla on... Mutta, pitää muistaa että asia on pieni verrattuna monien muiden ongelmiin ja sairauksiin.

Mutta kaikille kanssa ihmisille, oikein hyvää parantumista ja kuntoutumista sekä hyvää alkavaa vuotta 2011! Pitkää pinnaa! :)

Lue lisää

tervehdys, olipa hauskaa, että foorumi jatkui 2006 aloitetulla viestillä.
Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille!

24.11-10 järjestin itselleni ohjelmaa ja astuin portailla harha-askeleen, joka johti sitten tuohon otsikon mukaiseen murtumaan. Jalka leikattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Nilkassa oli sirpalemurtuma, joka levytettiin ja kehräsenluu ruuvattiin kahdella ruuvilla. Kuusi (6) viikkoa oli kipsissä, jossa kolmannen viikon kohdalla kipsi vaihdettiin ja sain puolivarausluvan, siitä kahden viikon kuluttua sain varata täysillä kipsin kanssa. Särkylääkkeillä selvittiin ja kävely ilman sauvoja onnistui hyvin viimeisellä viikolla kipsin kanssa, mutta sitten alkoi uusi soundi kun kipsi poistettiin, orkesteri kontissa vaihtui varmasti johonkin karseaan hevimetallibändiin, koska mikään ei enää ollut kohdallaan. Luut oli kyllä hyvin luutuneet ja jalka lääkärin mukaan kävelykunnossa, mutta jossakin nuotit menee sekaisin kun kipu on välillä todella sietämätöntä. Joka askel on kuin joku puukkoa vääntäisi nilkassa. Nyt on melko mase olo. Mietin, että onkohan pakko hakea saikkua lisää ja maata lepuuttamassa jalkaa, tuska on välillä sitä luokkaa, että alan kohta itkua vääntämään, mieliala ja stressi paukkaavat reilusti miinuksia. Olenkohan odottanut liika paranemiselta ja liian nopeasti. Sen takia lähdin lukemaan tätäkin keskustelua, että saisin näkemystä, miten muut ovat jälkipyykistä selvinneet. Toki tiedän, että jalan kokonaan kuntoutuminen vie 1-2 vuotta ja voi ola, että jotakin jää loppuiäksikin, mutta, että näin kamalaa...

female 45 v kirjoitti:

tervehdys, olipa hauskaa, että foorumi jatkui 2006 aloitetulla viestillä.
Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille!

24.11-10 järjestin itselleni ohjelmaa ja astuin portailla harha-askeleen, joka johti sitten tuohon otsikon mukaiseen murtumaan. Jalka leikattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Nilkassa oli sirpalemurtuma, joka levytettiin ja kehräsenluu ruuvattiin kahdella ruuvilla. Kuusi (6) viikkoa oli kipsissä, jossa kolmannen viikon kohdalla kipsi vaihdettiin ja sain puolivarausluvan, siitä kahden viikon kuluttua sain varata täysillä kipsin kanssa. Särkylääkkeillä selvittiin ja kävely ilman sauvoja onnistui hyvin viimeisellä viikolla kipsin kanssa, mutta sitten alkoi uusi soundi kun kipsi poistettiin, orkesteri kontissa vaihtui varmasti johonkin karseaan hevimetallibändiin, koska mikään ei enää ollut kohdallaan. Luut oli kyllä hyvin luutuneet ja jalka lääkärin mukaan kävelykunnossa, mutta jossakin nuotit menee sekaisin kun kipu on välillä todella sietämätöntä. Joka askel on kuin joku puukkoa vääntäisi nilkassa. Nyt on melko mase olo. Mietin, että onkohan pakko hakea saikkua lisää ja maata lepuuttamassa jalkaa, tuska on välillä sitä luokkaa, että alan kohta itkua vääntämään, mieliala ja stressi paukkaavat reilusti miinuksia. Olenkohan odottanut liika paranemiselta ja liian nopeasti. Sen takia lähdin lukemaan tätäkin keskustelua, että saisin näkemystä, miten muut ovat jälkipyykistä selvinneet. Toki tiedän, että jalan kokonaan kuntoutuminen vie 1-2 vuotta ja voi ola, että jotakin jää loppuiäksikin, mutta, että näin kamalaa...

Lue lisää

Itseltäni murtui nämä kohdat n vuosi sitten vasemmasta jalasta,kun kaaduin jäisellä maalla ja siitä sitten ambulanssi vei töölön sairaaalaan jossa sitten vasenjalka leikattiin ja lyötiin ydinnaula ja ruuvit paikalleen. Leikkaus ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti, vaan se pitkittyi 5 tunnin mittaiseksi ja tästä seurasi TERVEEN oikeanjalkani aitiopaine syndrooma( koska leikkaussalin väki oli unohtanut liikutella oikeaa jalkaa leikkauksen aikana, niin veri ei enää kiertänyt siinä) niimpä täysin terveen oikean jalkani pohje avattiin molemmin puolin kuolion vaarassa. Leikkaamosta heräsin kaksi jalkaa paketissa. Tämän jälkeen vietin töölön sairaalasssa kolme viikkoa vasen jalka pultattuna(murtunut jalka) ja oikea terve jalka lihakset auki paketin sisässä. 3:en vkon jälkeen "terveen" jalan iho suljettiin. Koko hommasta saatiin aikaa 103 tikkiä. Tästä hoitovirheestä ja n 2vkon ylimääräisestä sairaalassa makaamisesta ja ylimääräisestä leikkauksesta, ja kuukausien kivusta sain Potilasvahinkolautakunnalta korvaukseksi 500e. Kylläpä helpotti... KIitos TÖÖLÖN SAIRAALA! että jos meinaatte leikkaukseen mennä niin saattaa loppu peleissä lähteä mukana myös joku muukin ruumiin osa. se on tuurissaan tuolla miten käy.
No mutta itse murtumasta seurasi n 4kk kepittelyä ja 6kk sairaslomaa. Ei ollut oikeastaan missään vaiheessa kovin kipeä ja nyt vuoden jälkeen pystyy tekemään jo kaiken normaalisti. 5kk treenattukkin jo lenkkeilyä, salia yms. eikä ole mennyt kipeäksi.
Olkaa varovaisia liukkailla jäillä ja jääpiikit kengän pohjiin!

female 45 v kirjoitti:

tervehdys, olipa hauskaa, että foorumi jatkui 2006 aloitetulla viestillä.
Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille!

24.11-10 järjestin itselleni ohjelmaa ja astuin portailla harha-askeleen, joka johti sitten tuohon otsikon mukaiseen murtumaan. Jalka leikattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Nilkassa oli sirpalemurtuma, joka levytettiin ja kehräsenluu ruuvattiin kahdella ruuvilla. Kuusi (6) viikkoa oli kipsissä, jossa kolmannen viikon kohdalla kipsi vaihdettiin ja sain puolivarausluvan, siitä kahden viikon kuluttua sain varata täysillä kipsin kanssa. Särkylääkkeillä selvittiin ja kävely ilman sauvoja onnistui hyvin viimeisellä viikolla kipsin kanssa, mutta sitten alkoi uusi soundi kun kipsi poistettiin, orkesteri kontissa vaihtui varmasti johonkin karseaan hevimetallibändiin, koska mikään ei enää ollut kohdallaan. Luut oli kyllä hyvin luutuneet ja jalka lääkärin mukaan kävelykunnossa, mutta jossakin nuotit menee sekaisin kun kipu on välillä todella sietämätöntä. Joka askel on kuin joku puukkoa vääntäisi nilkassa. Nyt on melko mase olo. Mietin, että onkohan pakko hakea saikkua lisää ja maata lepuuttamassa jalkaa, tuska on välillä sitä luokkaa, että alan kohta itkua vääntämään, mieliala ja stressi paukkaavat reilusti miinuksia. Olenkohan odottanut liika paranemiselta ja liian nopeasti. Sen takia lähdin lukemaan tätäkin keskustelua, että saisin näkemystä, miten muut ovat jälkipyykistä selvinneet. Toki tiedän, että jalan kokonaan kuntoutuminen vie 1-2 vuotta ja voi ola, että jotakin jää loppuiäksikin, mutta, että näin kamalaa...

Lue lisää

Joo hyvää uutta vuotta 2011 kaikille =)

Itsellä murtui nilkka (ei tarvinnu leikkausta) 30.12.2010 ja vielä ois siis kolme viikkoa jäljellä. Aika erilaisia hoito-ohjeita lääkärit antaa, mutta kaiketikin jokainen murtuma on niin erilainen...Itse en saa varata murtumajalalla ollenkaan, mutta viimeset kaks viikkoa voi jo mennä puolivarauksella. Eli en saa laittaa täyttä painoa ollenkaan niin kauan kuin kipsi on. Nilkkaan ei satu ja huimaukset kylmän hien kanssa ovat onneksi loppuneet myös. Kovasti yritän elää "normaalia" elämää eli laittaa ruokaa, pesta pyykkiä ja siivota. Imuroimaan en kykene vielä yhdellä jalalla =D Yritän pikkuhiljaa myös treenata liikkumista ja pompin neljännestä kerroksesta alas portaita pitkin postin joka päivä. Ulos en ole vielä uskaltanut mennä sillä kerrostalon sisäpiha on peilikirkas ja hiekoittamatta. Jalkakäytäviäkään ei oo hiekotettu. Aika paljon tulee sohvalla maattua, harmittaa ko ei pääse salille...Kipsin jälkeinen elämä mietityttää ko moni on kirjottanu ettei kärsi kävellä kunnolla. Toivottavasti toi kipu on tapauskohtasta.

