Auttakaa minua...Mitä mieltän olette:
Muutin tässä hiljattain helsinkiin espoosta. ystäväni olivat innoissaan ja kertoivat,kuinka en saa hetken rauhaa, kun kaikki majoittuvat luokseni asustelemaan ja bilettämään.vannottivat, kuinka en tule olemaan yksin, vaan haluavat ehdottomasti olla mukana muutossa ja seuranani, koska onhan se nyt upeaa, kun kamulla on kämppä ja aivan täydellisellä sijainnilla.
Muuttopäivä tuli: ei kamuja auttamassa, vaikka olisin kovasti kaivannut ylimääräisiä käsipareja. Kamut vaan selittivät, että on kiirettä,eikä aikaa.
Nyt kun asun täällä, kukaan ei soita,ei tule moikkaamaan...Kuulemma niin paljon kiirettä.Olen asunut täällä jo kuukauden, eikä kukaan halua tulla kahville, tai tapaamaan minua, vaikka päivät liikkuvatkin helsingissä yöhön asti...Kyllä muilla kamuilla käydään, vaikka hekin asuvat helsingin eri osissa, mutta meille kukaan ei jaksa tulla. Asun yksin ja minua surettaa. Kukaan ei enää välitä. Nytkin istun yksin kotonani...Ilman seuraa, kun paras ystäväni on itähelsingissä toisella kaverillaan, jopa yötä. Yksi on bilettämässä muutaman muun kanssa vantaalla(normaalisti aina helsingissä) Yksi teki oharit..Akku kuulemma loppui, ja nyt dokailee toisella kaverilla Espoossa...
Olen normaalisti ymmärtäväinen ja pitkä pinnainen, mutta nyt alan olemaan viittä vaille vitun kiukkuinen ja turhautunut...Ainiin, yksi niinkutsutuista kamuistani sanoi, ettei voi tulla helsinkiin, koska ei ole rahaa, no kappas kappas, nyt hän on tälläkin hetkellä dokaamassa HELSINGISSÄ serkkunsa kanssa...ai ei ollut rahaa...ei vaan tainnut seura miellyttää.
Minulla on rahatilanne aika huono, mutta olen aina kuitenkin valmis menemään tapaamaan ystäviäni eripuolille maata...Miksei kukaan tule minun luokseni koskaan...Mitäs mieltä tähän olette.
Ps: hauskinta on se, että asun AIVAN ELIELIN AUKION VIERESSÄ..Kaiken keskellä, eikä kellään koskaan ole muka aikaa tulla luokseni, vaikkaliikkuvatkin PÄIVITTÄIN HELSINGISSÄ MOOIKKAILEMASSA MUITA YSTÄVIÄÄN...???
Mitä minun tulisi tehdä?
Muutin tässä hiljattain helsinkiin espoosta. ystäväni olivat innoissaan ja kertoivat,kuinka en saa hetken rauhaa, kun kaikki majoittuvat luokseni asustelemaan ja bilettämään.vannottivat, kuinka en tule olemaan yksin, vaan haluavat ehdottomasti olla mukana muutossa ja seuranani, koska onhan se nyt upeaa, kun kamulla on kämppä ja aivan täydellisellä sijainnilla.
Muuttopäivä tuli: ei kamuja auttamassa, vaikka olisin kovasti kaivannut ylimääräisiä käsipareja. Kamut vaan selittivät, että on kiirettä,eikä aikaa.
Nyt kun asun täällä, kukaan ei soita,ei tule moikkaamaan...Kuulemma niin paljon kiirettä.Olen asunut täällä jo kuukauden, eikä kukaan halua tulla kahville, tai tapaamaan minua, vaikka päivät liikkuvatkin helsingissä yöhön asti...Kyllä muilla kamuilla käydään, vaikka hekin asuvat helsingin eri osissa, mutta meille kukaan ei jaksa tulla. Asun yksin ja minua surettaa. Kukaan ei enää välitä. Nytkin istun yksin kotonani...Ilman seuraa, kun paras ystäväni on itähelsingissä toisella kaverillaan, jopa yötä. Yksi on bilettämässä muutaman muun kanssa vantaalla(normaalisti aina helsingissä) Yksi teki oharit..Akku kuulemma loppui, ja nyt dokailee toisella kaverilla Espoossa...
Olen normaalisti ymmärtäväinen ja pitkä pinnainen, mutta nyt alan olemaan viittä vaille vitun kiukkuinen ja turhautunut...Ainiin, yksi niinkutsutuista kamuistani sanoi, ettei voi tulla helsinkiin, koska ei ole rahaa, no kappas kappas, nyt hän on tälläkin hetkellä dokaamassa HELSINGISSÄ serkkunsa kanssa...ai ei ollut rahaa...ei vaan tainnut seura miellyttää.
