Syksyllä olisi tarkoitus mennä naimisiin. Olen alkanut miettiin onko tämä nyt juuri sitä mitä haluan. Puolisoni on kaunis kahden lapsemme äiti. Ei ole turhia riitoja. Ei muutakaan. Edellisestä rakastelusta on ainakin 6kk eikä siinä ollut mitään kehumista. kauan sitten siitä kumpikin nautti. Oma nyrkki tuntuu jo paremmalta. Mikä vie naisen halut. Talo. Auto. Luottamus ettei mies lähde ja rahaa tulee.
Kerran hän on jäänyt pettämisestä kiinni eli voisi tietenkin ajatella etten ole hänelle se oikea sängyssä.
Tiedän kuitenkin mistä jään paitsi. Myönnän pettäneeni eikä kaduta. Tämä toinen olisi mitä täydellisin kumppani. Seksi hänen kanssaan on mitä kuvitella voi. Alkaa puntti kovettuun ajatuksesta.........................
Rakastan puolisoani ja hänkin varmasti minua. Ollaan kuitenkin kuin sisko ja veli. Parempaa tuskin on luvassa. Lapset ovat ala-asteella ja heidän vuoksi yritän. Toisaalta haluaisin ajatella enemmän itseäni.
Kerran hän on jäänyt pettämisestä kiinni eli voisi tietenkin ajatella etten ole hänelle se oikea sängyssä.
Tiedän kuitenkin mistä jään paitsi. Myönnän pettäneeni eikä kaduta. Tämä toinen olisi mitä täydellisin kumppani. Seksi hänen kanssaan on mitä kuvitella voi. Alkaa puntti kovettuun ajatuksesta.........................
Rakastan puolisoani ja hänkin varmasti minua. Ollaan kuitenkin kuin sisko ja veli. Parempaa tuskin on luvassa. Lapset ovat ala-asteella ja heidän vuoksi yritän. Toisaalta haluaisin ajatella enemmän itseäni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi menette naimisiin? Olette ilmeisesti olleet avoliittossa jo pitkän aikaa, eikö se ole hvä ratkaisu? Älä tee mitään mikä ei tunnu oikealta, mitä vähänkään epäröit. Äläkä lasten takia, itseäänkin pitää ajatella ja pidemmän päälle lapset kärsii enemmän huonosta liitosta kuin hyvästä erosta.
Puoliso haluaa ja menin suostumaan. Se kai on nyt suurin syy. Ehkä sitä tuntee olevansa velkaa sen hänelle.
Meidän suhteessa minä olen se joka haluaa kosketusta, halailua, elokuvien katselua lähekkäin. Hän taas mielellään käy joka viikko ravintoloissa kavereiden kanssa vaikka yhteisiä iltoja on harvoin.
Paljon voimaa suhteessa pysymiseen saan toiselta naiselta. Kädestä pitäminen ja halailu vie arjen pois. Tiedän kuitenkin että minun on vielä hänestä luovuttava jos en puolisosta eroa. Uuden perheen perustaminenkin pelottaa. Toisaalta mikä voisi mennä huonommin.
...siihen toiseen naiseen ilman muuta. Eihän sillä ole mitään merkitystä että sinulla on kaksi ala-asteikäistä lasta. Kyllähän se uusi nainen sinusta paremman "huolen pitää" sitten "vanhanakin" kuin ne omat lapset, tai se tuttu ja turvallinen lasten äiti. Elämässähän pitää olla kivaa (hyvää seksiä - elämän tukipilari), eikö niin?.
En tiedä teidän seksielämän luisuun vieneitä syitä, mutta omani tiedän.
Kun arki astui liittoomme, eikä perhoset mieheni vatsassa enää liihottaneet kosketuksestani, koin torjuntaa torjunnan perään. Kun minä halusin osoittaa hellyyttä, koskettaa tms. minulle sanottiin; pitäänkö aina lääppiä. Tahdoin käpertyä kainaloon ja minulle sanottiin; pitääkö aina nyhjätä. Kun yritin mitä tahansa aloitetta sänkypuuhiin minulle sanottiin; ei nyt jaksa. Ja jos joskus sain vastakaikua, oli se parin minuutin pisto, nosto, ravistus ... eikä millään tavoin minua tyydyttävää. Turhauduin ja suutuin ajan mittaan, enkä jaksanut enää itsekään olla aina valmis jos miestä sattui kiinnostamaan.