Orianas kirjoitti:

Joo hyvää uutta vuotta 2011 kaikille =)

Itsellä murtui nilkka (ei tarvinnu leikkausta) 30.12.2010 ja vielä ois siis kolme viikkoa jäljellä. Aika erilaisia hoito-ohjeita lääkärit antaa, mutta kaiketikin jokainen murtuma on niin erilainen...Itse en saa varata murtumajalalla ollenkaan, mutta viimeset kaks viikkoa voi jo mennä puolivarauksella. Eli en saa laittaa täyttä painoa ollenkaan niin kauan kuin kipsi on. Nilkkaan ei satu ja huimaukset kylmän hien kanssa ovat onneksi loppuneet myös. Kovasti yritän elää "normaalia" elämää eli laittaa ruokaa, pesta pyykkiä ja siivota. Imuroimaan en kykene vielä yhdellä jalalla =D Yritän pikkuhiljaa myös treenata liikkumista ja pompin neljännestä kerroksesta alas portaita pitkin postin joka päivä. Ulos en ole vielä uskaltanut mennä sillä kerrostalon sisäpiha on peilikirkas ja hiekoittamatta. Jalkakäytäviäkään ei oo hiekotettu. Aika paljon tulee sohvalla maattua, harmittaa ko ei pääse salille...Kipsin jälkeinen elämä mietityttää ko moni on kirjottanu ettei kärsi kävellä kunnolla. Toivottavasti toi kipu on tapauskohtasta.

Lue lisää

Heipsan!

No niin, nyt on kipsi poistettu 24.1 ja hyvin oli luutunut.. tosin täydellinen luutuminen vie vielä n.2-3kk. Mutta oon mielettömän onnellinen!

Tottakai jalan lihakset olivat surkastuneet, iho oli/on TODELLA kuiva ja jalka tuntui holtittomalta. Kuitenkin uskalsin jo ilman keppiä kävellä iltapvällä joten nakkasin kepin nurkkaan :) Lääkärisetä tuumasi, että rajumpaa urheilua tai toimintaa pitää välttää seuraavat pari kk... Mutta uinti,pyöräily tai vesijuoksu ovat hyviä kuntouttamiseen.

Kohta on aika jalkahoitajalle ja illalla sitten saunaan! ..sitä onkin odotettu :)

Ei muutakuin, kaikille tsemppiä ja malttia kuntoutumiseen , kyllä se siitä iloksi muuttuu! =)

Lisawa kirjoitti:

Heipsan!

No niin, nyt on kipsi poistettu 24.1 ja hyvin oli luutunut.. tosin täydellinen luutuminen vie vielä n.2-3kk. Mutta oon mielettömän onnellinen!

Tottakai jalan lihakset olivat surkastuneet, iho oli/on TODELLA kuiva ja jalka tuntui holtittomalta. Kuitenkin uskalsin jo ilman keppiä kävellä iltapvällä joten nakkasin kepin nurkkaan :) Lääkärisetä tuumasi, että rajumpaa urheilua tai toimintaa pitää välttää seuraavat pari kk... Mutta uinti,pyöräily tai vesijuoksu ovat hyviä kuntouttamiseen.

Kohta on aika jalkahoitajalle ja illalla sitten saunaan! ..sitä onkin odotettu :)

Ei muutakuin, kaikille tsemppiä ja malttia kuntoutumiseen , kyllä se siitä iloksi muuttuu! =)

Lue lisää

Lisawa--> tuolla tavoin minäkin aloitin, heti kipsin poiston jälkeen muutama tunti kepeillä ja sitten kepit nurkkaan, mutta valitettavasti jouduin ottamaan "lusikan kauniiseen käteen" ja ottamaan kepit takaisin. Jalkaa alkoi kipsin poiston jälkeen kerätä kudoksiin nestettä ja nilkka turposi melkoisesti, särkyäkin alkoi tulla, varmaankin johtuen jalan enemmästä käytöstä. Viikon sitä kestin hammasta purren ja sitten kipu äityi niin pahaksi, että oli pakko hakeutua uudelleen lääkärille. Hän mittasi, että nilkka oli 6 cm paksumpi kuin toinen nilkka ja aivan kuuma. Sain lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan ultraääneen, jossa tarkastatettiin mahdollinen laskimo veritulppa. Onneksi sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Sillä hetkellä päivystyksessä ollut leikkaava ortopedi antoi konsultaatio apua ja kertoili, että jalka voi kipsinpoiston jälkeen turvota ja olla sitä kaksikin viikkoa. Turvotus aiheutti myös leikkaushaavojen kiristymisen ja sitä myöten nahkakin oli kovilla. Sain reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja nyt on ollut siedettävämpää. Turvotus on antanut hieman periksi ja uskallan taas/jo kulkea yhdellä kepillä, sekin on sitä varten kun ulkona on nyt "pääkallo" kelit, joten varmistan pystyssä pysymiseni. Kipua on toki vielä ja enemmän kun jalkaa käyttää niin se myös siitä muistuttaa. Toivoa on kuitenkin tunnellin päässä ja katseeni kohdistuukin nyt kesään, jotta silloin olisi jo mukavampaa. Hermoja tämä on välillä kyllä raastanut.

female 45 kirjoitti:

Lisawa--> tuolla tavoin minäkin aloitin, heti kipsin poiston jälkeen muutama tunti kepeillä ja sitten kepit nurkkaan, mutta valitettavasti jouduin ottamaan "lusikan kauniiseen käteen" ja ottamaan kepit takaisin. Jalkaa alkoi kipsin poiston jälkeen kerätä kudoksiin nestettä ja nilkka turposi melkoisesti, särkyäkin alkoi tulla, varmaankin johtuen jalan enemmästä käytöstä. Viikon sitä kestin hammasta purren ja sitten kipu äityi niin pahaksi, että oli pakko hakeutua uudelleen lääkärille. Hän mittasi, että nilkka oli 6 cm paksumpi kuin toinen nilkka ja aivan kuuma. Sain lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan ultraääneen, jossa tarkastatettiin mahdollinen laskimo veritulppa. Onneksi sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Sillä hetkellä päivystyksessä ollut leikkaava ortopedi antoi konsultaatio apua ja kertoili, että jalka voi kipsinpoiston jälkeen turvota ja olla sitä kaksikin viikkoa. Turvotus aiheutti myös leikkaushaavojen kiristymisen ja sitä myöten nahkakin oli kovilla. Sain reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja nyt on ollut siedettävämpää. Turvotus on antanut hieman periksi ja uskallan taas/jo kulkea yhdellä kepillä, sekin on sitä varten kun ulkona on nyt "pääkallo" kelit, joten varmistan pystyssä pysymiseni. Kipua on toki vielä ja enemmän kun jalkaa käyttää niin se myös siitä muistuttaa. Toivoa on kuitenkin tunnellin päässä ja katseeni kohdistuukin nyt kesään, jotta silloin olisi jo mukavampaa. Hermoja tämä on välillä kyllä raastanut.

Lue lisää

Jee, sain tänään kipsin pois. Nyt mennään vielä pari viikkoa keppien kanssa puolivarauksella. Nilkka on hiukan jäykkä, mutta siihen ei koske muutoin kuin jos painaa murtumakohtaa, jotta lihakset kerää voimia. Eli nähtävästi tapauskohtaista tuo kipu mistä on kirjoitettu. Jalka näytti vähän kanankoivelta kuuden viikon jälkeen. Oli myös mahtavaa pestä jalka vihdoin ja viimein heh... Hyvä juttu on se, että saan ilmasen fysioterapian puoleks vuodeks. En tiedä vielä monta kertaa sitä on, mutta hyvä päästä kuntouttamaan nilkkaa. Asun Norjassa, joten en tiedä onko Suomessa jalan jälkihoito ilmaista....Aurinkoista helmikuuta kaikille =)

female 45 kirjoitti:

Lisawa--> tuolla tavoin minäkin aloitin, heti kipsin poiston jälkeen muutama tunti kepeillä ja sitten kepit nurkkaan, mutta valitettavasti jouduin ottamaan "lusikan kauniiseen käteen" ja ottamaan kepit takaisin. Jalkaa alkoi kipsin poiston jälkeen kerätä kudoksiin nestettä ja nilkka turposi melkoisesti, särkyäkin alkoi tulla, varmaankin johtuen jalan enemmästä käytöstä. Viikon sitä kestin hammasta purren ja sitten kipu äityi niin pahaksi, että oli pakko hakeutua uudelleen lääkärille. Hän mittasi, että nilkka oli 6 cm paksumpi kuin toinen nilkka ja aivan kuuma. Sain lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan ultraääneen, jossa tarkastatettiin mahdollinen laskimo veritulppa. Onneksi sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Sillä hetkellä päivystyksessä ollut leikkaava ortopedi antoi konsultaatio apua ja kertoili, että jalka voi kipsinpoiston jälkeen turvota ja olla sitä kaksikin viikkoa. Turvotus aiheutti myös leikkaushaavojen kiristymisen ja sitä myöten nahkakin oli kovilla. Sain reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja nyt on ollut siedettävämpää. Turvotus on antanut hieman periksi ja uskallan taas/jo kulkea yhdellä kepillä, sekin on sitä varten kun ulkona on nyt "pääkallo" kelit, joten varmistan pystyssä pysymiseni. Kipua on toki vielä ja enemmän kun jalkaa käyttää niin se myös siitä muistuttaa. Toivoa on kuitenkin tunnellin päässä ja katseeni kohdistuukin nyt kesään, jotta silloin olisi jo mukavampaa. Hermoja tämä on välillä kyllä raastanut.