Minulla on rahatilanne aika huono, mutta olen aina kuitenkin valmis menemään tapaamaan ystäviäni eripuolille maata...Miksei kukaan tule minun luokseni koskaan...Mitäs mieltä tähän olette.
Ps: hauskinta on se, että asun AIVAN ELIELIN AUKION VIERESSÄ..Kaiken keskellä, eikä kellään koskaan ole muka aikaa tulla luokseni, vaikkaliikkuvatkin PÄIVITTÄIN HELSINGISSÄ MOOIKKAILEMASSA MUITA YSTÄVIÄÄN...???
Mitä minun tulisi tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
On kyllä tottavie aika outoja ystäviä sinulla. Oletko tullut ajatelleeksi että he voivat olla kateellisia tai mustasukkaisia muutostasi ja sitten vain jättävät tulematta luoksesi koska eivät jotenkin kestä nähdä sinulla sitä mitä ehkä ovat itse toivoneet. Ainakin monen nuoren unelma tuntuu olevan kämppä helsingissä ja totta kai hyvällä paikalla. Nooh, kun he eivät sinne itse pääse asumaan niin ovat ehkä katellisia tms. On tuo aika keksittyä että on kiire ja eivät ehdi vaikka samalla suunnalla liikkuvat missä asutkin.
Elielinaukion vieressä on postitalo,sanomatalo,rautatieasema,makkaratalo,rautatientori...ja aika kauas eli Kamppiin tai kaisiksen suuntaan saa mennä että on asuintaloja joten paljonko tarinassasi olikaan totta...????
Ja ydinkeskustassa muutenkin on aika "rapeet vuokrat" joten....??
sukulaisen omistuskämppä.. Pappa betalar? Ja halvempi vuokra kun sukulaiselta saa. Ja ei kamppikaan niin kaukana suhteessa ole, tosin silloin kannattaisi sanoa että kämppä on kampissa.
täytyy kyllä sanoa. Ei voi kuin ihmetellä. Muuttorumba ei kuitenkaan niin iso homma olisi, ettei voisi vähän käydä auttamassa. Ja luulisi että jos ei jaksa kanniskella raskaita tavaroita, niin kaverille voisi suoraan sanoa et ei tänään.. Mut pienikin järjestely ja apu auttaa yleensä hurjasti?
Asut tosi keskellä hesaa. Outoa ettei kaverisi siitä viitsi ohikulkiessaan kävellä vaikka rimputtamassa ovikelloa. :(
En osaa oikein kuvitella että mikä voisi olla syynä moiseen käytökseen. Käyvätkö ystäväsi esim. töissä ja opiskelevat samaan aikaan? Joskus on noiden kahden jälkeen vaan niin poikki, ettei jaksa nähdä ihmisiä ja pitää vaan yrittää sumplia että tämä tyyppi tänä vkl, tuo ensi vkl, tuo kolmen viikon päähän.. Kuulostaa kyllä tosi oudolta ettei viitsi edes käydä pyörähtämässä jos keskustan läpi kulkee toiselle tutulle käymään.
En tiedä millaiset suhteet sulla on kavereihin, mutta sinuna kysyisin ihan reilusti jonkun käymään. Sanoisit että nyt on PAKKO tulla tai katsot että sinua vältellään. Otatte kunnolla kalenterin käteen ja sovitte päivän, etkä hyväksy selityksiä, ellei kaveri oikeasti ole joutunut sairaalaan tms mikä estää paikalle raahautumisen. Jos he kulkevat junalla espoosta, niin rahakaan ei taatusti ole este eikä syy - junassa on äärimmäisen vähän tarkastajia, eli jos nyt sen yhden kerran elämässäsi kuljet pummilla päästäksesi katsomaan kaveria niin hui kauhistus. Jos silti käyminen tuntuu ylivoimaiselta, voi olla että he eivät ehkä ole niin innostuneita seurastasi kuin voisi luulla.. :(
On ihmisiä jotka ovat äärimmäisen huonoja pitämään yhteyttä (haluaisivat mutta kun... :D ), ja on ihmisiä jotka pitää kiskoa kotoa kylään kun ovat ujoja, ja välillä on vaiheita että ihminen haluaa vaan aikaa yksin levätäkseen, mutta jos edes kalenteriin sovittu kahvireissu ei onnistu, voi vetää jotain päätelmiä. Kerro toki kuulumisia, et miten asiat sumpliintui... :)
Olet tainnut hieman liikaa sitoa valintojasi muiden ihmisten valintoihin. Otappa nyt ihan kiltisi lusikka kauniiseen käteen ja ala elää sitä elämää mikä sulle on annettu. Hanki harrastuksia, kehitä itseäsi, tutustu niiden kautta uusiin ihmisiin.