Ja mitä sitten vielä kuulin: Vietimme iltaa ystävien kanssa ja mies valitti, kun ei kotona saa niin pitää varmaan lähtee vieraisiin. Siis mitä vi...a? ajattelin. No se päivä koitti, vieraisiin piti päästä kun multa ei saanut. Mietippä pettymystä minkä koin. Pitäisikö minua muka vielä kiinnostaa? No me erosimme 18 vuoden jälkeen.
Sanoisin teille, että miettikää molemmat mitä elämältänne OIKEASTI tahdotte, mitkä on teidän arvot, keskustelkaa asiat kuntoon, jos ei ala homma toimii ja tarttee niitä panokumppaneita olla liiton ulkopuolella, ilman, että ne kuuluvat teidän avioliittolupaukseenne jonka toisellenne annatte, niin MIKSI IHMEESSÄ TE MENETTE NAIMISIIN? En näe tilanteessa edes perinnönjakoon liittyvää tarvetta jos teillä kerran on lapset jotka teidät perii kuitenkin.
Samoin sun olisi käynyt sen toisen "täydellisen" kanssa muutaman lapsen ja vuoden jälkeen. Se on se vaihtelunhalu, ei sen kummempi syy... Todennäköisesti kadut, jos vaihdat vaimoketta. Naimisiinmeno taas, eikö se oo sitten sama olla naimisissakin, jos olette jo iäisyyden olleet yhdessä, ja kaksi lastakin on? Enemmän ne lapset minusta sitoo, kuin avioliittopaperit. Tai pitäis sitoa.
Elämänlaatu parani huomattavasti. Ei ikinä paluuta entiseen. Näin se menee kun uskaltaa
Nythän ei olekaan kysymys avioliitosta,
vaan sun tunteistas.
Sä teet päätöksen, omasta elämästäs.
ja otat huomioon hänet...
ja laulat joutsenlaulun...
jos tarvii.
En lukenut kuin otsikkosi. Siinähän sanoit jo kaiken tarvittavan?
Et tiedä, ja tuskin kannattaa.
Minä olen parisuhteessa, jossa mies ei osaa tyydyttää minua lainkaan. Silti harrastamme seksiä joka päivä. Miksi? Olisi helpompaa pettää. Minä yritän. Seksi on miehelle tärkeää, mutta mies ei tajua, kuinka tärkeää se minulle on. Tulen kiukkuiseksi jos en saa. Siispä olen kiukkuinen. Näyttelen sängyssä, jotten loukkaisi miestä. Kehun häntä loistavaksi. Valehtelen, koska miehiä ei näissä jutuissa totuus kiinnosta. Mies on ainoa, joka tulee. Onko vika minussa vai miehessä? Muiden kanssa on ollut paremmin. Petänkö, jätänkö, otanko lapsen ja häivyn koskaan palaamatta? Nainen ei kyllä myöntäisi, ettei saa orgasmia kanssasi. Todennäköisesti on naimisiinkin menossa vain lasten takia, kun kerran pettänyt on. Olisitte avioparin irvikuva. Mikä helvetti teitä vaivaa!!!?????? Olkaa kavereita, asukaa vaikka yhdessä, mutta älkää menkö naimisiin. Sopikaa, että kumpikin saa pettää mielensä mukaan, kunhan ei riitele asiasta jälkeen päin, ei leuhki saavutuksillaan, ei vingu alttarille, eikä tuo partnereitaan kotiin. Olisi takuulla helpotus naisellesi päästä kunnolla naimaan.
mutta tee ainakin avioehto ennen aamenta.
Jos et halua, niin mieti kannattaako jatkaa yhdessäoloa, jos haikailet toisen perään.
Muuten saat katua , ennemmin tai myöhemmin. Usko pois!
että älä mene naimisiin, jos nyt jo vonkaat toisen perään. Eikö sinulla ole järjen hiventäkään???
Jos tuleva vaimosi saa joskus tietää, että mietit toisen naisen takia avioliiton mielekkyyttä, niin se on kova paikka se. Minun mieheni vonkaa nyt parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeen toisen perään. Olen käskenyt mennä sinne, mutta mies ei uskalla ottaa ratkaisevaa askelta (raha niin tärkeää...)
Minulle on todella raskasta tietää, että toinen nainen olisi muka se parempi osapuoli minuun verrattuna. En usko, että olen itse niin kauhea, mutta minkäs tunteille voi.
lopeta haihattelu avioliitosta, jos kerran elämä on suloisempaa sen toisen kanssa.
Tee palvelus sekä itsellesi, että avovaimollesi ja lapsillesi: pelasta se, mikä on vielä pelastettavissa, tai muuten vihaatte pian toisianne avovaimon kanssa ja lapset kärsii. Sillä lapset kärsii aina.