Lue lisää

Female45. Oli lohduttavaa lukea pari viestiäsi tällä palstalla, ajatuksesi tuntuvat niin kovin tutuilta. Itsellä meni nilkka 12.1. (lateraalimalleolin murtuna), nilkka leikattiin ja viime keskiviikkona sain kipsin pois kuuden viikon jälkeen. Odotukseni olivat myös korkealla, sillä viimeisellä viikolla kävelin täyspainolla ja eipä ollut pahemmin kipua. Kipsin poiston jälkeen alkoi sitten tämä toinen kipukausi ja niinpä vain jouduin ottamaan kepit takaisin kaveriksi. Mitään muuta kuntoutusohjetta Jorvista en saanut muuta kuin että "kävele". No, sisätiloissa kävelen ilman keppejä sisulla, mutta ulos en uskalla mennä ilman tukikapuloita. Onneksi minulla on korkea kipukynnys ja Buranaa heitan naamariin ainoastaan yöksi. Kiputasoa tarkkailemalla pysyn myös kärryllä siitä, että mennäänkö paremapaan vai huonompaan suuntaan. Burana turruttaa kivun, joten siksi en sitä päivisin käytä. Olen luonut itselleni oman kuntoutusohjelman, kun sellaista ei saanut Jorvista. Ei tämä nilkka pelkällä kävelyllä tule kuntoon, kun kivun kanssa ei niin kummoisia kävelylenkkejä vielä tehdä. Eli venyttelen nilkkaa edestakaisin ylös ja alaspäin useita kertoja päivässä, hiukan puoliväkisinkin, jotta saisin liikeradan palautumaan mahdollisimman nopeasti. Samoin pyörittelen sitä molempiin suuntiin vaikka sattuukin. Töihin pitäisi mennä maaliskuun puolivälissä.

mk49 kirjoitti:

Female45. Oli lohduttavaa lukea pari viestiäsi tällä palstalla, ajatuksesi tuntuvat niin kovin tutuilta. Itsellä meni nilkka 12.1. (lateraalimalleolin murtuna), nilkka leikattiin ja viime keskiviikkona sain kipsin pois kuuden viikon jälkeen. Odotukseni olivat myös korkealla, sillä viimeisellä viikolla kävelin täyspainolla ja eipä ollut pahemmin kipua. Kipsin poiston jälkeen alkoi sitten tämä toinen kipukausi ja niinpä vain jouduin ottamaan kepit takaisin kaveriksi. Mitään muuta kuntoutusohjetta Jorvista en saanut muuta kuin että "kävele". No, sisätiloissa kävelen ilman keppejä sisulla, mutta ulos en uskalla mennä ilman tukikapuloita. Onneksi minulla on korkea kipukynnys ja Buranaa heitan naamariin ainoastaan yöksi. Kiputasoa tarkkailemalla pysyn myös kärryllä siitä, että mennäänkö paremapaan vai huonompaan suuntaan. Burana turruttaa kivun, joten siksi en sitä päivisin käytä. Olen luonut itselleni oman kuntoutusohjelman, kun sellaista ei saanut Jorvista. Ei tämä nilkka pelkällä kävelyllä tule kuntoon, kun kivun kanssa ei niin kummoisia kävelylenkkejä vielä tehdä. Eli venyttelen nilkkaa edestakaisin ylös ja alaspäin useita kertoja päivässä, hiukan puoliväkisinkin, jotta saisin liikeradan palautumaan mahdollisimman nopeasti. Samoin pyörittelen sitä molempiin suuntiin vaikka sattuukin. Töihin pitäisi mennä maaliskuun puolivälissä.

Lue lisää

Hyvä MK49, toivottavasti jalkasi on jo menossa parempaan suuntaan. Samat neuvot sain kun sinäkin kipsinpoistossa, mutta harakoille meni heidän neuvonsa.
Kävelen virheasennossa edelleen ja kipu on jokapäiväinen, edelleen. Sinnikäs kun olen, niin päätin, etten jätä tätä asiaa näin. Työterveydestä sain fysiatrian konsultaatio ajan ja se riitti hänelle kun jo näki minun kävelevän käytävä pitkin. Hän sanoi, etten voi jatkaa tuolla tavalla, jalassa on selvä virheasento, mutta onneksi kuitenkin luutuminen on mennyt oikein. Virheasento johtuu kivusta, oma mieleni yrittää kääntää jalkaa siten, että kipua olisi mahdollisimman vähän ja sen takia olen tavallaan opetellut väärän kävelytyylin. Fysiatrin mukaan kivun hoito on tärkeää jo senkin takia, ettei opettele tekemään asioita väärin. Sain arsenaalin reseptejä ja käskyn hakeutua fysioterapeutille, joka on erikoistunut alaraajoihin. Ok, en syö niitä kaikkia lääkkeitä, joita hän määräsi, mutta ymmärsin kyllä pointin, ettei kipua tule kärsiä mielen takia ja hermojen väärän signaalin takia, joten otan nyt kipulääkettä maltillisesti. Sain myös reseptin luuta vahvistavaan nenäsumutteeseen ja käskyn ottaa D-vitamiinia ja magnesiumia melko suurehkot annokset. Olen jo kerran käynyt fysioterapeutilla ja hän sanoi, että on todella väärin kun nykyisin annetaan lääkäristä ohjeet, että "kävele vain", se ei riitä, mutta sillä saadaan säästöä, niinkuin ymmärrätte, tätä tämä maailma nykyisin on. Ellei itse taistele hoitonsa puolesta niin kukaan ei sitä tule tarjoamaan. Joka tapauksessa, fysikaalisessa saatiin jo näkyviä tuloksia aikaiseksi heti ekasta käynnistä lähtien ja uskon, että tulevat käynnit auttavat minua 100 %. Jalka tuntui aivan erilaiselta ja jalan asentokin oli heti jo hieman muuttunut. Itsekseni en olisi sitä saanut, koska polvi ja lonkka olivat eri suuntaan kuin varpaat jos asetin jalan "mukamas" suoraan eteenpäin. Manipulaatiota tarvitaan. Ei se halpaa ja ilmaista ole, mutta minulla on vielä monta kymmentä elin vuotta edessä ja haluan jalkani kuntoon.
On myös kurja huomata, että ei ole olemassamissään sellaista palstaa, mistä saisi ajantasaista tietoa vastaavista tapauksista. Olisin halunut tehdä monta kysymystä lääkärille, mutta tohtori.fi joka vastaus maksaa melkoisesti ja vastaus ei todennäköisesti synnytä muuta kuinlisä kysymyksiä. Siksi haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon omasta kokemuksestani, jos vaikka joku saisi edes hiukan kokemuksen tuomaa varmuutta oman jalkansa kanssa.

female 45 kirjoitti:

Hyvä MK49, toivottavasti jalkasi on jo menossa parempaan suuntaan. Samat neuvot sain kun sinäkin kipsinpoistossa, mutta harakoille meni heidän neuvonsa.
Kävelen virheasennossa edelleen ja kipu on jokapäiväinen, edelleen. Sinnikäs kun olen, niin päätin, etten jätä tätä asiaa näin. Työterveydestä sain fysiatrian konsultaatio ajan ja se riitti hänelle kun jo näki minun kävelevän käytävä pitkin. Hän sanoi, etten voi jatkaa tuolla tavalla, jalassa on selvä virheasento, mutta onneksi kuitenkin luutuminen on mennyt oikein. Virheasento johtuu kivusta, oma mieleni yrittää kääntää jalkaa siten, että kipua olisi mahdollisimman vähän ja sen takia olen tavallaan opetellut väärän kävelytyylin. Fysiatrin mukaan kivun hoito on tärkeää jo senkin takia, ettei opettele tekemään asioita väärin. Sain arsenaalin reseptejä ja käskyn hakeutua fysioterapeutille, joka on erikoistunut alaraajoihin. Ok, en syö niitä kaikkia lääkkeitä, joita hän määräsi, mutta ymmärsin kyllä pointin, ettei kipua tule kärsiä mielen takia ja hermojen väärän signaalin takia, joten otan nyt kipulääkettä maltillisesti. Sain myös reseptin luuta vahvistavaan nenäsumutteeseen ja käskyn ottaa D-vitamiinia ja magnesiumia melko suurehkot annokset. Olen jo kerran käynyt fysioterapeutilla ja hän sanoi, että on todella väärin kun nykyisin annetaan lääkäristä ohjeet, että "kävele vain", se ei riitä, mutta sillä saadaan säästöä, niinkuin ymmärrätte, tätä tämä maailma nykyisin on. Ellei itse taistele hoitonsa puolesta niin kukaan ei sitä tule tarjoamaan. Joka tapauksessa, fysikaalisessa saatiin jo näkyviä tuloksia aikaiseksi heti ekasta käynnistä lähtien ja uskon, että tulevat käynnit auttavat minua 100 %. Jalka tuntui aivan erilaiselta ja jalan asentokin oli heti jo hieman muuttunut. Itsekseni en olisi sitä saanut, koska polvi ja lonkka olivat eri suuntaan kuin varpaat jos asetin jalan "mukamas" suoraan eteenpäin. Manipulaatiota tarvitaan. Ei se halpaa ja ilmaista ole, mutta minulla on vielä monta kymmentä elin vuotta edessä ja haluan jalkani kuntoon.
On myös kurja huomata, että ei ole olemassamissään sellaista palstaa, mistä saisi ajantasaista tietoa vastaavista tapauksista. Olisin halunut tehdä monta kysymystä lääkärille, mutta tohtori.fi joka vastaus maksaa melkoisesti ja vastaus ei todennäköisesti synnytä muuta kuinlisä kysymyksiä. Siksi haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon omasta kokemuksestani, jos vaikka joku saisi edes hiukan kokemuksen tuomaa varmuutta oman jalkansa kanssa.