Voin sanoa että kyllä toimii.
Itselläni meni kaikki uusiksi vastaavan tilanteen jälkeen, mutta ihminenhän on muutoskykyinen. Vastaus löytyy nyt asiaan itsestäsi, ei kavereista....
Kyse ei nyt todellakaan ole siitä, että en pystyisi olemaan yksikseni...Minulla on paljon harrastuksia ja päivät täynnä puuhaa...Olisi vaan tosiaan mukavaa välillä, jos ystäviäni kiinnostaisi minunkin tekemiseni, kun minä olen se, joka kyselee lähes aina heitä.
Ja mitä asumiseeni tulee, asun ihan omin avuin helsingissä. Satuin vain saamaan asunnon ihan elielin vierestä.
Tutulta kuulostaa. Ikävälätähän se tuntuu kyllä myöntää asia että ei voi pakottaa muita kiinnostumaan omista asioita. Itse olen kanssa tuollainen kyselijä tyyppi. Ei-kysejilöillä lienee sitten helpompaa...
se on kyllä vähän niin...valitettavasti minunkin pitää ruveta etsiskelemään uusia tuttavuuksia.
olen autellut muutoissa ja missävain ja pidän yhteksiä, kaikin tavoin.
sitten ei mulle vastata kuin AIVAN LIIAN MONESTI pelkällä hiljaisuudella.
siitä voi jotain päätellä, vaikken olekaan niitä jotka heti suutahtavat..
mutta turha se kai vuosikausia on lyödä päätään seinään joittenkin ihmisten kohdalla! kyllä ne suhteet kuolee jos ei niitä ruoki, joskus toisinkinpäin.
ihmiseyt vaan ovat niin kylmiä, kiireisiä ja suoraan sanottuna itsekkäitä tänä päivänä. mullakin ainoa ystävä sairaana täällä on tuo koira! ja sitten kirjoitan vasemmalla kädellä tä'älä chatissa. sori siis kirjoitusvirheet!
Odota vielä vaikka kuukausi, ja jos sama touhu jatkuu, niin otat nämä asiat esille, kun seuraavaksi juttelet kaverillesi/kavereillesi. Kysyt suoraan, miksi heillä ei nyt yhtäkkiä jostain syystä olekaan aikaa olla sun kanssa, mutta muiden kavereiden kanssa kyllä.
... nuoria löytyy minunkin kavereistani.
Opiskelu ja poikakaverit... Ymmärrän kyllä, että vaativat oman aikansa, mutta...
Itse olen viimeaikoina (3v) aina ollut se yhteydenottaja ja se mietityttää... joskus tuntuu, että haluavatkohan nuo edes pitää yhteyttä. Pari kertaa olen päättänyt, että jos heitä ei kiinnosta niin ei sitten minuakaan...
Sitten sieltä tulee jokin ihana kortti tms. Tietenkin ilahdun, soitan (se siitä päätöksestä) ja kyselen kuulumisia, saatan pyytää käymäänkin omassa kodissani. Joskus, kun on pyytänyt käymään, niin on eräskin sanoi, että voishan tuota joku kerta hypärillä tulla. Kivahan tuo olisi, jos tulisi edes pyörähtämään, mutta eikö muulloin ole aikaan kuin vain hypärillä? Koskaan vain ei tule soittoa, kun heillä aikaa olisi, että mitä kuuluu tai voiko tulla käymään? Asun myös keskustan tuntumassa, joten vaikea ei varmasti ole tulla...
Uudenvuoden lupaukseni: Päätin, että en enään itsekään soita... Kysy kuulumisia tai voiko nähä kaupungilla tms. Laitan samanlain vain onnitteluviestin esim. syntymäpäivänä. Mikä vääjämättä sekin tulee jäämään ajankanssa. Se kyllä harmittaa. :(
Kai tuo aivan luonnollista on, että ystäviä tulee ja menee. Välillä vain tulee tutkiskeltua itseä ja mietittyä, että mikä minussa voisi olla vikana? Onko minusta ystäväksi? Aikansa harmittaa, mutta elämä jatkuu.
Yritän olla positiivinen. Aikani kyllä saan kulumaan. Työ, harrastus... vaikka siitä liikenisi kyllä parille ystävällekin. :)
on onnea. Yleinen harhaluulo on että onneen tarvitsisi lauman ystäviä (todellisia tai teennäisiä). Ei tarvitse.
Sama juttu. Ensin kaverit ei tullu käymään. Myöhemmin samanikäiset sukulaiset lopetti kyläilyt.
Kymmenen vuotta on menny ja olen niin kyllästynyt etten käy edes itse kellään kylässä.
Luottamus on mennyt kaikkiin!!!