Niin Minä olen sinkku ja monesta tutustumisyrityksestä huolimatta mokaaja.
Mä olen itsekriittinen persoona ja kaikki sanoo että niin kylmä tunteeton(mutta on mullakin tunteet) ja nyt kun elämäntilanne on että asun tällähetkellä kotona ja töistä ei ole tietoakaan, opiskelemaan muutan pian toivottavasti uudelle paikkakunnalle, mä olen naisista yli 50% mielestä ihan epäkiinnostamaton paska tapaus(ku olen kotona ja työtön) mutta mokaan ne loput 50% jotka voisivat olla musta kiinnostuneita, (ja en siis heti tiedä niidenkään suhtautumista tohon kotona asumiseen) sehän on naisille punainen vaate.. (kyllä tiedän ne syytkin)
No asiaan.. Mitenkä mokaaminen ilmentyy mun tapauksessa? no olen ihan ok ulospäinsuuntautunut mies ja hieman hiljainen ja kun saan jonkillaisen yhteyden naiseen( joskus kadulla,ravintolassa ja kirjastossa netissä) mä olen jotenkin puolustuskannalla kokoajan, mä tarkkailen pikkutarkasti naisen eleitä ja puhetta, yleensä jos nainen ei sen kummemmin ilmaise sitä selvää kiinnostusta, munkin kiinnostus lopahtaa heti..(vaikka eihän se sitä tarkoita ettei nainen olisi kiinnostunu)
samoin käy silloin kun nainen on kiinnostunut, minäkin olen kiinnostunut, mutta seuraavat tapaamiset tai soitot/viestit ovat erittäin ratkaisevia (naisella huonopäivä ja hiljainen) mä en jaksa enää panostaa/vaivata naista.
joskus rupean "valittamaan" ja sanon kyllä suoraa asiat jotka mua nyppii kiinnostuksen kohteelle(ymmärrän olen huono ihminen, ei näin saisi käyttäytyä) mutta kuitenkin käyttäydyn.. mitä siis teen.. muutto on ajankohtainen, vaikka en menisikkään opiskelemaan,
Mä olen itsekriittinen persoona ja kaikki sanoo että niin kylmä tunteeton(mutta on mullakin tunteet) ja nyt kun elämäntilanne on että asun tällähetkellä kotona ja töistä ei ole tietoakaan, opiskelemaan muutan pian toivottavasti uudelle paikkakunnalle, mä olen naisista yli 50% mielestä ihan epäkiinnostamaton paska tapaus(ku olen kotona ja työtön) mutta mokaan ne loput 50% jotka voisivat olla musta kiinnostuneita, (ja en siis heti tiedä niidenkään suhtautumista tohon kotona asumiseen) sehän on naisille punainen vaate.. (kyllä tiedän ne syytkin)
No asiaan.. Mitenkä mokaaminen ilmentyy mun tapauksessa? no olen ihan ok ulospäinsuuntautunut mies ja hieman hiljainen ja kun saan jonkillaisen yhteyden naiseen( joskus kadulla,ravintolassa ja kirjastossa netissä) mä olen jotenkin puolustuskannalla kokoajan, mä tarkkailen pikkutarkasti naisen eleitä ja puhetta, yleensä jos nainen ei sen kummemmin ilmaise sitä selvää kiinnostusta, munkin kiinnostus lopahtaa heti..(vaikka eihän se sitä tarkoita ettei nainen olisi kiinnostunu)
samoin käy silloin kun nainen on kiinnostunut, minäkin olen kiinnostunut, mutta seuraavat tapaamiset tai soitot/viestit ovat erittäin ratkaisevia (naisella huonopäivä ja hiljainen) mä en jaksa enää panostaa/vaivata naista.