Lue lisää

Täällähän on tutun kuuloisia tarinoita! Liukastuin työmatkalla 10.12.2010 ja nilkkaan tuli pirstaleinen trimalleolaarimurtuma. Jalka leikattiin Töölössä heti kaatumispäivänä ensimmäisen kerran ja muutama päivä myöhemmin lisättiin syndesmoosiruuvi. Makasin osastolla 8 päivää, jonka jälkeen sauvailu tuntui ylivoimaiselta voimainponnistukselta... Pari ensimmäistä viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen oli ihan tuskaa, mutta siitä pikku hiljaa arki alkoi luonnistumaan, kun käsi- ja hartiavoimat kasvoivat ja oma pää perhe tottui uuteen tilanteeseen. Syndesmoosiruuvi poistettiin helmikuussa, mutta jalassa on vielä jäljellä titaanilevy ja kymmenkunta ruuvia, jotka mahdollisesti poistetaan noin vuoden kuluttua.

Alku oli todella hankala ja tilanne toivottoman tuntuinen, koska jalka oli mennyt niin pahasti rikki, kivut varsinkin aluksi kovat ja koko ajan pieni pelko siitä, että jalka ei enää tule kuntoon. Kipsin sain pois noin kuuden viikon jälkeen, mutta vielä kuukausi sitten syndesmoosiruuvin poiston yhteydessä otetussa röntgenkuvassa näkyi yksi viitisen senttiä pitkä, luutumaton murtumakohta. Sen jälkeen ei ole kuvia otettu, mutta koska kohtaa ei enää jomota, luulisin sen luutuneen. Seuraava kontrolli kirurgille on ensi viikolla ja sen jälkeen olen viisaampi.

Kipsin poiston jälkeen käveleminen oli ankkamallia, kunnes aloitin fysioterapian 2,5 viikkoa sitten. Hyvän fysioterapeutin ja päivittäisen treenin ansiosta jalka on nyt todella hyvässä kunnossa lähtötilanteeseen nähden. Ontuminen loppui viime viikolla, kun fysioterapeutti antoi ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamiseen ja sain muutaman päivän harjoituksia tehtyä. Olen myös polkenut lähes päivittäin kuntopyörää 30-45 minuuttia (yksi lepopäivä viikossa) ja tehnyt 15 minuuttia nilkan venytyksiä. Tällä viikolla lupasin mennä vesijuoksemaan ja sain myös luvan mennä kokeilemaan murtsikkahiihtoa tasamaalla, hyvinvoidelluilla suksilla ja vain perinteisellä tyylillä. :-) Kunto on kohta parempi kuin vuosiin... Tällä hetkellä toipuminen näyttää todella lupaavalta ja mieli on korkealla. En olisi vielä joulu- tai tammikuussa tosiaankaan uskonut pääseväni tähän pisteeseen. Pikaista paranemista ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Jatha kirjoitti:

Täällähän on tutun kuuloisia tarinoita! Liukastuin työmatkalla 10.12.2010 ja nilkkaan tuli pirstaleinen trimalleolaarimurtuma. Jalka leikattiin Töölössä heti kaatumispäivänä ensimmäisen kerran ja muutama päivä myöhemmin lisättiin syndesmoosiruuvi. Makasin osastolla 8 päivää, jonka jälkeen sauvailu tuntui ylivoimaiselta voimainponnistukselta... Pari ensimmäistä viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen oli ihan tuskaa, mutta siitä pikku hiljaa arki alkoi luonnistumaan, kun käsi- ja hartiavoimat kasvoivat ja oma pää perhe tottui uuteen tilanteeseen. Syndesmoosiruuvi poistettiin helmikuussa, mutta jalassa on vielä jäljellä titaanilevy ja kymmenkunta ruuvia, jotka mahdollisesti poistetaan noin vuoden kuluttua.

Alku oli todella hankala ja tilanne toivottoman tuntuinen, koska jalka oli mennyt niin pahasti rikki, kivut varsinkin aluksi kovat ja koko ajan pieni pelko siitä, että jalka ei enää tule kuntoon. Kipsin sain pois noin kuuden viikon jälkeen, mutta vielä kuukausi sitten syndesmoosiruuvin poiston yhteydessä otetussa röntgenkuvassa näkyi yksi viitisen senttiä pitkä, luutumaton murtumakohta. Sen jälkeen ei ole kuvia otettu, mutta koska kohtaa ei enää jomota, luulisin sen luutuneen. Seuraava kontrolli kirurgille on ensi viikolla ja sen jälkeen olen viisaampi.

Kipsin poiston jälkeen käveleminen oli ankkamallia, kunnes aloitin fysioterapian 2,5 viikkoa sitten. Hyvän fysioterapeutin ja päivittäisen treenin ansiosta jalka on nyt todella hyvässä kunnossa lähtötilanteeseen nähden. Ontuminen loppui viime viikolla, kun fysioterapeutti antoi ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamiseen ja sain muutaman päivän harjoituksia tehtyä. Olen myös polkenut lähes päivittäin kuntopyörää 30-45 minuuttia (yksi lepopäivä viikossa) ja tehnyt 15 minuuttia nilkan venytyksiä. Tällä viikolla lupasin mennä vesijuoksemaan ja sain myös luvan mennä kokeilemaan murtsikkahiihtoa tasamaalla, hyvinvoidelluilla suksilla ja vain perinteisellä tyylillä. :-) Kunto on kohta parempi kuin vuosiin... Tällä hetkellä toipuminen näyttää todella lupaavalta ja mieli on korkealla. En olisi vielä joulu- tai tammikuussa tosiaankaan uskonut pääseväni tähän pisteeseen. Pikaista paranemista ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Lue lisää

Täällä onnutaan yhä ja kipsin poistosta on kohta kolme viikkoa. Haluaisitko jakaa fysioterapeutin ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamisesta? :)

Nilkuttaja... kirjoitti:

Täällä onnutaan yhä ja kipsin poistosta on kohta kolme viikkoa. Haluaisitko jakaa fysioterapeutin ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamisesta? :)

Minulle määrättiin vähintään viisi minuuttia päivässä liikettä, jossa vuoron perään nostan isovarvasta (siten, että muut varpaat pysyvät maassa) ja sitten neljää muuta varvasta (siten, että isovarvas pysyy maassa ja jalka muuten mahdollisimman liikkumatta). Lisäksi viisi minuuttia siirtelen varpaiden avulla jotain esinettä (sukkaa tms.) lattialla paikasta toiseen samalla kun istun sohvalla ja tuijotan telkkaria. Nämä harjoitukset osaltaan auttoivat poistamaan kävelystä virheen: nostin aina varpaat ylös siinä vaiheessa, kun paino olisi pitänyt mennä varpaille, jolloin kävely ei ollut rullaavaa. Nyt kävely on aika lailla normaalin näköistä. Lähtisi nyt vielä äkkiä loputkin lumet ja jäät maasta, niin uskaltaisi paremmin liikkua!

female 45 kirjoitti:

Hyvä MK49, toivottavasti jalkasi on jo menossa parempaan suuntaan. Samat neuvot sain kun sinäkin kipsinpoistossa, mutta harakoille meni heidän neuvonsa.
Kävelen virheasennossa edelleen ja kipu on jokapäiväinen, edelleen. Sinnikäs kun olen, niin päätin, etten jätä tätä asiaa näin. Työterveydestä sain fysiatrian konsultaatio ajan ja se riitti hänelle kun jo näki minun kävelevän käytävä pitkin. Hän sanoi, etten voi jatkaa tuolla tavalla, jalassa on selvä virheasento, mutta onneksi kuitenkin luutuminen on mennyt oikein. Virheasento johtuu kivusta, oma mieleni yrittää kääntää jalkaa siten, että kipua olisi mahdollisimman vähän ja sen takia olen tavallaan opetellut väärän kävelytyylin. Fysiatrin mukaan kivun hoito on tärkeää jo senkin takia, ettei opettele tekemään asioita väärin. Sain arsenaalin reseptejä ja käskyn hakeutua fysioterapeutille, joka on erikoistunut alaraajoihin. Ok, en syö niitä kaikkia lääkkeitä, joita hän määräsi, mutta ymmärsin kyllä pointin, ettei kipua tule kärsiä mielen takia ja hermojen väärän signaalin takia, joten otan nyt kipulääkettä maltillisesti. Sain myös reseptin luuta vahvistavaan nenäsumutteeseen ja käskyn ottaa D-vitamiinia ja magnesiumia melko suurehkot annokset. Olen jo kerran käynyt fysioterapeutilla ja hän sanoi, että on todella väärin kun nykyisin annetaan lääkäristä ohjeet, että "kävele vain", se ei riitä, mutta sillä saadaan säästöä, niinkuin ymmärrätte, tätä tämä maailma nykyisin on. Ellei itse taistele hoitonsa puolesta niin kukaan ei sitä tule tarjoamaan. Joka tapauksessa, fysikaalisessa saatiin jo näkyviä tuloksia aikaiseksi heti ekasta käynnistä lähtien ja uskon, että tulevat käynnit auttavat minua 100 %. Jalka tuntui aivan erilaiselta ja jalan asentokin oli heti jo hieman muuttunut. Itsekseni en olisi sitä saanut, koska polvi ja lonkka olivat eri suuntaan kuin varpaat jos asetin jalan "mukamas" suoraan eteenpäin. Manipulaatiota tarvitaan. Ei se halpaa ja ilmaista ole, mutta minulla on vielä monta kymmentä elin vuotta edessä ja haluan jalkani kuntoon.
On myös kurja huomata, että ei ole olemassamissään sellaista palstaa, mistä saisi ajantasaista tietoa vastaavista tapauksista. Olisin halunut tehdä monta kysymystä lääkärille, mutta tohtori.fi joka vastaus maksaa melkoisesti ja vastaus ei todennäköisesti synnytä muuta kuinlisä kysymyksiä. Siksi haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon omasta kokemuksestani, jos vaikka joku saisi edes hiukan kokemuksen tuomaa varmuutta oman jalkansa kanssa.

Lue lisää

Female45, kiitos kirjoituksestasi sillä se opasti minut oikeaan paikkaan. Sain myös konsultaation työfysioterapeutilta. Olin tuolla omalla pienellä kuntoutusohjelmalla saanut jo melko hyvin nilkan liikerataa laajentumaan. Mutta fysioterapeutilta sain kunnolliset ohjeet, miten nilkkaa tulee harjoittaa ja varsinkin jalkapöydän lihaksia. Minulla on seitsemän erilaista harjoitusta, joita teen päivittäin.
Parempaan suuntaan ollaan menossa vaikkakin kivuliasta tämä elämä vielä on ja sairaslomalla vielä olen. Paraneminen on yksilöllistä ja minullekin sanottiin, että kärsivällisyyttä vielä tarvitaan, mutta nilkka saadaan kuntoon. En odotakaan, että jalasta tulisi yhdessä hetkessä täysin kivuton. Olisin iloinen, jos saisin sen pian sellaiseen kuntoon, että voisin astua ilman suurempaa kipua.
Summa summarum: kipsin poiston jälkeen jalka ei parane pelkällä kävelyllä. Jos joku tätä lukeva on saanut tällaiset ohjeet, niin neuvoisin ottamaan yhteyttä hoitavaan tahoon tai omaan työterveysasemaan/terveyskeskukseen. Jokaisella on oikeus saada asianmukaiset kuntotusohjeet. Jollei niitä lopputarkastuksen yhteydessä anneta, niin vaadi niitä.

Orianas kirjoitti:

Joo hyvää uutta vuotta 2011 kaikille =)

Itsellä murtui nilkka (ei tarvinnu leikkausta) 30.12.2010 ja vielä ois siis kolme viikkoa jäljellä. Aika erilaisia hoito-ohjeita lääkärit antaa, mutta kaiketikin jokainen murtuma on niin erilainen...Itse en saa varata murtumajalalla ollenkaan, mutta viimeset kaks viikkoa voi jo mennä puolivarauksella. Eli en saa laittaa täyttä painoa ollenkaan niin kauan kuin kipsi on. Nilkkaan ei satu ja huimaukset kylmän hien kanssa ovat onneksi loppuneet myös. Kovasti yritän elää "normaalia" elämää eli laittaa ruokaa, pesta pyykkiä ja siivota. Imuroimaan en kykene vielä yhdellä jalalla =D Yritän pikkuhiljaa myös treenata liikkumista ja pompin neljännestä kerroksesta alas portaita pitkin postin joka päivä. Ulos en ole vielä uskaltanut mennä sillä kerrostalon sisäpiha on peilikirkas ja hiekoittamatta. Jalkakäytäviäkään ei oo hiekotettu. Aika paljon tulee sohvalla maattua, harmittaa ko ei pääse salille...Kipsin jälkeinen elämä mietityttää ko moni on kirjottanu ettei kärsi kävellä kunnolla. Toivottavasti toi kipu on tapauskohtasta.

Lue lisää

Miten toi sun nilkka murtu?harmin paikka mulla kävi taas silleen et nivelsiteet meni poikki pelatessa.

mk49 kirjoitti:

Female45. Oli lohduttavaa lukea pari viestiäsi tällä palstalla, ajatuksesi tuntuvat niin kovin tutuilta. Itsellä meni nilkka 12.1. (lateraalimalleolin murtuna), nilkka leikattiin ja viime keskiviikkona sain kipsin pois kuuden viikon jälkeen. Odotukseni olivat myös korkealla, sillä viimeisellä viikolla kävelin täyspainolla ja eipä ollut pahemmin kipua. Kipsin poiston jälkeen alkoi sitten tämä toinen kipukausi ja niinpä vain jouduin ottamaan kepit takaisin kaveriksi. Mitään muuta kuntoutusohjetta Jorvista en saanut muuta kuin että "kävele". No, sisätiloissa kävelen ilman keppejä sisulla, mutta ulos en uskalla mennä ilman tukikapuloita. Onneksi minulla on korkea kipukynnys ja Buranaa heitan naamariin ainoastaan yöksi. Kiputasoa tarkkailemalla pysyn myös kärryllä siitä, että mennäänkö paremapaan vai huonompaan suuntaan. Burana turruttaa kivun, joten siksi en sitä päivisin käytä. Olen luonut itselleni oman kuntoutusohjelman, kun sellaista ei saanut Jorvista. Ei tämä nilkka pelkällä kävelyllä tule kuntoon, kun kivun kanssa ei niin kummoisia kävelylenkkejä vielä tehdä. Eli venyttelen nilkkaa edestakaisin ylös ja alaspäin useita kertoja päivässä, hiukan puoliväkisinkin, jotta saisin liikeradan palautumaan mahdollisimman nopeasti. Samoin pyörittelen sitä molempiin suuntiin vaikka sattuukin. Töihin pitäisi mennä maaliskuun puolivälissä.

Lue lisää

Onko saunassa käynti hyväksi vai huono asia, kun nilkka murtui,?

...JATKUU

Kuuden viikon jälkeen jalka kuvattiin ja kipsi poistettiin. Jatkoin tukevan nyöritettävän nilkkatuen kanssa. Aloin laittamaan painoa kaiken aikaa enemmän ja vajaassa viikossa jätin sisätiloissa toisen kepin pois. Alkuun jalkapöydässä tuntui askelia ottaessa pistelyä, mikä katosi nopeasti parin askeleen jälkeen. Nikka oli erittäin jäykkä eikä taipunut paria senttiä enempää.

Kipsin poiston jälkeen aloitin myös fysioterapian. Fysioterapeutti palauttaa jalan liikerataa venyttämällä nilkkaa kohti ääriasentoja. Tasapainolauta on osoittautunut tässä hyväksi apuvälineeksi. Kivun sallimissa rajoissa voi nilkkaa venyttää. Viidennen kerran jälkeen nilkka jo taipui melkein ääriasentoihin, mutta jäykistyi taas hyvin nopeasti muutaman sentin liikerataan.

Kaksi viikkoa ja neljä fysioterapiakertaa myöhemmin jalka taipui jo melko mukavasti mahdollistaen ontuvan kävelyn ilman keppejä. Kipuja ei tullut ja nilkka tuntui vetreytyvän. Tasapaino on silti yhä hukassa eikä yhdellä jalla seisominen onnistu lainkaan. Nyt tuli kuitenkin takapakkia ja nivelen yläosassa tuntuu kovaa painetta, eikä nilkka käänny mihinkään. Liekö nestettä alkanut kertymään. Tämä viikonloppu lepoa ja nilkan säästelyä, josko se turvotus siitä laskisi ja pääsisi taas venyttelemään.

Voin muuten suositella muillekin nilkkavammaisille Active Anklen nilkkatukia. Tukia löytyy erittäin edukkaasti esim. tästä nettikaupasta:
http://www.activeankle.se/product.php?id_product=10048
Itselleni postittivat tuen kolmessa päivässä ja se on ollut erittäin mukava käyttää.

Palaan asiaan ensi viikolla! Hyviä vointeja kaikille kohtalotovereille. :)

PS: Ruuvin poistoon 4vk...

Luota... et todellakaan halua murtaa jalkaa. Kivut ja vaiva on sen verran kovia, ettei niitä haluaisi mielellään kokea uudestaan. Kaikella kunnioituksella - jos kepit tuntuu hienolta ajatukselta huomion tai "cooliuden" aikaansaamiseksi, suosittelisin jalan murtamisen sijaan käyntiä psykologilla.

Nilkuttaja... kirjoitti:

Luota... et todellakaan halua murtaa jalkaa. Kivut ja vaiva on sen verran kovia, ettei niitä haluaisi mielellään kokea uudestaan. Kaikella kunnioituksella - jos kepit tuntuu hienolta ajatukselta huomion tai "cooliuden" aikaansaamiseksi, suosittelisin jalan murtamisen sijaan käyntiä psykologilla.

Lue lisää

mutta kuinka se tapahtuu?

Tämä tarina oli paras ja selkein mitä olen lukenut näistä viesteistä.
Itelläni kävi helmikuun puolivälissä haaveri lensin huonosti hiekoitetun tien vuoksi pyörällä nurin.kipsi runsaat kaksi viikkoa,yksi vaihto välillä.Eri lekuritsanoi että se on hyvä,kolme kertaa.Nyt kipsi poistettiin pari viikkoa sitten.
Hah hah,luulin että se paranee hetkessä,mutta nyt alkaa totuus iskeä l
kasvoille.Vieläkin turvoksissa,kipe ja niinpoispäin.kävelemään pääsee kyllä vaivatta.
Kylmäkeeli kyllä helpottaa.
Joten tässä lienee odotettava vielä muutama kuukausi ja sen jälkeen ruveta toivomaan.
Mitä ikä muuten vaikuttaa.Kuulin mettäratiosta että lapsien luut on kuin kun kummia ja antaa enemmä myöten.
Ite olen jo kuusvitonen joten ...
Huvittavaa nähdä kuinka tällaisesta vahinkosta,sen lopullisesta vaikeudesta,mitään ei voi tajuta etukäteen ennenkuin se tulee omalle kohdalle,
Ensin koin että elämä on loppu.tässä se sitten oli.
Kipsi,kepit(joita en kyllä paljon käyttänyt).
Ajatella,ajoin talvet kesät fillarilla työmatkaa(edestakaisin 30km)
kolmekymmentä vuotta ja sitten tämä.
Ottaa päähän,myönnän.
Mutta kuten edellinen kirjoittaja tarkoitti,aika parantaa haavat.
Jakoja kaikille jotka ovat loukannee vielä pahemmin..

Endsku132, hyppää kymppikerroksesta, takuulla murtuu jalka ja todennäköisesti jotakin muutakin, mutta sinulle se ei ole muuta kuin hyväksi. Mukavia murtumia ja kivuliasta kesää!

Female45 kirjoitti:

Endsku132, hyppää kymppikerroksesta, takuulla murtuu jalka ja todennäköisesti jotakin muutakin, mutta sinulle se ei ole muuta kuin hyväksi. Mukavia murtumia ja kivuliasta kesää!

Lue lisää

Joo, ei hauskaa.Itselläni 10viikkoa jalka täysin varaamatta. Ei ole kivaa liikkua pyörätuolilla.

Mulla sääriluun pirstaleinen murtuma ja pohjeluu siin samal... Molemmat levytetty, ei kipsiä. 4vko hipaisuvaraus ja sen jälkeen puolipainovarausta ollut reilun viikon.... Ydinnaulaus ei onnistunut mutta sen yrityksen seurauksena polvi taipuu vain 90 astette ja tosi jäykkä... Myös nilkka jumittaa mutta seisominen onnistuu ilman keppejäkin....
Mulla jalan painetta ylösnoustessa kesti sen reilun kolme viikkoa jonka jälkeen loppui myös kaikki kipu.. Eli ilman pillereitä menty jo reilut kax viikkoa... 4vko kontrollissa ei selvää luutumista mutta luut pysyneet kohillaan... 8vko kohdalla seuraava kontrolli jolloin harkitaan täyttä varauslupaa... Sairaslomaa on alustavasti 10vko, mutta luultavimmin jatkuu.... Fysioterapiaan menen kun saan jalalle täyden varausluvan ja selvää luutumista tapahtuisi.. Nyt kotijumppaohjeet...

Mulla toi ongelma taitaa nimenomaan olla tuo pitkä kipsausaika. Nyt kun koipi on saanut olla "vapaana" niin nuo kivut ja turvotus on oikeastaan lisääntyneet verrattuna viimeiseen viikkoon kipsissä. Toisaalta olen rasittanut jalkaakin melko surutta. Kaikenkaikkiaan tuntuu että edistystä tapahtuu koko ajan varsinkin kun nilkka taipuu jatkuvasti paremmin. Nivelsiteitten kunto on vähän arvoitus, sillä semmoista viiltävää kipua varsinkin aamun ensimmäisillä askelilla on havaittavissa. Muuten tuntuu nivel aika jämäkältä. Toi painekipu kyllä on mielestäni koko ajan vähentynyt. Vastaavasti semoinen uusi tunne on eräänlainen luusärky nimenomaan levossa, tosin suhteelisen lievä.
Eniten harmittaa se miten saavuttaa taas luottamus tuohon jalkaan joka sentään oli vuosikaudet "se parempi jalka"...
Tuon turvotuksen kanssa olen aika hyvin jo oppinut pelaamaan: Ei pitkiä aikoja istuen, kävelyiden ja seisomisten jälkeen koipi vartiksi ylös. Iltasella toki turvottaa jonkin verran väkisinkin ,toisaalta aamulla koipi on kuin linnun jalka. Ja tosiaan lievä turvotus jopa helpottaa kipujen osalta...=)

Kysymykseesi siitä, kummalla puolella kyynärsauvaa tulee käyttää silloin kun varaa jo täysillä: tulee varata terveen jalan puolella. Onneksi lääkäri tuli tuon maininneeksi. Ohjeita ei tosiaan tahdo saada tarpeeksi, ellei muista tai hoksaa varta vasten kysyä.

Itselleni tuli sääriluun yläosan-polven murtuma lokakuun 2011 alussa, leikkauksessa levytys ja ruuvit. Metallia tuli oikeaan jalkaan kohtalaisen paljon. Ensimmäiset 8 vkoa piti olla varaamatta (johon sitten ensimmäisessä kontrollisssa todettiin, että olisi voinut vähän varata, öh), sitten 4 viikkoa puolivarauksella. Kipsiä minulla ei ollut, vaan koipi oli ortoosissa. Nyt kolmisen viikkoa sitten sain aloittaa täysvaraamisen, mutta ei se vieläkään ihan kunnolla onnistu. Lihakset lienevät aika heikkona, ja luutuminenkin on aavistuksen kesken.

Liikeratojen parantamiseen sain fysioterapiasta hyvän vinkin, eli aja kuntopyörällä ilman vastusta. Polvi taipuu ja ojentuu jo lähes normaalisti, vaikka vielä vähän aikaa sitten se oli tosi jäykkä.

Yhdellä kyynärkepillä kulkemista yrittelen, mutta siitä tulee sellaista hermotuskipua, ettei kovin pitkään voi vielä sillä tavoin edetä. Kahdella kepillä menisin nyttemmin aika haipakkaa, mutta se ei taida rasittaa kuntoutettavaa jalkaa tarpeeksi. Odotan kovasti, että pääsin jo mokomista kepeistä eroon, mutta hidas tämä prosessi tuntuu olevan. Tarvitsee vain lisätä liikuntaa niin paljon kuin sielu sietää, niin kyllä se siitä.

Nyt on siis 4 kuukautta leikkauksesta. Onhan tämä ollut aikamoinen projekti, jossa on tarvittu monenlaista kisakestävyyttä. Yritän ottaa jutun niin, että taas olen kokemusta rikkaampi. :)

Tibialis kirjoitti:

Kysymykseesi siitä, kummalla puolella kyynärsauvaa tulee käyttää silloin kun varaa jo täysillä: tulee varata terveen jalan puolella. Onneksi lääkäri tuli tuon maininneeksi. Ohjeita ei tosiaan tahdo saada tarpeeksi, ellei muista tai hoksaa varta vasten kysyä.

Itselleni tuli sääriluun yläosan-polven murtuma lokakuun 2011 alussa, leikkauksessa levytys ja ruuvit. Metallia tuli oikeaan jalkaan kohtalaisen paljon. Ensimmäiset 8 vkoa piti olla varaamatta (johon sitten ensimmäisessä kontrollisssa todettiin, että olisi voinut vähän varata, öh), sitten 4 viikkoa puolivarauksella. Kipsiä minulla ei ollut, vaan koipi oli ortoosissa. Nyt kolmisen viikkoa sitten sain aloittaa täysvaraamisen, mutta ei se vieläkään ihan kunnolla onnistu. Lihakset lienevät aika heikkona, ja luutuminenkin on aavistuksen kesken.

Liikeratojen parantamiseen sain fysioterapiasta hyvän vinkin, eli aja kuntopyörällä ilman vastusta. Polvi taipuu ja ojentuu jo lähes normaalisti, vaikka vielä vähän aikaa sitten se oli tosi jäykkä.