joskus rupean "valittamaan" ja sanon kyllä suoraa asiat jotka mua nyppii kiinnostuksen kohteelle(ymmärrän olen huono ihminen, ei näin saisi käyttäytyä) mutta kuitenkin käyttäydyn.. mitä siis teen.. muutto on ajankohtainen, vaikka en menisikkään opiskelemaan,
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja sekin aiheuttaa mulle miettimistä kun tapaan naisen joka kiinnostuu musta. mietin että kuinka se voi hyväksyä mut kun kerron että asun vielä heh "mutsin luona"
en ehkä silloin kun opiskelin ja asuin yksin uskaltanu ujouteni takia lähestyä naista, mutta nyt kun on sydän tyhjää lyönyt 2 vuotta niin..
et sä niin huonolta ihmiseltä vaikuta. Noh, anyway... Sä varmaan itekin tiedät, ettei se puolustaminen vie sua lähemmäs ketään. Sä mieluummin itse torjut ja hylkäät kuin tulet torjutuksi? MUTTA jos vähänkään lähtee mihinkään isku- ja parisuhdepeleihin mukaan niin väkisinkin tulee torjutuksi. Suurimman osan ajasta tulee torjutuksi, koska ei kai kukaan iske 100% onnistumisella vaikka olis millainen. Prosentit tietty vaihtelee ihan hirveesti... Ja se kuuluu asiaan,että tulee torjutuksi, mut se ei oo mitenkään huono asia. Tai hyvä. Se vaan on. Loppujen lopuksi, vaikka mäkin sen automaattisesti huonoksi miellän. Vaikka ei olekaan jonkun elämän tai illan valinta, niin silti voi olla sen toisen silmissä todella kiva ihminen. Ja vaiks ei oliskaan niin ei yhden ihmisen mielipiteeseen pidä omakuvaansa rakentaa.
Mä kadotin taas itsekin pointtini... Mä koitan ajatella,että vaiks joka 10. iskuyritys johtaa johonkin ja se kuuluu asiaan et ne 9 muuta ei onnistu ja se vaan on niin. Ja niistä tapauksista, jotka johtaa johonkin taas vaikka joka 5. menee vakavammalle asteelle. En mä tiedä onko tä hyvä järjestelmä ja toimiiko kaikilla, mutta helpottaa mun oloa ainakin.
Ja mähän en ikinä iske, koska se on miesten puuhaa se! =)
Torjutuksi tulemisen pelko on se miksi mikään ei onnistu! joo heikko itsetuntoni varmaan johtunee nuoruusvuosiltani, kun mua kiusattiin ja hakattiin joka päivä, ja yksikään mun nk. kavereistani ei tullu koskaan väliin.. olin silloin heikko, ja mustelmilla joka päivä enkä ittekkään uskaltanu nousta vastaan.. ku oli jo murrettu siinävaiheessa ranka.. mutta mitäpä sitä enää kostamaan.. nyt kun ajattelen niin ne oli vain kateellisia sillä olenhan minä komea mies, ja en kestä ikänä mitään henkilökohtaisuuksia niinku parisuhde asioissa on tullu monesti ilmi. naiset on sanonut jotku jotta en minä kelpaa..
nykyään mulla ei ole ollenkaan kaveria, mun mielestäni kaverit saa jäädä pois mun elämästä..
Mä en nyt ymmärtäny, et miten niin et kestä mitään henkilökohtaisuuksia? Minkälaisia? Ne voi olla niin erilaisia.
Eikä siihen edes tarvita mitään huonoa itsetuntoa, et pelkää torjuntaa. Kai kaikki enemmän tai vähemmän sitä pelkää riippuen panosten suuruudesta ja ties mistä. Se pelkääminenkin kuuluu musta asiaan ja se on vaan tai ainakin jollain tavalla hauskaa. Koska jos pelkää ja toimii silti niin sillonhan on ollu rohkee ja se tuntuu itsessään hyvältä. Huolimatta lopputuloksesta.
Mä en usko, et olit "sillon" lapsena/nuorena mitenkään erityisen heikko. Kiusaamisen lopettaminen/ratkaiseminen vaatii kyllä sellasta kapasiteettia ihmiseltä, ettei sitä voi lapsilta edes olettaa. Aikuisen siihen olis pitäny puuttua. Jos nyt joutuisit vastaavaan tilanteeseen niin lopputulos olis varmaan toisen näköinen.