Yhdellä kyynärkepillä kulkemista yrittelen, mutta siitä tulee sellaista hermotuskipua, ettei kovin pitkään voi vielä sillä tavoin edetä. Kahdella kepillä menisin nyttemmin aika haipakkaa, mutta se ei taida rasittaa kuntoutettavaa jalkaa tarpeeksi. Odotan kovasti, että pääsin jo mokomista kepeistä eroon, mutta hidas tämä prosessi tuntuu olevan. Tarvitsee vain lisätä liikuntaa niin paljon kuin sielu sietää, niin kyllä se siitä.

Nyt on siis 4 kuukautta leikkauksesta. Onhan tämä ollut aikamoinen projekti, jossa on tarvittu monenlaista kisakestävyyttä. Yritän ottaa jutun niin, että taas olen kokemusta rikkaampi. :)

Lue lisää

Äh, epäselvästi kirjoitin - siis kyynärsauvaa tulee pitää terveen jalan puolella, silloin kun siirtyy käyttämään vain yhtä keppiä. *sorry* :)

Voi kauheaa, nyt ei kyllä hyvältä kuulosta. Meni sitten niin tai näin,niin pitkä toipumisaika tulee. Toivotaan kuitenkin, että siltin mahdollisimman nopsaan. Voimia ja jaksamisia!!

Nilkka on yksi ihmisen monimutkaisempia niveliä ja näin ollen myös sen murtumat voivat olla varsin eri tyyppisiä. Näin ollen ei siis ole mitään yksiselitetteistä aikaa esim. kipsauksen pituudelle tai varausluvan antamiselle. Jos puhutaan ns. "tavallisesta" nilkkamurtumasa jossa pohjeluun päässä on murtuma joka on hyvässä asennossa niin tällöin kipsausaika on monesti 6 viikkoa, tästä ensimmäinen 3 viikkoa varaamatta ja seuraavat 3 viikkoa saa varata.

Taluksen murtumassa tilanne on toinen ja riippuu paljon murtuman tyypistä millainen jatkohoito on. Tähän ei voi ottaa kantaa näkemättä kuvia. On toki kummallista, että sairaslomaa olet saanut vain 4 viikkoa varsinkin mikäli olet lääkärille kertonut, ettet työtäsi voi kipsin kanssa tehdä. Tosin voit tämän neljän viikon loppupuolella olla yhteydessä lääkäriin ja tällöin hän voi sairaslomaa jatkaa.

Kipulääkitys on tärkeä osa murtumapotilaan hoitoa. Varsin usein, ikävä kyllä, lääkärit eivät uskalla määrätä vahvoja kipulääkkeitä. Varsinkin trauma (lue: tapaturha) potilaiden hoidon osalta moni niistä kokematon lääkäri ei tiedä miten niiden kipua kuuluisi hoitaa. Kipu on kuitenkin kovin yksilöllistä kuten on myös kipulääkkeiden vaikutus. Jos et koe että pelkkä parasetamoli auttaa niin voit toki huoletta koittaa käyttää sen rinnalla ibuprofeiinia, näillä kun on hieman erilainen vaikutustapa ja yhdessä niiden vaikutus on todistettu olevan parhaimmillaan. Jos nämäkään eivät auta niin ole ihmeessä yhteydessä lääkäriin ja keskustele asiasta hänen kanssaan.

ensiavun hoitaja kirjoitti:

Nilkka on yksi ihmisen monimutkaisempia niveliä ja näin ollen myös sen murtumat voivat olla varsin eri tyyppisiä. Näin ollen ei siis ole mitään yksiselitetteistä aikaa esim. kipsauksen pituudelle tai varausluvan antamiselle. Jos puhutaan ns. "tavallisesta" nilkkamurtumasa jossa pohjeluun päässä on murtuma joka on hyvässä asennossa niin tällöin kipsausaika on monesti 6 viikkoa, tästä ensimmäinen 3 viikkoa varaamatta ja seuraavat 3 viikkoa saa varata.

Taluksen murtumassa tilanne on toinen ja riippuu paljon murtuman tyypistä millainen jatkohoito on. Tähän ei voi ottaa kantaa näkemättä kuvia. On toki kummallista, että sairaslomaa olet saanut vain 4 viikkoa varsinkin mikäli olet lääkärille kertonut, ettet työtäsi voi kipsin kanssa tehdä. Tosin voit tämän neljän viikon loppupuolella olla yhteydessä lääkäriin ja tällöin hän voi sairaslomaa jatkaa.

Kipulääkitys on tärkeä osa murtumapotilaan hoitoa. Varsin usein, ikävä kyllä, lääkärit eivät uskalla määrätä vahvoja kipulääkkeitä. Varsinkin trauma (lue: tapaturha) potilaiden hoidon osalta moni niistä kokematon lääkäri ei tiedä miten niiden kipua kuuluisi hoitaa. Kipu on kuitenkin kovin yksilöllistä kuten on myös kipulääkkeiden vaikutus. Jos et koe että pelkkä parasetamoli auttaa niin voit toki huoletta koittaa käyttää sen rinnalla ibuprofeiinia, näillä kun on hieman erilainen vaikutustapa ja yhdessä niiden vaikutus on todistettu olevan parhaimmillaan. Jos nämäkään eivät auta niin ole ihmeessä yhteydessä lääkäriin ja keskustele asiasta hänen kanssaan.

Lue lisää

Lääkärit eivät uskalla määrätä kipulääkkeitä kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Lääkärit eivät uskalla määrätä bentsoja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Sama koskee unilääkkeitä. Itse asiassa lääkärit eivät uskalla määrätä mitään muuta lääkettä kuin antibiotteja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi.

Sitten kun mitään muuta ei ole tarjolla avuksi, suomalainen ottaa ainoaa reseptivapaata lääkettä ja sen lääkkeen nimi on alkoholi. Sitten ei enää ketään haittaa että siitä tulee riippuvaiseksi ja menettää työkykynsä muutamassa vuodessa.

Mutta eipähän tarvinnut määrätä kipulääkkeitä. On tämä kyllä uskomaton maa!

Niinpä niin kirjoitti:

Lääkärit eivät uskalla määrätä kipulääkkeitä kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Lääkärit eivät uskalla määrätä bentsoja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Sama koskee unilääkkeitä. Itse asiassa lääkärit eivät uskalla määrätä mitään muuta lääkettä kuin antibiotteja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi.

Sitten kun mitään muuta ei ole tarjolla avuksi, suomalainen ottaa ainoaa reseptivapaata lääkettä ja sen lääkkeen nimi on alkoholi. Sitten ei enää ketään haittaa että siitä tulee riippuvaiseksi ja menettää työkykynsä muutamassa vuodessa.

Mutta eipähän tarvinnut määrätä kipulääkkeitä. On tämä kyllä uskomaton maa!

Lue lisää

jotenkin näinhän se menee, että kipulääkkeitä ei aina määrätä tai saa, vaikka olisi tarvetta. Omalta osalta voin sanoa että onneksi olen saanut oikeat kipulääkkeet jos en nyt heti niin hetken kuluttua kyllä. Panacodia en käytä koska aiemmilta vuosilt opin että se kyllä toimii kivunlievityksessä mutta vaikutukset eivät päänupille ole hyvät, heti käytöstä alkaa mennä tasapaino ja tulee ihme unia nukkuessa, aikoinaan lun teloin jalan niin panacodin lopetettuani meni toista vuotta kunnes tasapaino ja huono olo parani(osa varmasti johtui toipumisesta ettei tasapaino palutunut heti).

Nyt en käytä panacodia ja tasapaino on hyvä vaikka jalka leikattu ja kipsattu.

Varmasti lääkkeisiin voi jäädä koukkuun mutta ihan samalla lailla alkoholi voi tehdä sen.

Kiitos tsemppauksesta ruuvikoipi!
Vuosi sitten tapahtuneen nilkkamurtuman seurauksena jalka turvoksissa, särkevä ja turvoksissa vielä tohon 20.1.12 saakka. Osittain kaaduinkin sen takia, että varoin vielä kovin tota nilkkaa.

Eli ei parane vuodessakaan ja mulla toinen tuskainen vuosi edessä!

Eilen sain B-lausunnon sairaalasta ja suunnittelevat ruuvin laittoa tohon säärimurtumaankin, se olis sitt´ 6-viikkoa taas kipsissä, tuolloin tulisi kipsissä istumisaikaa kaikenkaikkiaan 17-viikkoa.

Taitais jo pää silloin hajota!!!

neliveto: samanlainen vamma, umpimurtuma helmikuun lopussa. Mun kepit jäi 6vk:n jälkitarkastuksessa sairaalaan. Sääri ydinnaulattiin ja siksi kai noinkin nopeasti pääsi liikkeelle. Kävellyt olen kohta 3kk, koko ajan paremmin. Kovan rasituksen tuntee ja levon jälkeen jalka jäykkä. Parin kuukauden päästä voi juosta, mutta kai lopullisesti niin kunnossa kuin tulee olemaankaan sen jälkeen kun ydinnaula poistetaan vajaan vuoden kuluttua.
Tsemppiä paranemiseen!

nyt kulunut sääriluun pohjeluun avomurtumasta 5kk (28.5) sääriluu ei meinaa luutua saikkua nyt vuoden loppuun alkaapi vähän v....ttaa

Jalka murtui jääkiekossa joulukuun lopussa. Pohjeluu murtui kahdesta kohtaa. Ortopedin arvion mukaan kipsihoito oli riittävä. Kipsi on ollut jalassa nyt reilu neljä viikkoa ja nyt saa varata jo täydellä painolla. Kahden viikon jälkeen sai varata puolella painolla. Ongelmia ei juurikaan ole ollut. Kipua vähän, turvotusta jonkin verran. Vielä kaksi viikkoa jäljellä ennen kipsin poistoon. Aluksi tuntui, että miten voi olla poissa töistä niin pitkän aikaa. Nyt tähän on jo tottunut. Voi laittaa lapset kouluun, tehdä ruokaa, tarkistaa läksyt jne. Jännittää, miten kipsin poiston jälkeen käy. Kolme kuukautta kuulemma menee ennen kuin luutuminen on kunnollinen ja vuosi siihen, kun luu on entisenlainen.

Aika masentavaa lukea näitä sairaskertomuksia. Itsellä murtui sääriluu 29.1.14. Täyspitkä kipsi jalassa, kyynärsavoilla mennään ja ilman varausta. Että pikälle ei kyllä jaksa pötkiä :(. Minnekään ei pääse yksin! Seuraava kontrolli 13.3, eli kipsi ollut silloin 6 vko. Mitä sen jälkeen; aika näyttää......
Siis masentavaa siksi, että ei taida olla nopeasta parantumisesta mitään toiveitakaan :(

riitta2 kirjoitti:

Aika masentavaa lukea näitä sairaskertomuksia. Itsellä murtui sääriluu 29.1.14. Täyspitkä kipsi jalassa, kyynärsavoilla mennään ja ilman varausta. Että pikälle ei kyllä jaksa pötkiä :(. Minnekään ei pääse yksin! Seuraava kontrolli 13.3, eli kipsi ollut silloin 6 vko. Mitä sen jälkeen; aika näyttää......
Siis masentavaa siksi, että ei taida olla nopeasta parantumisesta mitään toiveitakaan :(

Lue lisää

Itsellä kokemus onneksi jo takanapäin. Kesällä poikkesi sääriluu joka leikattiin ja laitettiin ydinnaulalla kasaan. Siinä se kesä sitten menikin kepeillä mennessä ja jalkaa varoessa. Kuitenkin itselläni parantumisprosessi meni (tai menee koska ei vielä ole täysin entisellään) ilman suurempia takapakkeja. Kuinka kauan joudut olemaan kipsissä vai eivätkö vielä osanneet sanoa?

Mulla meni nilkka kolmesta kohtaa poikki. Ruuveja ja leikkaus tehtiin ja 6 vk kipsi. Nyt nelkäs päivä leikkauksesta ja jalkaa särkee Tajuttomasti. Panacodia ja buranaa oon nyt ottanu 3krt päiväs. Pelkästään vessas käyminenki tuottaa tuskaa. En pydty istuun yhtään. Koko ajan pitää maata jalka koholla.Kestääkö tätä hervotonta kipua kauan?

miia1983 kirjoitti:

Mulla meni nilkka kolmesta kohtaa poikki. Ruuveja ja leikkaus tehtiin ja 6 vk kipsi. Nyt nelkäs päivä leikkauksesta ja jalkaa särkee Tajuttomasti. Panacodia ja buranaa oon nyt ottanu 3krt päiväs. Pelkästään vessas käyminenki tuottaa tuskaa. En pydty istuun yhtään. Koko ajan pitää maata jalka koholla.Kestääkö tätä hervotonta kipua kauan?

Lue lisää

Tsemppiä miia1983..:) kyllä se aikansa vie. voit laittaa mulle meiliä jos haluut. [email protected]

Tällänen tarina mulla, kaaduin joulukuun puolessa välissä jäisellä kävelutiellä. Pohjeluu ja sääriluu poikki pirstaleinen murtuma sääriluun alaosassa. Leikattiin samantien ja laitettiin polvesta nilkkaan ydinnaula, ruuveja polvessa ja nilkassa. Ensimmäisen 6 vkn aikana luuminen alko hyvin sitten seuraavat 6 viikkoa luutuminen loppu. Pohjeluu oli luutunut liian pian, olis pitänyt luutua hitaasti. Nyt suunnitellaan luudutus leikkaus pääsiäisen jälkeen, lonkasta siirretään luuta poikkimenneeseen sääriluuhun. Jalka kuvataan ennen operaatiota jos luutuminen on alkanut toimen pidettä ei tehdä. Aika kurjat fiilikset tässä on , pelottaa että se sama kurjuus alkaa taas uudelleen mikä oli alku vuodesta.

Mulla nilkka katkesi 29.3 kun olin koirien kanssa lenkillä mettässä ja siitä sitten leikkauspöydälle ja kipsi 8 vk Minulla on 1 tyypin diabetes ja hyvä tasapaino sokerin suhteen. Nyt siis kipsi ollut kolmatta viikkoo ja olen pystynyt jo vähentään särkylääkkeen määrää

Keski-ikää lähestyvänä ei ole liikunta kuulunut enää niin paljon osana elämää,mutta ainakin tällä hetkellä innostusta taas riittää.Reilu viisi kuukautta on tapahtuneesta ja kuntosalit ym.lihasharjoittelut ovat osa päivärutiinia ja se alkaa kropassakin näkyä.Pitkäänhän näissä näyttä menevän että toipusi ns.entiselleen,toivottavasti pystyisi joskus käymään esim.juoksulenkillä.

Sääri,pohje ja olikohan se kolmas kehräsluu.Ydinnaula ruuveineen sääreen ja ruuvit kehäräsluuhun.Työelämässä ollaan taas

Pelottihan se,polveen sattui aika paljon ja onnettomuuden jälkeen en huomannut ollenkaan pitää jalkaa suorana,sen seurauksena jalan suoristaminenkin sattui,mutta kyllä näissä tapauksissa aika ja liikunta auttavat vaikka välillä meinasi usko loppua.Mites muuten sinulla kuntoutuminen edistyy?

Kyllähän näillä i-laitteilla saa ajan kulumaan ja kun on vielä rajaton datapaketti niin sairaalassakin meni viikko joutuisasti;)Nyt kun on jo töissä,niin toivoisi enemmän vapaa-aikaa kun toi kuntoilukipinä iski.

Neljä kuukautta olin sairaslomalla ja kuukauden verran siitä tein puolikasta päivää.Sen jälkeen olen ollut normaalisti töissä.Mullahan ei ollut kipsiä kun on toi ydinnaula sääriluun sisällä joka on ruuvattu luun ylä ja alaosasta kiinni ja kaksi ruuvia on jalkaterän päällä kehräsluussa.Jumppaohjeet sain sairaalasta mukaan joita tuli päivittäin tehtyä ja siitä pikkuhiljaa tuli vesijuoksua ym.mukaan kun jalalle sai alkaa varata painoa,nyt käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla ja mm.uimassa.

Onnea ja menestystä ripaa, ja hyvää saunailtaa..

minulla sama meininki jatkuu hamaan tulevaisuuteen, ei tartte töistä huolehtia tänä vuonna, tammikuun lopussa vasta töihin, helvetin kiva, on vaan ilmotettava työnantajalle et saikku jatkuu.

guest kirjoitti:

Onnea ja menestystä ripaa, ja hyvää saunailtaa..

minulla sama meininki jatkuu hamaan tulevaisuuteen, ei tartte töistä huolehtia tänä vuonna, tammikuun lopussa vasta töihin, helvetin kiva, on vaan ilmotettava työnantajalle et saikku jatkuu.

Lue lisää

Ois muuten kiva tietää jos joku osais vastata et jos nilkka on jostsin tosi kipee ( okei, tipuin "kalliolta"...) ja se on joko venähtäny/nyrjähtäny niin antaako ne kepit päivystyksessä?? Jos siis joku vielä tätä lukee

kippee :( kirjoitti:

Ois muuten kiva tietää jos joku osais vastata et jos nilkka on jostsin tosi kipee ( okei, tipuin "kalliolta"...) ja se on joko venähtäny/nyrjähtäny niin antaako ne kepit päivystyksessä?? Jos siis joku vielä tätä lukee

Lue lisää

Meet sinne terveyskeskukseen tai päivystykseen jos oikein pipi, ja kerrot et on kipee, kyl ne siel hoitaa siitä eteenpäin kaikki hommat. Oot vaan ja kuuntelet.

Hienoa!

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa!

Oko

Hei,
ortopedi ei aina osaa katsoa onko murtuma luutunut vai ei. Ei myöskään osaa MRI-kuvista tulkita onko murtumaa.
Itsellä meni FC ja FTA nivelsiteet oikeasta nilkasta poikki, samoin löytyi radiologin lausumasta (MRI) 2 kantaluun murtumaa sekä 6 luuruhjetta/avulsiota, nestelisää ja turvotusta. RTG-kuvassa 2 vkoa myöhemmin murtumat luutumattomia vaikka ortopedi sanoi että hyvältä näyttää.
Nyt 8 vkoa vammasta, yritän fyssarin ohjeilla kuntouttaa, mutta vkl alkoi vasen polvi naksumaan, kipuilemaan ja polvilumpion yläpuolelta turvottaa, tuntuu ihme puutuneelta (ko.polvessa on vanhaa vammaa mm. kun suojatiellä auton puskuri täräytti sivulta jalkaan, mm. polvi ja nilkka sai silloin damagea).
Miten sun kantaluun murtuman paraneminen edistyy...