Vähän vaativalta sä kuulostat... ;)
mua vituttaa kun kaikki jutut jota olen yrittänyt on menny aivan vituille aina.. ja siksi kenenkään muun ei tarvi sanoa musta mitään..(se vain alkaa vituttamaan kahta kovempaa) mä yritän parhaani mutta ei ei vaan onnistu, se juju on siinä ensimmäisessä viestissä.. mikään ei onnistu, vaikka yritän ajatella asioita positiivisesti mä olen positiivinen ihminen mutta niin se vain menee.. ,mun ei saisi epäonnistua ikänä.. mutta minkä sille voi kun tekee tuhat kertaa jonkin asian niin tuhat kertaa saa lyödä päätä seinään että helvetti perkele ku epäonnistun..
Helvetinkö väliä sillä on, missä kukin asuu, kunhan asuu.
Aina ei elämä mene niin kuin toivoo, ja on asioita joista ei välittäisi, mutta siinä se silti on. Jokaisella.
Okei, sä asut himassa, koska oot työtön. Ei se ole sun moka, ettei duunia ole, ja millä sä vuokraa maksaisit? Et millään, joten on vaan fiksua asia himassa.
Kyllä sä sieltä pois ehdit, ja nainen joka valitsee kundin tuollasen perusteella; hävettää ainakin mua myöntää olevani nainen.
Jokanen on oma persoonansa ja jokasella on oma tyylinsä.
Halleluja, mä olen sellanen ihminen, että mun kanssa on tosi vaikea olla ja tulla toimeen, mutta niin ne monet vaan tulee.
Mulla on paljon huonoja piirteitä, mutta silti musta tykätään. Onhan mussa tietysti paljon hyviäkin puolia. Kuten jokasessa.
Älä mieti liikaa, vaan anna mennä; jos ei ota tulta alleen, jätä ja unohda, move on. :)
en minäkään piittaa missä kukin asuu.. mutta 4-6 naista on tehny siitä niin suuren kysymyksen että, miksi asut kotona!! herranen aika, ja siitä olen päätellyt että ei naiset huoli tälläistä kotona asuvaa miestä. mäen uskalla tutustua ja sitte ku kerron naiselle niin voin olla varma että ei toisia treffiä tule.. eli hakkaan vain päätäni seinään vaikka tutustuisin 20 naiseen ja pyytäisin treffeille niin 100% varmaa että jos 10 suostuis niin ne lopulta menettäis kiinnostuksen muhun..
minusta sinun ei kannata ajatella että olisit mokaaja, ja jos asuu kotonaan ei se nyt välttämättä ole huono asia. ei ainakaan minusta.
niin sanon että jos ja kun saat naiseen yhteyden niin minusta on aina parasta olla kuitenkin oma itsensä, jos on luonteeltaan sellainen että seuraa toisen eleitä ja suhtautumista silleen kyllä voi toimia.Mut sinun kuitenkaan ei kannata heti luovuttaa jos näyttä että hän ei ole kiinnostunut tai ei näytä sitä kaikki naiset eivät heti tee niin.
silti kannattaa yrittää pitää vaikka yhteyttä edelleen ja yrittää saada hänet kiinnostumaan.
ja jos sinulla on tunteita mitä toiset väittää että ei ole niin näytä ne.
ja jos haluaa sanoa suoraan jotain se on kyllä parempi kun sanot muuta ja ajattelet muuta.
voit sanoa naiselle että millainen sun luonne on niin sekin auttaa asiaa.
ja tietysti sekin joissakin asioissa on joskus hyvä jos nainen on pahalla päällä niin kuuntele ja älä sano heti mitään,ja vaikeneminen on parempi koska me naiset tarvitsemme niitä kuuntelijoita kenelle voidaan purkaa tunteita ja asioita.
ja sinä voit myös kertoa omat murheesi hänelle.
ja minusta jos nainen on todella kiinnostunut sinusta niin kyllä hän kuuntelee..
ainakin minä teen niin.
toivottavasti sait jotain vinkkejä tästä.